Miten jaksaa kun miehelle ei kelpaa mikään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kimpassa ankeuttajan kanssa. Itsellä löytyy kaveripiiristä. Ihan hauskaa seuraa joskus, mutta välillä menee hermo kun onnistuu imemään innostuksen ja hyvän fiiliksen ihan kaikesta. Negatiivisuus on pidemmän päälle todella raskas ominaisuus ihmisessä.

Ja ap:ko ei ole negatiivinen!? 😀

On ihan inhimillistä kyllästyä kuuntelemaan ainaista valittajaa. Ei se tarkoita että olisi perusnegatiivinen ihminen. Kaikilla on rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kimpassa ankeuttajan kanssa. Itsellä löytyy kaveripiiristä. Ihan hauskaa seuraa joskus, mutta välillä menee hermo kun onnistuu imemään innostuksen ja hyvän fiiliksen ihan kaikesta. Negatiivisuus on pidemmän päälle todella raskas ominaisuus ihmisessä.

Itse asiassa jopa jaksaisin kuunnella miehen valitusta, mutta arki on vaikeaa kun se sanoo kaikkiin ehdotuksiin ei. Tekemäni ruoat ei kelpaa, koska kuulemma ei juuri tänään tee mieli tuota ruokaa, mutta jos pyydän sanomaan ennen kauppaa mitä haluaa syödä, ei koskaan ehdota mitään. Tai jos meidän olisi pakko ostaa hajonneen tilalle uusi pyykkikone, niin mikään kaupassa oleva ei ikinä hänelle kelpaa. Jos vain valitsen jonkun, niin hermostuu, koska ei kelpaa että päätän yksin. Jos ollaan ilman niin ei kelpaa koska ei ole puhtaita vaatteita. Jos käsken menemään sitten yksin kauppaan ja ostamaan jotain niin ei kelpaa koska mikään kaupassa oleva ei kelpaa. Pelkkä valitus olisi siedettävissä, mutta kaikkeen ehdoton ei on aika vaikea. Ap.

No mikset anna valittaa? Mikä helvetin pakko hänen on mihinkään olla tyytyväinen? Koska sä olet niin ihana vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä niin palaisi käpy tuohon kiukutteluun. Senkin voi jollakin tasolla ymmärtää, että auton tai pesukoneen kanssa odottelee jotain tosi hyvää diiliä ja homma on mennyt miehen päässä jo hieman yli (vähän niin kuin joskus kun ostaa jotain ja pelottaa, että se onkin kohta tarjouksessa). Tietty jos pesukone on jo hajonnut, niin olisi päätöksenteon aika.

Tuo että rissaa ruoan kanssa on kyllä lapsellista. Itse en varmasti suostuisi tekemään sille ruokaa enää ollenkaan. Tehkööt itse niin tulee hyvää. Per*ele.

Olen sanonut, että tehköön itse niin tulee hyvää. Sekään ei kelpaa, koska ei kuulemma osaa tehdä ruokaa. Ap.

No eikö sulle ole jo valjennut, ettei kannata odottaa, että hän olisi tyytyväinen mihinkään? Et sä sitä ansaitse.

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä.

”Kulta, oon huomannu tässä että tuntuu ettei mikään riitä sinulle...”

”Onko kaikki hyvin, oletko masentunut?”

”Tuntuuko siltä että elämä rullaa paikallaan?”

”No mitä SINÄ sitten haluaisit”

”Voisitko joskus kertoa jotain positiivista”

Kommunkoi

Olen kysynyt nuo kaikki monta kertaa. Kommunikoinut kyllästymiseen asti. Mies ei ikinä ehdota mitään, ei kerro mitään mitä haluaisi, ei suostu keskustelemaan noista jutuista mitään. Jos kysyn onko masentunut niin loukkaantuu. Jos sanon että olen huolissani sinusta niin vetäytyy kuoreensa. Sekään ei siis kelpaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kimpassa ankeuttajan kanssa. Itsellä löytyy kaveripiiristä. Ihan hauskaa seuraa joskus, mutta välillä menee hermo kun onnistuu imemään innostuksen ja hyvän fiiliksen ihan kaikesta. Negatiivisuus on pidemmän päälle todella raskas ominaisuus ihmisessä.

Itse asiassa jopa jaksaisin kuunnella miehen valitusta, mutta arki on vaikeaa kun se sanoo kaikkiin ehdotuksiin ei. Tekemäni ruoat ei kelpaa, koska kuulemma ei juuri tänään tee mieli tuota ruokaa, mutta jos pyydän sanomaan ennen kauppaa mitä haluaa syödä, ei koskaan ehdota mitään. Tai jos meidän olisi pakko ostaa hajonneen tilalle uusi pyykkikone, niin mikään kaupassa oleva ei ikinä hänelle kelpaa. Jos vain valitsen jonkun, niin hermostuu, koska ei kelpaa että päätän yksin. Jos ollaan ilman niin ei kelpaa koska ei ole puhtaita vaatteita. Jos käsken menemään sitten yksin kauppaan ja ostamaan jotain niin ei kelpaa koska mikään kaupassa oleva ei kelpaa. Pelkkä valitus olisi siedettävissä, mutta kaikkeen ehdoton ei on aika vaikea. Ap.

No mikset anna valittaa? Mikä helvetin pakko hänen on mihinkään olla tyytyväinen? Koska sä olet niin ihana vai?

No ei ole mikään pakko olla mihinkään tyytyväinen eikä kelpuuttaa mitään. Mutta jos haluaa pestä pyykkinsä jollain, käydä joskus jossain, asua jossain, ajaa jollain, syödä jotain, juoda jotain, niin edes jotain pitäisi kelpuuttaa. Nyt se on usein pitkään vain nälässä ja kärsii, vaikka kaapit olisi täynnä ruokaa, koska mikään ei hänelle sieltä kelpaa. Eikä myöskään mikään take away lähiravintoloista ym. On aika raskasta elää näin. Ap.

Oi kuinka onnellisia parisuhteita taas,oikeen kateeksi käy,menee se ainoa elämä noinkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä niin palaisi käpy tuohon kiukutteluun. Senkin voi jollakin tasolla ymmärtää, että auton tai pesukoneen kanssa odottelee jotain tosi hyvää diiliä ja homma on mennyt miehen päässä jo hieman yli (vähän niin kuin joskus kun ostaa jotain ja pelottaa, että se onkin kohta tarjouksessa). Tietty jos pesukone on jo hajonnut, niin olisi päätöksenteon aika.

Tuo että rissaa ruoan kanssa on kyllä lapsellista. Itse en varmasti suostuisi tekemään sille ruokaa enää ollenkaan. Tehkööt itse niin tulee hyvää. Per*ele.

Olen sanonut, että tehköön itse niin tulee hyvää. Sekään ei kelpaa, koska ei kuulemma osaa tehdä ruokaa. Ap.

Kuules ap. Äijän nälkä ei tunnu sun vatsassasi. Ja ehkä tekisit sille palveluksen kun joutuisi opettelemaan ruoanlaittoa (ja sitä kautta ehkä jopa arvostamaan siihen käytettyä aikaa ja energiaa?). Kukaan ei tule syyttämään sinua heitteillejätöstä jos aikuinen mies kuolee nälkään kun on liian ranttu syömään ja liian laiska kokkaamaan. Ja eikös nälkä olekin tunnetusti se paras mauste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti alkoi keittämään tuo pyykkikonejuttu.! Minä vastaisin joka narinaan, että vaihtoehdot on pesemättömät vaatteet tai joku kone. Syö tätä tai käy kaupassa ja tekee omat sapuskat. Negaan kommentointiin vastaisin ihan joka kerta, "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään". Tosin en varmaan olisi kauaa yhdessä tuollaisen kumppanin kanssa.

No näinhän minä teenkin. Sanon vain että "no tänään on tätä ruokaa, syö tai ole nälässä". Joko hän syö ja sanoo että on pahaa (ei ole oikeasti) tai sitten mököttää vieressä nälkäänsä. Kerran nappasin hänen kädestä hänen lautasen, kun sanoi että on pahaa, ja kaadoin ruoan lautaselta suoraan roskiin ja sanoin, että "ei kannata syödä jos ei tykkää". Sekään ei kelvannut, koska oli kuulemma kamala nälkä ja olisi sen syönyt. Ap.

Ennemminkin ihmettelen, että miten mies on sinun kanssasi. Kamala akka.

Miten sinä reagoisit, jos puolisosi haukkuisi sinun vaivalla laittamaan ruokaa pahaksi? Ap.

En kyllä ikinä olisi noin onnettomassa suhteessa,eikä ole ikinä tuollaista ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä niin palaisi käpy tuohon kiukutteluun. Senkin voi jollakin tasolla ymmärtää, että auton tai pesukoneen kanssa odottelee jotain tosi hyvää diiliä ja homma on mennyt miehen päässä jo hieman yli (vähän niin kuin joskus kun ostaa jotain ja pelottaa, että se onkin kohta tarjouksessa). Tietty jos pesukone on jo hajonnut, niin olisi päätöksenteon aika.

Tuo että rissaa ruoan kanssa on kyllä lapsellista. Itse en varmasti suostuisi tekemään sille ruokaa enää ollenkaan. Tehkööt itse niin tulee hyvää. Per*ele.

Olen sanonut, että tehköön itse niin tulee hyvää. Sekään ei kelpaa, koska ei kuulemma osaa tehdä ruokaa. Ap.

Kuules ap. Äijän nälkä ei tunnu sun vatsassasi. Ja ehkä tekisit sille palveluksen kun joutuisi opettelemaan ruoanlaittoa (ja sitä kautta ehkä jopa arvostamaan siihen käytettyä aikaa ja energiaa?). Kukaan ei tule syyttämään sinua heitteillejätöstä jos aikuinen mies kuolee nälkään kun on liian ranttu syömään ja liian laiska kokkaamaan. Ja eikös nälkä olekin tunnetusti se paras mauste.

Olen yrittänyt kylmettää itseäni, että sen nälkä ei tuntuisi minusta pahalta. Mutta kun toinen makaa sängyssä vatsa kurnien ja tiedän että se ei ole syönyt vuorokauteen, niin kyllä se aika pahalta tuntuu. En kylläkään sen enempää ala häntä siksi palvelemaan, mutta on paha mieli sen puolesta. Ap.

Miksi sinä ap kaipaat niin kovasti hyväksyntää mieheltäsi? Minä en jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa jakaa elämääni. Ei minusta ole normaalia että joutuu koko ajan odottamaan hyvää palautetta, tai odottaa toiselta hyväksyntää menoilleen jne. Minä menisin leffaan jos haluaisin, tuli mies mukaan tai ei. Jos haukkuu ruokiani, en laittaisi hänelle, jne. Toki jossain vaiheessa tuo johtaisi kai suhteen päättymiseen, koska emme taitaisi enää juuri viettää aikaa yhdessä. Teettekö yhdessä mitään? Keskusteletteko? Mikä on se teidän juttu, mikä pitää yhdessä?

Sun miehelläsi on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia, tuollainen käytös ei mitenkään voi olla normaalia. Kannattaa vähän tiedustella sen äidiltä että milloin tuollainen käytös on alkanut. Voi olla että aina on ollut kranttu, mutta kuulostaahan tuollainen käytös jo ihan patologiselta.

Viikonloppu ja mammojen miesprovot

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä ap kaipaat niin kovasti hyväksyntää mieheltäsi? Minä en jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa jakaa elämääni. Ei minusta ole normaalia että joutuu koko ajan odottamaan hyvää palautetta, tai odottaa toiselta hyväksyntää menoilleen jne. Minä menisin leffaan jos haluaisin, tuli mies mukaan tai ei. Jos haukkuu ruokiani, en laittaisi hänelle, jne. Toki jossain vaiheessa tuo johtaisi kai suhteen päättymiseen, koska emme taitaisi enää juuri viettää aikaa yhdessä. Teettekö yhdessä mitään? Keskusteletteko? Mikä on se teidän juttu, mikä pitää yhdessä?

En minä kaipaa häneltä sen enempää hyväksyntää kuin nyt parisuhteessa ihmiset kaipaa. Jos ei tykkää ruoistani, niin ei niitä tarvitse syödä, syön yksin. Jos ei halua leffaan niin menen yksin tai kavereideni kanssa. Ei se minulle valita jos menen yksin, enkä siis tarvitse hänen hyväksyntää menoilleni. Me ei enää nykyään tehdä paljoa asioita yhdessä, koska hänelle ei kelpaa mikään mitä ehdotan. Mutta toisaalta hän ei tee mitään myöskään ilman minua, koska hänelle ei kelpaa mikään edes ilman minua. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Sun miehelläsi on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia, tuollainen käytös ei mitenkään voi olla normaalia. Kannattaa vähän tiedustella sen äidiltä että milloin tuollainen käytös on alkanut. Voi olla että aina on ollut kranttu, mutta kuulostaahan tuollainen käytös jo ihan patologiselta.

Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Muutimme yhteen vajaa puoli vuotta sitten. Miehen ehdotuksesta, hän halusi sitä enemmän ja nopeammin kuin minä. Ekat 1,5 vuotta hänelle kelpasi kaikki. Kun muutimme yhteen niin kaikki muuttui parissa viikossa, sen jälkeen hän on ollut tuollainen. Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä, koska mies muuttui hetkessä vaikka sai mitä halusi. Kuulin yhdeltä hänen tutulta, että on ollut joskus aiemminkin sellainen, että oikein mikään ei kelpaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä niin palaisi käpy tuohon kiukutteluun. Senkin voi jollakin tasolla ymmärtää, että auton tai pesukoneen kanssa odottelee jotain tosi hyvää diiliä ja homma on mennyt miehen päässä jo hieman yli (vähän niin kuin joskus kun ostaa jotain ja pelottaa, että se onkin kohta tarjouksessa). Tietty jos pesukone on jo hajonnut, niin olisi päätöksenteon aika.

Tuo että rissaa ruoan kanssa on kyllä lapsellista. Itse en varmasti suostuisi tekemään sille ruokaa enää ollenkaan. Tehkööt itse niin tulee hyvää. Per*ele.

Olen sanonut, että tehköön itse niin tulee hyvää. Sekään ei kelpaa, koska ei kuulemma osaa tehdä ruokaa. Ap.

Kuules ap. Äijän nälkä ei tunnu sun vatsassasi. Ja ehkä tekisit sille palveluksen kun joutuisi opettelemaan ruoanlaittoa (ja sitä kautta ehkä jopa arvostamaan siihen käytettyä aikaa ja energiaa?). Kukaan ei tule syyttämään sinua heitteillejätöstä jos aikuinen mies kuolee nälkään kun on liian ranttu syömään ja liian laiska kokkaamaan. Ja eikös nälkä olekin tunnetusti se paras mauste.

Olen yrittänyt kylmettää itseäni, että sen nälkä ei tuntuisi minusta pahalta. Mutta kun toinen makaa sängyssä vatsa kurnien ja tiedän että se ei ole syönyt vuorokauteen, niin kyllä se aika pahalta tuntuu. En kylläkään sen enempää ala häntä siksi palvelemaan, mutta on paha mieli sen puolesta. Ap.

Apua! Katot siinä sitä aikuista isoa äijänkörilästä joka nälässä makaa maha kurnien kun tämä äijänköriläs on niin VÄHÄN ettei saa ruokittua itseään! Ja tuntuu pahalta! Mikä sitä estää menemästä kauppaan ja hakemasta ruokaa? Voi hyvä päivä millaisten ihmisten kanssa naiset pariutuu. En mä edes tunnustaisi mieheksi tuollaista.

Oikeasti, miksi ihmeessä olet vielä parisuhteessa tuommoisen miehen kanssa? Elämänlaatusi kohenisi välittömästi ihan eri sfääreihin jos jättäisit kyseisen mielenterveystapauksen lopullisesti taaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä niin palaisi käpy tuohon kiukutteluun. Senkin voi jollakin tasolla ymmärtää, että auton tai pesukoneen kanssa odottelee jotain tosi hyvää diiliä ja homma on mennyt miehen päässä jo hieman yli (vähän niin kuin joskus kun ostaa jotain ja pelottaa, että se onkin kohta tarjouksessa). Tietty jos pesukone on jo hajonnut, niin olisi päätöksenteon aika.

Tuo että rissaa ruoan kanssa on kyllä lapsellista. Itse en varmasti suostuisi tekemään sille ruokaa enää ollenkaan. Tehkööt itse niin tulee hyvää. Per*ele.

Olen sanonut, että tehköön itse niin tulee hyvää. Sekään ei kelpaa, koska ei kuulemma osaa tehdä ruokaa. Ap.

Kuules ap. Äijän nälkä ei tunnu sun vatsassasi. Ja ehkä tekisit sille palveluksen kun joutuisi opettelemaan ruoanlaittoa (ja sitä kautta ehkä jopa arvostamaan siihen käytettyä aikaa ja energiaa?). Kukaan ei tule syyttämään sinua heitteillejätöstä jos aikuinen mies kuolee nälkään kun on liian ranttu syömään ja liian laiska kokkaamaan. Ja eikös nälkä olekin tunnetusti se paras mauste.

Olen yrittänyt kylmettää itseäni, että sen nälkä ei tuntuisi minusta pahalta. Mutta kun toinen makaa sängyssä vatsa kurnien ja tiedän että se ei ole syönyt vuorokauteen, niin kyllä se aika pahalta tuntuu. En kylläkään sen enempää ala häntä siksi palvelemaan, mutta on paha mieli sen puolesta. Ap.

Apua! Katot siinä sitä aikuista isoa äijänkörilästä joka nälässä makaa maha kurnien kun tämä äijänköriläs on niin VÄHÄN ettei saa ruokittua itseään! Ja tuntuu pahalta! Mikä sitä estää menemästä kauppaan ja hakemasta ruokaa? Voi hyvä päivä millaisten ihmisten kanssa naiset pariutuu. En mä edes tunnustaisi mieheksi tuollaista.

Usko tai älä, mutta se käy melkein joka päivä kaupassa. Mutta ei oikein osta sieltä mitään, koska vaikka kuinka katselee, niin mikään myynnissä oleva ei sille kelpaa. Ap.

MIKS te ootte vielä yhdessä? Mies ei kommunikoi mistään, sille ei kelpaa mikään, eikä se osaa tehä mitää päätöksiä...

Eikö ois helpompaa, mukavampaa ja onnellisempaa sun olla yksin?

Tee niinku pikkulapsille anna 2 vaihtoehtoa ja mies saa niistä valita.

Vierailija kirjoitti:

MIKS te ootte vielä yhdessä? Mies ei kommunikoi mistään, sille ei kelpaa mikään, eikä se osaa tehä mitää päätöksiä...

Eikö ois helpompaa, mukavampaa ja onnellisempaa sun olla yksin?

Olisi varmaan. Mutta ajattelin vielä hetken yrittää katsoa jos meno muuttuisi, koska tosiaan mies oli pitkään todella joustava ja aktiivinen, nyt vasta ollut muutaman kuukauden tuollainen. Ap.