Lue keskustelun säännöt.
Kirje äitipuolelta äidille
23.02.2018 |
Hei äiti!
Ensin haluan sanoa, että tiedän, että teet parhaasi. Et ole huono äiti. Mutta koska rakastat lastasi ja olet empaattinen ihminen, teet lopulta käytökselläsi lapsen elämän hankalammaksi etkä helpommaksi. Hän aloittaaa pian yläkoulun, joten sinun täytyy tehdä jossain vaiheessa itsestäsi vähemmän tarpeellinen, jotta lapsesi oppii itsenäiseksi.
Jos lapsella on tylsää, älä ahdistu asiasta, vaan tee omia juttujasi. Sinun ei tarvitse viihdyttää lasta koko ajan. Ei myöskään ole lapselle hyväksi, että hän pelaa 6 tuntia päivässä kännykällä, koska "pitäähän hänen saada tehdä kivoja asioita". Kun lapsi tulee meille, joudumme aloittamaan joka kerta alusta, kun lapsi on sinun luonasi tottunut siihen, ettei tylsiä hetkiä ole. Joudumme selittämään, ettei ruutuaikaa tipu enempää kuin on sovittu, vaikka hän maanittelisi sitä tunteja. Minuun ei vetoa lapsen murjotus, toisin kuin sinuun. Kun hän huomaa, ettei minua kiinnosta hänen manipulointiyrityksensä, tekemistä yllättäen löytyy ja murjotus unohtuu. Lapsesi on pahasti peliriippuvainen. Jos se olisi minusta kiinni, en antaisi hänen pelata lainkaan.
Lapsi ei ole oikeasti niin avuton kuin väität. Kyllä, hän sanoo minullekin, ettei osaa tehdä läksyjä yksin. Sinä kuulemma teet läksyt joka päivä hänen kanssaan tästä syystä. Olen sanonut hänelle, ettei hän ole mikään vauva, enkä aio tehdä tehtäviä hänen puolestaan. Hän osaa tehdä läksyt itsenäisesti ja tarkastan ne häneltä tarvittaessa. En myöskään suostu opettamaan hänelle koealuetta. Hänen pitää opetella myös opiskelutaitoja, johon kuuluu itsenäinen tiedon omaksuminen. Kuulustelen vasta, kun lapsi osoittaa, että tietää kuulusteltavia asioita.
Lapsi osaa myös osallistua kotitöihin. Kerro vaan, mitä hänen pitää tehdä. Aluksi hän esitti minullekin avutonta ja muka unohti ohjeet ja kyseli astianpesukonetta tyhjentäessä joka kipon kohdalla "mihin tämä tulee", vaikka tietää kyllä astioiden paikat siinä vaiheessa kun ottaa niitä käyttöön kaapista. En alkanut neuvoa häntä, vaan kielsin häntä esittämästä tyhmää. Astioiden paikat löytyivät.
Tiesitkö, että lapsesi käskee minun tehdä itselleen välipalaleivät tai jopa tuomaan jääkaapista jogurtin hänen eteensä, koska "äidin luona ei tarvitse tehdä itse välipalaa"? Luuletko, että on nuoren miehen alulle hyväksi, että hän kuvittelee naisten olevan olemassa hänen toiveidensa täyttämistä varten? Pidät minua ehkä julmana, mutta tällaisiin vaatimuksiin sanon: "tee itse leipäsi". Lapsi osaa tehdä ne. Aluksi hän jätti voit ja juustot pöydälle, eikä pyyhkinyt tiskipöytää, mutta koska huomautin hänelle joka kerta asiasta, nykyisin tarvikkeet palautuvat ilman huomauttamista jääkaappiin. Välillä joudun tosin vieläkin palauttamaan hänet keittiöön, koska rätin käyttö on unohtunut.
Lapsellasi on tapana kiukutella joka kerta, ettei hän halua lähteä, oli kyseessä mikä tahansa paikka. Kun hän oli pienempi, hänet piti raahata väkisin mukaan. Nykyisin sanon heti ensimmäisestä kiukuttelusta, ettei hänen tarvitse tulla, jos hän ei halua. Hän jäi ensin itsepäisyyttään pois muutamasta hauskasta tilaisuudesta, mutta nykyisin hän ei kiukuttele lainkaan, koska tietää, että siitä seuraa kotiin jääminen.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Tosi ikävää, että teillä on tollainen tilanne, että on tehty perusteeton lasu ja muuta ikävää. Mutta se ei varmaan kuitenkaan liity tämän mun kertomaan?
Kirjoitin tän henkilökohtaisella tasolla, koska en voi yleistää mitään neuvoja kaikkiin perheisiin, mutta halusin nostaa esiin joitakin asioita, joita mun mielestä kaikkien, oli ne sitten äitejä, isiä, äitipuolia, isäpuolia, kannattaisi miettiä.
Tämä on vain mun näkemys asioista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sadistiselta na#silta. Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsista ja kodistaan, eikä nakittaa sitä lasten harteille. Äläkä tule lapsen äidille päätäsi aukomaan. Lapsen asiat ei kuulu sinulle pätkääkään. Komentele vaan omia muksujasi.
Jos lapsi asuu osan ajastaan ap:n huushollissa, hänen asiansa kuuluvat ap:lle mitä suurimmassa määrin.
Ja huolehtimiseen kuuluu se, että vanhempi opettaa lapselleen kodinhoidon niksit ja velvollisuudet. Sinäkö et opeta? Sinunko lapsistasi kasvaa niitä piittaamattomia aikuisia, jotka eivät tule toimeen puolisoidensa kanssa, koska eivät osallistu kotitöihin, kun eivät ole sellaisia koskaan oppineet. Sotkevat vain ja tarvitsevat passaajan lopuksi ikäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Lisään vielä tähän, että siinä vaiheessa kun uuspari sai oman lapsen, naisen ensimmäisen, ei naista kiinnostanit minun ja miehensä lapsi enää tippaakaan. Eikä sitä oltukaan enää niin eksperttiä kun arki kohtasi sen oman lapsen kohdalla. Ongelmia tuntuu riittävän ja tukitoimia haetaan milloin mihinkin. Hyvä toki että tukea hakee, mutta vaikea muistella sitä mikä super-äiti hän olisikaan mielestään ollut minun lapseni kohdalla, joka ei tukitoimia ole koskaan tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Tosi ikävää, että teillä on tollainen tilanne, että on tehty perusteeton lasu ja muuta ikävää. Mutta se ei varmaan kuitenkaan liity tämän mun kertomaan?
Kirjoitin tän henkilökohtaisella tasolla, koska en voi yleistää mitään neuvoja kaikkiin perheisiin, mutta halusin nostaa esiin joitakin asioita, joita mun mielestä kaikkien, oli ne sitten äitejä, isiä, äitipuolia, isäpuolia, kannattaisi miettiä.
Tämä on vain mun näkemys asioista.
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Tosi ikävää, että teillä on tollainen tilanne, että on tehty perusteeton lasu ja muuta ikävää. Mutta se ei varmaan kuitenkaan liity tämän mun kertomaan?
Kirjoitin tän henkilökohtaisella tasolla, koska en voi yleistää mitään neuvoja kaikkiin perheisiin, mutta halusin nostaa esiin joitakin asioita, joita mun mielestä kaikkien, oli ne sitten äitejä, isiä, äitipuolia, isäpuolia, kannattaisi miettiä.
Tämä on vain mun näkemys asioista.
Ap
Minä en ymmärrä sitä, mikset näe isän toimintaa millään tavoin ongelmallisena? Sinä kerrot, että sinä opetat lasta tekemään sitä ja tätä, ja sinä asetat lapselle rajoja, kun _äiti_ ei tee mitään. Samalla isä ihmettelee ja ihastelee vieressä. Mitä h#ttoa oikeasti? Eikö sen _isän_ pitäisi tehdä noita kaikkia ja jos _isän_ mielestä äidin kasvatuksessa on ongelmia, niin eikö se ole isän tehtävä keskustella asiasta äidin kanssa? Teidän kuviossa sinä olet ainoa joka lasta sinun sanojesi mukaan kasvattaa. Erikoinen kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Jeps.
Myös moni aikuinen manipuloi.
Varsinkin kilpailutilanteessa tai kokiessaan joutuneensa valtataisteluun.
Vink, vink.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Voin rehellisesti sanoa ettei oma alakouluikäinen poikani ole ikinä manipuloinut ketään, ainakaan minua. Siis manipuloinut. Ennen vanhaan puhuttiin luonnevikaisista, ja sellaiseen kuuluu manipulointi. Se että lapsi on vaikka väsynyt eikä jaksa tehdä jotakin ja siksi kiukkuaa ja itkee ei hyvät hyssykät ole manipulointia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Tosi ikävää, että teillä on tollainen tilanne, että on tehty perusteeton lasu ja muuta ikävää. Mutta se ei varmaan kuitenkaan liity tämän mun kertomaan?
Kirjoitin tän henkilökohtaisella tasolla, koska en voi yleistää mitään neuvoja kaikkiin perheisiin, mutta halusin nostaa esiin joitakin asioita, joita mun mielestä kaikkien, oli ne sitten äitejä, isiä, äitipuolia, isäpuolia, kannattaisi miettiä.
Tämä on vain mun näkemys asioista.
Ap
Se että kirjoitat kirjeen äidille vaikuttaa aika tuomitsevalta, ainakin tuollaisenaan. Voit olla mitä mieltä tahansa, sinun arvosi ovat sinun ja varmasti ihan hyvät, mutta tuo sävy, että tuomitset toista, ei ole hyvää vanhemmuutta. Kuten sanoit, tuo on sinun näkemys asioista ja parempi että kirjoitat tänne kun äidille oikeasti.. Tuskin haluat välejä tulehduttaa koska lapset ovat silloin aina kärsijöinä. Opeta sinä se mikä sinun osaasi ja aikaasi kuuluu mutta älä kuvittele tietäväsi lapsen asioita paremmin. Jos sinä haluat toimia viisaasti, olet rauhanrakentaja etkä virheiden etsijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Jeps.
Myös moni aikuinen manipuloi.
Varsinkin kilpailutilanteessa tai kokiessaan joutuneensa valtataisteluun.
Vink, vink.
Tämä! ap vink vink täältäkin. Myös moni aikuinen manipuloi varsinkin kilpailutilanteessa. *ojentaa peilin*
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko sinä laillisesti lapsen huoltaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap[/quote]
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?[/quote]
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Voin rehellisesti sanoa ettei oma alakouluikäinen poikani ole ikinä manipuloinut ketään, ainakaan minua. Siis manipuloinut. Ennen vanhaan puhuttiin luonnevikaisista, ja sellaiseen kuuluu manipulointi. Se että lapsi on vaikka väsynyt eikä jaksa tehdä jotakin ja siksi kiukkuaa ja itkee ei hyvät hyssykät ole manipulointia!
Ei, kuvailemasi ei ole manipuloinnista. Ehkä teillä on normaali perhe-elämä ja ihmissuhteet, niin ei ole tarvinnut näitä asioita ajatella? Enpä itsekään ollut näitä miettinyt ennen tätä uusperhekuviota, jossa perheeseeni tuli lapsia, joiden käsitys ”keskustelusta” oli teini-iässäkin tämä ”itkupotkuraivari”, jos kaikki ei mene kuten _minä_ haluan. Omille tuli opetettua neljä vuotiaasta alkaen, että neuvottelemalla pääsee pitkälle, ja neuvotteleminen päättyy siihen kun itkupotkuraivari alkaa, niin oli ihmettelemistä näitä raivareita ja itkukohtauksia katsellessa.
Miksi sinä sitten kutsuisit sitä kun itketään martyyrimaisesti ja kun sillä esityksellä ei saa haluamaansa niin perään ihmetellään ääneen, kun ”isä ei enää minua rakasta”?
-manipuloimisesta kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Siis joo tottakai, muistan omastakin lapsuudestani kaverin joka aina uhkasi kaikki sillä että karkaa kotoa jos ei saa tahtoaan läpi. Mutta mulla särähti korvaan että äitipuoli sanoo tuollaista isälle....ainakin oman kokemuksen mukaan kun joku syyttää jotakuta manipuloinnista on sekin manipulointia. Ja jos se isä vielä pitää havahduttaa siihen. Myös jotenki tulee paha fiilis ku ajattelee lasta joka itkee ja äitipuoli sitten kuuluttaa "kato kuinka se manipuloi!"...eihän me tietenkää tiedetä mitä ne tekee...mutta silti.
Se siis jolle vastasit. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Eli olet nuori, lapseton, kouluttamaton ja kokematon.
Ainoa perspektiivisi on se oma kapea lapsen perspektiivisi ydinperheestä.
Ja silti tiedät kaiken. Ei voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nimenomaan rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoisen selviytyjän. Kotoa se alkaa ja siitä, että selviää arkisista askareista ikätason mukaan. Aika pieni lapsi jo ensinnäkin haluaa ja toiseksi pystyy oppimaan esim. voileivän voitelun. Omien jälkien siivoaminen kuuluu samalla tavalla rutiineihin kuin se jälkien tekeminenkin esim. murujen pyyhkiminen.
Työelämässä suht usein tulee vastaan näitä tapauksia, joita äiti paapoo kotona. Ei osata laittaa omia astioita tiskikoneeseen, jotkut ei näytä selviytyvän vessassakaan niin, ettei jälki näy.
Ap tekee suuren palveluksen tälle lapselle (ja kaikille, jotka lapsen kanssa joutuvat tekemisiin) opettamalla hänet ihmisten tavoille.
Meillä ei ole mitään tietoa siitä mkten lasta oikeasti kasvatetaan. On vain ap:n kuvitelmat ja kuvailut.
Ap ei ole se ihmonen jolle se lapsen kasvattaminen kuuluu. Sitä varten on vanhemmat ja ammattikasvattajat.
Itselläni teinejä ja hyvin harvoin tapaan näitä tällaisia avuttomia tapauksia, joita täällä äitipuolet kuvailee...
Itselläni on aikuisia lapsia ja lastenlapsia, enkä ole kenenkään äitipuoli. Työelämässä ohjaan harjoittelijoita ja joskus lähdetään asioista, jotka äidin olisi pitänyt opettaa jo pienenä kotona. Esimerkiksi: mitä tarkoittaa, että töissä pitää olla puhtaat vaatteet; millainen on puhdas vaate (ei ruokatahrainen, ei haise). Vaatii pokkaa opettaa tällaisia asioita näennäisesti aikaihmiselle, kun oikeasti pitäisi opettaa niitä varsinaisia työhön kuuluvia ammatillisia taitoja.
Ap:lle kuuluu tuon lapsen kasvattaminen, jos hän tämän lapsen kanssa samojen seinien sisällä elää ja asuu. Toki isä on lapsensa huoltaja, mutta jos hän esim. on työssä ja lapsi sillä aikaa ap:n valvonnassa, ap on lapselle tuki ja se aikuismalli. Lapsen hoivaaminen ei sulje pois sitä, että opetetaan samalla hänet selviytymään kotivelvollisuuksista eli huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan.
Minä paapoin lapsiani kutakuinkin 19 vuotta. Pesin pyykit, laitoin ruokaa, kuljetin koulun portille joka päivä ja noudin sieltä kotiin, autoin läksyissä, tein voileipiä, maksoin autokoulut ja kosmetologikäynnit.
Mitä tästä kaikesta sain?
Sain 3 mukava nuorta aikuista, joissa on laajat verkotot, sosiaalinen elämä, hyvät opiskelu- ja työpaikat ja jotka muistavat aika usein tuoda esille sen, että rakkaus on ennen kaikkea tekoja. Sanoilla ei ole mitään merkitystä, jos aikuinen ei ole kiinnostunut koulunkäynnistä eikä sanoilla luoda sitä samaa turvaa, jonka saa siitä, että aamulla herätessään tietää pääsevänsä valmiiseen aamupalapöytään. Jos minä äiti herään joka tapauksessa varhain aamulla, niin miksi ihmeessä en olisi laittanut aamupalaa valmiiksi lapsilleni. Olisin voinut vedota siihen, että ette ikinä itsenäisty, jos ette pienestä pitäen tee kaikkea itse. En tehnyt niin, koska tiesin, että itsenäistyminen ei ole sama asia kuin huomiotta jättäminen.
En tehnyt mitään lasten puolesta, mutta tein paljon, jotta lapsillani olisi hyvä olla. Lapseni ovat "vastanneet" tähän kasvamalla muista välittäviksi aikuisiksi, jotka osaavat tarvittaessa tyhjentää tiskikoneen myös jonkun toisen puolesta. Heille perhe ei ole taistelukenttä, jossa lannistetaan ja lasketaan oikeuksia ja velvollisuuksia.
Vastaavasti olen pyrkinyt siihen, että miehellänikin on vahva luotto siihen, että välitän juuri hänestä ja juuri hän on tärkeä. Samoin toimii hän minua kohtaan.
En ole äitipuoli, mutta ainakin meillä on itsestäänselvää, että tuoikäiset lapset tyhjentävät silloin tällöin tiskikoneen, tekevät itse välipalaleipänsä jne. Eikä ap sanonut, ettei auttaisi läksyissä, vaan ettei tee niitä toisen puolesta. Meilläkin toinen lapsista yrittää luistaa kaikesta, koska ei huvita. Mutta ei lapsi opi mitään, ellei itse vaivaudu etsimään vastauksia sen sijaan, että minä kerron ne hänelle. Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä rakadtamisen ja hellyyden kanssa. Paitsi ehkä siinä mielessä, että on rakkautta opettaa lasta pärjäämään.
Sitä on tietysti vaikea tietää, menevätkö asiat pojan kotona niin kuin hän ap:lle sanoo. Sehän voi olla vain yritys saada toinen passaamaan, kun itse ei viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nimenomaan rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoisen selviytyjän. Kotoa se alkaa ja siitä, että selviää arkisista askareista ikätason mukaan. Aika pieni lapsi jo ensinnäkin haluaa ja toiseksi pystyy oppimaan esim. voileivän voitelun. Omien jälkien siivoaminen kuuluu samalla tavalla rutiineihin kuin se jälkien tekeminenkin esim. murujen pyyhkiminen.
Työelämässä suht usein tulee vastaan näitä tapauksia, joita äiti paapoo kotona. Ei osata laittaa omia astioita tiskikoneeseen, jotkut ei näytä selviytyvän vessassakaan niin, ettei jälki näy.
Ap tekee suuren palveluksen tälle lapselle (ja kaikille, jotka lapsen kanssa joutuvat tekemisiin) opettamalla hänet ihmisten tavoille.
Meillä ei ole mitään tietoa siitä mkten lasta oikeasti kasvatetaan. On vain ap:n kuvitelmat ja kuvailut.
Ap ei ole se ihmonen jolle se lapsen kasvattaminen kuuluu. Sitä varten on vanhemmat ja ammattikasvattajat.
Itselläni teinejä ja hyvin harvoin tapaan näitä tällaisia avuttomia tapauksia, joita täällä äitipuolet kuvailee...
Itselläni on aikuisia lapsia ja lastenlapsia, enkä ole kenenkään äitipuoli. Työelämässä ohjaan harjoittelijoita ja joskus lähdetään asioista, jotka äidin olisi pitänyt opettaa jo pienenä kotona. Esimerkiksi: mitä tarkoittaa, että töissä pitää olla puhtaat vaatteet; millainen on puhdas vaate (ei ruokatahrainen, ei haise). Vaatii pokkaa opettaa tällaisia asioita näennäisesti aikaihmiselle, kun oikeasti pitäisi opettaa niitä varsinaisia työhön kuuluvia ammatillisia taitoja.
Ap:lle kuuluu tuon lapsen kasvattaminen, jos hän tämän lapsen kanssa samojen seinien sisällä elää ja asuu. Toki isä on lapsensa huoltaja, mutta jos hän esim. on työssä ja lapsi sillä aikaa ap:n valvonnassa, ap on lapselle tuki ja se aikuismalli. Lapsen hoivaaminen ei sulje pois sitä, että opetetaan samalla hänet selviytymään kotivelvollisuuksista eli huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan.
No eikö ap voi sitten vain keskittyä näiden asioiden opettamiseen ja olla iloinen että lapsi oppii, jos isä on niin rajoittunut huoltajuudessaan, ettei näitä pysty /osaa opettaa?
Minulla on lapseton sisko, joka olisi voinut kirjoittaa just jotain tällaista. Ei tiedä tuon taivaallista meidän elämästämme, ei tajua lapsista yhtään mitään, mutta kova on pätemään ja mielikuvitus on rajaton.