Miten reagoisitte jos lapsenne kertoisi seurustelevansa samaa sukupuolta olevan kanssa?

Jos hän on onnellinen ja suhteessa rakastettu, olen myös onnellinen. Ei sillä sukupuolella siinä vaiheessa väliä.

Onnittelisin. Ihan samoin fiiliksin kuin vastakkaisesta sukupuolesta.

Olisin järkyttynyt. Ainakin aluksi. Vaikeaa sanoa mitä sen jälkeen.

Olisin ehkä yllättänyt, mutta muuten reagoisin ihan normaalisti.

Kunhan ois hyvä tyyppi niin olisin onnellinen.

En reagoinut oikein mitenkään, ihan yhtä tavallinen juttu oli kuin olisi tuonut tytön kotiin näytille. :D Onnellinen olen poikani ja hänen miehensä puolesta, ihanaa että ovat löytäneet toisensa.

Ihan sama! Kun lapsi muuttaa kotoa, hän on tarpeeksi aikuinen tekemään itse valintansa ja kantamaan vastuun virheistään. Minun ei ole tarkoitus olla lasteni kanssa tekemisissä sen jälkeen, kun heillä on omat perheensä, koska ei pidä ripustautua lapsiinsa. Toisaalta oletan, että myös lapseni jättävät minut rauhaan, kun ovat muuttaneet.

Mun lapset on kasvatettu niin, ettei tuota tule koskaan tapahtumaan. Kaikki ovat terveissä parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on kasvatettu niin, ettei tuota tule koskaan tapahtumaan. Kaikki ovat terveissä parisuhteissa.

Kasvatettu? 

Sinun kannattaa lukea enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama! Kun lapsi muuttaa kotoa, hän on tarpeeksi aikuinen tekemään itse valintansa ja kantamaan vastuun virheistään. Minun ei ole tarkoitus olla lasteni kanssa tekemisissä sen jälkeen, kun heillä on omat perheensä, koska ei pidä ripustautua lapsiinsa. Toisaalta oletan, että myös lapseni jättävät minut rauhaan, kun ovat muuttaneet.

Miksi ihmeessä teit lapsia? 18 vuoden projekti?

Olisin tosi ilahtunut, että se vapaaehtoisesti kertoisi jotain elämästään. Ei kai siinä kummempaa, varmaan sen verran oisin utelias, että haluaisin olla paikalla, kun isälleen kertoisi :-) Siinä taloudessa ei olis läpihuutojuttu...

Ei sillä oikeasti olisi mulle merkitystä. En jaksa enää puuttua nuoren seurusteluihin, ekoja kumppaneita päivitteli ja oli jotain mieltä, ei enää. Lähipiiri olisi varmaan ihan cool, isovanhemmat nikottelisi eikä ne ois listalla kovin korkeella, kenelle nuori kertoisi.

Muut ominaisuudet on tärkeämpiä kuin sukupuoli, lopulta.

No Riippuu ihan millainen tyyppi on kyseessä! Ihan niinkuin vastakkaisessa sukupuolessa! Lähtökohtaisesti "yrittäisin tulkita" onko kumppani tosissaan. Jos suhde vaikuttaa aidolta molemmin puolin, niin olisin Onnellinen!

Näin niinkuin hetero-isänä ihmetyttää, se että miksi muita niin paljon kiinnostaa, ja rasittaa se, mitä kaksi rakastavaa ihmistä puuhaa makuuhuoneessa keskenään. Mua ei vois vähempää kiinnostaa! Varsinkaan poikani "homoilu", tyttäreni "heteroilu" tai "mummini seksielämä".... ihanaa, että ihmiset rakastavat toisiaan, ja mitä se muille kuuluu? Itseäni kiinnostaa lähinnä oma puuhailu.. ja se, että läheisiäni rakastetaan ja kohdellaan oikein.

Samaa mieltä kuin nro 17. Mitä väliä sukupuolella, jos nuorilla synkkaa ja elämä on kohdillaan. Voi kun koittaisi aika, jolloin homous ei olisi enää mikään puheenaihe, johon jokaisella tarvitsee olla mielipide ja näkökanta. Vasenkätisiä taidettiin aikanaan polttaa noitina, mutta eipä taida kukaan enää riehaantua, jos lapsi tuo "vääräkätisen" puolisoehdokkaan kotiin. Eihän?

En edes keskustelisi tuosta!

Se olisi välittömästi pihalle heitto, eikä paluu olisi mahdollinen.

Hän voi jatkaa siitä sitten kuinka haluaa, mutta en tulisi itse enää häväistyksi.

Vähän hämmästyisin, että miten tää tulee esille vasta seukkausvaiheessa.

En mitenkään.Miksi pitäisi?

Meillä on vielä pienet lapset, mutta ollaan puhuttu, että tytöt voi olla myös tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa. Joten enpä usko, että tilanne sen kummempi olisi kuin heterokumppanin kotiin tuominen.

qwerty-sjir kirjoitti:

Homous todella haviaa pieksemalla. Ehka opetuksellakin.  Siita on aivan todellisia todisteita. Maailmassa on viela nykyaankin maita joissa eiole ensimmaistakaan HOMOA. Iran on esimerkki asiasta. Iranin presidentti on sanonut etta hanen maassaan ei ole ainuttakaan homoseksuaalia. Harvat moista harjoittaneet on siell hirtetty nosturin nokkaan.

Ei en kannata islamia.

Mutta en hyvaksy homojakaan, jotka eivat voi elaa tuputtamatta ja edellyttamatta erilaisuutta toisilta. He elavat siita. Ja siksi elavat siita mita pitavat itseaan syljettavampana. Ja siksi vaativat ja aiheuttavat sita. Vaaryytta ja syntia.

Ja silti olen pakana.

*pakana*

Kun homo homoilee, muuttuuko toisaalla kehitysvammainen ei kehitysvammaiseksi?

Muuttuuko?

Kuinka on?

Alkaisin miettimään mikä meni kasvatuksessa pieleen, saiko liian vähän äidin tai isän hyväksyntää..ehkä kysyisinkin sitä. Kysyisin myös koska on tiennyt tämän..

Olen miettinyt että on kahdenlaista homoutta, se kun on jäänyt vaille jotain lapsena tai sitten jokin biologinen juttu dna.ssa.

Ensimmäistä pidän surullisena ja toista luonnonoikkuna kuten albiinoitakin. Erillaisuus on rikkaus, kuten sanotaan.

Olen onnellinen lasteni tulevista rakkauksista huolimatta suuntauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama! Kun lapsi muuttaa kotoa, hän on tarpeeksi aikuinen tekemään itse valintansa ja kantamaan vastuun virheistään. Minun ei ole tarkoitus olla lasteni kanssa tekemisissä sen jälkeen, kun heillä on omat perheensä, koska ei pidä ripustautua lapsiinsa. Toisaalta oletan, että myös lapseni jättävät minut rauhaan, kun ovat muuttaneet.

Miksi ihmeessä teit lapsia? 18 vuoden projekti?

Vaikka 58 vuoden, mutta kun menee parisuhteeseen, niin se ei kuulu minulle! Eikä heillä puolestaan ole sananvaltaa valintoihini ja elämääni sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun tungetaan osaksi lasten perheitä ja toisaalta oletetaan, että isä ja äiti paapovat ikuisesti.