Lue keskustelun säännöt.
Kirje äitipuolelta äidille
23.02.2018 |
Hei äiti!
Ensin haluan sanoa, että tiedän, että teet parhaasi. Et ole huono äiti. Mutta koska rakastat lastasi ja olet empaattinen ihminen, teet lopulta käytökselläsi lapsen elämän hankalammaksi etkä helpommaksi. Hän aloittaaa pian yläkoulun, joten sinun täytyy tehdä jossain vaiheessa itsestäsi vähemmän tarpeellinen, jotta lapsesi oppii itsenäiseksi.
Jos lapsella on tylsää, älä ahdistu asiasta, vaan tee omia juttujasi. Sinun ei tarvitse viihdyttää lasta koko ajan. Ei myöskään ole lapselle hyväksi, että hän pelaa 6 tuntia päivässä kännykällä, koska "pitäähän hänen saada tehdä kivoja asioita". Kun lapsi tulee meille, joudumme aloittamaan joka kerta alusta, kun lapsi on sinun luonasi tottunut siihen, ettei tylsiä hetkiä ole. Joudumme selittämään, ettei ruutuaikaa tipu enempää kuin on sovittu, vaikka hän maanittelisi sitä tunteja. Minuun ei vetoa lapsen murjotus, toisin kuin sinuun. Kun hän huomaa, ettei minua kiinnosta hänen manipulointiyrityksensä, tekemistä yllättäen löytyy ja murjotus unohtuu. Lapsesi on pahasti peliriippuvainen. Jos se olisi minusta kiinni, en antaisi hänen pelata lainkaan.
Lapsi ei ole oikeasti niin avuton kuin väität. Kyllä, hän sanoo minullekin, ettei osaa tehdä läksyjä yksin. Sinä kuulemma teet läksyt joka päivä hänen kanssaan tästä syystä. Olen sanonut hänelle, ettei hän ole mikään vauva, enkä aio tehdä tehtäviä hänen puolestaan. Hän osaa tehdä läksyt itsenäisesti ja tarkastan ne häneltä tarvittaessa. En myöskään suostu opettamaan hänelle koealuetta. Hänen pitää opetella myös opiskelutaitoja, johon kuuluu itsenäinen tiedon omaksuminen. Kuulustelen vasta, kun lapsi osoittaa, että tietää kuulusteltavia asioita.
Lapsi osaa myös osallistua kotitöihin. Kerro vaan, mitä hänen pitää tehdä. Aluksi hän esitti minullekin avutonta ja muka unohti ohjeet ja kyseli astianpesukonetta tyhjentäessä joka kipon kohdalla "mihin tämä tulee", vaikka tietää kyllä astioiden paikat siinä vaiheessa kun ottaa niitä käyttöön kaapista. En alkanut neuvoa häntä, vaan kielsin häntä esittämästä tyhmää. Astioiden paikat löytyivät.
Tiesitkö, että lapsesi käskee minun tehdä itselleen välipalaleivät tai jopa tuomaan jääkaapista jogurtin hänen eteensä, koska "äidin luona ei tarvitse tehdä itse välipalaa"? Luuletko, että on nuoren miehen alulle hyväksi, että hän kuvittelee naisten olevan olemassa hänen toiveidensa täyttämistä varten? Pidät minua ehkä julmana, mutta tällaisiin vaatimuksiin sanon: "tee itse leipäsi". Lapsi osaa tehdä ne. Aluksi hän jätti voit ja juustot pöydälle, eikä pyyhkinyt tiskipöytää, mutta koska huomautin hänelle joka kerta asiasta, nykyisin tarvikkeet palautuvat ilman huomauttamista jääkaappiin. Välillä joudun tosin vieläkin palauttamaan hänet keittiöön, koska rätin käyttö on unohtunut.
Lapsellasi on tapana kiukutella joka kerta, ettei hän halua lähteä, oli kyseessä mikä tahansa paikka. Kun hän oli pienempi, hänet piti raahata väkisin mukaan. Nykyisin sanon heti ensimmäisestä kiukuttelusta, ettei hänen tarvitse tulla, jos hän ei halua. Hän jäi ensin itsepäisyyttään pois muutamasta hauskasta tilaisuudesta, mutta nykyisin hän ei kiukuttele lainkaan, koska tietää, että siitä seuraa kotiin jääminen.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
On nimenomaan rakkautta ja välittämistä, että kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoisen selviytyjän. Kotoa se alkaa ja siitä, että selviää arkisista askareista ikätason mukaan. Aika pieni lapsi jo ensinnäkin haluaa ja toiseksi pystyy oppimaan esim. voileivän voitelun. Omien jälkien siivoaminen kuuluu samalla tavalla rutiineihin kuin se jälkien tekeminenkin esim. murujen pyyhkiminen.
Työelämässä suht usein tulee vastaan näitä tapauksia, joita äiti paapoo kotona. Ei osata laittaa omia astioita tiskikoneeseen, jotkut ei näytä selviytyvän vessassakaan niin, ettei jälki näy.
Ap tekee suuren palveluksen tälle lapselle (ja kaikille, jotka lapsen kanssa joutuvat tekemisiin) opettamalla hänet ihmisten tavoille.
Meillä ei ole mitään tietoa siitä mkten lasta oikeasti kasvatetaan. On vain ap:n kuvitelmat ja kuvailut.
Ap ei ole se ihmonen jolle se lapsen kasvattaminen kuuluu. Sitä varten on vanhemmat ja ammattikasvattajat.
Itselläni teinejä ja hyvin harvoin tapaan näitä tällaisia avuttomia tapauksia, joita täällä äitipuolet kuvailee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän ap milloinkaan tee miehellesi ruokaa, koska osaahan toki aikuinen mies itsekin. Tai keitä kahvia ja laita iltapalaa, koska silloin estät puolisoasi olemasta itsenäinen. Perheessä ei pidä koskaan pidä osoittaa rakkauttaa teoilla, kyllä ne sanat riittävät.
Kirjotuksen perimmäinen tarkoitus oli ehkä viestiä, että lapset ovat usein paljon omatoimisempia, älykkäämpiä, kykeneväisempiä yms. kuin vanhemmat tajuavat, koska vanhempia voi olla helppo manipuloida ja esittää vauvaa. Lapsen isä oli aluksi todella hämmästynyt näistä lapsen "uusista" taidoista, kun kerroin hänelle, että tänään lapsi tyhjensi tiskikoneen. Vaikka lapsi on oikeasti ollut täysin kykeneväinen siihen jo vuosia.
Mun kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että lapsetkin osallistuvat kotitöihin ikätasoonsa suhteutettuna kohtuullisella panoksella. Ei ole mun mielestä mun tai lapsen vanhempien velvollisuus tehdä kaikkea lapsen puolesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjotuksen perimmäinen tarkoitus oli ehkä viestiä, että lapset ovat usein paljon omatoimisempia, älykkäämpiä, kykeneväisempiä yms. kuin vanhemmat tajuavat, koska vanhempia voi olla helppo manipuloida ja esittää vauvaa. Lapsen isä oli aluksi todella hämmästynyt näistä lapsen "uusista" taidoista, kun kerroin hänelle, että tänään lapsi tyhjensi tiskikoneen. Vaikka lapsi on oikeasti ollut täysin kykeneväinen siihen jo vuosia.
Mun kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että lapsetkin osallistuvat kotitöihin ikätasoonsa suhteutettuna kohtuullisella panoksella. Ei ole mun mielestä mun tai lapsen vanhempien velvollisuus tehdä kaikkea lapsen puolesta.
Ap
On se hienoa että näin pätevä ja jumalainen ihminen opettaa nyt niitä huonoja vanhempia.
Tästä kirjeestä henkii se, että lapsessa on vikaa ja että lapsen huono asenne johtuu kasvatuksesta. Tai siis sen puutteesta.
Tosiasiassa tilanne on se, että lapsen vanhemmat ovat eronneet ja isä on mennyt uusiin naimisiin. Isällä on uusi koti, jossa on ilmeisesti isän vaimon säännöt. Silti AP olettaa, ettei tämä vaikuta lapsessa mitenkään.
Seuraavan kerran kun kirjoitat äidille, voisit toki edes yrittää löytää lapsesta jotain hyvää sanottavaa. Teitä voisi myös auttaa se, että siellä sinun kotonasi aikuiset oikeasti välittäisivät lapsesta ja syyttelyn ja osoittamisen sijasta ymmärtäisivät tilannetta lapsen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Ap on kyllä harvinaisen oikeassa siitä mitä on kirjoittanut!
Täällä on näköjään todella paljon tulevia uusavuttomien nuorten aikuisten vanhempia. Jos lapselle tehdään kaikki valmiiksi, niin koska ja missä he oppivat taitoja omaa elämää varten? Ei ihme, että nuoriso putoaa pois kelkasta!
Ei tuollaisten taitojen opettaminen ole rakkaudesta tai välittämisestä pois. Päinvastoin!
Täällä varmaan nuo nillittäjät on niitä äitejä, jotka tuovat kaiken lapsilleen eteen valmiiksi laitettuna. Ovat sitten jo nyt menettäneet otteensa lapseensa ja kun teini-ikä tulee vastaan, niin alkaa olemaan huostaanoton aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän ap milloinkaan tee miehellesi ruokaa, koska osaahan toki aikuinen mies itsekin. Tai keitä kahvia ja laita iltapalaa, koska silloin estät puolisoasi olemasta itsenäinen. Perheessä ei pidä koskaan pidä osoittaa rakkauttaa teoilla, kyllä ne sanat riittävät.
Puhuin välipalasta. Ruokaruoan teen joko minä tai mies. Saatan pyytää lasta esim. raastamaan porkkanaa avuksi. Aamupalan teen myös kaikille. Eihän siinä nyt olisi järkeä, että kaikki keittelisivät itse kattilassa puuronsa. Mutta jos olen itse omissa askareissani ja lapsi ruinaa minua tekemään välipalaa, sanon että tuon ikänen saa tehdä jo itse leipänsä.
Mun mielestä tässä on kyse vastavuoroisuudesta. Kaikki tekevät kaikille ja lapsikin oppii ottamaan osaa yhteisön toimintaan, eikä ole lapseuden vuoksi vapaamatkustaja, jota aikuiset palvelevat. Voisinhan minäkin vaikka sen astianpesukoneen tyhjentää, mutta mielestäni tekisin lapselle karhunpalveluksen. Eihän hän opi elämän perustaitoja, jos oppii olemaan vain passattavana.
Ap
Onpa jotenkin epämiellyttävä postaus. Sinäänsä ymmärrän kaikkia asioita mitä sanoit, mutta tuo sävy. Huh?
Kuka puhuu lapselle noin? Puhutko omalle lapsellesi saman lailla? Kutsut pöljäksi kun pyytää apua, vaikka avun pyytäminen on tärkeä taito?! Tiuskit mielummin kuin selität? Eikö sitä leipä asiaa olisi voinut selittää " Tomppa Matti, olet jo iso poika. Saat tehdä itse leipäsi ja valita mitä siihen laitat." Silleen niinku sie oikeasti välittäisit sen pojan tunteista? Nythän sie vaan suoraan sanottuna Vi##uilet sille.
Omat vanhempani oli saman laisia...edelleenkin kärsin menneisyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjotuksen perimmäinen tarkoitus oli ehkä viestiä, että lapset ovat usein paljon omatoimisempia, älykkäämpiä, kykeneväisempiä yms. kuin vanhemmat tajuavat, koska vanhempia voi olla helppo manipuloida ja esittää vauvaa. Lapsen isä oli aluksi todella hämmästynyt näistä lapsen "uusista" taidoista, kun kerroin hänelle, että tänään lapsi tyhjensi tiskikoneen. Vaikka lapsi on oikeasti ollut täysin kykeneväinen siihen jo vuosia.
Mun kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että lapsetkin osallistuvat kotitöihin ikätasoonsa suhteutettuna kohtuullisella panoksella. Ei ole mun mielestä mun tai lapsen vanhempien velvollisuus tehdä kaikkea lapsen puolesta.
Ap
Luulen, että sun kannattaisi kirjoittaa kirje tälle isälle, ei äidille. Ihan vinkvink.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko sinä laillisesti lapsen huoltaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äitipuoli!
Teet hyvää työtä! Jatka samaan malliin! Lapsen äiti yrittää selvästi kompensoida ylihuolehtimisella ja paapomisella huonoa omaa tuntojaan jostain. Valitettavasti ylihuolehtimalla hän tekee lapselleen vain karhunpalveluksen.
Meillä on sama tilanne. Miehen ja eksänsä elämä ennen eroa oli kuulemma yhtä riitelyä ja ahdistumista. Molemmat vanhemmat, äiti etunenässä, olivat päätyneet hyvittelemään ”epäonnistunutta perhe-elämää” paapomalla joka asiassa ja varmistamalla, ”ettei lapsilta mitään puutu” = saavat kaiken mitä haluavat. Lasten ”pahaa mieltä” on ollut vaikea kestää, minkä vuoksi ”rajat” ovat joustaneet lasten järjestettyä riittävät itku- tai raivokohtaukset. Mies on onneksi herännyt näkemään mistä on kysymys. Eksänsä ei. Nytpä sitten meilläkin on tilanne aloittajan kuvaaman kaltainen.
Valitsemasi linja, hyvä äitipuoli, on täsmälleen oikea. Opetat lapselle erittäin tärkeitä taitoja, jotka kantavat häntä elämässään pidemmälle, kuin kotona opetettu muiden manipuloiminen ja avuttomaksi heittäytyminen. Valitettavasti todennäköistä on, että lapsi itse ei tätä ymmärrä, ja hänen äitinsä vielä vähemmän. Paskaa tulee satamaan niskaan ja runsaasti. Koita jaksaa ja tiedä, että olet oikealla asialla!
Kiitos kannustuksesta! Omasta mielestänikin opetan lapselle tärkeitä taitoja, enkä vaadi yhtään liikaa. Meillä meni myös niin, että mies havahtui, kun sanoin, että huomaatko, miten lapsi manipuloi. Tuntuu pikemminkin, että kun asiat ovat tiukempien rajojen johdosta alkaneet toimia, lapsikin nauttii olostaan enemmän, kun arki ei ole yhtä valtataistelua. Meillä on välillä miehen ja lapsen kanssa tosi hauskaa. Vitsailemme ja nauramme paljon. Ei tiukat rajat tarkoita sitä, että olisi muuten kireä tunnelma. Tietyistä asioista vaan pidetään kiinni.
Ap
Vai että lapsi manipuloi....ainut joka huomaa toisessa manipuloinnin on manipuloija itse! Peiliin katsomaan ja äkkiä.
Tuhoat tuon pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman särähtää tää päsmäröinti, ap.
Miten sinä kuvittelet olevasi jotenkin lapsen kasvattaja? Millä oikeudella puutut lapsen ja isän väleihin?
Tämä oli minustakin hyvin epämiellyttävään sävyyn kirjoitettu. Ap ei voi tietää millaista siellä äidin luona todellisuudessa on. Jos taas ap:lla on niin hyvät välit äitiin, että sitä kautta tietää nämä, niin miksi ei keskustele suoraan hänen kanssaan?
Kiinnostaisi tietää myös kuinka paljon vastuuta mies kantaa lapsesta, myös ajallisesti. Itse lähes täytenä yh:na hoidan kaiken ja kaikki päätöksetkin täysin yksin, lapsi menee todellakin vain viihtymään isälleen joka toinen viikonloppu, kaikki sairaudetkin pitää koittaa parantaa ennen sitä. Oma jaksamiseni ei näissä oloissa riitä kaikkeen, vaikkapa leivän teosta riitelyyn. Mikä ei tarkoita, etteikö lapsi suurinta osaa ajasta sitä leipää täälläkin tekisi itse.
Se on aina ihanaa seurata kuinka jotkut ihmiset ovat toisten yläpuolella. Ja tietenkään nämä ihmiset eivät halua auttaa tai tukea niitä muita ihmisiä, koska nenänvartta pitkin katsominen on niin paljon mukavampaa.
Kukahan sen valtataistelun sen sinne lapsen elämään toi...
Just.. Olisko taas tällanen rusinat pullasta stoori tähän.. Näitä olen saanut kuulla itsekin miten äitipuoli tulkitsee sitä ja tätä lapsen tekemää ja sanomaa kirjaimellisesti ja omista lähtökohdistaan, äitipuoli jolla ei toki omia lapsia ollut koskaan ollutkaan ja lapsi käymässä pari kertaa vuodessa. Silti oli niin vakuuttunut viesteissään, kuinka hän voisi auttaa minua, näkee ongelmat ja osaa ne ratkaista, ymmärtää lastani ja ymmärtää miksi lapseni kuulema oireilee.. Ja kun oli se eksänikin kertonut minun olevan mielenterveysongelmainen jne.. Perussetit! Yritin siinä sitten selittää ystävällisesti että ole 10 vuotta ollut yksinhuoltaja, koko lapsen iän ilman tätä eksää, hänen miestään, ilman heidän tukeaan ja ei ehkä heillä ole käsitystä lapsen elämästä kokonaisuudessaan ja kannattaisiko minunkin kanssa puhua eikä vain kysellä lapselta jne. Äitipuoli päättikin sitten kertoa lapsellemme, että hänen on parempi muuttaa pois luotani heille, koska hänen mielestään minä olen huono äiti ja hän on parempi ja varsinkin tämä isä joka ei ollut sanonut juuta eikä jaata kymmenen vuoden aikana.. No eipä tarvinnut huoltajuuskiistaa käydä vaikka hän lasun tekikin, koska kaikille muille asia oli itsestäänselvyys paitsi tälle uudelle äitipuolelle. Lapsi vältteli häntä tämän jälkeen viimeiseen asti. Toivon että nyt aikuinen lapseni pääsee joskus irti katkeruudesta minkä tuo äitipuoli jätti häneen ja väleihinsä myös isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3/5 Joo, voisin mäkin laittaa juuston jääkaappiin, jos se on unohtunut, mutta jos se unohtuu joka kerta, niin alkaa vaikuttaa laiskuudelta. Ja yllättäen se ei unohdu, kun pidän siitä kiinni, että tavarat laitetaan takaisin jääkaappiin.
4/5 Voitko kertoa, mikä kirjoituksessani oli kyykyttämistä?
5/5 Laitoin kirjoituksen tänne, koska haluan herättää keskustelua sen ympärillä ja kuulla muitakin mielipiteitä PERUSTELUINEEN
Koko asenne. Aikuinen kyykyttää ja käskyttää ja pätee. Huokuu kylmyyttä.
Ei se lapsi siitä rikki mene että sille osoittaa hoivaa ja hellyyttä. Hoivan puute rikkoo.
Ja sinä olet selkeesti kylmyyden lisäksi myös lapseton.
T. 4, jolla kaksi teiniä
Kylmyyttä ja piittaamattomuutta on olla opettamatta lapselle keinoja selviytyä tässä yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa. Kun et opeta hänelle tapoja, altistat hänet sille, että häntä puuttuvien tapojen takia inhotaan tulevaisuudessa vain siksi, että hän jättää henkilökohtaiset sotkunsa muiden siivottaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3/5 Joo, voisin mäkin laittaa juuston jääkaappiin, jos se on unohtunut, mutta jos se unohtuu joka kerta, niin alkaa vaikuttaa laiskuudelta. Ja yllättäen se ei unohdu, kun pidän siitä kiinni, että tavarat laitetaan takaisin jääkaappiin.
4/5 Voitko kertoa, mikä kirjoituksessani oli kyykyttämistä?
5/5 Laitoin kirjoituksen tänne, koska haluan herättää keskustelua sen ympärillä ja kuulla muitakin mielipiteitä PERUSTELUINEEN
Koko asenne. Aikuinen kyykyttää ja käskyttää ja pätee. Huokuu kylmyyttä.
Ei se lapsi siitä rikki mene että sille osoittaa hoivaa ja hellyyttä. Hoivan puute rikkoo.
Ja sinä olet selkeesti kylmyyden lisäksi myös lapseton.
T. 4, jolla kaksi teiniä
Kylmyyttä ja piittaamattomuutta on olla opettamatta lapselle keinoja selviytyä tässä yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa. Kun et opeta hänelle tapoja, altistat hänet sille, että häntä puuttuvien tapojen takia inhotaan tulevaisuudessa vain siksi, että hän jättää henkilökohtaiset sotkunsa muiden siivottaviksi.
Niin, meillä on vain ap:n kuvaus lapsesta. Emme tiedä mikä on todellisuus.
Myös päsmäröiviä, kylmiä, itsensä ylentäviä ihmisiä inhotaan.
Kirje äidiltä äitipuolelle:
Kiitos avautumisestasi!
Minä olen ihminen, joka näyttää rakkautensa teoilla. Kyllä, teen lapselle välipalan valmiiksi ja aamulla keitän puuroa, vaikka tiedän, että lapsi osaa itsekin ottaa syötävää kaapista. Tämä on minun tapani näyttää hänelle, että välitän juuri hänestä ja teen asioita,joiden tiedän ilahduttavan. Teen lapsen kanssa yhdessä läksyjä, mistä tosin seuraa se, että lapsellani on äitiviikoilla huomattavasti enemmän positiivisia palautteita Wilmassa kuin isäviikolla. Emme käy läpi pelkkää koealuetta, vaan tutkimme, mitä kaikkea muuta pitää osatan kuin siinä omassa projektityössä löydetyt asiat. Sinun luonasi lapselle sanotaan aika tylysti, että opiskele itse, mistä syntyy automaattisesti erittäin kapea-alaista osaamista. Kaiken lisäksi meillä ei edes lueta koetta varten, vaan käydään asioita läpi joka päivä, jolloin syntyy syvempiä muistijälkiä kuin isäviikoilla, jolloin opiskelua pidetään kaikesta päätellen jonkinlaisena pänttäämisenä.
Ai niin, emme me koko aikaa vietä koulukirjojen äärellä, tuo oli vain yksi esimerkki. Kieliä lapsi opiskelee itsenäisesti sen kammoamasi ruudun välityksellä, koska diginatiivina se on hänelle helppo väline. Koulusta on tullut palautetta, että isäviikoilla ei opiskelu tunnu sujuvan, joten miten on, suostuisitko vihdoinkin uskomaan, että osa kirjoista on sillä tabletilla? Murjotus syntyy siitä, että ei voi tehdä kotiläksyksi saatua ryhmätyötä.
Lapseni ei koskaan täällä kotona kiukuttele lähtöjen kanssa, koska hän saa hyvissä ajoin tietää, minne ollaan menossa. Jostain syystä isäviikolla ei koskaan ehditä harrastuksiin eikä edes kaverisynttäreille, koska äitipuoli keksii spontaanisti jotain sellaista tekemistä, josta perheen taaperot pitävät. 12v ei nauti pulkkamäestä ja pikkusisarusten hoitamisesta, vaikka sinä niin olet hänelle vakuuttanut.
Kotiin jääminen ei koskaan saisi olla rangaistus, kodin tulisi olla hyvä ja turvallinen paikka. Harmi, että sinulle koti on synonyymi avovankilalle.