Lue keskustelun säännöt.
Kirje äitipuolelta äidille
23.02.2018 |
Hei äiti!
Ensin haluan sanoa, että tiedän, että teet parhaasi. Et ole huono äiti. Mutta koska rakastat lastasi ja olet empaattinen ihminen, teet lopulta käytökselläsi lapsen elämän hankalammaksi etkä helpommaksi. Hän aloittaaa pian yläkoulun, joten sinun täytyy tehdä jossain vaiheessa itsestäsi vähemmän tarpeellinen, jotta lapsesi oppii itsenäiseksi.
Jos lapsella on tylsää, älä ahdistu asiasta, vaan tee omia juttujasi. Sinun ei tarvitse viihdyttää lasta koko ajan. Ei myöskään ole lapselle hyväksi, että hän pelaa 6 tuntia päivässä kännykällä, koska "pitäähän hänen saada tehdä kivoja asioita". Kun lapsi tulee meille, joudumme aloittamaan joka kerta alusta, kun lapsi on sinun luonasi tottunut siihen, ettei tylsiä hetkiä ole. Joudumme selittämään, ettei ruutuaikaa tipu enempää kuin on sovittu, vaikka hän maanittelisi sitä tunteja. Minuun ei vetoa lapsen murjotus, toisin kuin sinuun. Kun hän huomaa, ettei minua kiinnosta hänen manipulointiyrityksensä, tekemistä yllättäen löytyy ja murjotus unohtuu. Lapsesi on pahasti peliriippuvainen. Jos se olisi minusta kiinni, en antaisi hänen pelata lainkaan.
Lapsi ei ole oikeasti niin avuton kuin väität. Kyllä, hän sanoo minullekin, ettei osaa tehdä läksyjä yksin. Sinä kuulemma teet läksyt joka päivä hänen kanssaan tästä syystä. Olen sanonut hänelle, ettei hän ole mikään vauva, enkä aio tehdä tehtäviä hänen puolestaan. Hän osaa tehdä läksyt itsenäisesti ja tarkastan ne häneltä tarvittaessa. En myöskään suostu opettamaan hänelle koealuetta. Hänen pitää opetella myös opiskelutaitoja, johon kuuluu itsenäinen tiedon omaksuminen. Kuulustelen vasta, kun lapsi osoittaa, että tietää kuulusteltavia asioita.
Lapsi osaa myös osallistua kotitöihin. Kerro vaan, mitä hänen pitää tehdä. Aluksi hän esitti minullekin avutonta ja muka unohti ohjeet ja kyseli astianpesukonetta tyhjentäessä joka kipon kohdalla "mihin tämä tulee", vaikka tietää kyllä astioiden paikat siinä vaiheessa kun ottaa niitä käyttöön kaapista. En alkanut neuvoa häntä, vaan kielsin häntä esittämästä tyhmää. Astioiden paikat löytyivät.
Tiesitkö, että lapsesi käskee minun tehdä itselleen välipalaleivät tai jopa tuomaan jääkaapista jogurtin hänen eteensä, koska "äidin luona ei tarvitse tehdä itse välipalaa"? Luuletko, että on nuoren miehen alulle hyväksi, että hän kuvittelee naisten olevan olemassa hänen toiveidensa täyttämistä varten? Pidät minua ehkä julmana, mutta tällaisiin vaatimuksiin sanon: "tee itse leipäsi". Lapsi osaa tehdä ne. Aluksi hän jätti voit ja juustot pöydälle, eikä pyyhkinyt tiskipöytää, mutta koska huomautin hänelle joka kerta asiasta, nykyisin tarvikkeet palautuvat ilman huomauttamista jääkaappiin. Välillä joudun tosin vieläkin palauttamaan hänet keittiöön, koska rätin käyttö on unohtunut.
Lapsellasi on tapana kiukutella joka kerta, ettei hän halua lähteä, oli kyseessä mikä tahansa paikka. Kun hän oli pienempi, hänet piti raahata väkisin mukaan. Nykyisin sanon heti ensimmäisestä kiukuttelusta, ettei hänen tarvitse tulla, jos hän ei halua. Hän jäi ensin itsepäisyyttään pois muutamasta hauskasta tilaisuudesta, mutta nykyisin hän ei kiukuttele lainkaan, koska tietää, että siitä seuraa kotiin jääminen.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Juuri tätä tarkoitan manipuloimisella. En siis sitä, että lapsi olisi jotenkin saatanallinen ja juonikas. "Manipulaatio on suurelta osin vastapuolen ennalta-arvattavien reaktioiden käyttämistä manipuloijan hyödyksi." Eli käytännössä lapsi oppii, että käyttäytymällä tietyllä tavalla saa vanhemmassa aikaan tietyn reaktion.
Kaikki lapset eivät sitten ehkä manipuloi (eräs kirjoittaja sanoi, ettei hänen lapsensa tee sitä). Mutta itse olen huomannut selkeitä manipulaatioyrityksiä miehen lapsen puolelta. Esimerkkinä kyynelehtiminen, kun ei saa pelata enää ja mikäli se ei auta, uhkailu (esim. ettei suostu syömään ruokaa, ei suostu lähtemään sovittuun paikkaan myöhemmin, ei suostu menemään hampaiden pesulle tai nukkumaan).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Asuin opiskeluaikana samassa solussa sellaisen tytön kanssa, joka pesi lattiat joka viikko kuten äiti oli opettanut eli suunnilleen viskaisi sangollisen vettä laminaatille ja kuivasi sen sitten. Kaikki kaappien ovet piti pyyhkiä joka päivä ja pesurätit piti taitella tietyllä tavalla, koska äiti oli opettanut. Pölynimuria ei saanut käyttää, äiti oli sanonut, että pitää mopata. Suihkussakäynnin jälkeen piti avata ovet rappuun asti, ettei kosteus aiheuta hometta.
Ja tämä tyttö todella ylpeili sillä, että äiti oli opettanut kodinhoitoa!
Tollainen menee jo neuroottisuuden puolelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Eli olet nuori, lapseton, kouluttamaton ja kokematon.
Ainoa perspektiivisi on se oma kapea lapsen perspektiivisi ydinperheestä.
Ja silti tiedät kaiken. Ei voi kuin ihmetellä.
Minusta ap vaikuttaa hyvin kypsältä ja tervejärkiseltä. Kuinkahan monella vanhemmalla täällä on koulutusta lastenhoidosta. Eiköhän suuri osa toimi sen kokemuksen pohjalta, jonka on lapsuuskodissaan saanut.
Ap:n viittaus kimppakämppä-asumiseen on asiallinen. Aikoinaan opiskelija-soluasunnossa oli erityisen koettelevaa kun kämppäkaveriksi osui sellainen, jolla ei ollut muuta hajua siisteydestä kuin se oma lemu, joka ei siis häntä haitannut ollenkaan. Oli varmaan saanut sen rakastavan hoivakasvatuksen, johon ei sisältynyt kodin- ja henkilökohtainen hygienia.
Vierailija kirjoitti:
Minä paapoin lapsiani kutakuinkin 19 vuotta. Pesin pyykit, laitoin ruokaa, kuljetin koulun portille joka päivä ja noudin sieltä kotiin, autoin läksyissä, tein voileipiä, maksoin autokoulut ja kosmetologikäynnit.
Mitä tästä kaikesta sain?
Sain 3 mukava nuorta aikuista, joissa on laajat verkotot, sosiaalinen elämä, hyvät opiskelu- ja työpaikat ja jotka muistavat aika usein tuoda esille sen, että rakkaus on ennen kaikkea tekoja. Sanoilla ei ole mitään merkitystä, jos aikuinen ei ole kiinnostunut koulunkäynnistä eikä sanoilla luoda sitä samaa turvaa, jonka saa siitä, että aamulla herätessään tietää pääsevänsä valmiiseen aamupalapöytään. Jos minä äiti herään joka tapauksessa varhain aamulla, niin miksi ihmeessä en olisi laittanut aamupalaa valmiiksi lapsilleni. Olisin voinut vedota siihen, että ette ikinä itsenäisty, jos ette pienestä pitäen tee kaikkea itse. En tehnyt niin, koska tiesin, että itsenäistyminen ei ole sama asia kuin huomiotta jättäminen.
En tehnyt mitään lasten puolesta, mutta tein paljon, jotta lapsillani olisi hyvä olla. Lapseni ovat "vastanneet" tähän kasvamalla muista välittäviksi aikuisiksi, jotka osaavat tarvittaessa tyhjentää tiskikoneen myös jonkun toisen puolesta. Heille perhe ei ole taistelukenttä, jossa lannistetaan ja lasketaan oikeuksia ja velvollisuuksia.
Vastaavasti olen pyrkinyt siihen, että miehellänikin on vahva luotto siihen, että välitän juuri hänestä ja juuri hän on tärkeä. Samoin toimii hän minua kohtaan.
Sanoiko ap, ettei laita aamupalaa tai ruokaa, ettei kuulustele kokeisiin, että haluaa vain lannistaa? Ei sanonut. Aika moni haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Totta se on, että aika moni sellainen, jota on kotona passattu, eikä ole vaadittu edes sitä tiskikoneen tyhjentämistä joskus, olettaa sitten parisuhteissaankin, että hänelle ei kuulu mikään.
Itse olen tavannut esim. aikuisen miehen, joka haluaa, että vaimo kuorii perunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lasten kanssa valtataisteluita ollut koskaan.
Fiksu aikuinen valitsee ne taistelunsa, eikä koe arvovaltaansa heti uhatuksi. Eräs äitituttu taas ei muuta teekään kuin kinaa peliminuuteista ja tiskeisyä jne.
Koirankin kouluttaa helpoiten positiivisella vahvistamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Asuin opiskeluaikana samassa solussa sellaisen tytön kanssa, joka pesi lattiat joka viikko kuten äiti oli opettanut eli suunnilleen viskaisi sangollisen vettä laminaatille ja kuivasi sen sitten. Kaikki kaappien ovet piti pyyhkiä joka päivä ja pesurätit piti taitella tietyllä tavalla, koska äiti oli opettanut. Pölynimuria ei saanut käyttää, äiti oli sanonut, että pitää mopata. Suihkussakäynnin jälkeen piti avata ovet rappuun asti, ettei kosteus aiheuta hometta.
Ja tämä tyttö todella ylpeili sillä, että äiti oli opettanut kodinhoitoa!
No saako sitä siivousta opettaa lapsille vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo tottakai, muistan omastakin lapsuudestani kaverin joka aina uhkasi kaikki sillä että karkaa kotoa jos ei saa tahtoaan läpi. Mutta mulla särähti korvaan että äitipuoli sanoo tuollaista isälle....ainakin oman kokemuksen mukaan kun joku syyttää jotakuta manipuloinnista on sekin manipulointia. Ja jos se isä vielä pitää havahduttaa siihen. Myös jotenki tulee paha fiilis ku ajattelee lasta joka itkee ja äitipuoli sitten kuuluttaa "kato kuinka se manipuloi!"...eihän me tietenkää tiedetä mitä ne tekee...mutta silti.
Se siis jolle vastasit. :)[/quote]
Sun mielikuvitus lähti nyt laukkaamaan. En ole kuuluttanut itkevän lapsen nähden "kato kuinka se manipuloi". Asiasta on keskusteltu ihan aikuisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Asuin opiskeluaikana samassa solussa sellaisen tytön kanssa, joka pesi lattiat joka viikko kuten äiti oli opettanut eli suunnilleen viskaisi sangollisen vettä laminaatille ja kuivasi sen sitten. Kaikki kaappien ovet piti pyyhkiä joka päivä ja pesurätit piti taitella tietyllä tavalla, koska äiti oli opettanut. Pölynimuria ei saanut käyttää, äiti oli sanonut, että pitää mopata. Suihkussakäynnin jälkeen piti avata ovet rappuun asti, ettei kosteus aiheuta hometta.
Ja tämä tyttö todella ylpeili sillä, että äiti oli opettanut kodinhoitoa!
No saako sitä siivousta opettaa lapsille vai ei?
Lasta kasvattavat lapsen vanhemmat yhdessä ammattikasvattajien kanssa. Se on se kasvatuskaarti.
Äitipuoli tai isän tai äidin tyttöystävä tai poikaystävä ei ole se ylin instanssi tässä asiassa. Hän toimii kuten ne vanhemma ohjeistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Juuri tätä tarkoitan manipuloimisella. En siis sitä, että lapsi olisi jotenkin saatanallinen ja juonikas. "Manipulaatio on suurelta osin vastapuolen ennalta-arvattavien reaktioiden käyttämistä manipuloijan hyödyksi." Eli käytännössä lapsi oppii, että käyttäytymällä tietyllä tavalla saa vanhemmassa aikaan tietyn reaktion.
Kaikki lapset eivät sitten ehkä manipuloi (eräs kirjoittaja sanoi, ettei hänen lapsensa tee sitä). Mutta itse olen huomannut selkeitä manipulaatioyrityksiä miehen lapsen puolelta. Esimerkkinä kyynelehtiminen, kun ei saa pelata enää ja mikäli se ei auta, uhkailu (esim. ettei suostu syömään ruokaa, ei suostu lähtemään sovittuun paikkaan myöhemmin, ei suostu menemään hampaiden pesulle tai nukkumaan).
Ap
Erikoinen käsitys manipuloinnista sinulla. Kyynelehtimisen sun muun takanahan ei voi olla puhdas kiukku, harmistus, väsymys tai mitä nyt ainakin minun ihan normaaliin arkeen joskus kuuluu. Ja minäkin näillä kriteereillä manipuloin lastani joka päivä. Saatan esimerkiksi kotiin mennessä sanoa etten lähde pihalle hänen kanssaan jollen saa ensin juoda kahvikupillista. Aika saat#n#llinen demoni olen, pahat manipuloinnit aina mielessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Jeps.
Myös moni aikuinen manipuloi.
Varsinkin kilpailutilanteessa tai kokiessaan joutuneensa valtataisteluun.
Vink, vink.
Tämä! ap vink vink täältäkin. Myös moni aikuinen manipuloi varsinkin kilpailutilanteessa. *ojentaa peilin*
Kyllä, aikuisetkin manipuloivat. Tietoisesti ja tiedostamatta. Mieheni eksä manipuloi miestä häikäilemättä ”lasten etuun” vedoten. Näytti siltä, että mikä tahansa eksän tarve oli perusteltavissa ”lasten edulla”. Kun mies oppi vetämään edes jotain rajoja eksänsä suuntaan, aloitti tämä säälimättömän syyllistämishyökkäyksen.
Mieheni lapset ovat selvästi oppineet manipuloimisen kotonaan, ja mies on sen mahdollistanut olemalla manipuloitavissa. Osansa on siis hänellekin lastensa käyttäytymisessä. Ja nyt siis mies opettelee rajojen asettamista ja lapset neuvottelemista. Itse olen välillä miettinyt, olenko tehnyt isän ja lasten välit kurjemmiksi, kun olen kiinnittänyt näihin asioihin huomiota. Mies kuitenkin kertoi asiasta kysyessäni, että hän kokee suhteensa lapsiin olevan nyt parempi kuin ennen. Ei helpompi, mutta aidompi. Aikuisen ja lapsen välinen suhde.
- Se manipuloimisesta kirjoittanut (ei ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Juuri tätä tarkoitan manipuloimisella. En siis sitä, että lapsi olisi jotenkin saatanallinen ja juonikas. "Manipulaatio on suurelta osin vastapuolen ennalta-arvattavien reaktioiden käyttämistä manipuloijan hyödyksi." Eli käytännössä lapsi oppii, että käyttäytymällä tietyllä tavalla saa vanhemmassa aikaan tietyn reaktion.
Kaikki lapset eivät sitten ehkä manipuloi (eräs kirjoittaja sanoi, ettei hänen lapsensa tee sitä). Mutta itse olen huomannut selkeitä manipulaatioyrityksiä miehen lapsen puolelta. Esimerkkinä kyynelehtiminen, kun ei saa pelata enää ja mikäli se ei auta, uhkailu (esim. ettei suostu syömään ruokaa, ei suostu lähtemään sovittuun paikkaan myöhemmin, ei suostu menemään hampaiden pesulle tai nukkumaan).
Ap
Siis sinä saat manipuloida, mutta lapsi ei? Itsekin uhkailet ja pyrit toimimaan niin, että lapsella on isän luona mahdollisimman turvaton olo. Et suostu neuvomaan, et suostu auttaamaan eli aika lailla passiivis-aggressiivinen kasvatusmetodi on siellä otettu käyttöön. Lisäksi vetoat siihen, että lapsen äiti tekee väärin, mikä lisää lapsen pahaa oloa, koska siihen kaikkein tärkeimpään ihmiseen kohdistetut syytökset satuttavat eniten.
Normaali lapsi ilmaiseen surua itkemällä. Sinulle se on manipulointia.
Vaikuttaa siltä, että hyväksyt lapselta ainoastaan positiiviste tunteiden näyttämisen, kaikki suruun, huoleen ja hätääntymiseen viittaavan kuittaat toteamalla, että en auta, itsenäisty ja pärjää.
Toivottavasti saat oman lapsen, johon soveltaa metodejasi. Jätä se vastasyntynyt yöksi yksin manipuloimaan seiniä, kyllä se oppii.
Onko nyt kaikki aaapeeta puolustavat äiti tai isä puolia???? Oma äitiki aina sano minun manipuloivan kun itketti...
Siitä ja monista muista syistä emme ole läheisiä, vielä muutama vuosi sitten inhosin häntä todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ovat vain tekoja mitä tuossa alussa selittelet. Ne eivät "todista" rakkautta lapseen. vaan se että hoivaat halaat ja olet läsnä hänen elämässään. Kirjoittamasi perusteella olet kylmä ihminen.
Todellakin ihan lapsipsykologit ovat sitä mieltä että lasten "komentaminen" ja "kasvattaminen" on äidin ja isän tehtävä ei äitipuolien eikä isäpuolien!!! Että jos aapeella viattoman lapsen toiminta niin kamalasti häiritsee pitäskö sille vässykkäisälle puhua asiasta eikä viattomalle lapselle nalkuttaa????
Ap:n kaltaisista nalkuttaja ja pätijä äitipuolista tulee lähinnä Eerikan äitipuoli mieleen...rakkautta ja välittämistä lapselle ei kyllä anneta mutta neuvomista ja komentelua kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nimenomaan rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoisen selviytyjän. Kotoa se alkaa ja siitä, että selviää arkisista askareista ikätason mukaan. Aika pieni lapsi jo ensinnäkin haluaa ja toiseksi pystyy oppimaan esim. voileivän voitelun. Omien jälkien siivoaminen kuuluu samalla tavalla rutiineihin kuin se jälkien tekeminenkin esim. murujen pyyhkiminen.
Työelämässä suht usein tulee vastaan näitä tapauksia, joita äiti paapoo kotona. Ei osata laittaa omia astioita tiskikoneeseen, jotkut ei näytä selviytyvän vessassakaan niin, ettei jälki näy.
Ap tekee suuren palveluksen tälle lapselle (ja kaikille, jotka lapsen kanssa joutuvat tekemisiin) opettamalla hänet ihmisten tavoille.
Meillä ei ole mitään tietoa siitä mkten lasta oikeasti kasvatetaan. On vain ap:n kuvitelmat ja kuvailut.
Ap ei ole se ihmonen jolle se lapsen kasvattaminen kuuluu. Sitä varten on vanhemmat ja ammattikasvattajat.
Itselläni teinejä ja hyvin harvoin tapaan näitä tällaisia avuttomia tapauksia, joita täällä äitipuolet kuvailee...
Itselläni on aikuisia lapsia ja lastenlapsia, enkä ole kenenkään äitipuoli. Työelämässä ohjaan harjoittelijoita ja joskus lähdetään asioista, jotka äidin olisi pitänyt opettaa jo pienenä kotona. Esimerkiksi: mitä tarkoittaa, että töissä pitää olla puhtaat vaatteet; millainen on puhdas vaate (ei ruokatahrainen, ei haise). Vaatii pokkaa opettaa tällaisia asioita näennäisesti aikaihmiselle, kun oikeasti pitäisi opettaa niitä varsinaisia työhön kuuluvia ammatillisia taitoja.
Ap:lle kuuluu tuon lapsen kasvattaminen, jos hän tämän lapsen kanssa samojen seinien sisällä elää ja asuu. Toki isä on lapsensa huoltaja, mutta jos hän esim. on työssä ja lapsi sillä aikaa ap:n valvonnassa, ap on lapselle tuki ja se aikuismalli. Lapsen hoivaaminen ei sulje pois sitä, että opetetaan samalla hänet selviytymään kotivelvollisuuksista eli huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan.
No eikö ap voi sitten vain keskittyä näiden asioiden opettamiseen ja olla iloinen että lapsi oppii, jos isä on niin rajoittunut huoltajuudessaan, ettei näitä pysty /osaa opettaa?
Ilmeisesti on niin, että ap viettää paljon aikaa tuon lapsen kanssa, elää hänen kanssaan. Tunnen ihmisen, josta tuli "äitipuoli" aikoinaan. Kyllä hän joutui ottamaan hyvin paljon vastuuta puolisonsa nuorista lapsista, koska vanhemmalla oli töitä usein iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole kysymys rajoittuneisuudesta vaan ihmisten oikeasta elämästä, jossa on erilaisia tilanteita.
Kai äitipuoli tai isäpuoli, joka hoitaa osan ajasta puolisonsa lapsia, on heistä yhtälailla vastuussa kuin vaikkapa palkattu lastenhoitaja, jolta myös edellytetään kasvatuksellista otetta silloin kun hän niitä lapsia hoitaa.
Minä olen sillä lailla nyt rajoittunut, etten ymmärrä, miksi täällä vastustetaan sitä, että "väärä" henkilö opastaa lasta tämän kasvussa. - Toisissa keskusteluissa suhtaudutaan taas erittäin paheksuvasti "huonotapaisiin", "kasvattamattomiin" lapsiin ja heidän vanhempiinsa.
Jos tämä on tositarina, toivottavasti lapsen isä sattuu lukemaan tämän ja hänen silmänsä aukeavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nimenomaan rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoisen selviytyjän. Kotoa se alkaa ja siitä, että selviää arkisista askareista ikätason mukaan. Aika pieni lapsi jo ensinnäkin haluaa ja toiseksi pystyy oppimaan esim. voileivän voitelun. Omien jälkien siivoaminen kuuluu samalla tavalla rutiineihin kuin se jälkien tekeminenkin esim. murujen pyyhkiminen.
Työelämässä suht usein tulee vastaan näitä tapauksia, joita äiti paapoo kotona. Ei osata laittaa omia astioita tiskikoneeseen, jotkut ei näytä selviytyvän vessassakaan niin, ettei jälki näy.
Ap tekee suuren palveluksen tälle lapselle (ja kaikille, jotka lapsen kanssa joutuvat tekemisiin) opettamalla hänet ihmisten tavoille.
Meillä ei ole mitään tietoa siitä mkten lasta oikeasti kasvatetaan. On vain ap:n kuvitelmat ja kuvailut.
Ap ei ole se ihmonen jolle se lapsen kasvattaminen kuuluu. Sitä varten on vanhemmat ja ammattikasvattajat.
Itselläni teinejä ja hyvin harvoin tapaan näitä tällaisia avuttomia tapauksia, joita täällä äitipuolet kuvailee...
Itselläni on aikuisia lapsia ja lastenlapsia, enkä ole kenenkään äitipuoli. Työelämässä ohjaan harjoittelijoita ja joskus lähdetään asioista, jotka äidin olisi pitänyt opettaa jo pienenä kotona. Esimerkiksi: mitä tarkoittaa, että töissä pitää olla puhtaat vaatteet; millainen on puhdas vaate (ei ruokatahrainen, ei haise). Vaatii pokkaa opettaa tällaisia asioita näennäisesti aikaihmiselle, kun oikeasti pitäisi opettaa niitä varsinaisia työhön kuuluvia ammatillisia taitoja.
Ap:lle kuuluu tuon lapsen kasvattaminen, jos hän tämän lapsen kanssa samojen seinien sisällä elää ja asuu. Toki isä on lapsensa huoltaja, mutta jos hän esim. on työssä ja lapsi sillä aikaa ap:n valvonnassa, ap on lapselle tuki ja se aikuismalli. Lapsen hoivaaminen ei sulje pois sitä, että opetetaan samalla hänet selviytymään kotivelvollisuuksista eli huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan.
No eikö ap voi sitten vain keskittyä näiden asioiden opettamiseen ja olla iloinen että lapsi oppii, jos isä on niin rajoittunut huoltajuudessaan, ettei näitä pysty /osaa opettaa?
Ilmeisesti on niin, että ap viettää paljon aikaa tuon lapsen kanssa, elää hänen kanssaan. Tunnen ihmisen, josta tuli "äitipuoli" aikoinaan. Kyllä hän joutui ottamaan hyvin paljon vastuuta puolisonsa nuorista lapsista, koska vanhemmalla oli töitä usein iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole kysymys rajoittuneisuudesta vaan ihmisten oikeasta elämästä, jossa on erilaisia tilanteita.
Kai äitipuoli tai isäpuoli, joka hoitaa osan ajasta puolisonsa lapsia, on heistä yhtälailla vastuussa kuin vaikkapa palkattu lastenhoitaja, jolta myös edellytetään kasvatuksellista otetta silloin kun hän niitä lapsia hoitaa.
Minä olen sillä lailla nyt rajoittunut, etten ymmärrä, miksi täällä vastustetaan sitä, että "väärä" henkilö opastaa lasta tämän kasvussa. - Toisissa keskusteluissa suhtaudutaan taas erittäin paheksuvasti "huonotapaisiin", "kasvattamattomiin" lapsiin ja heidän vanhempiinsa.
Ap:n pitäisi kysyä ne kasvatuslinjaukset vanhemmilta. Ei luoda niitä itse ja alkaa vaatia sitten niitä vanhempia tekemään niin kuin hän haluaa.
Ja hän suorastaan hohkaa kylmyyttä lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Kyllä, lapset manipuloivat silloin kun eivät vielä ole oppineet kypsempiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, neuvottelemista. Manipuloiminen tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti ”keinolla millä hyvänsä”, usein luomalla omalla käyttöytymisellä toiselle huoli, pelko tai paha mieli ja ilmaisemalla, että se huoli, pelko tai paha mieli poistuu kun teet kuten haluan. Murjotetaan kun ei saada mitä halutaan, ja jos se ei tehoa niin purskahdetaan itkuun tai järjestetään kunnon raivari. Lapset eivät manipuloi tietoisesti, vaan koska eivät vielä muuta osaa. He toimivat siten kuin ovat oppineet toimimaan ja käyttävät niitä keinoja, jotka tuottava tulosta. Jos saa toisia manipuloimalla haluamansa, ei edes tarvitse oppia neuvottelun hienostuneempaa taitoa. On aikuisen tehtävä opettaa lapselle, ettei haluttuun lopputulokseen pääse itkupotkuraivareilla, vaan keskustelemalla. Ja on aikuisen tehtävä myös opettaa lasta sietämään se pettymys ettei kaikkea saa, heti ainakaan.
Meilläkin manipuloitiin itkuun purskahtelemalla (pyritään saamaan haluttu aiheuttamalla aikuiselle hätä lapsen tunteista), ja kun tällä konstilla ei enää saatu omaa tahtoa läpi, sanallistettiin sama: ”isä ei enää ole kiinnostunut lastensa tunteista...”. Tämäkin loppui, kun lapselle selitettiin ihan rauhallisesti keskustellen, ettei se ole rakkauden osoittamista, että antaa kaiken mitä toinen pyytää, eikä varsinkaan jos pyydetään vuolaasti itkien. Vaan vanhemmat tehtävä on huolehtia lapsesta, ja tietää mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa ja toisinaan pitää myös tehdä asioita, joita ei sillä hetkellä huvittaisi.
Juuri tätä tarkoitan manipuloimisella. En siis sitä, että lapsi olisi jotenkin saatanallinen ja juonikas. "Manipulaatio on suurelta osin vastapuolen ennalta-arvattavien reaktioiden käyttämistä manipuloijan hyödyksi." Eli käytännössä lapsi oppii, että käyttäytymällä tietyllä tavalla saa vanhemmassa aikaan tietyn reaktion.
Kaikki lapset eivät sitten ehkä manipuloi (eräs kirjoittaja sanoi, ettei hänen lapsensa tee sitä). Mutta itse olen huomannut selkeitä manipulaatioyrityksiä miehen lapsen puolelta. Esimerkkinä kyynelehtiminen, kun ei saa pelata enää ja mikäli se ei auta, uhkailu (esim. ettei suostu syömään ruokaa, ei suostu lähtemään sovittuun paikkaan myöhemmin, ei suostu menemään hampaiden pesulle tai nukkumaan).
Ap
Siis sinä saat manipuloida, mutta lapsi ei? Itsekin uhkailet ja pyrit toimimaan niin, että lapsella on isän luona mahdollisimman turvaton olo. Et suostu neuvomaan, et suostu auttaamaan eli aika lailla passiivis-aggressiivinen kasvatusmetodi on siellä otettu käyttöön. Lisäksi vetoat siihen, että lapsen äiti tekee väärin, mikä lisää lapsen pahaa oloa, koska siihen kaikkein tärkeimpään ihmiseen kohdistetut syytökset satuttavat eniten.
Normaali lapsi ilmaiseen surua itkemällä. Sinulle se on manipulointia.
Vaikuttaa siltä, että hyväksyt lapselta ainoastaan positiiviste tunteiden näyttämisen, kaikki suruun, huoleen ja hätääntymiseen viittaavan kuittaat toteamalla, että en auta, itsenäisty ja pärjää.
Toivottavasti saat oman lapsen, johon soveltaa metodejasi. Jätä se vastasyntynyt yöksi yksin manipuloimaan seiniä, kyllä se oppii.
Sinä ymmärrät nyt aloittajaa ilmeisen tarkoituksellisesti väärin. Johdonmukainen kasvattaminen on kaikkea muuta kuin manipuloimista. Turvattomuutta ei tuo se, että lapselta odotetaan iänmukaisesti vastuun ottamista omasta tekemisestä. Osaamisen kokemus itseasiassa kasvattaa lapsen luottamusta omaan itseensä. Turvattomuutta tuo se, jos aikuiset ovat täysin lapsen tunteenpurkausten vietävissä. Kasvattamisen tarkoituksena on opettaa ottamaan vastuu omasta tekemisestä. Vastuu luonnollisesti kasvaa iän mukana. Kasvamiseen kuuluu sekin ettei aina voi mennä putkeen. Jos sovitut asiat unohtuvat, siitä saa palautetta. Se ei ole negatiivinen asia, vaan kuuluu siihen että kasvetaan kantamaan vastuuta omasta tekemisestä. Aikuisuutta on se, että kestää senkin, ettei tuota lapselle pelkästään positiivisia tunteita.
Normaalit ihmiset ilmaisevat suruaan ja pahaa mieltään itkemällä. Normaali (leikki-iän ohittanut) ihminen ei pyri kontrolloimaan ihmisiä ympärillään itkemällä sopivassa kohtaa. Esimerkiksi saadakseen jotain mitä haluaa, tai välttyäkseen tekemästä jotain mitä ei huvittaisi. Ymmärrät varmasti eron...? Olen ap:n kirjoituksista päätellyt, että hän ymmärtää. On hienoa, että ap opettaa myös tätä lasta ymmärtämään tämän eron - lapsi tulee hyötymään näistä taidoista tulevissa ihmissuhteissaan.
Kuinka vanha olet? Onko sinulla lapsia? Mitään kokemusta lapsista? Mitään koulutusta lapsiin liittyen? Ylipäätään koulutusta?
En halua paljastaa täällä liikaa henkilökohtaisia tietoja. Sen voin kyllä sanoa, ettei ole koulutusta lapsiin liittyen. Miksi kysyt?
Suurimmaksi osaksi toimin varmaan aika samalla tavalla kuin omat vanhempani toimivat kun olin itse lapsi. Itse olen kiitollinen etenkin äidilleni, jonka johdolla teimme koko perheen voimin viikkosiivouksen. Siskon kanssa pestiin ihan pienenä lattioita ja vähän vanhempana otettiin muutakin vastuuta. Kimppakämpässä huomasi kyllä, kenelle oli opetettu kotona kodinhoitoa ja kenelle ei.
Ap
Asuin opiskeluaikana samassa solussa sellaisen tytön kanssa, joka pesi lattiat joka viikko kuten äiti oli opettanut eli suunnilleen viskaisi sangollisen vettä laminaatille ja kuivasi sen sitten. Kaikki kaappien ovet piti pyyhkiä joka päivä ja pesurätit piti taitella tietyllä tavalla, koska äiti oli opettanut. Pölynimuria ei saanut käyttää, äiti oli sanonut, että pitää mopata. Suihkussakäynnin jälkeen piti avata ovet rappuun asti, ettei kosteus aiheuta hometta.
Ja tämä tyttö todella ylpeili sillä, että äiti oli opettanut kodinhoitoa!