Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa kun miehelle ei kelpaa mikään?
24.02.2018 |
Tai minä kelpaan sellaisena kuin olen, mutta melkein mikään ruoka ei kelpaa, mikään leffa ei kelpaa, normaali juoma ei kelpaa, melkein mikään auto, mikään asunto, mitkään huonekalut, mikään harrastus jne ei kelpaa. Tämä rassaa elämääni aika pahasti, kun mikään ei kelpaa. Sitten kun pyydän sanomaan, että mikä kelpaisi, vaikkapa mitä ruokaa haluaisi tai mihin leffaan haluaisi (jos minun ehdotukset ei kelpaa), niin ei suostu ehdottamaan itse mitään. Ollaan v*ttu sitten kokonaan ilman jos minun ehdotukset ei mitkään kelpaa etkä itse ehdota ikinä yhtään mitään, istutaan vaan kuusen alla nälissään ja palellaan eikä ikinä mennä leffaan.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako taloa, huonekalua tai autoa olet miehellesi ostanut?
Miksi miestä pitäisi kiinnostaa live-love-laugh-tarrojen valinta tai missikisat ?
En ole ostanut yhtään huonekalua tai taloa hänelle, olemme ostaneet kaikki yhdessä ja maksaneet ne puoliksi. Muuten arjen menoista maksan suuremman osan kuin hän. Tarrat eivät ole huonekalu. Pyykkikoneen pitää kiinnostaa jos haluaa puhtaat vaatteet päälleen. On vaikeaa, jos mies sanoo kaikkiin markkinoilla oleviin pyykkikoneisiin, että tuo ei käy. Joutuu nyt pesemään käsin, mutta sekään ei hänelle kelpaa vaan valittaa siitä koko ajan. Ap.
Itse pesisin vaan omat pyykkini vaikka itsepalvelupesulassa tai kysyisin hetkeksi kaverilta apua, säästäisin oman pesukoneen siinä sivussa. Tekisin ruoat itselleni ja kävisin itsekseni leffassa. Tai sitten vaan lemppaisin koko äijän hemmettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot kimpassa ankeuttajan kanssa. Itsellä löytyy kaveripiiristä. Ihan hauskaa seuraa joskus, mutta välillä menee hermo kun onnistuu imemään innostuksen ja hyvän fiiliksen ihan kaikesta. Negatiivisuus on pidemmän päälle todella raskas ominaisuus ihmisessä.
Itse asiassa jopa jaksaisin kuunnella miehen valitusta, mutta arki on vaikeaa kun se sanoo kaikkiin ehdotuksiin ei. Tekemäni ruoat ei kelpaa, koska kuulemma ei juuri tänään tee mieli tuota ruokaa, mutta jos pyydän sanomaan ennen kauppaa mitä haluaa syödä, ei koskaan ehdota mitään. Tai jos meidän olisi pakko ostaa hajonneen tilalle uusi pyykkikone, niin mikään kaupassa oleva ei ikinä hänelle kelpaa. Jos vain valitsen jonkun, niin hermostuu, koska ei kelpaa että päätän yksin. Jos ollaan ilman niin ei kelpaa koska ei ole puhtaita vaatteita. Jos käsken menemään sitten yksin kauppaan ja ostamaan jotain niin ei kelpaa koska mikään kaupassa oleva ei kelpaa. Pelkkä valitus olisi siedettävissä, mutta kaikkeen ehdoton ei on aika vaikea. Ap.
Mitäpä jos puhuisit suoraan miehelle ja nostaisit kissan pöydälle. Jos keskustelut ei tuota tulosta, ala harkita mitä teet. Eroat tai tyydyt tilanteeseen.
Vähentää soijan ja hanaveden käyttöä jos estrogeenit kiukuttaa.
Eiköhän ap sun kannattaisi jo erota. Ethän sinä saa mitään tuollaisesta elämästä.
Miksi te naiset pidätte noita ukkoja kodeissanne? Sen kikkelinkö takia? Eikö niitä voisi vaan kutsua panemaan muutaman kerran viikossa ja sitten lähettää ryömimään omaan luukkuunsa? Tulisi halvemmaksi ja koti pysyisi siistimpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin. Tuo on loppuelämän kannalta aika h..tin raskasta jos toinen hannaa vastaan turhista. Elämä on riittävän rankkaa norminakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo mikä provo.
Ikävä kyllä veikkaan ettei ole provo. Ap tekee ongelmia ja mies lisäilee vettä myllyynsä, koska sitä varmaan vituttaa ap:n asenne "ei ole normaalia jos ei syö vuorokauteen..." no ei ehkä ole, mutta pitäisit silti turpasi kiinni normaalista akka.
En minä kommentoi miehen syömisiä mitenkään. En minä ole koskaan sanonut hänelle, että ei ole normaalia kun ei syö. Eli "pidän turpani kiinni". Mies kyllä valittaa kun on niin nälässä eikä ole mitään mitä hän voisi kuvitella syövänsä. Minä vastaan niihin, että "ompa harmi, kun kaapissa on kuitenkin vaikka mitä" ja menen tekemään omia puuhiani. Ap.
Sano sille että pitää turpansa kiinni, tai sitten syö. Turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti alkoi keittämään tuo pyykkikonejuttu.! Minä vastaisin joka narinaan, että vaihtoehdot on pesemättömät vaatteet tai joku kone. Syö tätä tai käy kaupassa ja tekee omat sapuskat. Negaan kommentointiin vastaisin ihan joka kerta, "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään". Tosin en varmaan olisi kauaa yhdessä tuollaisen kumppanin kanssa.
No näinhän minä teenkin. Sanon vain että "no tänään on tätä ruokaa, syö tai ole nälässä". Joko hän syö ja sanoo että on pahaa (ei ole oikeasti) tai sitten mököttää vieressä nälkäänsä. Kerran nappasin hänen kädestä hänen lautasen, kun sanoi että on pahaa, ja kaadoin ruoan lautaselta suoraan roskiin ja sanoin, että "ei kannata syödä jos ei tykkää". Sekään ei kelvannut, koska oli kuulemma kamala nälkä ja olisi sen syönyt. Ap.
Jos ihan oma-aloitteisesti rupesi valittamaan ruoasta, niin ihan oikein (tuo ruoan pois heittäminen). Jos se oli rehellinen vastaus kysymykseen, niin ehkä vähän ylireagointia. Joka tapauksessa, toivottavasti ei enää naputa ruoasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sano että et suostu enää olemaan ilman pyykkikonetta, piste. Nyt on vaan valittava joku, piste. Hitto mitä venkoilua, hermothan tossa menee.
Minua suuresti kiinnostaisi tietää, miten tämä mies on ylittänyt sen parisuhde riman, että edes on päässyt kanssasi suhteeseen? Sitä vain jotenkin ihmettelee, että naisilla on paljon toivomuksia miehelle (varmasti ihan tavallisia, ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä) ennen suhdetta, mutta suhteen aikana sitten siedetään kaikki mahdollinen?
Onko se niin, että ennen suhdetta ajatellaan, että minähän en vauvaa kasvatettavaksi ota, mutta suhteen aikana sitten ajatellaan, että minähän tämän vauvan vielä mieheksi kasvatan?
Eihän nyt tämä yksi negatiivinen asia ketään ihmisenä määrittele mutta yleisellä tasolla vain pohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä asioista mies sitten edelleen suoriutuu - täytyyhän sen selvitä töissä jne? Syökö se sielläkään?
Tää on oikein kiinnostava keskustelu. Mun miehellä on syömisen suhteen samantyyppistä peliä ajoittain. Siis ei ole kuulemma väliä vaikka en häntä syötä, jos syötän saa kiukkukohtauksen jostain ihan muusta, eikä itse tee mitään asian eteen, närppäisee vähän jotain ja painuu nukkumaan nälissään. Ei siinä mitään, mutta sitten seuraavat päivät valittaa kun ei jaksa mitään, eikä näe yhteyttä tähän anorektiseen lakkoiluun.
Miehellä on ollut ilmeisesti välinpitämätön, henkisesti etäinen äiti. Joka on siis laittanut kyllä pakosta ruokaa lapsilaumalleen mutta inhonnut asiaa. Tuntuu, että minua laitetaan samaan muottiin tuolla piittaamattomuuden teeskentelyllä, ja sitten yritetään ajaa minut hoivaavaksi, kun ensin kylmenen ja etäännyn. Eli välitön hyvä ja suora hoiva ei kelpaa, mutta minun pitäisi jotenkin yrittää purkaa hänen lakkonsa lämpöaallolla. Näin ajattelisin asian olevan.
En tiedä onko tuossa välttämättä sen kummemmasta mt-ongelmasta kysymys. Takkuun kasvanut ihminen yrittää siinä elää läpi lapsuustraumojaan. Siksihän tuo käynnistyi yhteenmuutettua, että tuntui olevan oikea aika. Enkä osaa pitää niin pahana tätä lakkoilua, annan hänelle sitä hoivaa jota hän siinä kohtaa alkaa nikotellen hyväksyä, ja otan siinä kohtaa vastaan valitukset, etten ole piitannut enkä hoivannut siihen asti. Sitten kuitenkin samalla pidän huolta, että nämä aallot eivät saa vallata koko taloa, ja että taantumisen lisäksi tapahtuu myös aikuistumista ja että minä saan itsekin sitten taantua lakkoilemaan, kun on itsellä heikko pätkä. Tämä on alkanut onnistua.
Meillä kun on kummallakin hiukan samanlainen tausta vittuuntuneen kotiäidin hiukan kalseasti kohdeltuna lapsena. Siksipä ehkä ymmärränkin, mistä tämä elämänlakko kertoo. Eihän mies täydellistä pesukonetta ole paitsi, vaan täydellistä hoivaa. Siksipä hän on fiksu, ettei lähde sitä onnea pesukoneesta etsimäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Minua suuresti kiinnostaisi tietää, miten tämä mies on ylittänyt sen parisuhde riman, että edes on päässyt kanssasi suhteeseen? Sitä vain jotenkin ihmettelee, että naisilla on paljon toivomuksia miehelle (varmasti ihan tavallisia, ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä) ennen suhdetta, mutta suhteen aikana sitten siedetään kaikki mahdollinen?
Onko se niin, että ennen suhdetta ajatellaan, että minähän en vauvaa kasvatettavaksi ota, mutta suhteen aikana sitten ajatellaan, että minähän tämän vauvan vielä mieheksi kasvatan?
Eihän nyt tämä yksi negatiivinen asia ketään ihmisenä määrittele mutta yleisellä tasolla vain pohdin.
Olisi ihan jees, jos kommentoijat lukisivat aiemmat viestit. Ap on vastannut tuohonkin ihmetyksen aiheeseen.
Kertauksena: Mies oli oikein ihana ja myöntyväinen ja suostuvainen sen 1,5 vuotta, jonka he seurustelivat. P*resily alkoi, kun he muuttivat yhteen noin puoli vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua suuresti kiinnostaisi tietää, miten tämä mies on ylittänyt sen parisuhde riman, että edes on päässyt kanssasi suhteeseen? Sitä vain jotenkin ihmettelee, että naisilla on paljon toivomuksia miehelle (varmasti ihan tavallisia, ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä) ennen suhdetta, mutta suhteen aikana sitten siedetään kaikki mahdollinen?
Onko se niin, että ennen suhdetta ajatellaan, että minähän en vauvaa kasvatettavaksi ota, mutta suhteen aikana sitten ajatellaan, että minähän tämän vauvan vielä mieheksi kasvatan?
Eihän nyt tämä yksi negatiivinen asia ketään ihmisenä määrittele mutta yleisellä tasolla vain pohdin.
Eikös ap kertonut miehen olleen alussa ihan päinvastainen? Ehkä tämä on miehen eheytymisprojekti. Hän on ollut luonnottoman joustava aiemmin, nyt sitten yrittää saada omat piilotarpeensa nähdyiksi? Tässä tapauksessahan on ihan mahdollista, että kun taantumusvaihe on raahustettu läpi, löytyy järkevä kompromissi uutena ehyempänä aikuisena.
Eli totta kai mies loukkaantuu. Eihän hän ole oikeasti masentunut, vaan hän vain joutuu masentuneen lapsen ahdistuneeseen olotilaan, jossa pränkätään kaikkea vastaan. Ei hän terapeutilta hoivaa kaipaa, vaan rakastetultaan, jonka kuuluu tarjota sitä, mihin äiti ei kyennyt.
Ihan oikeasti hän on silloin uhmaiässä. Jolloin toisen pitää ostaa se pesukone ja kuunnella ne mutinat, jos muut vaihtoehdot ei sovi. Eihän sitä uhmaikäistä lähetetä yksin kauppaan pesukonetta hakemaan. Jos kitinä käy sietämättömästi, voi taputella ja rapsutella ja sanoa, että ostetaan sitten uusi kun sinun uhmaikäsi menee ohi ja osaat jo sanoa, millaisen haluat. Toki voit kysyä, mitkä ominaisuudet hänen mielestään pitää olla ja mitä ei saa olla. Ja sitten päätät itse.
Minun ymmärrykseni olisi loppunut viimeistään siinä vaiheessa, jos taloon ei olisi saatu uutta pesukonetta. En todellakaan ala pesemään pyykkiä käsin.
Meillä pyykkikone hajosikin 1,5 v sitten ja ensihätään kävin pesemässä muutaman kerran omat ja lasten pyykit lähellä asuvan sukulaiseni luona. En saanut miestä kauppaan mukaan pesukoneostoksille. Niinpä ostin sen sitten itsekseni. Edellinen kone oli miehen hankkima, joten tämä sopi minulle. Ostin omaan budjettiini sopivan edullisen koneen ja hyvin sillä on vaatteet puhtaaksi saanut.
Sitä aiempi isompi hankinta oli TV olohuoneeseen ja sen teki mies itsenäisesti, kun kerran sitä pääasiassa katseleekin.
Kuulostaa todella raivostuttavalta, itseltä menisi hermo samantien tuohon käytökseen. Tee niin, että ostat omilla rahoillasi itseäsi miellyttävän pesukoneen. Sano miehelle, että koska hänelle ei kelpaa mikään, se ei tarkoita, että sinun pitäisi kärsiä siitä. Ilmoita, että pesukone on vain sinun käytössäsi koska olet sen omilla rahoillasi ostanut. Jos mies haluaa pesukonetta käyttää ja samalla ilmaista, että se kelpaa kuin kelpaakin hänelle, hänen on maksettava sinulle puolet pesukoneen hinnasta. Ilman maksua hän ei pesukonetta saa käyttää. Vie vaikka aina mukanasi jokin oleellinen pesukoneen osa jos epäilet, että mies poissaollessasi salaa sitä käyttäisi.
Kamala ukko!
Miksi välität mitä toinen sanoo. Tee ruoka vain itsellesi ja jos ihmettelee, niin sano, ettet tehnyt hänelle kunnei kuitenkaan olisi tykännyt. Nyt voi opetella itse kokkaamaan tai hakee jotain valmista kaupasta. Jos ei tajua vinkkiä niin eroa tai vajoat katkeruuteen. Eihän tuollaista neganuppia kestä erkkikään.
Alue: Aihe vapaa
Näköjään siinäkin on puolensa, että oma mies on niin peeaa että minun pitää elättää sitä. Eipähän valita ruuasta tai kodinkoneiden hankinnoista, kun minä maksan ne kaikki yksin. Kaikki kelpaa ja on tyytyväinen. Kysyn kyllä hänenkin mielipidettään asioihin, mutta yleisesti vastaus on "sinun rahat, sinä päätät". Omalla eksällä oli myös ruuan suhteen välillä tuo sama meno, mikään ei ollut hyvä, ei ollut mielipiteitä ja jos tähän kyllästyneenä vaan yksinkertaisesti tein jotain, niin vastaus saattoi olla niinkin kannustava kuin "hyi en syö". Noh, ei toki ole pakko, nälässäkin voi olla tai vaihtoehtoisesti itsekin voi mennä kauppaan ja tehdä ruokaa.