sateenkaariuskovaiset aamutv.ssä: Jos ei lapsi käyttäydy stereotyyppisesti, pitäisi sukupuoli voida vaihtaa jo ennen koulua
ja nämä ihmiset ovat olevinaan edistyksellisiä ja moderneja, mutta heidän mielestä tyttö ei ole tyttö ellei leiki nukeilla lapsena, ja siksi sukupuoli pitäisi voida vaihtaa jo ennen koulua, että "tietämättömät aikuiset" osaavat suhtautua lapseen oikein.
Huhhei, onneksi minun lapsuudessa ei ollut näitä ihmisiä paasaamassa missään, sain leikkiä mitä halusin "poikien leikkejä" myös, eikä tullut seta-väki väittämään minua trans-muusukupuoliseksi ja painostanut vanhempiani vaihtamaan sukupuoltani.
Miksei poika voisi leikkiä nukella tai tyttö kiipeillä puihin, näiden setalaisten mielestä?
Millä vuosituhannella ne elävät, jos mielenkiinnon kohteet ovat merkki "väärästä sukupuolesta".
Nämä ihmiset alkaa olemaan jo vaarallisia, jos saavat kaikki ajamansa asiat läpi.
Kommentit (471)
Tässä asiaa oikeasti kiinnostuneille
http://sukupuolikuu.foorumini.com/t3-01-olenko-trans-transprosessin-kaa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöä kutsua ihmisia transuiksi, jos ne vain pukeutuvat erilailla kuin stereotyyppiset sukupuolensa edustajat. Eihän sukupuoli miksikään vaatteiden mukana muutu. Kyllä meikkaava ja heametta käyttävä mies on ihan vain mies, ei mikään trans.
Kauhean takapajusta ajattelua. Luulis että 2010 ois naisilla ja miehillä oikeus olla rohkeasti mitä ovat ja pukeutua miten pukeutuvat, ILMAN että joku yhteisö alkaa syöttää ihmisille omia teorioitaan miksi ihminen ei käyttäydy stereotyyppisesti ja vääristellä ihmisten ajatuksia.
Juu, ihan joka tapauksessa on hölmöä kutsua ihmisiä "transuiksi", koska se on loukkaava termi.
Miksi kaikki sitten ovat trans-sitä ja trans-tätä sateenkaariväen mielestä, jotka eivät istu stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.
Eivät ole, enkä tajua mistä olet saanut tämän käsityksen.
Netistä, esim tästä ketjustakin.
No, näin ei kuitenkaan ole. Sanotaan vielä auki varmuuden vuoksi: kukaan ei pidä lasta transsukupuolisena sen takia, että lapsi leikkii stereotyyppisiä vastakkaisen sukupuolen leikkejä, tykkää käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita tai hiustyyliä.
Sen sijaan jos lapsen pysyvä, vakaa kokemus on, että hän on toista sukupuolta, ja hän kokee negatiivisena kun häneen viitataan fyysisen sukupuolensa termeillä, hän kokee ahdistusta ajatuksesta, että aikuisena hänestä tulee fyysisen sukupuolensa mukainen, niin silloin voidaan epäillä, että lapsi on transsukupuolinen. Silti kukaan ei ehdota lasten leikkelemistä miksikään.
Oikeasti, ottaen huomioon miten transvihainen meidän kulttuuri on, mikä tästäkin ketjusta näkyy, on ihan naurettava ajatus että vanhemmat kovin herkästi hyppäisivät havainnosta "Siiri haluaa poikien kampauksen" johtopäätökseen "Siiri on translapsi!". Kaikissa kuvauksissa mitä minä olen lukenut translapsien kasvusta, vanhemmille on ollut pitkä prosessi edes tajuta, saati hyväksyä asia ja pikemminkin translapsia yritetään yleensä väkisin kasvattaa sen fyysisen sukupuolen mukaan.
Nythän täällä monet huutavat että eihän sukupuolella ole väliä, kaikki saavat tehdä ja elää miten haluavat, mutta transihmisten (myös lasten) kokemus on se, että sillä on heille väliä. Ei cis-ihmiset voi mennä sanomaan, että koet väärin, sinun pitää vain elää kuten haluat. Kun heille se on tärkeää, että he saavat avoimesti olla oikean sukupuolensa mukaisia. Toisekseen maailma ei ole niin sukupuolineutraali kuin täällä väitetään.
Taas tätä outoa transhöpinää. Huomaatko itsekään mitä puhut. Ensin kysyt multa missä oon nähnyt kenenkään väittävän ketään trans-joksikin, sanon että täällä esim, sinä vastaat ettei näin ole.
Eli näen muka taas harhoja kun selvästi kirjotat tossa translapsista.Jättäkää lapset rauhaan tolta humpuukilta, ja pitäkää noi hömelöt etuliitteet siellä aikuisten ringeissänne, jos sellasilla on pakko pelleillä. Miksi lapsia pitää kutsua "trans"eiksi. Ei tuo palvele ketään, vähiten lapsia.
Väitit, että joku pitää ei-stereotyyppisiä leikkejä leikkivää lasta translapsena. Minä vastasin, että näin ei ole (=näin ei kukaan oikeasti ajattele).
Miksi sitten esimerkiksi Jazzista kertovassa dokumentissa sanotaan "hän leikki tyttöjen leluilla, ja minusta se oli outoa". Miksi sitten ihan jokainen transtarina alkaa siitä, että "en ollut niin kuin muut tytöt/pojat"? Miksi olen törmännyt tähän ilmiöön vuosia, jos se ei kerran ole todellinen?
Tuo "vastakkaisen sukupuolen leluilla leikkiminen" ei KOSKAAN ole koko tarina, tai edes olennainen osa sitä. Se on vaan yksi usein transihmisillä näkyvä asia, joka yleensä mainitaan tarinassa.
Ihan oikeasti, uskotko todella, että transihmisiä ei ole olemassa?
Suosittelen transaktivisteille lämpimästi tämän lukemista: http://mustaorkidea.blogspot.fi/2018/02/viimeisen-muurin-takana-on-totu…
Vierailija kirjoitti:
En katsonut haastattelua, niin en voi siihen varsinaisesti ottaa kantaa. Tuo kuulostaa oudolta, että lapsen sukupuolen voisi vaihtaa jo noinkin pienenä. Päätöksenhän voisi oikeasti tehdä tuollaisissa tapauksissa vain aikuiset lapsen puolesta, sillä tuskin kovin moni lapsi osaisi oikeasti ilmaista kokevansa olevansa väärää sukupuolta. Kun kuitenkin monet lapset leikkivät tai käyttäytyvät muuten kuin stereotyyppisesti.
Esimerkiksi pikkuveljeni käyttäytyi hyvin tyttömäisesti jo pienestä asti, ja leikki usein mieluummin minun (tyttö) kanssa ns. tyttöjen leikkejä, kuin isoveljemme kanssa niitä poikien leikkejä. Tykkäsi myös pukeutua prinsessamekkoihin jne. Joo, nyt aikuisena on edelleen vähän naismainen joissakin asioissa, ja on homoseksuaali, mutta ihan mies kuitenkin. Voin kuvitella, että olisi saattanut lapsena sanoa että joo haluan olla tyttö, ja sitten olisi vaihdettu sukupuoli, kun käyttäytyminen olisi ollut siihen viittaavaa?
Tutkimusten mukaan 80% sukupuoliristiriitaa kokevista lapsista kasvaa vaiheen yli aikuisikään mennessä. Usein myös tajuavat olevansa homoja. Samoin on todistettu autismin ja transsukupuolisuuden linkki. Mutta silti lasten pitäisi antaa päättää loppuelämäänsä vaikuttavia asioita 3-vuotiaana koska hokevat olevansa toista sukupuolta, selvittämättä onko taustalla esim. jo mainittua autismia, seksuaalitraumoja tai muita ongelmia? Synnyin tyttönä ja itse hoin lapsena olevani poika, halusin leikata pitkät hiukseni lyhyiksi ja pukeutua pojaksi yms. Kasvoin biseksuaaliksi naiseksi. Nykypäivänä lääkärit varmaan olisivat kannustaneet silpomaan itseäni ja pumppaamaan ensin estolääkitystä 10-vuotiaana ja hormoneja myöhemmin. Kamala ajatus.
Suurimmalle osalle vanhemmista on lohdullisempaa että lapsi on transsukupuolinen hetero kuin cissukupuolinen homo. Se on hälyttävän monessa "translapsen" tapauksessa taustalla, ellei sitten kyseessä ole Munchausen by Proxy-syndrooma. Hulluja tai homofobisia vanhempia riittää maailman ääriin, riittää että katsoo dokumentteja translapsista ja näkee miten vanhemmilla ei ole kaikki ihan kohdallaan. Ja SETA vielä tukee tätä sekoilua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Ei sinne hormonihoitoihin ja leikkauksiin ihan kuka vaan heti pääse.
Itse olen transnainen ja olen aina kokenut olevani nainen. Sain lapsena leikkiä tyttöjen leluilla yms. Pukeuduin androgyynisti jo varhaisteinistä saakka en edes kokenut kovinkaan vakavaa kiusaamista. Mutta kun murrosikä alkoi niin ahdistus ja paha olo siitä että kehityn "väärään suuntaan" oli järjetön.. olin lähes täysin toimintakyvytön useita vuosia, kävin terapiassa olin osastolla siellä myös puhuin sukupuoliristiriidastani. Vasta kun hakeuduin transtutkimuksiin ja hoitoihin niin oloni helpottui. Hoidot ja leikkaus oli todella rankka kokemus, mutta kaikki meni hyvin loppupeleissä. Nykyään elän onnellisesti omana itsenäni ilman minkäänlaisia ahdistuksia masennuksia. Käyn töissä ja olen jopa parisuhteessa. On kyllä tragedia syntyä tälläiseksi.. ajattelen että olishan se helpompaa ollut jos olisin voinut miehen kehossa elää ja yritinkin terapian tukemana elää, mutta kuollut olisin jos olisin jatkanut. Olen monien ihmisten mielestä vinksahtanut mielenvikainen paha ihminen, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Nyt mulla on hyvä olla ja kaikki toi paska on takanapäin. Olen siitä samaa mieltä että hoitoihin ei pitäisi kannustaa ja lähteä kevyein perustein. Jos on mahdollista elää ilman hormoneja/leikkauksia niin parempi niin. Takeita ei ole että hoidot onnistuu ja sukuelinkirurgiaan liittyy suuri komplikaatioiden riski ja sitä neovaginaa tosissaan täytyy hoitaa ja dilatoida jatkuvasti paranemis ajan. (Noin 2 vuotta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöä kutsua ihmisia transuiksi, jos ne vain pukeutuvat erilailla kuin stereotyyppiset sukupuolensa edustajat. Eihän sukupuoli miksikään vaatteiden mukana muutu. Kyllä meikkaava ja heametta käyttävä mies on ihan vain mies, ei mikään trans.
Kauhean takapajusta ajattelua. Luulis että 2010 ois naisilla ja miehillä oikeus olla rohkeasti mitä ovat ja pukeutua miten pukeutuvat, ILMAN että joku yhteisö alkaa syöttää ihmisille omia teorioitaan miksi ihminen ei käyttäydy stereotyyppisesti ja vääristellä ihmisten ajatuksia.
Juu, ihan joka tapauksessa on hölmöä kutsua ihmisiä "transuiksi", koska se on loukkaava termi.
Miksi kaikki sitten ovat trans-sitä ja trans-tätä sateenkaariväen mielestä, jotka eivät istu stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.
Eivät ole, enkä tajua mistä olet saanut tämän käsityksen.
Netistä, esim tästä ketjustakin.
No, näin ei kuitenkaan ole. Sanotaan vielä auki varmuuden vuoksi: kukaan ei pidä lasta transsukupuolisena sen takia, että lapsi leikkii stereotyyppisiä vastakkaisen sukupuolen leikkejä, tykkää käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita tai hiustyyliä.
Sen sijaan jos lapsen pysyvä, vakaa kokemus on, että hän on toista sukupuolta, ja hän kokee negatiivisena kun häneen viitataan fyysisen sukupuolensa termeillä, hän kokee ahdistusta ajatuksesta, että aikuisena hänestä tulee fyysisen sukupuolensa mukainen, niin silloin voidaan epäillä, että lapsi on transsukupuolinen. Silti kukaan ei ehdota lasten leikkelemistä miksikään.
Oikeasti, ottaen huomioon miten transvihainen meidän kulttuuri on, mikä tästäkin ketjusta näkyy, on ihan naurettava ajatus että vanhemmat kovin herkästi hyppäisivät havainnosta "Siiri haluaa poikien kampauksen" johtopäätökseen "Siiri on translapsi!". Kaikissa kuvauksissa mitä minä olen lukenut translapsien kasvusta, vanhemmille on ollut pitkä prosessi edes tajuta, saati hyväksyä asia ja pikemminkin translapsia yritetään yleensä väkisin kasvattaa sen fyysisen sukupuolen mukaan.
Nythän täällä monet huutavat että eihän sukupuolella ole väliä, kaikki saavat tehdä ja elää miten haluavat, mutta transihmisten (myös lasten) kokemus on se, että sillä on heille väliä. Ei cis-ihmiset voi mennä sanomaan, että koet väärin, sinun pitää vain elää kuten haluat. Kun heille se on tärkeää, että he saavat avoimesti olla oikean sukupuolensa mukaisia. Toisekseen maailma ei ole niin sukupuolineutraali kuin täällä väitetään.
Taas tätä outoa transhöpinää. Huomaatko itsekään mitä puhut. Ensin kysyt multa missä oon nähnyt kenenkään väittävän ketään trans-joksikin, sanon että täällä esim, sinä vastaat ettei näin ole.
Eli näen muka taas harhoja kun selvästi kirjotat tossa translapsista.Jättäkää lapset rauhaan tolta humpuukilta, ja pitäkää noi hömelöt etuliitteet siellä aikuisten ringeissänne, jos sellasilla on pakko pelleillä. Miksi lapsia pitää kutsua "trans"eiksi. Ei tuo palvele ketään, vähiten lapsia.
Väitit, että joku pitää ei-stereotyyppisiä leikkejä leikkivää lasta translapsena. Minä vastasin, että näin ei ole (=näin ei kukaan oikeasti ajattele).
Miksi sitten esimerkiksi Jazzista kertovassa dokumentissa sanotaan "hän leikki tyttöjen leluilla, ja minusta se oli outoa". Miksi sitten ihan jokainen transtarina alkaa siitä, että "en ollut niin kuin muut tytöt/pojat"? Miksi olen törmännyt tähän ilmiöön vuosia, jos se ei kerran ole todellinen?
Tuo "vastakkaisen sukupuolen leluilla leikkiminen" ei KOSKAAN ole koko tarina, tai edes olennainen osa sitä. Se on vaan yksi usein transihmisillä näkyvä asia, joka yleensä mainitaan tarinassa.
Ihan oikeasti, uskotko todella, että transihmisiä ei ole olemassa?
Uskon, että on olemassa dysphorisia ihmisiä, samoin kuin on olemassa masentuneita ja pakko-oireista häiriötä sairastavia. En valitettavasti voi uskoa ihan kirjaimellisesti tiedettä vastaan olevaan asiaan, varsinkaan omien kokemusteni jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.
Näytäppä yksikin perustavanlaatuinen tutkimus luotettavasta lähteestä joka todistaa että transsukupuolisuus "kehittyy kohdussa" eikä perustu teorioihin. Et löydä sellaista.
https://www.chick.com/reading/tracts/5003/5003_01.asp
trakuja jakamaan Kallion kirkon eteen kuka on messissä?
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2043345/The-California-boy-11-u…
Usassa voidaan aloittaa hormoonihoidot ja lapsena jos lesb---vanhemmat toivovat niin , ja tässähän vauva koki kuulemma olevansa väärässä ruumiissa ja osoitti sen eleillä ja eikun toimiin ja hormooneilla poika tytöksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin monta asiaa mitä mä en ymmärrä.
Millä hitolla se sukupuoli määritellään? Jos se ei ole fyysistä, ei psyykkistä, ei henkistä? Jos pukeutuminen/leikit eivät vaikuta, miksi niin monet transihmiset kertovat esimerkkeinä leikkineensä aina sen korjatun?/oikean? sukupuolen leikkejä tai käyttäneensä em. tyylisiä vaatteita jne.
Jos lapselle ei koskaan puhu sukupuolesta mitään ja jos ympäristökään ei pääsisi vaikuttamaan asiaan, mitä sukupuolta lapsi kokisi olevansa - ei mitään? Vai kokisiko lapsi olevansa jotain?
Miltä tuntuu se, kun "tuntee olevansa jompaakumpaa sukupuolta"? Entä jos ei tunne olevansa nainen tai mies, vaikka tietää sen? Ts. alkaako asiaa kyseenalaistaa (turhaankin?) jos sitä alkaa lapsena/nuorena miettiä?
Ja millä hitolla sen tietää, onko lapsen osalta kyseessä vaihe (ja pitääkö tätä vahvistaa/tukea/jättää huomiotta) vai onko kyseessä pysyvä olotila?Hyviä kysymyksiä! Mikset koita etsiä niihin vastauksia?
Olen koettanut, mutta vastaukset siltä osin kun niitä löytyvät tuntuvat olevan vaihtelevia ja ristiriitaisia. Osaan ei varmaan varmoja vastauksia ole ja osaan kysymyksistä taas vastauksetkin ovat yksilöllisiä/henkilökohtaisia. :)
Niinhän se on, että kun ryhtyy etsimään ihmiselämää koskevia sääntöjä ja lainalaisuuksia yksilöiden kokemuksia kuuntelemalla, lopputulos on sekava. Tässä asiassa käsitteet ja mallit ovat parhaimmillaankin vielä keskeneräisiä, koska ollaan aika mutkikkaiden ja syvään menevien ilmiöiden äärellä ja keskustelu on uutta. En tiedä, saatko tästä irti mitään, mutta koitan kuitenkin vastata kysymyksiisi.
Vähän erikoista, että vaikka olet koittanut ottaa selvää asiasta, olet silti saanut käsityksen, että sukupuoli ei olisi fyysistä eikä psyykkistä. Se ei ole yksinomaan kumpaakaan noista, vaan biopsykososiaalinen, monta ihmiselämän aspektia läpileikkaava ilmiö. Jos sinulle on ihan suoraan sanottu, ettei sukupuoli ole fyysistä tai psyykkistä, luulisi että kontekstista olisi käynyt ilmi että tarkoitetaan, ettei sukupuoli ole ilmiö joka rajoittuisi fyysiseen/psyykkiseen kenttään tai määräytyisi yksinomaan jommassakummassa kentässä.
Tämän hetken paras ymmärrys asiasta on, että ihmisen itsensä on syytä antaa määritellä oma sukupuolensa. Sukupuoli laajempana ilmiönä on nyt ainakin jonkun aikaa murroksessa, eikä siitä oikein saa näpsäköitä tyydyttäviä määritelmiä aikaan. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi kehittyy.
Ei ole tieteellistä tietoa siitä, miten lapsen sukupuoli-identiteetti muovautuisi jos hänet kasvatettaisiin sukupuoliroolittomassa ympäristössä. Eikä voikaan olla. Ihmisillä voi olla asiasta erilaisia henkilökohtaisia uskomuksia, mutta ne eivät voi olla perustellusti kovin vahvoja. Minä uskon, että tuolloin sukupuoli ei olisi osa aikuiseksi kasvaneen lapsen identiteettiä, niinkuin oikeakätisyys tai silmienkään väri ei ole. Tai niinkuin ihonvärikään ei olisi, yhteiskunnassa jossa sitä ei käytettäisi ihmisten erotteluun ja määrittelyyn. Hänellä olisi silti täysin terve ja riittävä identiteetti.
Pukeutuminen ja leikit ovat osa sukupuoliroolien opettelua ja kuuluvat sukupuolen performatiiviseen ulottuvuuteen, joka puolestaan on osa sukupuolen sosiaalista ulottuvuutta mutta ulottuu vahvasti myös psykologiseen, ja vaikuttaa biologiseen puoleen. Ne eivät voi määritellä ketään miksikään, mutta voivat kertoa yksilöstä jotakin. Joskus ne eivät kerro oikein mitään. Olen kuullut niitäkin transsukupuolisten tarinoita, joissa on leikitty ja pukeuduttu niinkuin on odotettukin ja kokemus omasta sukupuolesta on kehittynyt oletuksen kanssa ristiriitaiseksi vasta myöhemmällä iällä. Mutta näitä ei ole nostettu samalla tavalla esiin, koska eiväthän ne kerro oikein mitään. Leikki- ja vaatejuttujen noustua liian keskeisiksi tarinat ovat tulleet kiinnostavammiksi muistutuksena, ettei niiden liika korostaminenkaan kuitenkaan ole perusteltua.
Sillä ei ole väliä, onko lapsella vaihe vai ei. Lasta voi silti kuunnella ja rohkaista toimimaan miten tahtoo. Sukupuolen korjaus lapsen iässä ei tarkoita käytännössä mitään muuta kuin sitä, että lapsen annetaan käyttää toivomansa sukupuolen mukaisia vaatteita ja nimeä, ja muut hänen ympärillään kunnioittavat hänen identiteettiään. Jos se on vaihe, se menee ohi ja korjaus korjataan. Mitään pahaa ei ole käynyt. Tilanne käy mutkikkaammaksi kun edelleen transsukupuolinen lapsi lähestyy puberteettia eikä vaiheelle näy loppua. Keskustelu iästä, puberteetista ja sukupuolenkorjaukseen monelle kuuluvista hormonilääkkeistä on vielä auki, ja minä en ainakaan tiedä mikä paras tai oikea toimintatapa on, jos selkeästi perusteltu suositus on olemassa. Ihmiset tekevät henkilökohtaisia, tilanteensa mahdollistamia ratkaisuja parhaansa mukaan. Epäilen, että suuri osa tämänkin tilanteen mutkikkuutta katoaisi ihan sillä, jos asenteet transsukupuolisuutta kohtaan muuttuisivat suvaitsevammiksi.
Luonnonvalinta ja kilpailu kyllä hoitaa nämä asiat kuntoon ja se voi toisinaan olla aikaa raakaa. Katsokaapa vaikka Planeettamme Maa dokumenttia.
Muutenkaan en pidä "turhaa" sukupuolen kyseenalaistamista minään ongelmana. En näe mitä vahinkoa siitä voi ikinä koitua. Sukupuolen korjaus on vaiheittainen prosessi, jonka aikana on monta tilaisuutta perääntyä, ja jonka aikana käsitys sukupuolesta kyllä yleensä selkiytyy ennen pitkää. Mihinkään peruuttamattomaan ei ole mikään pakko ryhtyä ikinä.
Cissukupuolisille kokemus omaan sukupuoleen kuulumisesta voi jäädä arvoitukselliseksi. Se ei taida olla kovin vahvasti havaittavissa oleva kokemus paitsi silloin, kun siihen liittyy ristiriita. Kokemus siitä, että identiteetti on yhteensopiva kehon ja sosiaalisen sukupuolen ilmentämisen kanssa tuntuu ehkä samalta kuin terveenä olo. Ei miltään, sen huomaat sitten kuin sitä ei enää ole.
Oma henkilökohtainen kokemukseni on aina ollut se, että minulla ei ole sukupuolta ollenkaan. Sosiaalisesti olen kuitenkin pysynyt kaapissa ja elellyt enimmäkseen oletettua sukupuoltani ilmentäen, koska se on sopinut minulle. Nuoruudessani kärsin pitkään voimattomuuden, epätoivon ja itseinhon tunteista jotka laukesivat erityisesti tilanteissa, joissa koin painetta mukautua oletetun sukupuoleni mukaiseen rooliin tai samastua oletettuun sukupuoleeni. Minulla oli voimakkaita vihan ja inhon tunteita kehoani kohtaan. Sairastuin syömishäiriöön ja minulla oli fantasioita itseni satuttamisesta tavoilla, jotka olisivat muokanneet kehoani sukupuolettomammaksi. Monien muiden tavoin kuvittelin pitkään, että tämä johtuu ennen kaikkea siitä että olen huono sukupuoleni ilmentämisessä, ja kärsin koska en saa osakseni sellaista hyväksyntää, statusta ja ihailua, jota saisin jos kykenisin täyttämään sukupuoliroolini ihanteet. Tämä olisi ollut paska loukku johon moni cissukupuolinenkin jää kiinni. Riittämättömän miehekkäät miehet ja riittämättömän kauniit naiset jotka tuosta eivät pääse yli nyt esimerkkeinä. Minä olen kuitenkin ollut onnekas lähimmän sosiaalisen ympäristöni suhteen. Sain kuulla paljon tarinoita, keskustelua ja pohdintaa sukupuolesta ja sen olemuksesta ja ilmenemistavoista ja siitä, minkälaisia ongelmatilanteita se voi aiheuttaa, ja saatoin ottaa itsestäänselvyytenä sen, että minut hyväksyttäisiin vaikka kyseenalaistaisin sukupuoli-identiteettini ja vaikka päättäisin sen lopulta olevan mitä tahansa. Melkein piloillani, uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta päätin elää niinkuin identiteettini olisi sukupuoleton musu. Dysforian oireet loppuivat minulta pelkästään tällä ajattelumuutoksella kokonaan muutamassa kuukaudessa. Identiteettini on nyt vakiintunut ja selkeytynyt, mutta en ole edelleenkään kokenut tarpeelliseksi muuttaa sukupuolenilmentämistäni merkittävästi. Kaapista olen tullut vain muutamille läheisille. Kohtaan yhä niitä tilanteita, jotka ennen aiheuttivat minulle tuskaa, ahdistusta ja halua nälkiinnyttää ja leikellä itseäni, mutta nyt ne tuntuvat samalta kuin minkä tahansa epäkohteliaan tai junttimaisen käytöksen kohtaaminen. Enintään ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että pelkästään faktaa sisältävä kommenttini meni poistoon. Siinä ei ollut loukkauksia tai muutakaan törkyilyä, sanoin vaan, ettei ne transihmisten leikellyt sukupuolielimet edes toimi "luomu"elinten tavoin vaan keho hyljeksii niitä, esim. transvaginaan keho suhtautuu kuin epäonnistuneeseen amputaatioon, mätää pukkaa ja ns. vagina yrittää haavan tavoin umpeutua, joten sitä pitää itse kivuliaasti venytellä ja puhdistaa jatkuvasti jotta "vagina" edes pysyisi auki. Tällainen on henkisesti rankkaa aikuisellekin transihmiselle, kuvitelkaa miten uskomattonan traumatisoivaa se olisi LAPSELLE... mikään viestini poistatus ei poista tätä faktaa olemasta.
Lapsien sukuelinleikkaukseen laittamista kukaan ei ole tässä ehdottanut.
Minusta sukupuolen saa muuttaa aikuisena, ei lapsena. Mutta julkisella puolella tulisi olla yhtä tiukat kriteerit kuin sillä jos yrittää muuttaa itsensä ihmisestä muusta (eli käytännössä ei ollenkaan). Antaisin heille terapiaa ja tukea, nykyteknologia ei mahdollista muutosta.
t. muun sukupuolinen
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukupuolen saa muuttaa aikuisena, ei lapsena. Mutta julkisella puolella tulisi olla yhtä tiukat kriteerit kuin sillä jos yrittää muuttaa itsensä ihmisestä muusta (eli käytännössä ei ollenkaan). Antaisin heille terapiaa ja tukea, nykyteknologia ei mahdollista muutosta.
t. muun sukupuolinen
Musuksi olet aika pihalla siitä mitä se sukupuolen korjaaminen edes tarkoittaa, ja sinulla tuntuu olevan aika biologis-essentialistinen ja sukuelinkeskeinen käsitys sukupuolesta. Sinä ehkä et koe merkitykselliseksi hormonilääkityksen, kasvojen, äänen tai rintojen muuttamisen, tai sosiaalisen roolin vaikutusta, mutta sinä et olekaan se henkilö joka niitä tarvitsee, ja jolla se ongelma joka niillä ratkaistaan on. Et ymmärrä tarvetta etkä ratkaisua. Pidättäydy siis ystävällisesti ottamasta kantaa toisten tarpeisiin, päämääriin ja siihen, kuinka oikeutettuja yhteiskunnan tukeen he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Haistapa kuule pitkä vittu. Olet saanut elää koko ikäsi sellaisena kuin olet ja tehdä mitä haluat, miehisinäkin pidettyjä juttuja, eikä kukaan ole kyseenalaistanut naiseuttasi ja olet saanut perustaa perheen ja heterosuhteen kumppanisi kanssa, kykenet synnyttämään lapsia. Ei kiinnosta tuollaisen etuoikeutetun cisnaisen vinkunat paskan vertaa.
Transihmiset eivät ole automaattisesti homoja eikä kumppanin transukupuolisuus yhtäkkiä taio heterosuhdetta homoksi. Heterous ei todellakaan ole mikään "cis"ihmisten etuoikeus. Vihaat selvästikin myös transnaisia ja -miehiä, kun et pidä heidän sukupuoltaan tarpeeksi oikeana vaan aina vain kyseenalaisena välimuotona tai pelkkänä homouden jatkeena. Ei ole kyllä yllättävää käytöstä kaltaiseltasi raivohullulta mulkvistilta.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Se, että transihminen leikataan on tragedia. Se, että terve, toimiva keho silvotaan on aina hirvittävä tragedia.
Jos mieli on niin rikki että ei sopeudu ulkoiseen todellisuuteen kuuluu hoitaa mieltä, ei sitä ulkoista todellisuutta.
Jos skitsofreenikko uskoo olevansa piru, ei sitäkään hoideta istuttamalla sille häntää ja sarvia vaan sille annetaan niin paljon lääkkeitä että väärä uskomus poistuu. Miksi transihmisten sitten annetaan pitää nämä sairaat harhaluulot terveestä, toimivasta kehostaan?
Ihmisen keho ei ole koskaan väärä, paitsi ehkä intersukupuolisilla jotka ovat selkeä anomalia -syntyyhän sitä kuusivarpaisiakin ihmisiä. Tai kädettömiä.
Kieltäisitkö siis plastiikkakirurgian?
Voi voi näitä huutelijoita jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta mitään.
Ennenvanhaanhan transihmisiä juuri hoidettiinkin mielisairaaloissa, lääkkeillä, terapioilla jopa sähköshokeilla. No ei toiminut.. osalle vaan ja silloin kyseessä oli juuri skitsofrenia tai tai jokin personaalisuushäiriö. Nykyään transihmisä ei hoideta näin koska se ei toimi ja on viitteitä että transsukupuolisuus kehittyy jo kohdussa. Johtuu jostain hormonihäiröistä yms. Et sinäkään lääkityksellä/terapialla voi yhtäkkiä alkaa kokemaan olevasi vastakkaista sukupuolta. Sukupuoli koostuu niin monesta osasta että ei ole ihme että joskus kaikki palikat ei mene kohdalleen. Oikeasti ennen kuin kukaan huutelee jotain että transut terapiaan, niin perehtykää ensin aiheeseen ennen kuin avaatte suunne.Vanhanaikaiset mielisairauden hoidot eivät auttaneet kovin hyvin ketään mielisairasta. Siksi ne eivät auttaneet transsukupuolisiakaan. Aika moni mielisairaus on muuten geneettistä, tai ainakin alttius siihen. Sillä, että transsukupuolisuus alkaa jo kohdussa ei ole mitään merkitystä: kyse on siitä että ihmisen aivot eivät kykene hyväksymään vallitsevaa todellisuutta. Sama vamma kuin niillä ihmisillä jotka haluavat että heiltä amputoidaan raajoja koska kokevat ettei vaikkapa toinen jalka kuulu heihin.
Voi olla että sitä kokemusta väärästä ruumiista ei pystytä poistamaan mutta jos transihminen oikeasti haluaisi, terapia aivan varmasti auttaisi elämään tuon tosiasian kanssa ilman että ruumista joudutaan silpomaan. Ihmiset oppivat elämään vaikka neliraajahalvattuina vaikka heidän sisäinen kehonkokemuksensa varmasti olisi liikkuva keho! Jos ihminen kykenee elämään sellaisessa tilassa ja vielä olemaan onnellinen, on se aivan varmasti mahdollista transihmisillekin kunhan vaan luovutaan tästä silpomista ja hormoneja -hullutuksesta.
Nyky-yhteiskunnassa kun voi käyttäytyä miten lystää ja pukeutua miten lystää ja kutsua itseään kutakuinkin miksi lystää ei silpomisiin kerta kaikkiaan ole mitään syytä.
Kaikkein naurettavimpia ovat nämä synnyttävät transmiehet. Että ollaan niin miestä, niin miestä että mutta sitten kumminkin halutaan tehdä naisellisin kuviteltavissa oleva asia kun minäminäminä haluaa vavvvan. Siinä kohtaa se naisen ruumis ei sitten yhtäkkiä ällötäkään yhtään. Jokainen synnyttänyt transmies on todiste pieleen menneestä diagnoosista.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sukupuolen saa muuttaa aikuisena, ei lapsena. Mutta julkisella puolella tulisi olla yhtä tiukat kriteerit kuin sillä jos yrittää muuttaa itsensä ihmisestä muusta (eli käytännössä ei ollenkaan). Antaisin heille terapiaa ja tukea, nykyteknologia ei mahdollista muutosta.
t. muun sukupuolinen
Musuksi olet aika pihalla siitä mitä se sukupuolen korjaaminen edes tarkoittaa, ja sinulla tuntuu olevan aika biologis-essentialistinen ja sukuelinkeskeinen käsitys sukupuolesta. Sinä ehkä et koe merkitykselliseksi hormonilääkityksen, kasvojen, äänen tai rintojen muuttamisen, tai sosiaalisen roolin vaikutusta, mutta sinä et olekaan se henkilö joka niitä tarvitsee, ja jolla se ongelma joka niillä ratkaistaan on. Et ymmärrä tarvetta etkä ratkaisua. Pidättäydy siis ystävällisesti ottamasta kantaa toisten tarpeisiin, päämääriin ja siihen, kuinka oikeutettuja yhteiskunnan tukeen he ovat.
Mutta kun sukupuoli ei ole muuta kuin biologiaa. Kaikki muut väitökset on uskovaisten lätinän tasolla olevaa höpönlöpöä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
2 vuotta on TODELLA lyhyt aika ja 3-5-vuotias on TODELLA nuori. Tuon ikäisenä uskoin itse vakaasti vaikka mitä mielikuvitusleikkejä. Opettakaa lapsellenne että tyttönä voi tehdä mitä vaan ja ilman pippeliäkin pystyy olemaan.
Kuten selitin, sateenkaari-ihmiset eivät tee mitään luokituksia, joissa ihminen kiinnostuksenkohteiden tai pukeutumisen perusteella luokitellaan esim. trans-ihmiseksi, eikä todellakaan sekoita sukupuolta ja seksuaalisuutta, sinä itse tai muut tässä ketjussa näyttävät niin ennemmin tekevän. Haluaisin edelleen ihan konkreettiset perustelut tälle väitteellesi. Mistä olet lukenut, että LGBT+ -ihmiset antavat ihmisille "outoja identiteettejä ja luokituksia"? Siis muita kuin homo, bi, hetero, trans, cis, muunsukupuolinen, intersukupuolinen. Ketkä ja missä?