sateenkaariuskovaiset aamutv.ssä: Jos ei lapsi käyttäydy stereotyyppisesti, pitäisi sukupuoli voida vaihtaa jo ennen koulua
ja nämä ihmiset ovat olevinaan edistyksellisiä ja moderneja, mutta heidän mielestä tyttö ei ole tyttö ellei leiki nukeilla lapsena, ja siksi sukupuoli pitäisi voida vaihtaa jo ennen koulua, että "tietämättömät aikuiset" osaavat suhtautua lapseen oikein.
Huhhei, onneksi minun lapsuudessa ei ollut näitä ihmisiä paasaamassa missään, sain leikkiä mitä halusin "poikien leikkejä" myös, eikä tullut seta-väki väittämään minua trans-muusukupuoliseksi ja painostanut vanhempiani vaihtamaan sukupuoltani.
Miksei poika voisi leikkiä nukella tai tyttö kiipeillä puihin, näiden setalaisten mielestä?
Millä vuosituhannella ne elävät, jos mielenkiinnon kohteet ovat merkki "väärästä sukupuolesta".
Nämä ihmiset alkaa olemaan jo vaarallisia, jos saavat kaikki ajamansa asiat läpi.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Miten 4v voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin on, siis fyysisesti? Aika moni tyttö on pienenä kateellinen veljelle, joka voi pissiä seisten, mutta ei se tarkoita, että seisten pissimistä kokeileva tyttö kokee olevansa poika.
Viime aikoina on ollut useampi haastattelu translapsista esim. Meidän Perheessä ja Kaksplussassa(?). Niissä on tullut esille, että yleensä vanhemmat eivät aluksi tajua asiaa, vaan kokemus että on väärän sukupuolen ruumiissa on ihan kokonaan lapsesta lähtöisin.
Miksi se on sulle niin tärkeää ymmärtää, miten tuollainen kokemus on mahdollinen? Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Tää koskee nimenomaan sitä, että ne lapset (todella pieni vähemmistö) jotka sisäisesti kokevat olevansa eri sukupuolta, saisivat sitä olla. Ei sitä, että pakotettaisiin cis-lapsia käyttäytymään sukupuolineutraalisti.Minä olin aikoinani se tyttö, joka koki olevansa poika väärässä kropassa. Vanhemmat antoivat minun olla, mitä halusin eli hiukset leikkautettiin toivomallani tavalla, vaatteet oli poikien osastolta jne. Silti olen tänään erittäin vahvasti nainen ja koen oloni tässä naisen kehossa varsin sopivaksi. Kauhistuttaa ajatella,mitä olisi tapahtunut, jos asiaan olisi ns. puututtu ja joku tukipiste saanut minut uskomaan, että o mahdollista olla poika myös biologisesti.
Ei kai kukaan ole leikkauttamassa lapsia vaan kyse on juuri tuosta mitä vanhempasi tekivät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvät hyssykät. Minä olen ollut lapsuuteni hyvin poikamainen, menin ja kolusin järvellä ja metsissä. Ennemmin olin navetalla töissä kuin tupahommissa ja meikkaaminen oli minulle aivan kauhistus.
Tänään olen suurperheen äiti, kirkolla töissä ja vielä hyvin äidillinen. Pukeudun hyvin naisellisesti ja korutkin ovat paikkansa löytäneet, edelleen kyllä tykkään rymytä metsässä ja lorkkia järvellä.
En pidä tuollaisesta lokeroinnista tulipa se, mistä suunnasta tahansa.
setalaisten mielestä olisit ollut muusukupuolinen tai translapsi.
Ei. Kyse EI ole vain leikkimisestä vaan siitä, että lapsi tuo pitkäjänteisesti asiaa esiin (vuosia!) ja voi pahoin jos häntä kohdellaan syntymässä määritetyn sukupuolen edustajana. Pahoinvointi voi johtaa esim. kehityksen viivästymiseen tai oikeastaan sen näköiseen tilaan. Tai itsemurhaan...
Ja siltikään lapsuuden sukupuoliristiriita ei vielä tarkoita, että se jatkuu teini-ikään. Lapselle pitää sanoa, että Ok, jos ei jatku.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Jos koettte itsenne miehiksi mutta olette naisia vain puolisoidenne kanssa niin voisitte ainakin jutella heidän kanssaan. Kaapissa on ikävä olla. Mutta jos taas itseänne ei tilanne haittaa niin sitten miksi vaihtaisitte itsenne miehiksi?
Ehkä koette itsenne naisiksi jotka eivät mahdu perinteisiin sukupuolirooliin. Se on aivan yleistä. Osa miehistä tykkää esimerkiksi pukeutua ja käyttäytyä kuin naiset mutta kokevat olevansa silti miehiä.
En ymmärrä miten ihmiset oikeasti kuvittelee, että on joku Setan salaliitto millä yritetään väkisin vääntää ihmisiä muuksi kuin mitä ovat. Kuten joku sanoi, kysymys on siitä miksi ihminen itsensä kokee, ei mistään auto/nukke -leikeistä. Huomaa taas miten tärkeää on olla käyttämättä liian kovaa rautalankaa, kun yrittää kertoa täysin ymmärtämään haluttomille ihmisille jostain, mistä he eivät halua tietää mitään. He tarttuvat siihen yksinkertaisimpaan lauseeseen ja alkavat toistella sitä loputtomiin.
Oikeasti transsukupuolisuus on monimuotoinen ja monimutkainen asia, eikä kukaan vie lastansa leikkauspöydälle huvikseen tai pakottamalla. Oletteko koskaan edes katsoneet transdokumentteja tai televisiosarjoja, mitä on tullut vaikka kuinka paljon telkkarista? Kannattaisi joskus vilkaista vaikka I am Yazz -sarjaa tms.
Jälkeenpäin kyseltynä moni transihminen on sanonut tienneensä jo lapsena miten asiat ovat. Samoin niin on tiennyt moni homoseksuaali. Ja toisaalta moni on herännyt homouteensa vasta aikuisena. Ihmisiä on erilaisia, mutta luulisi olevan selvää, että Seta on ajamassa erilaisten ihmisten asiaa ja oikeuksia, ei pakottamassa ketään mihinkään muottiin. Ne muotit ovat tulleet ihan eri suunnalta hyvin perinteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
Oikeasti niitä nuoria auttaisi vain (ei-setan)psykologi, tai joku jolle jutella.
Kaikkia nuoria ahdistaa ja useimmat vihaavat omaa kehoaan. Sillon ei missään nimessä saisi heitä päästää sellasten ihmisten kynsiin, jotka alkavat myötäillä nuorta, että "Kyllä, olet vääränlainen, olet syntynyt väärään kehoon!" Herran jestas sentään. Ei sillä auteta ketään, päinvastoin.
Onneksi murrosikä on ohimenevä, jotkut vihaavat aina omaa kehoaan, mutta meitä on moneen junaan. Vanhemmiten ihminen yleensä arvostaa terveyttä, sitä että kroppa toimii ja sen kanssa pystyy elämään ilman suuria vaivoja, eikä ajattele olevansa vääränlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Tämä. Noilla setalaisilla on jo ihan omia lääkäreitä ja psykologejakin leivissään, jotka toteavat sitten lapsen "väärän sukupuoliseksi".
Millonhan tähän touhuun puututaan. Nyt kukaan ei uskalla, koska kaikki jotka tätä menoa ihmettelevät, leimataan ja mustamaalataan tuon yhteisön taholta, heillä on jo liikaa valtaa eivätkä ne pelkää käyttää sitä.
Meno senkun menee hullummaksi ja jo lapsia aletaan jakaa setan keksimiin sukupuoliin, mutta mikään taho ei puutu touhuun mitenkään. Jos setan psykologi sanoo että lapsi on väärää sukupuolta, se on, that's it.
Kuin joku kultti jo nykyään.Miksi eivät aja homojen ja lesbojen oikeuksia, eikö siinä ole tarpeeksi työsarkaa.
Mitä ihmettä? Ei kukaan SETA:n psykiatri tule kenenkään kotiin toteamaan joitain tiettyjä leikkejä leikkiviä lapsia translapsiksi, saati leikkelemään ketään Se, että translapsia yritetään auttaa ei ole millään lailla pois cis-ihmisiltä ja ihmettelen miten se voi herättää näin paljon vastustusta. Ennemmin tämä "tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli, end of story!!" -porukka muistuttaa kulttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvät hyssykät. Minä olen ollut lapsuuteni hyvin poikamainen, menin ja kolusin järvellä ja metsissä. Ennemmin olin navetalla töissä kuin tupahommissa ja meikkaaminen oli minulle aivan kauhistus.
Tänään olen suurperheen äiti, kirkolla töissä ja vielä hyvin äidillinen. Pukeudun hyvin naisellisesti ja korutkin ovat paikkansa löytäneet, edelleen kyllä tykkään rymytä metsässä ja lorkkia järvellä.
En pidä tuollaisesta lokeroinnista tulipa se, mistä suunnasta tahansa.
setalaisten mielestä olisit ollut muusukupuolinen tai translapsi.
Ei. Kyse EI ole vain leikkimisestä vaan siitä, että lapsi tuo pitkäjänteisesti asiaa esiin (vuosia!) ja voi pahoin jos häntä kohdellaan syntymässä määritetyn sukupuolen edustajana. Pahoinvointi voi johtaa esim. kehityksen viivästymiseen tai oikeastaan sen näköiseen tilaan. Tai itsemurhaan...
Ja siltikään lapsuuden sukupuoliristiriita ei vielä tarkoita, että se jatkuu teini-ikään. Lapselle pitää sanoa, että Ok, jos ei jatku.
Huomaatko ollenkaan, miten paljon tämä muistuttaa sitä ennen niin yleistä, vähättelevää kommenttia homoille (nuorille): "se on vain vaihe/se menee ohi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
Sukupuolielinten silpominen ei todellakaan auta. Nykylääketieteenkään avulla ei niistä saa toimivia vehkeitä, esim. trans"naisen" v.agina on keholle hormoneista huolimatta pelkkä p.eniksen poistosta syntynyt märkivä haava, joka ei parane koskaan, ihan oikeasti sitä pitää itse ronkkia ja puhdistaa koko ajan tai se tulehtuu/umpeutuu. Trans"miehen" penis taas on luonnottoman näköinen pötkö, mikä ei kykene edes e.rektioon, hädin tuskin virtsaamiseen. Mm. näistä syistä transihmisten itsemurhaluvut ovat leikkausten jälkeenkin korkeat. Edesvastuutonta leikkimistä ihmishengillä nämä operaatiot.
Transihmisten itsemurhia ei tilastoida.
Jaksaa edelleen huvittaa tuo tietämättömien lainausmerkkien käyttö. Transnainen tarkoittaa henkilöä, jolla on xy-kromosomit ja joka on syntymässä määritelty pojaksi, mutta jolle on asetettu diagnoosi F64 transsukupuolisuus. Lainausmerkeillä halutaan korostaa, että kyseessä ei ole xx-kromosomeilla syntynyt henkilö, ja trans-sana kertoo sen jo, joten lainausmerkkien käyttö kertoo vain tyhmyydestä. Harva kirjoittaa esim."poika"tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Miten 4v voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin on, siis fyysisesti? Aika moni tyttö on pienenä kateellinen veljelle, joka voi pissiä seisten, mutta ei se tarkoita, että seisten pissimistä kokeileva tyttö kokee olevansa poika.
Viime aikoina on ollut useampi haastattelu translapsista esim. Meidän Perheessä ja Kaksplussassa(?). Niissä on tullut esille, että yleensä vanhemmat eivät aluksi tajua asiaa, vaan kokemus että on väärän sukupuolen ruumiissa on ihan kokonaan lapsesta lähtöisin.
Miksi se on sulle niin tärkeää ymmärtää, miten tuollainen kokemus on mahdollinen? Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Tää koskee nimenomaan sitä, että ne lapset (todella pieni vähemmistö) jotka sisäisesti kokevat olevansa eri sukupuolta, saisivat sitä olla. Ei sitä, että pakotettaisiin cis-lapsia käyttäytymään sukupuolineutraalisti.
Kyllähän lapsi voi kokea olevansa milloin mitäkin, olin minäkin ns."poikamainen" lapsi, jos vanhempani siihen aikaan olisivat uskoneet tällaisia "väärä sukupuoli"höpinöitä ja ne olisivat olleet näin tapetilla kuin nyt, niin sellaset vanhemmathan olisivat minut sitten kasvattaneet pojaksi ja leikitelleet näillä termeillä ja vaatineet kaikkia kutsumaan minua joksikin muuoletettupoikamieheksi, mitä hassuja sanoja nyt ihmisistä käyttävätkään minäkin vuosina.
Surullista että asiat ovat meneet näin metsään, ei tämä palvele ketään ja moni lapsi joutuu vielä kärsimään sekavuustiloista ihan siksi että vanhemmat ovat alkaneet hörhöillä oikein urakalla sukupuoliroolien kanssa.
Antakaa lasten leikkiä mitä haluavat, kummassa sukupuolessa tahansa, piste. Ei se niin vakavaa ole. Lapsi voi kokea olevansa vaikka robotti, ei se silti ole. Se on mielikuvitusta, hyvät aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
Oikeasti niitä nuoria auttaisi vain (ei-setan)psykologi, tai joku jolle jutella.
Kaikkia nuoria ahdistaa ja useimmat vihaavat omaa kehoaan. Sillon ei missään nimessä saisi heitä päästää sellasten ihmisten kynsiin, jotka alkavat myötäillä nuorta, että "Kyllä, olet vääränlainen, olet syntynyt väärään kehoon!" Herran jestas sentään. Ei sillä auteta ketään, päinvastoin.
Onneksi murrosikä on ohimenevä, jotkut vihaavat aina omaa kehoaan, mutta meitä on moneen junaan. Vanhemmiten ihminen yleensä arvostaa terveyttä, sitä että kroppa toimii ja sen kanssa pystyy elämään ilman suuria vaivoja, eikä ajattele olevansa vääränlainen.
”Syntyä väärään kehoon” on mun mielestä tosi huono vertauskuva. Kehossa ahdistaa useimmiten nimenomaan sen sukupuolittuvat piirteet, mutta esim. transmies voi pitää vahvoista pohkeistaan.
Transsukupuolinen EI pysty elämään sen kroppansa kanssa ilman niitä suuria vaivoja. Sori nyt vaan.
T. Transsukupuolinen, ollut parisuhteessa koko prosessin ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Miten 4v voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin on, siis fyysisesti? Aika moni tyttö on pienenä kateellinen veljelle, joka voi pissiä seisten, mutta ei se tarkoita, että seisten pissimistä kokeileva tyttö kokee olevansa poika.
Viime aikoina on ollut useampi haastattelu translapsista esim. Meidän Perheessä ja Kaksplussassa(?). Niissä on tullut esille, että yleensä vanhemmat eivät aluksi tajua asiaa, vaan kokemus että on väärän sukupuolen ruumiissa on ihan kokonaan lapsesta lähtöisin.
Miksi se on sulle niin tärkeää ymmärtää, miten tuollainen kokemus on mahdollinen? Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Tää koskee nimenomaan sitä, että ne lapset (todella pieni vähemmistö) jotka sisäisesti kokevat olevansa eri sukupuolta, saisivat sitä olla. Ei sitä, että pakotettaisiin cis-lapsia käyttäytymään sukupuolineutraalisti.Kyllähän lapsi voi kokea olevansa milloin mitäkin, olin minäkin ns."poikamainen" lapsi, jos vanhempani siihen aikaan olisivat uskoneet tällaisia "väärä sukupuoli"höpinöitä ja ne olisivat olleet näin tapetilla kuin nyt, niin sellaset vanhemmathan olisivat minut sitten kasvattaneet pojaksi ja leikitelleet näillä termeillä ja vaatineet kaikkia kutsumaan minua joksikin muuoletettupoikamieheksi, mitä hassuja sanoja nyt ihmisistä käyttävätkään minäkin vuosina.
Surullista että asiat ovat meneet näin metsään, ei tämä palvele ketään ja moni lapsi joutuu vielä kärsimään sekavuustiloista ihan siksi että vanhemmat ovat alkaneet hörhöillä oikein urakalla sukupuoliroolien kanssa.
Antakaa lasten leikkiä mitä haluavat, kummassa sukupuolessa tahansa, piste. Ei se niin vakavaa ole. Lapsi voi kokea olevansa vaikka robotti, ei se silti ole. Se on mielikuvitusta, hyvät aikuiset.
Transtutkimukset perustuvat siihen, että lääkäreillä on ERITTÄIN HYVIN tiedossa se tosiasia, että suurella osalla lapsia on vaihe, jossa toivotaan olevansa eri sukupuolta mutta kyseessä ei ole transsukupuolisuus. Ja myös se, että mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa tällaisen kokemuksen. Siksihän koko tutkimusryhmä on olemassa! Diagnoosi ja hoidot eivät todellakaan ole mikään ilmoitusasia! Kuvitteleeko joku todella näin?!
Tiedossa on myös se, että aitoja translapsia on ja heidän lapsuutensa on usein hirveä, jos asiaa ei tiedosta eikä siihen saa tukea. Aivan yhtä kauheaa on se, että translapsi elää väärässä roolissa ja kropassa kuin jos lapsi menisi hoitoihin ja katuisi myöhemmin.
Löytyykö tää haastattelu jostain?
Ihanaa tää tekopyhyys. Kauhistellaan kuinka hirveää olisi, jos joku menisi prosessiin ja sitten katuisikin ja joutuisi elämään väärässä kropassa loppuelämänsä. Mikä tragedia. Transihmisen kohdalla taas se ei olekaan tragedia ollenkaan ja eihän ihminen edes voi olla väärässä kropassa.
Isäni leikki kanssani paljon ja juttelin hänelle usein lapsena, että "me miehet". Mulla ei ole sisaruksia ja Isäni teki kanssani myös monenlaisia sellaisia juttuja, joita olisi tehnyt varmaan poikien kanssa, jos mulla olisi ollut veljiä. (Osti minulle nallipyssyn, harjoittelimme jousiammuntaa, palasimme hänen lapsuutensa aikuisilla poikien leluilla, luki minulle myös toisinaan kirjoja, joissa oli poika päähenkilönä jne)
En todellakaan koe olevani missään määrin mies nyt aikuisena. En sitten lainkaan. Isäni nyt vaan tykkäsi leikkiä kanssani ja hän nyt sitten osasi leikkiä lapsen kanssa poikien leikkejä. Eli ei mitään barbileikkejä. Niitä tein kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
Oikeasti niitä nuoria auttaisi vain (ei-setan)psykologi, tai joku jolle jutella.
Kaikkia nuoria ahdistaa ja useimmat vihaavat omaa kehoaan. Sillon ei missään nimessä saisi heitä päästää sellasten ihmisten kynsiin, jotka alkavat myötäillä nuorta, että "Kyllä, olet vääränlainen, olet syntynyt väärään kehoon!" Herran jestas sentään. Ei sillä auteta ketään, päinvastoin.
Onneksi murrosikä on ohimenevä, jotkut vihaavat aina omaa kehoaan, mutta meitä on moneen junaan. Vanhemmiten ihminen yleensä arvostaa terveyttä, sitä että kroppa toimii ja sen kanssa pystyy elämään ilman suuria vaivoja, eikä ajattele olevansa vääränlainen.
Miksi ihmeessä kuvittelet, että SETA:n psykologi sanoisi translapselle/nuorelle, että "olet vääränlainen"? Eiköhän se ole koko muu maailma, joka antaa hänen ymmärtää olevansa vääränlainen. LBGT+ -asioihin perehtynyt ammattilainen voi nimenomaan olla se, joka osaa antaa hänelle kokemuksen siitä, että hänen kokemuksensa on validi.
Niin miehellä on miehen elimet alapäässä ja naisella naisen elimet ja lisäksi rinnat. Lapset syntyvät vain miehen ja naisen yhtyessä. Se mitä ihmisten päässä liikkuu on aivan toinen juttu ja se ei määrittele sukupuolta. Jos mies kokee olevansa nainen ja päinvastoin, niin se on häiriö ajatusmaailmassa.
Tämä ketju on ehkä pelottavinta, mitä olen vähään aikaan lukenut. Toivon että osa kommenteista on trolleja, mutta pelkäänpä että suurin osa ei ole :(
En ole nähnyt haastattelua, mutta veikkaan, että siinä on yritetty jotenkin yksinkertaistaa monimutkaista asiaa ymmärrettävään muotoon.
Annetaan lasten leikkiä millä he itse haluavat. Ei aseteta liian tiukkoja lokeroita eikä ohjailla heitä stereotyyppisiin juttuihin, vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos lapsi kuitenkin aivan selvästi ja toistuvasti osoittaa olevansa eri sukupuolta, kuin miksi hänet on syntymässä määritetty, niin ymmärretään, että kyseessä voi olla translapsi ja kerrotaan lapselle, että sekin on ihan ok.
Annetaan translapsille mahdollisuus elää kuten he oikeaksi kokevat. Jos heillä on ahdistusta esim ulkoisten sukupuolielintensä takia, niin annetaan heille mahdollisuus blokkerihoitoon, jolla murrosiän alkamista voidaan viivyttää tai se voidaan pysäyttää. Näin saadaan lisäaikaa ja lapsi saa itse riittävän vanhaksi kasvettuaan päättää mitä tehdä ja saa lisäaikaa pohtia omaa sukupuoli-identiteettiään. Tosin translapsen tavattuaan voi olla vaikea ymmärtää mihin sitä lisäaikaa tarvitaan, koska asia on kaikille täysin selvä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Tämä. Noilla setalaisilla on jo ihan omia lääkäreitä ja psykologejakin leivissään, jotka toteavat sitten lapsen "väärän sukupuoliseksi".
Millonhan tähän touhuun puututaan. Nyt kukaan ei uskalla, koska kaikki jotka tätä menoa ihmettelevät, leimataan ja mustamaalataan tuon yhteisön taholta, heillä on jo liikaa valtaa eivätkä ne pelkää käyttää sitä.
Meno senkun menee hullummaksi ja jo lapsia aletaan jakaa setan keksimiin sukupuoliin, mutta mikään taho ei puutu touhuun mitenkään. Jos setan psykologi sanoo että lapsi on väärää sukupuolta, se on, that's it.
Kuin joku kultti jo nykyään.Miksi eivät aja homojen ja lesbojen oikeuksia, eikö siinä ole tarpeeksi työsarkaa.
Mitä ihmettä? Ei kukaan SETA:n psykiatri tule kenenkään kotiin toteamaan joitain tiettyjä leikkejä leikkiviä lapsia translapsiksi, saati leikkelemään ketään Se, että translapsia yritetään auttaa ei ole millään lailla pois cis-ihmisiltä ja ihmettelen miten se voi herättää näin paljon vastustusta. Ennemmin tämä "tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli, end of story!!" -porukka muistuttaa kulttia.
Ei varmasti tulekaan kotiin, mutta jotkut vanhemmat kuljettavat lapsiaan ihan itse tällasten seta-sertifikoitujen kallonkutistajien luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.Kai lapselle voi leikata lyhyet hiukset jos sitä haluaa ja antaa pukeutua niihin vaatteisiin mistä tykkää ja tukea niitä leikkejä ja harrastuksia jotka lasta kiinnostaa. Sen sijaan lapselle pitää kertoa se tosiasia, että pippeliä hänelle ei koskaan kasva, mutta se ei silti estä häntä tekemästä elämässään mitä ikinä haluaa.
Lapsille tulee usein pahaa mieltä asioista, jotka eivät ole fyysisesti mahdollisia. Omallani on eräs parantumaton tauti, jonka kanssa on opittava elämään, vaikka siitä onkin aiheutunut paljon surua ja murhetta sekä sisäsyntyisesti että muiden lasten kiusaamisen kautta.
Lapsi saakin pukeutua miten haluaa ja leikkiä mitä haluaa. Vaatekaapin sisältö on uusittu kokonaan viimeisen vuoden aikana. Hiukset ovat nyt toistaiseksi pitkät. Se tuntuu jotenkin niin pysyvältä muutokselta.
Mutta täytyy sanoa, että näin vanhempana kyllä hirvittää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varsinkin kun huomaa, miten ahdasmieliset asenteet ihmisillä on, tämänkin ketjun kommenteista päätellen.
Aivan järkyttävää. Lapset pois tuollaisilta. Sukupuoli saa liikaa valtaa lapsen elämässä. Lapsi on lapsi oli tyttö tai poika. Ei leikeillä ja pukeutumisella ole merkitystä. Päättämään itse elämästään kun on tarpeeksi vanha siihen.