sateenkaariuskovaiset aamutv.ssä: Jos ei lapsi käyttäydy stereotyyppisesti, pitäisi sukupuoli voida vaihtaa jo ennen koulua
ja nämä ihmiset ovat olevinaan edistyksellisiä ja moderneja, mutta heidän mielestä tyttö ei ole tyttö ellei leiki nukeilla lapsena, ja siksi sukupuoli pitäisi voida vaihtaa jo ennen koulua, että "tietämättömät aikuiset" osaavat suhtautua lapseen oikein.
Huhhei, onneksi minun lapsuudessa ei ollut näitä ihmisiä paasaamassa missään, sain leikkiä mitä halusin "poikien leikkejä" myös, eikä tullut seta-väki väittämään minua trans-muusukupuoliseksi ja painostanut vanhempiani vaihtamaan sukupuoltani.
Miksei poika voisi leikkiä nukella tai tyttö kiipeillä puihin, näiden setalaisten mielestä?
Millä vuosituhannella ne elävät, jos mielenkiinnon kohteet ovat merkki "väärästä sukupuolesta".
Nämä ihmiset alkaa olemaan jo vaarallisia, jos saavat kaikki ajamansa asiat läpi.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Tsemppiä teille. Sen kyllä sanon, että siellä polilla ei tutkita, mitä sukupuolta kukin on. Se pitäisi tietää ja siitä olisi oltava varma. Aikuisenkin on diagnoosin saadakseen täytettävä tietyt ehdot (diagnoosia ei tietääkseni anneta alaikäiselle). Sukupuoli-identiteetin on pitänyt olla vakaasti ja varmasti se, mitä se on vähintään kahden vuoden ajan. Polilla tutkitaan, kestääkö potilaan pää ne hoidot ja onko hän oikeasti erittäin varma asiastaan. He eivät tutki siellä, onko joku trans vai ei. Se olisi itse tiedettävä varmasti.
Mutta tukea lapsesi tarvitsee kuitenkin.
Ei tullut enää kokonaan se haastattelu vissiin.
Olisi kiva joskus nähdä että toimittaja kysyisi ihan suoraan noilta ihmisiltä "Miksi ajattelette että ihminen on väärää sukupuolta, jos se ei käyttäydy sukupuolelleen stereotyyppisesti?"
Mutta ei, ainavaan sitä samaa myötäilyä ja hissuttelua, vaikka toimittajista usein näkee että heitäkin niiden juttujen epäloogisuus häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
En nähnyt aamu-tv:tä, mutta minun on kovin vaikea uskoa, että kukaan asioihin perehtynyt ehdottaisi lapsen sukupuolen vaihtoa sen perusteella että tyttö leikkii autoilla. Transihmisiä on olemassa, he ovat niitä syntymästä saakka, ja useimmille kasvu väärässä ruumiissa ja sosiaalisessa sukupuolessa on ollut hirveän raskasta. Transihmisten itsemurhaluvut ovat ihan järkyttäviä ja he ovat sorretuin vähemmistö länsimaissa. Jos translapsi saisi kasvaa oikeassa sukupuolessaan alusta asti niin se auttaisi heitä huomattavasti.
Kaverini leikki lapsena barbeilla ja pelasi väkivaltaisia konsolipelejä. Oliko hän tyttö vai poika? Ei kumpikaan, hän oli MUUNsukupuolinen, koska tyttö ei saa pelata välivaltapelejä eikä poika leikkiä barbeilla.
Joskus voisi vähän miettiä, mitä suustaan päästää, jos tosissaan haluaa ajaa sen oman asiansa etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Miten 4v voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin on, siis fyysisesti? Aika moni tyttö on pienenä kateellinen veljelle, joka voi pissiä seisten, mutta ei se tarkoita, että seisten pissimistä kokeileva tyttö kokee olevansa poika.
Viime aikoina on ollut useampi haastattelu translapsista esim. Meidän Perheessä ja Kaksplussassa(?). Niissä on tullut esille, että yleensä vanhemmat eivät aluksi tajua asiaa, vaan kokemus että on väärän sukupuolen ruumiissa on ihan kokonaan lapsesta lähtöisin.
Miksi se on sulle niin tärkeää ymmärtää, miten tuollainen kokemus on mahdollinen? Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Tää koskee nimenomaan sitä, että ne lapset (todella pieni vähemmistö) jotka sisäisesti kokevat olevansa eri sukupuolta, saisivat sitä olla. Ei sitä, että pakotettaisiin cis-lapsia käyttäytymään sukupuolineutraalisti.
Mä yritin katsoa tuota haastattelua, mutta on kyllä melkoista diibadaabaa. Aikamoinen myötähäpeä nousi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voitte ymmärtää noin väärin? Ihan eri asia haluta leikkiä poikien tai tuttöjen leikkejä kuin tuntea olevansa eri sukupuolta mitä on fyysisesti. Mutta ettehän te mammat tajua. Tämä taitaa olla ihan uusi asia. Ja ei kai kukaan ole vaihtamassa lapsen sukupuolta. Kyllä se prosessi käydään läpi sitten aikuisena.
Miten 4v voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin on, siis fyysisesti? Aika moni tyttö on pienenä kateellinen veljelle, joka voi pissiä seisten, mutta ei se tarkoita, että seisten pissimistä kokeileva tyttö kokee olevansa poika.
Viime aikoina on ollut useampi haastattelu translapsista esim. Meidän Perheessä ja Kaksplussassa(?). Niissä on tullut esille, että yleensä vanhemmat eivät aluksi tajua asiaa, vaan kokemus että on väärän sukupuolen ruumiissa on ihan kokonaan lapsesta lähtöisin.
Miksi se on sulle niin tärkeää ymmärtää, miten tuollainen kokemus on mahdollinen? Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Tää koskee nimenomaan sitä, että ne lapset (todella pieni vähemmistö) jotka sisäisesti kokevat olevansa eri sukupuolta, saisivat sitä olla. Ei sitä, että pakotettaisiin cis-lapsia käyttäytymään sukupuolineutraalisti.
Minä olin aikoinani se tyttö, joka koki olevansa poika väärässä kropassa. Vanhemmat antoivat minun olla, mitä halusin eli hiukset leikkautettiin toivomallani tavalla, vaatteet oli poikien osastolta jne. Silti olen tänään erittäin vahvasti nainen ja koen oloni tässä naisen kehossa varsin sopivaksi. Kauhistuttaa ajatella,mitä olisi tapahtunut, jos asiaan olisi ns. puututtu ja joku tukipiste saanut minut uskomaan, että o mahdollista olla poika myös biologisesti.
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Kukaan ei ole hoitamassa tai edes tutkimassa kaikkia nuoria, joita ahdistaa että tissit kasvaa/ei kasva. Niitä tutkitaan, joilla ahdistus on valtava ja liittyy sukupuoleen. Näitä ihmisiä auttavat sukupuolenkorjaushoidot enemmän kuin esim. terapia.
Sukupuolielinten silpominen ei todellakaan auta. Nykylääketieteenkään avulla ei niistä saa toimivia vehkeitä, esim. trans"naisen" v.agina on keholle hormoneista huolimatta pelkkä p.eniksen poistosta syntynyt märkivä haava, joka ei parane koskaan, ihan oikeasti sitä pitää itse ronkkia ja puhdistaa koko ajan tai se tulehtuu/umpeutuu. Trans"miehen" penis taas on luonnottoman näköinen pötkö, mikä ei kykene edes e.rektioon, hädin tuskin virtsaamiseen. Mm. näistä syistä transihmisten itsemurhaluvut ovat leikkausten jälkeenkin korkeat. Edesvastuutonta leikkimistä ihmishengillä nämä operaatiot.
Siksi kaikki transsukupuoliset eivät noihin leikkauksiin menekään, vaan mieluummin elävät käsittelemättömien vehkeiden kanssa. Tuo alalerran leikkaaminen ei ylipäänsä ole tärkein tai merkittävin osa sukupuolenkorjausta, vaikka niin aika usein kuvitellaan.
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Siis: stereotyyppistä käytöstä pyritään kitkemään kaikin tavoin jo päivähoidossa, että päästään leikkaamaan mahdollisimman moni vastakkaiseen sukupuoleen pienimmänkin syyn ilmetessä. Kuka tällä tienaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se riitä, että lukuisat ihmiset ovat kertoneet johdonmukaisesti, että heillä on ja on ollut tuollainen kokemus ja jos vanhemmat ovat antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin niin se on ollut valtava helpotus?
Minusta tuo särähtää korvaan, 'antaneet heidän omaksua sen oikean sukupuolen roolin'. Parempi olisi kuulla että vanhemmat ovat antaneet olla oma itsensä ilman mitään rooleja. Lapset ovat luonnostaan sukupuolishoppailijoita ja antaa heidän olla sellaisia. (Vaikka olisivat äärimmäisesti oman biologisen sukupuolen roolin mukaisia).
Oma poika on oma itsensä, hän saa olla poika vaikka käyttäytyisi miten (tosin ei häiritsisi vaikka sanoisi olevansa tyttö mutta pitää itseään poikana). Leikkii päiväkodissa tyttöjen kanssa kotia ja painii poikien kanssa, sukupuoliroolien toivoisi lähtevän muodista pois.
Vierailija kirjoitti:
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Eiköhän tuonikäisellä ole vielä aika paljon muitakin ahdistuksen ja hämmennyksen aiheita. Kyseessä voi todellakin olla vaihe.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten varmaan mies enkä heteronainen, kun metsästän, roplaan autoja, remontoin ja harrastan aktiivisesti nyrkkeilyä, nuorempana myös painin. Paha kyllä minun tyttäreni on ottanut minusta mallia ja nyt teininä tykkää remonttihommista, korjailee mopoaan, metsästää ja talvella ajelee moottorikelkalla.
Pitäis varmaan mennä johonkin Setan keskukseen muuttamaan meidät molemmat miehiksi. Viis mun miehen ja tytön poikaystävän mielipiteistä.
Haistapa kuule pitkä vittu. Olet saanut elää koko ikäsi sellaisena kuin olet ja tehdä mitä haluat, miehisinäkin pidettyjä juttuja, eikä kukaan ole kyseenalaistanut naiseuttasi ja olet saanut perustaa perheen ja heterosuhteen kumppanisi kanssa, kykenet synnyttämään lapsia. Ei kiinnosta tuollaisen etuoikeutetun cisnaisen vinkunat paskan vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen transnuoren äiti ja mun mielestä on hirvittävän hyvä, että mun lapsi on päässyt transtukipisteelle juttelemaan ja sai lähetteen sukupuolentutkimukseen. Koska sehän on hänen oikea paikkansa! Hän kokee olevansa väärää sukupuolta ja nyt murrosiässä ulkoiset muutokset ahdistavat. On äärimmäisen hyvä, että lapsi saa miettiä asiaa ammattilaisten ohjauksella. Vanhemmat eivät voi "hoitaa", me voimme ainoastaan tukea ja hyväksyä ja taistella lapselle tarvittavat kontaktit.
Sukupuolentutkimuksiin on hirveät jonot. Sinne pitäisi saada lisää resursseja. Koska, kuten nimikin sanoo, siellä tutkitaan mitä sukupuolta lapsi on.
Tietenkään kukaan ei toivo lapsestaan transsukupuolista. Omalle lapselleen haluaisi mahdollisimman helpon elämän, eikä transsukupuolisena sitä todellakaan ole tiedossa. Mutta jos lapsi paljastuu tutkimuksissa transsukupuoliseksi, me vanhemmat tietenkin tuemme lastamme. Ja rakastamme lastamme. Hänhän on meidän kallisarvoinen lapsemme, oli hän mikä tahansa.
Anteeksi jos loukkaan, mutta kaikkia murrosikäisiä enemmän tai vähemmän ahdistaa muuttuva keho, ei se tarkota että he olisivat syntyneet väärään sukupuoleen. Ei kukaan voi syntyä "väärään kroppaan", vaikka olisi itseensä miten tyytymätön.
Olisin mäkin teininä mieluummin jättänyt menkat ja tissit väliin, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Ikävää että ihmisiin on tuo propaganda jo näin pahasti uponnut, että vanhemmatkin kuljettelevat lapsiaan näiden ihmisten kynsiin "tukipisteisiin", jossa setaväki pääsee sitten syöttämään agendaansa "väärästä sukupuolesta".
Tämä. Noilla setalaisilla on jo ihan omia lääkäreitä ja psykologejakin leivissään, jotka toteavat sitten lapsen "väärän sukupuoliseksi".
Millonhan tähän touhuun puututaan. Nyt kukaan ei uskalla, koska kaikki jotka tätä menoa ihmettelevät, leimataan ja mustamaalataan tuon yhteisön taholta, heillä on jo liikaa valtaa eivätkä ne pelkää käyttää sitä.
Meno senkun menee hullummaksi ja jo lapsia aletaan jakaa setan keksimiin sukupuoliin, mutta mikään taho ei puutu touhuun mitenkään. Jos setan psykologi sanoo että lapsi on väärää sukupuolta, se on, that's it.
Kuin joku kultti jo nykyään.
Miksi eivät aja homojen ja lesbojen oikeuksia, eikö siinä ole tarpeeksi työsarkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvät hyssykät. Minä olen ollut lapsuuteni hyvin poikamainen, menin ja kolusin järvellä ja metsissä. Ennemmin olin navetalla töissä kuin tupahommissa ja meikkaaminen oli minulle aivan kauhistus.
Tänään olen suurperheen äiti, kirkolla töissä ja vielä hyvin äidillinen. Pukeudun hyvin naisellisesti ja korutkin ovat paikkansa löytäneet, edelleen kyllä tykkään rymytä metsässä ja lorkkia järvellä.
En pidä tuollaisesta lokeroinnista tulipa se, mistä suunnasta tahansa.
setalaisten mielestä olisit ollut muusukupuolinen tai translapsi.
Ei. Kyse EI ole vain leikkimisestä vaan siitä, että lapsi tuo pitkäjänteisesti asiaa esiin (vuosia!) ja voi pahoin jos häntä kohdellaan syntymässä määritetyn sukupuolen edustajana. Pahoinvointi voi johtaa esim. kehityksen viivästymiseen tai oikeastaan sen näköiseen tilaan. Tai itsemurhaan...
Vierailija kirjoitti:
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Miksette leikkaa hiuksia? Voitte lisäksi sanoa että aikuisena saa pippelin jos haluaa. Kerhotädille voisitte sanoa että kutsuisi nimeltä tai muuten sukupuolineutraalisti. Voi ihan hyvin leikata hiukset 'poikamaiseen' tyyliin ja pukeutua miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs 5-vuotias tyttö, joka ihan tosissaan väittää olevansa poika, ja uskoo, että hänellekin kasvaa vielä joskus pippeli. Itkee iltaisin, kun kerhotäti oli sanonut tytöksi. Kyselee jatkuvasti, milloin hänelle leikataan lyhyt tukka. Lapsi leikkii melko tasapuolisesti "tyttöjen ja poikien leikkejä". Pukeutuu vaatteisiin, jotka itsestä hienoja, mutta ovat enimmäkseen niitä, jotka luokitellaan poikien vaatteiksi. Tämä vaihe on kestänyt 3-vuotiaasta asti.
Hirveää katsoa sitä ahdistusta ja hämmennystä, jota sukupuoliset stereotypiat lapselle tuottaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Kai lapselle voi leikata lyhyet hiukset jos sitä haluaa ja antaa pukeutua niihin vaatteisiin mistä tykkää ja tukea niitä leikkejä ja harrastuksia jotka lasta kiinnostaa. Sen sijaan lapselle pitää kertoa se tosiasia, että pippeliä hänelle ei koskaan kasva, mutta se ei silti estä häntä tekemästä elämässään mitä ikinä haluaa.
Lapsille tulee usein pahaa mieltä asioista, jotka eivät ole fyysisesti mahdollisia. Omallani on eräs parantumaton tauti, jonka kanssa on opittava elämään, vaikka siitä onkin aiheutunut paljon surua ja murhetta sekä sisäsyntyisesti että muiden lasten kiusaamisen kautta.
Nyt se haastattelu tulee uusintana.
verenpaine nousee.