Lue keskustelun säännöt.
Lapset 17v, 15v ja 13v. Onko älytön idea hankkia nyt neljäs lapsi?
27.02.2018 |
Mentiin nuorena naimisiin ja saatiin heti kolme lasta kaksikymppisenä. Nyt ollaan 38v ja 40v ja iltatähtihaave olisi kummallakin. Onko mitään järkeä?
Sisaruksillamme on pieniä lapsia ja ollaan niiden kanssa läheisiä, eli vaikkei kotoa löydy samanikäistä sisarusta, serkuksista niitä löytyy paljonkin.
Kummallakin vakituinen työ ja muutenkin elämä kunnossa. Mietityttää vain se, että kohta oltaisiin siinä tilanteessa noiden kolmen kanssa, että voitaisiin olla jo aivan kahdestaan kotona, mutta tämä neljäs sitoisi taas kotiin melkein pariksi vuosikymmeneksi.
Koiraa ei hankita, se ei ole "vaihtoehto".
Kommentit (109)
Mä en ikinä jaksaisi, mutta jos molemmat teillä haluaa niin ilman muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole järkeä hankkia enää lisää lapsia.
On älytön idea, mutta se voi olla myös aika ihanaa. Toisaalta voisi heittäytyä isovanhemmuutta odottamaan tai tarjoutua vapaaehtoisena lähialueelle vauva-avuksi. :) Meillä on yksi kakkahousu ja yksi armeijaan lähtijä, joten välillä sitä miettii, että miksi helvetissä aloitti taas ihan alusta, kun oltiin jo ns. voiton puolella. Toisaalta tässä menee vain muutama vuosi, niin kakkahousukin osaa jo liikkua itse bussilla. Mene ja tiedä mikä on milloinkin oikea ratkaisu, mutta sen sanon, että erityislapsen syntyminen olisi laittanut meidän perheemme koville...
Sanoisin että älä tee. Nyt on elämä hyvällä mallilla, kolme tervettä lasta jotka vielä saateltava opiskelemaan ja siitä aikuiseksi. Nauti lisääntyvästä vapaa-ajasta, anna aikaa sisarusten pienille mutta älä enää hanki omaa pientä.
Niin, mieti sitä että kun olet viiskymppinen ja menopaussi iässä niin jaksatko murrosikäisen kanssa? Voi olla että siinä iässä toivoisit ettei olisi yhtään pikkulasta/murkkua siinä pyörimässä, niin ihania kuin vauvat ovatkin mutta nekin kasvavat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On älytön idea, nauttikaa nyt helpottavasta elämästä ja reissatkaa isojen lasten kanssa.
Kannattaa miettiä mistä toive kumpuaa. Onko sulla joku ahdistus siitä kun lapset kasvaa ja pian itsenäistyy?
Ahdistaako, että parisuhde muuttuu kun lapset eivät ole enää niin kiinni kotiympäristössä?
Olen läheltä seurannut samankaltaista tilannetta, ja kyllä se vauvan tulo taloon on negatiivisesti vaikuttanut isompiin lapsiin. Isotkin lapset kaipaavat vanhempien huomiota ja aikaa, eri tavalla toki mitä ihan pieni lapsi ja lisäksi murrosikä tuo mukanaan ihan omia haasteita ja ongelmia. Nelikymppinen ei jaksa kaikkea sitä, mitä parikymppinen. Jos käy huonosti niin vauva voi olla huono nukkumaan. Siinä on koko perheen jaksaminen koetuksella.
Kannattaa tosissaan harkita ja miettiä motiiveja neljännen lapsen hankintaan. Itse en siihen ryhtyisi ihan sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kun haavetta täyttämään! Onnea matkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mistä toive kumpuaa. Onko sulla joku ahdistus siitä kun lapset kasvaa ja pian itsenäistyy?
Ahdistaako, että parisuhde muuttuu kun lapset eivät ole enää niin kiinni kotiympäristössä?
Olen läheltä seurannut samankaltaista tilannetta, ja kyllä se vauvan tulo taloon on negatiivisesti vaikuttanut isompiin lapsiin. Isotkin lapset kaipaavat vanhempien huomiota ja aikaa, eri tavalla toki mitä ihan pieni lapsi ja lisäksi murrosikä tuo mukanaan ihan omia haasteita ja ongelmia. Nelikymppinen ei jaksa kaikkea sitä, mitä parikymppinen. Jos käy huonosti niin vauva voi olla huono nukkumaan. Siinä on koko perheen jaksaminen koetuksella.
Kannattaa tosissaan harkita ja miettiä motiiveja neljännen lapsen hankintaan. Itse en siihen ryhtyisi ihan sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt.
Luultavasti ajatus on herännyt nimenomaan sisarusten pienten lasten takia. Ehkei minua enää kotona tarvita samalla tavalla kuin aiemmin ja siksi haluaisin neljännen. Kokisin itseni vielä jotenkin tarpeelliseksi, kun olen vasta alle nelikymppinen.
Toisaalta kolmen kanssa on hirveän helppo mennä autolla minne tahansa, ei tarvitse enää suunnitella retkiä päiväunien tai ruoka-aikojen mukaan. Lapset ovat jo itsenäisiä, kulkevat harrastuksiin ja kavereille itse. Voin sairastaa ihan rauhassa, kun lapset hoitavat itse itsensä. Tjaa. Puolensa tälläkin elämällä nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me voida sulle sitä kertoa, itse sun pitää päättää. Jos haluat niin haluat, sillä sipuli. Sä ainakin tiedät mihin olet itsesi laittamassa. Tsemppiä!
On älytön idea. Täällä oli joskus pitkä ketju iltatähtien omista kokemuksista. Ketjussa oli vain yksi positiivinen viesti. Kaikkien muiden vastaajien mielestä oli kurjaa olla paljon muita sisaruksia nuorempi ja vanhat vanhemmat olivat kurjaa myös. Kolme lasta on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi yhdelle pariskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla älytöntä mutta jos nyt vielä pienen haluaa niin valintahan on teidän ja siitä vaan. Onnittelut pitkään kestäneestä suhteesta, muuten, jos sama mies kaikkien isä.
Ei tuo toimi, kun noita isoja on kolme. Jos isoja olisi kaksi niin sitten voisi kunnon hajuraolla tehdä kaksi pienempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mistä toive kumpuaa. Onko sulla joku ahdistus siitä kun lapset kasvaa ja pian itsenäistyy?
Ahdistaako, että parisuhde muuttuu kun lapset eivät ole enää niin kiinni kotiympäristössä?
Olen läheltä seurannut samankaltaista tilannetta, ja kyllä se vauvan tulo taloon on negatiivisesti vaikuttanut isompiin lapsiin. Isotkin lapset kaipaavat vanhempien huomiota ja aikaa, eri tavalla toki mitä ihan pieni lapsi ja lisäksi murrosikä tuo mukanaan ihan omia haasteita ja ongelmia. Nelikymppinen ei jaksa kaikkea sitä, mitä parikymppinen. Jos käy huonosti niin vauva voi olla huono nukkumaan. Siinä on koko perheen jaksaminen koetuksella.
Kannattaa tosissaan harkita ja miettiä motiiveja neljännen lapsen hankintaan. Itse en siihen ryhtyisi ihan sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt.
Luultavasti ajatus on herännyt nimenomaan sisarusten pienten lasten takia. Ehkei minua enää kotona tarvita samalla tavalla kuin aiemmin ja siksi haluaisin neljännen. Kokisin itseni vielä jotenkin tarpeelliseksi, kun olen vasta alle nelikymppinen.
Toisaalta kolmen kanssa on hirveän helppo mennä autolla minne tahansa, ei tarvitse enää suunnitella retkiä päiväunien tai ruoka-aikojen mukaan. Lapset ovat jo itsenäisiä, kulkevat harrastuksiin ja kavereille itse. Voin sairastaa ihan rauhassa, kun lapset hoitavat itse itsensä. Tjaa. Puolensa tälläkin elämällä nyt.
ap
Kuulostat ihanalta ja huolehtivalta äidiltä. Taidat aika pitkälti elää lapsillesi? Nyt sulla olisi hyvä aika opetella elämään itseäsi varten. Alat tehdä asioita, jotka sua itteäs kiinnostaa (ja jos et tiedä mikä sua kiinnostaa niin sehän vasta jännää on ottaa selvää). Ei ole itsekästä elää itselleen. Ja kyllä ne murkutkin äitiä tarvii (kun tarvii ihan aikuinenkin ihminen jopa!) vaikka eivät sitä aina osaa sanoin tai teoin osottaa.
Olet tärkeä ja tarpeellinen vaikkei sitä vauvaa siinä olisikaan höösättävänä.
Kyllähän nuo "iltatähdet" ovat aikas yleisiä juurikin siksi, että tiedostetaan tilanne, jos ei nyt tehdä, enää ei pystytä hankkimaan... Jonkinmoinen ikäkriisi siis. Teillä on kolme lasta, eli olette "velvollisuutenne" yhteiskunnan eteen jo tehneet, nauttikaa siis hetki kahdenkesken olosta ja odotelkaa jälkikasvua... "Mummona" sitten pääset taasen nauttimaan kakkavaippojen ja vauvan tuoksusta...
Ota huomioon myös se, että lapsi voi aina olla sairas tai vammainen ja tarvita apuanne koko elämänsä ajan. Myös nykyiset lapsenne tarvitsevat vanhempia vielä pitkään. Minä en hankkisi neljättä, mutta minulle riittikin kaksi jo opiskelevaa lasta, joita vieläkin mielelläni tuen. Mutta ihmiset ovat erilaisia joten oma valinta seurauksineen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mieti sitä että kun olet viiskymppinen ja menopaussi iässä niin jaksatko murrosikäisen kanssa? Voi olla että siinä iässä toivoisit ettei olisi yhtään pikkulasta/murkkua siinä pyörimässä, niin ihania kuin vauvat ovatkin mutta nekin kasvavat..
Voitko vähän avata, mikä siinä on niin raskasta? Olen 53-vuotias, lapset 18- ja 16-vuotiaita. Ei minulla ole mitään vaikeuksia ”jaksaa” murrosikäisten kanssa. Kivat ja fiksut lapset, meillä on hauskaa yhdessä. Usein tähän vedotaan näissä ketjuissa, joten olisi kiva tajuta, mikä tässä pitäisi ottaa raskaana.
Tällaisia kysymyksiä ei kysytä näin tyhmästä paikasta. Suomen äitien tyhmyys loistaa täällä. Joukossa kommentoimassa on laidasta laitaan ihmisiä, joiden mielipiteelle et laittaisi pennin latin arvoa, jos tapaisit heidät livenä. Sinä ja miehesi mietitte han kaksin, mitä teette. Osaatte ottaa tarvittavat asiat huomioon ilman av-mammoja.
Me tehtiin ja se oli kyllä paras päätös ikinä! En ole hetkeäkään katunut, enkä usko, että kukaan muukaan tässä perheessä.
Oli aika ihanaa jättää hetkeksi se kiireinen työmaailma ja oikeasti koin, että mulla oli isommmille lapsille tarjota paljon enemmän kiireetöntä yhdessäoloa, aikaa ja tavallaan hermojakin kun ei ollut koko ajan työreissua, deadlineja, huippuunsa aikataulutettua arkea.
Yhtäkkiä mulla oli aikaa jutustella aamuisin ennen kouluunlähtöä lasten kanssa, mulla oli sämpylät ja sopat valmiina kun tulivat koulusta ja kyllä ne sitä arvostivat. Ajattelen, että sain vielä kerran kunnolla ja rauhassa tutustua teineihin ennen kuin ne kasvavat aikuisiksi.
Vauva oli helppo, ei tarvinnut stressata hoidosta, kun luotti itseensä jo äitinä. En valehtele itselleni kun sanon, että teinit rakastuivat sisareensa heti täysillä. Syliä ja hoivaajia häneltä ei ole puuttunut, eikä puutu vieläkään. Jotenkin tuntui, että teinit oppivat paremmin kanavoimaan tunteitaan ja empatiaansa pieneen vauvaan. Se teinien jumalaton itsekkyys tuntui väistyvän ja pahin räiskyntä loppui.
Ei pienestä vauvasta nyt niin paljon vaivaa ole, se kulki meidän matkassa siinä miten ennenkin kuljettiin. Matkustettiinkin paljon enemmän kun reissut ei ollut vaan vuosilomista kiinni.
Mä itse nautin ihan hulluna, vauva oli aivan ihana. Kuvittelin, etten musta enää olisi mihinkään hiekkalaatikkomeininkeihin, mutta kun aiemmista ajoista olikin niin kauan, niin se olikin tosi kivaa. Käytiin vauvan kanssa ties missä muskareissa, värikylvyissä, vauvasirkuksissa, ja oikeasti nautin niistä. Uskomaton kontrasti bisnesmaailman roolipeleihin 😊
Nyt lapsi on jo neljä, töihin olen jo palannut hyvä tovi sitten, teen edelleen 80% työaikaa.
Perjantaisin me nautiskellaan lapsen kanssa päivisin kaksin, touhuillaan kaikenlaista ja edelleen muksu on musta huippuseuraa. En mitenkään koe häntä rasitteena tai ajattele, että hän on pallona meidän nilkassa vielä ärsyttävän kauan. En usko, että kun kymmenen vuoden päästä meillä on taas teini elämässä, se jotenkin huonontaisi meidän elämänlaatua.
Olen myös ihan varma, että meidän välit vanhempiin lapsiin ei olisi ihan näin läheiset jos mulla ei olisi ollut tuota kaiken kiireen keskeyttänyttä parin vuoden kotoiluvaihetta.
Sisarusten välit pikkusiskoon on edelleen liikuttavaa seurattavaa.
Meillä meni kaikki tietysti hyvin. Vauva oli terve, helppo, nukkui hyvin ja oli kaikin puolin mutkaton tapaus. Itse jaksoin hyvin raskauden ja vauvavuoden ja nautin kotona hääräämisestä. Talous ja parisuhdekin oli oikein mallillaan.
Näillä elementeillä meille iltatähti oli rohkea, mutta ihan ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka muut sitä kyllä useasti taivastelivatkin.
Harkitkaa tarkkaan, jos aidosti toivot vielä lasta, etkä paikkaile sillä mitään tyhjää syliä, ikäkriisiä tai horjuvaa avioliittoa, niin miksipäs ei.
Toisille sopii hyvin, toisille olisi ihan maailmanloppu.
Se on sitten varmaan viimeinen. Ei kai tuossa mittään.