sateenkaariuskovaiset aamutv.ssä: Jos ei lapsi käyttäydy stereotyyppisesti, pitäisi sukupuoli voida vaihtaa jo ennen koulua
ja nämä ihmiset ovat olevinaan edistyksellisiä ja moderneja, mutta heidän mielestä tyttö ei ole tyttö ellei leiki nukeilla lapsena, ja siksi sukupuoli pitäisi voida vaihtaa jo ennen koulua, että "tietämättömät aikuiset" osaavat suhtautua lapseen oikein.
Huhhei, onneksi minun lapsuudessa ei ollut näitä ihmisiä paasaamassa missään, sain leikkiä mitä halusin "poikien leikkejä" myös, eikä tullut seta-väki väittämään minua trans-muusukupuoliseksi ja painostanut vanhempiani vaihtamaan sukupuoltani.
Miksei poika voisi leikkiä nukella tai tyttö kiipeillä puihin, näiden setalaisten mielestä?
Millä vuosituhannella ne elävät, jos mielenkiinnon kohteet ovat merkki "väärästä sukupuolesta".
Nämä ihmiset alkaa olemaan jo vaarallisia, jos saavat kaikki ajamansa asiat läpi.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Et tainnut katsoa kyseistä haastattelua? Minä katsoin, ja kuulin kyllä kaiken ja ymmärsin kaiken mitä sanoivat, mutta en todellakaan ymmärrä heidän ajatusmaailmansa vanhakantaisuutta.
Näitä haastatteluja on ollut media tulvillaan jo muutamia vuosia, jossa sateenkaariväen vanhakantainen ajattelu ottaa korvaan. Erään kerran joku aikuinen "transmuutms" (tavallinen nainen) kertoi kuinka oli kiinnostunut lapsena jalkapallosta eikä halunnut pitää hametta, joten kyllähän hän on oikeasti mies ja nyt tajunnut aikuisena ettei voi olla nainen kun ei ole kiinnostunut "naisten jutuista".
Aivan käsittämätöntä. Tuon perusteella minäkin olin poika ja olen nyt kai mies väärässä ruumiissa.
Vierailija kirjoitti:
Mites jos joku aikuinen mies tekee jotain yleensä naismaiseksi miellettyä kuten jää kotiin hoitamaan vauvaa, katsoo naisten elokuvia ja tykkää sisustaa kotia, onko hän sitten setalaisten mukaan joku transu jonka pitäisi mennä leikkaukseen ja "korjata" sukupuolensa?
En ihmettelisi yhtään.
Mua on alkanut kammottaa tämä nykyinen aktivismi ja propaganda, vaikka olenkin transsukupuolinen. Ei lapsista voi vielä sanoa mitään, eikä mitään fyysisiä muutoksia pidä tehdä missään nimessä. En nyt nähnyt tuota ohjelmaa, mutta hoidot tekevät mm. steriiliksi. Ei lapsena voi semmoisia päätöksiä tehdä. Tietty se nyt olisi hyvä, jos lapset saisi pukeutua ja olla kuten huvittaa, mutta ei se nyt tarkoita vielä mitään. Suurin osa lapsista, jotka vaikutti transsukupuolisilta, ei ole sitä enää murrosiän jälkeen.
Lisäksi translaki on mielestäni hyvä nykyisinkin (translaki nimenomaan suojelee alaikäisiä), mutta en voi sitäkään sanoa omalla naamallani, koska joku varmaan oikeasti vetäisi mua turpiin.
Mistä lapsi tietää olevansa eri sukupuolta mitä on? Lapset nyt kuitenkin leikkii roolileikkejä yms. mikä on ihan normaalia kehitykseen kuuluvaa eikä siitä nyt voi mitään johtopäätöksiä vetää.
Vanhempien armoillahan ne lapset ovat jopa noissa asioissa. Joku voi haluta huomiota iselleen etsimällä lapsestaan jotain erikoista ihan huomion halusta.
Siis nythän on ollut vuosia tapetilla, miten koulussa kasvatetaan tasa-arvoisesti eri sukupuolet tai oikeastaan feministisen sukupuolettomasti. Miksi sitten olisi ongelma, jos joku lapsi tuntisikin olevansa lähempänä toista sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lapsi tietää olevansa eri sukupuolta mitä on? Lapset nyt kuitenkin leikkii roolileikkejä yms. mikä on ihan normaalia kehitykseen kuuluvaa eikä siitä nyt voi mitään johtopäätöksiä vetää.
Lapseni leikki aikoinaan melkein vuoden olevansa karhu. Kaupasta ostettiin karhulle hunajaa jne. joten en kieltänyt lapseltani hänen uutta identiteettiään, mutta eipä käynyt mielessä, että kyseessä oli jotain muutakin kuin mielikuvitusleikki.
Varoitus: älkää lukeko lapsellenne satua kolmesta karhusta, se voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen loppuelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pojalla oli joku ihmeen prinsessaleikki -vaihe ennen kouluikää. Tiaraa päässä ja tyllihametta. En ajatellut siitä mitään. Nyt poika on 15v ja ihan miehinen miehenalku.
Se on "miehinen miehenalku" vain koska te olette painostaneet hänet esittämään miestä, oikeasti hän on nainen sillä hän lapsuudenleikkiensä perusteella selvästi kokee niin mutta teidän mielikseen tukahduttaa sen ja esittää miestä.
Kamalaa.No ei oo kyllä painostettu mihinkään. Meillä lapset on aina saaneet olla lapsia ja heidän omien kiinnostuksen kohteiden mukaan on edetty. Pääasia että leikkivät mahdollisimman paljon.
Anteeksi, tuo oli vain sarkastinen heitto enkä oikeasti tarkoittanut mitään pahaa.
Minä katsoin saman haastattelun ja tunnen pari transsukupuolista lasta. Toinen on fyysisesti poika, mutta n. kolmivuotiaasta ollut kuin tyttö. Tuli tosi voimakas prinsessavaihe ja se johti kasvamaan tytöksi. Toinen taas on fyysisesti tyttö ja lapsuutensa viihtyi poikien kanssa poikien suosimissa leikeissä. Teini-iän tullessa hän yritti olla tyttö, mutta nyt vähän vanhempana hän on käynnistämässä sukupuolensa vaihtamista mieheksi.
Tässä viestiketjussa on sotkettu kaksi asiaa: sukupuolistereotypioihin liittyvät leikit ja ihmisen oma kokemus sukupuolestaan.
Minäkin olen lapsena leikkinyt ns. poikien leikkejä tosi paljon jne. Olen silti aina tuntenut itseni tytöksi ja myöhemmin naiseksi. Se ei tarkoita sitä, että jokainen "poikien leikeistä" kiinnostunut olisi kuten minä. Lapsesta kyllä huomaa hyvin varhain mihin sukupuoleen hän on eniten kallellaan. Sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä jo kolmivuotiaana. Sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Osa ihmisistä on jotain näiden kahden väliltä.
Kyllähän se yksi sijaislapsen äiti pitää blogiakin pojastaan, jota alettiin kasvattaa tyttönä, lapsi kun piti niin paljon mekoista ja nukeista 2-3-vuotiaana. Kutsumanimikin vaihdettiin, ei edes neutraaliksi nimeksi vaan oikein tyttömäiseksi. Nyt lapsi on kouluikäisenä ihan sekaisin.
Tuntuu että tämä sijaisäiti halusi jotenkin lapsen enemmän omakseen, nyt sai ottaa käyttöön mieleisen nimenkin bioäidin antaman nimen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä katsoin saman haastattelun ja tunnen pari transsukupuolista lasta. Toinen on fyysisesti poika, mutta n. kolmivuotiaasta ollut kuin tyttö. Tuli tosi voimakas prinsessavaihe ja se johti kasvamaan tytöksi. .
Jos puhutaan samasta lapsesta niin ongelma oli se että tämän lapsen ei annettu olla mekoista ja nukeista ym. pitävä poika vaan häntä alettiin kasvattaa tytön tapaan, laitettiin samastumaan tyttöihin, sen sijaan että olisi sanottu että olet ihan hyvä noin kun olet.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien armoillahan ne lapset ovat jopa noissa asioissa. Joku voi haluta huomiota iselleen etsimällä lapsestaan jotain erikoista ihan huomion halusta.
Siis nythän on ollut vuosia tapetilla, miten koulussa kasvatetaan tasa-arvoisesti eri sukupuolet tai oikeastaan feministisen sukupuolettomasti. Miksi sitten olisi ongelma, jos joku lapsi tuntisikin olevansa lähempänä toista sukupuolta.
Voi apua, voin sieluni silmin kuvitella miten joku punavihreä liberaalipariskunta alkaisi kohdella "tyttömäisiä" leikkejä leikkivää poikaansa tyttönä, pukea sitä tytön vaatteisiin, kutsua sitä tyttömäisellä lempinimellä ja mainostaa kaikille tuttavilleen miten meidän perheessä ollaan suvaitsevaisia ja tuetaan "Anskun" (oik. Anton) tyttöidentiteettiä.
Ja punavihreät liberaalituttavat olisivat hurmoksessa ja ihailisvat "Anskun" vanhempien suvaitsevaisuutta ja edistyksellisyyttä.
Veljen tyttö leikki jossain vaiheessa mieluiten autoilla, mutta on nyt melkoinen neiti. Poika puolestaan leikki jossain vaiheessa mieluiten nukella, mutta on nyt isompana "normaali poika".
Itekki leikin lapsena paljon autoilla yms "poikamaisia leikkejä" ja pitkälti menen nykyään "naisen muottiin".
Ei ketään voi leikkien tai mielenkiinnonkohteiden mukaan lokeroida.
En katsonut haastattelua ja toivon, että kyseessä on taas joku palstalaisten ylireagointi. Ei transdiagnooseja jaella ihan sillä, ettei ole stereotyyppinen sukupuolensa edustaja. T.kiltti ja herkkä runopoika, tytöksi lapsena määritetty, nyt jo vuosia juridinen mies.
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Transsukupuoliset ignoorattiin vuosikymmenet, poika saattoi meikata ja käyttää hameita ja kaikki kaverit olla tyttöjä ja vanhemmat ja koko kylän aikuiset kuorossa hymisteli, että eihän se nyt mitään tarkoita, kaverit on tyttöjä, kun se on semmoinen naistenmies. Nyt ilmeisesti ollaan vaiheessa, jossa mennään toiseen äärilaitaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä katsoin saman haastattelun ja tunnen pari transsukupuolista lasta. Toinen on fyysisesti poika, mutta n. kolmivuotiaasta ollut kuin tyttö. Tuli tosi voimakas prinsessavaihe ja se johti kasvamaan tytöksi. Toinen taas on fyysisesti tyttö ja lapsuutensa viihtyi poikien kanssa poikien suosimissa leikeissä. Teini-iän tullessa hän yritti olla tyttö, mutta nyt vähän vanhempana hän on käynnistämässä sukupuolensa vaihtamista mieheksi.
Tässä viestiketjussa on sotkettu kaksi asiaa: sukupuolistereotypioihin liittyvät leikit ja ihmisen oma kokemus sukupuolestaan.
Minäkin olen lapsena leikkinyt ns. poikien leikkejä tosi paljon jne. Olen silti aina tuntenut itseni tytöksi ja myöhemmin naiseksi. Se ei tarkoita sitä, että jokainen "poikien leikeistä" kiinnostunut olisi kuten minä. Lapsesta kyllä huomaa hyvin varhain mihin sukupuoleen hän on eniten kallellaan. Sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä jo kolmivuotiaana. Sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Osa ihmisistä on jotain näiden kahden väliltä.
Jättäisitte edes lapset rauhaan näiltä sekavilta ajatusleikeiltänne.
Kyllä jokainen pystyy ihan omin korvin kuulemaan, miten takapajuinen ajatusmaailma setalaisilla tuntuu olevan ihmisistä ja heidän ihan normaaleista mieltymyksistään.
Vierailija kirjoitti:
En katsonut haastattelua ja toivon, että kyseessä on taas joku palstalaisten ylireagointi. Ei transdiagnooseja jaella ihan sillä, ettei ole stereotyyppinen sukupuolensa edustaja. T.kiltti ja herkkä runopoika, tytöksi lapsena määritetty, nyt jo vuosia juridinen mies.
Joo, eihän tuollaiset nyt voi mennä läpi. Mua tutkittiin vuosia ennen diagnoosia ja tarvitsemaani leikkauslähetettäkin lykättiin, koska mulla on kuitenkin pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa. Ei näitä juttuja saa helpolla. Joku munchausen by proxy -vanhemman olisi vaikea saada huijattua järjestelmää ja ajaa tällainen juttu läpi. Tämä on varmaan vähän sama juttu kuin aito avioliitto -homma. Äärimmäisyyttä, josta tuskin tulee todellisuutta, vaikka aktivistit kuinka mekkaloisi.
Moni transihminen on kyllä tosi epästereotyyppinen. On tosi miehekkäitä transnaisia ja feminiinisiä transmiehiä. Itse olen aika stereotyyppinen, mutta se ei ollut syy lähteä hoitoihin. Kyllä se on tiedossa useimmilla, että nainen voi olla maskuliininen ja päinvastoin.
Siinä tapauksessa olisi helpointa merkitä kohtaan sukupuoli 'muu' ja odottaa että aikuisena valitsee itse. Itse pitäisin sukupuolenvaihtoleikkauksen rajana 25 vuoden ikää, mutta alaikäisille ei ainakaan.
Muutoinkin kannatan sitä että sukupuolta ei merkittäisi virallisiin papereihin ollenkaan poislukien terveyspaperit veriryhmän tapaan.
t. muun sukupuolinen
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Pidin pienenä hametta kotona ja leikin paljon juuri tyttöjen kanssa. Olen nyt 30v ja edelleen MIES ja mulla on maailman paras vaimo ja lapset. Onneks mua ei kukaan luokitellu silloin tytöksi.