Lue keskustelun säännöt.
Lapset 17v, 15v ja 13v. Onko älytön idea hankkia nyt neljäs lapsi?
27.02.2018 |
Mentiin nuorena naimisiin ja saatiin heti kolme lasta kaksikymppisenä. Nyt ollaan 38v ja 40v ja iltatähtihaave olisi kummallakin. Onko mitään järkeä?
Sisaruksillamme on pieniä lapsia ja ollaan niiden kanssa läheisiä, eli vaikkei kotoa löydy samanikäistä sisarusta, serkuksista niitä löytyy paljonkin.
Kummallakin vakituinen työ ja muutenkin elämä kunnossa. Mietityttää vain se, että kohta oltaisiin siinä tilanteessa noiden kolmen kanssa, että voitaisiin olla jo aivan kahdestaan kotona, mutta tämä neljäs sitoisi taas kotiin melkein pariksi vuosikymmeneksi.
Koiraa ei hankita, se ei ole "vaihtoehto".
Kommentit (109)
Täysin hullu ajatus. Olette melkein jo selvinneet lapsistanne. Hirvittävä ajatus hankkia iltatähti. Pilaatte elämänne, älkää tehkö sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin hullu ajatus. Olette melkein jo selvinneet lapsistanne. Hirvittävä ajatus hankkia iltatähti. Pilaatte elämänne, älkää tehkö sitä.
"Selvinneet lapsistanne", "hirvittävä ajatus", "pilaatte elämänne"?
Kuulostaa siltä, että sä et juuri ole lapsistasi tai vanhemmuudesta nauttinut. Sulle lapset ovat ehkä olleet kärsimys ja vankilatuomio, toiset nauttivat lapsistaan ja elämästä heidän kanssaan.
Vieläkö muistatte kuinka niitä tehää? ;)
Meillä oli paras päätös! Saimme nuorimman, kun isot oli jo isoja, (15,13 ja 10) neljännen siis myös. Meillä oli ikää jonkin verran enemmän kuin teillä. Kaikki neljä lasta on yhteisiä. Vanhin ja nuorin lapsi ovat tehneet paljonkin yhdessä. Nyt nuorin on alakoululainen, joten ihan pukkulapsivaihe on takana. Ei ole siis kaduttanut. Ps. Isompia emme käyttäneet lapsenvahtina, itse hoidimme kuopuksenkin.
Aika yksinäiseksi jää sisaruksistaan, tavallaan kuin ainut lapsi kun on noin iso ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On älytön idea. Täällä oli joskus pitkä ketju iltatähtien omista kokemuksista. Ketjussa oli vain yksi positiivinen viesti. Kaikkien muiden vastaajien mielestä oli kurjaa olla paljon muita sisaruksia nuorempi ja vanhat vanhemmat olivat kurjaa myös. Kolme lasta on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi yhdelle pariskunnalle.
Iltatähtenö olen sitä mieltä, että kurjaa oli ja on välillä edelleen. Meitä on sisaruksia neljä, kaikki tyttöjä ja muut ovat syntyneet pienillä ikäeroilla. Minä synnyin kun sisarukseni olivat 13, 15 ja 16. Muut tytöt ovat olleet aina tosi läheisiä keskenään ja minä olin aina ulkopuolinen heidän jutuistaan kun olin niin pieni. Siskoilla on edelleenkin joskus parikymppisenä syntyneitä yhteisiä perinteitä joihin minua ei kutsuta kun olin silloin aikanaan niin pieni etten voinut osallistua enkä siis ole osa perinnettä. Siskot hehkuttavat aina miten ihanaa oli elää lapsuus kolmestaan, minä en oikeasta siskoudesta tiedä mitään. Vanhimman siskoni kanssani välit ovat etäiset kun hän muutti opiskelemaan eri paikkakunnalle 16-vuotiaana eikä olla koskaan asuttu edes kunnolla saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia kysymyksiä ei kysytä näin tyhmästä paikasta. Suomen äitien tyhmyys loistaa täällä. Joukossa kommentoimassa on laidasta laitaan ihmisiä, joiden mielipiteelle et laittaisi pennin latin arvoa, jos tapaisit heidät livenä. Sinä ja miehesi mietitte han kaksin, mitä teette. Osaatte ottaa tarvittavat asiat huomioon ilman av-mammoja.
Ei tämä ole tyhmyyttä, päinvastoin :) ap analysoi nyt tilanteensa täysillä ja haluaa erilaisten ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia asiasta. Ja kyllä kirjoittajien teksteistä pystyy helposti erottelemaan näitä "joille ei laittais lantin arvoa")))
Lopullinen päätös on tietenkin hänen ja perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä siinä pitäisi olla? Jos molemmat haluatte niin miksi ei. Me oltais haluttu iltatähti, olisi myös ollut 4., mutta saatiin 3 keskenmenoa. Luovutettiin sitten mutta nyt ajattelen että olisi pitänyt vielä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mieti sitä että kun olet viiskymppinen ja menopaussi iässä niin jaksatko murrosikäisen kanssa? Voi olla että siinä iässä toivoisit ettei olisi yhtään pikkulasta/murkkua siinä pyörimässä, niin ihania kuin vauvat ovatkin mutta nekin kasvavat..
Voitko vähän avata, mikä siinä on niin raskasta? Olen 53-vuotias, lapset 18- ja 16-vuotiaita. Ei minulla ole mitään vaikeuksia ”jaksaa” murrosikäisten kanssa. Kivat ja fiksut lapset, meillä on hauskaa yhdessä. Usein tähän vedotaan näissä ketjuissa, joten olisi kiva tajuta, mikä tässä pitäisi ottaa raskaana.
Nimenomaan, ei tajuta sitä että ei eletä enää 1800-luvulla, jolloin 35-vuotias oli jo vanha kääkkä. Eletään uudessa maailmanjärjestyksessä jossa 80-vuotias on vanha kääkkä (ehkä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen ylipäätään on täysin älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On älytön idea. Täällä oli joskus pitkä ketju iltatähtien omista kokemuksista. Ketjussa oli vain yksi positiivinen viesti. Kaikkien muiden vastaajien mielestä oli kurjaa olla paljon muita sisaruksia nuorempi ja vanhat vanhemmat olivat kurjaa myös. Kolme lasta on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi yhdelle pariskunnalle.
Iltatähtenö olen sitä mieltä, että kurjaa oli ja on välillä edelleen. Meitä on sisaruksia neljä, kaikki tyttöjä ja muut ovat syntyneet pienillä ikäeroilla. Minä synnyin kun sisarukseni olivat 13, 15 ja 16. Muut tytöt ovat olleet aina tosi läheisiä keskenään ja minä olin aina ulkopuolinen heidän jutuistaan kun olin niin pieni. Siskoilla on edelleenkin joskus parikymppisenä syntyneitä yhteisiä perinteitä joihin minua ei kutsuta kun olin silloin aikanaan niin pieni etten voinut osallistua enkä siis ole osa perinnettä. Siskot hehkuttavat aina miten ihanaa oli elää lapsuus kolmestaan, minä en oikeasta siskoudesta tiedä mitään. Vanhimman siskoni kanssani välit ovat etäiset kun hän muutti opiskelemaan eri paikkakunnalle 16-vuotiaana eikä olla koskaan asuttu edes kunnolla saman katon alla.
No voi kyynel. Onhan sitä paljon ainoita lapsiakin joilla on ollut onnellinen lapsuus ja kaikin puolin hyvä elämä. Ei ne sisaruussuhteet pelkkää auvoa aina ole. Projisoit siihen jotain muuta puutetta elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös iltatähti ja itse en hankkisi tuohon tilanteeseen lasta. Lapsella ei ole kivaa olla iltatähti. Mielsin jo lapsena, että vanhemmat tulee kuolemaan aiemmin kuin muiden lasten vanhemmat. Tällä hetkellä vanhemmat ja osa sisaruksista on jo haudassa. Muilla ikäisilläni vanhemmat ovat elossa pääsääntöisesti.
En laittaisi vanhempia lapsia käymään läpi vauvavuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös iltatähti ja itse en hankkisi tuohon tilanteeseen lasta. Lapsella ei ole kivaa olla iltatähti. Mielsin jo lapsena, että vanhemmat tulee kuolemaan aiemmin kuin muiden lasten vanhemmat. Tällä hetkellä vanhemmat ja osa sisaruksista on jo haudassa. Muilla ikäisilläni vanhemmat ovat elossa pääsääntöisesti.
Mitä eroa on olla nelikymppisten vanhempien iltatähti kuin nykypäivän trendien mukaisesti uraatehneiden nelikymppisten ainokainen?
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinäiseksi jää sisaruksistaan, tavallaan kuin ainut lapsi kun on noin iso ikäero.
Tämä on henk koht kokemus. Meille syntyi pikkusisko me sisarukset olimme 17, 14, 13. Pikkusisko sanoo ,että varsinkin vanhin on jäänyt vieraaksi kun opiskeli muualla, kaikki lähdetty kotoa alle kakskymppisinä. Hän jää ulkopuoliseksi keskusteluis lapsuudesta ,meillä ei ole yhteisiä muistoja lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mistä toive kumpuaa. Onko sulla joku ahdistus siitä kun lapset kasvaa ja pian itsenäistyy?
Ahdistaako, että parisuhde muuttuu kun lapset eivät ole enää niin kiinni kotiympäristössä?
Olen läheltä seurannut samankaltaista tilannetta, ja kyllä se vauvan tulo taloon on negatiivisesti vaikuttanut isompiin lapsiin. Isotkin lapset kaipaavat vanhempien huomiota ja aikaa, eri tavalla toki mitä ihan pieni lapsi ja lisäksi murrosikä tuo mukanaan ihan omia haasteita ja ongelmia. Nelikymppinen ei jaksa kaikkea sitä, mitä parikymppinen. Jos käy huonosti niin vauva voi olla huono nukkumaan. Siinä on koko perheen jaksaminen koetuksella.
Kannattaa tosissaan harkita ja miettiä motiiveja neljännen lapsen hankintaan. Itse en siihen ryhtyisi ihan sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt.
Eihän 38 v ole vanha saamaan lasta, ei siinä iässä vielä tarvitse miettiä jaksamisia. Toki kannattaa miettiä tarkkaan mitä motiiveja lapsensaamiselle siellä taustalla on ettei sitten huomaa että lähti ”vääristä syistä” hankkimaan pientä kääröä. Itse sain nuorimmaisen 38 v, kaksi vanhinta oli 2,5 v ikäerolla about 30 vuotiaana. Oli ihanaa olla raskaana ja ihanaa olla yhden lapsen kanssa, kun kaksi vanhempaa oli jo koulussa ja isompia. Ei ollut enää sitä samaa pikkulapsihärdelliä mitä kahden vanhimman kanssa. Kivasti on mennyt ja nautin paljon tästä viimeisestä vauvasta, se oli lahja minulta minulle, toki puolisokin halusi vielä kolmannen. Nyt kaksi vanhinta lukiossa, nuorin enkku-Suomi -luokalla ja mietimme puolison kanssa, että vois kohta lähteä etelän lämpöön nautiskelemaan, kohta viiskymppiset. Nuorin tietty mukaan kansainväliseen kouluun. Aina asiat järjestyy ja kaikki on kohdillaan, mutta kannattaa miettiä vielä miksi haluatte vauvan. Ettei sitten myöhemmin huomaa halunneensa ”tyhjän kodin syndroomasta käsin” ja pettyy, kun tilanne ei vastaa odotuksia. Sinun ei tod tarvitse vielä miettiä, että vauvalla olisi kehityshäiriöitä ym. Kannattaa näitäkin lukiessa miettiä, kuka katkeruuttaan kirjoittelee muille ”neuvoja” ;-)
Meillä tytöt 17 ja 14. Pieni mies täytti tänään 5kk ❤️
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paras päätös! Saimme nuorimman, kun isot oli jo isoja, (15,13 ja 10) neljännen siis myös. Meillä oli ikää jonkin verran enemmän kuin teillä. Kaikki neljä lasta on yhteisiä. Vanhin ja nuorin lapsi ovat tehneet paljonkin yhdessä. Nyt nuorin on alakoululainen, joten ihan pukkulapsivaihe on takana. Ei ole siis kaduttanut. Ps. Isompia emme käyttäneet lapsenvahtina, itse hoidimme kuopuksenkin.
Pakko udella, miten nuoremman lapsenne kaveripiiri suhtautuu teidän ikään? Ja vanhempainillat, onko ikänne hämmennystä herättänyt nuorempien vanhempien keskuudessa?
Saman ikäiset muksut, paitsi, että viisitoistavuotiaita on kaksi.
En ikinä enää lähtisi vauva-arkea viettämään, kun on teiniangstit menossa. Vaikka hyvin on nuorten kanssa pärjätty, niin silti.. Tää on ihanan seesteistä ja kaikkea kivaa. Ei ole hirveen montaa vuotta, kun jäädään kaksin! ;D
Kukin tehkööt omat valintansa.