Järkyttävin uusperhekuvio, minkä tiedät?

Olen uusioperheen nyt jo nelikymppinen lapsi. Isäni meni eron jälkeen uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla oli ennestään lapsia. He tekivät yhdessä vielä yhden lapsen lisää (olin siis ainoa, joka ei ollut tämän uuden vaimon biologinen muksu).

Isäni kohteli minua hyvin, mutta äitipuoli jaksoi aina muistaa, etten kuulu porukkaan. Sain kuulla usein olevani mm. lihava, kyläpyörä ja jakorasia. Olin normaalipainoinen, tavallinen, kiltti ja hyvä koulussa.

Isälle yritin kertoa, mutta oli yhtä helvettiä kuunnella ohuiden seinien läpi kymmeniä kertoja riitaa, joka johtui minusta. En enää kertonut isälle mitään. En koskaan kysynyt apua läksyihin tai pyytänyt kyytiä mihinkään, saati rahaa. Laihduin entisestään, kun en uskaltanut enää syödä (koska silloin söin kuin hevonen, ei kuulemma riittänyt edes muille).

Haukkua ja huutoa sai mistä tahansa asiasta, vaikka tein kaikkeni pysyäkseni pois tieltä.

Äitini (nyt jo edesmennyt) oli alkoholisti, joten hänen apunsa ei olisi auttanut.

En toivo uusperhe-elämää kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Minä taas olen lapseni kanssa perhe, ja parisuhde on se satelliitti. Miehellä on omat aikuiset lapsensa ja oma koti.

Lapseni ei ole satelliitti, hän on minulle kaikkein tärkein maailmassa niin kauan kuin hän on lapsi ja tarvitsee minua. Jos joskus menisi lapsen etu ja parisuhteen tai miehen tarpeet ristiin, etusijalla on lapsen etu. Valitan.

Nyt alkaa itkettää. Ensimmäinen tolkun ihminen tässä ketjussa.

Eräs tutun tuttuni aloitti uuden suhteen. Molemmilla oli isommat lapset ja naisella vauva. Vauva annettiin adoptioon ja nainen tuli melkein heti raskaaksi tälle uudelle miehelle. Tekivät pari yhteistä lasta ja erosivat. Mies löysi uuden naisen, joka ei hyväksynyt miehen lapsia. Lapset näkivät isäänsä isovanhempien kautta, mutta isänsä kotiin ei uusi nainen heitä päästänyt.

Tsemppiä kaikille uusperhekuviolle.

Itse elänyt myös 8-vuotiaasta uusperhekuviota isäviikonloppuina, mukana samoilta vanhemmilta olevat sisarukset, isän uuden vaimon lapset ja isän ja uuden rouvan yhteinen rakkauden hedelmä.

Alusta asti oli hyvin selvää, ettei uusi rouva meitä hyväksy ollenkaan, ensimmäiseen seitsemään vuoteen ei edes kertaalan puhunut vaan kuiskasi asiansa isälleni ja usä kertoi asian. Huutaminen oli asia erikseen, luonnollisesti. Toinen sisaruksistani lopetti isän luona köymisen jo teininä ja toinenkin alkoi vähentää. Minä kävin isällä tunnollisesti, vähensin merkittävästi kun täytin 18.

Aikuisenakin tekemiäni ratkaisuja (koulutus, parisuhde, lapset, asuminen, ulkonäkö, matkat) on uusi rouva saanut vapaasti kommentoida negatiivisesti. Viime vuosina olen vähentänyt vielä lisää yhteydenpitoa isääni ja viime vuonna välit.katkesivat kokonaan kun ensimmäistä kertaa ikinä sanoin isälleni vaimon senkertaisen kommentin olevan täysin asiaton enkä sellaisia aio enää kuunnella.

En olisi ikinä voinut kuvitella sitä helpotuksen tunnetta, joka viimeaikoina on minut vallannut, luulin aina, etten kestäisi täydellistä välirikkoa. Ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen koen olevani vapaa niistä ilkeistä kommenteista ja pääsen käsittelemään jo lapsena saatuja henkisiä haavoja kunnolla.

En suosittelisi uusperhekuviota kenellekään enkä missään tapauksessa suostuisi sellaisessa elämään enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.

Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.

Minun lapseni isä sai uuden avovaimonsa kanssa lapsen ja heti lapsen saatuaan meidän yhteinen lapsi unohtui. Meidän lasta ei edes kutsuttu ristiäisiin eikä lapsi ole enää tervetullut heidän kotiinsa. Ja ehkä parempi näin lapsen itsetunnon kannattaa. Täytyy vain toivoa etteivät he eroa koska luultavasti isä unohtaisi tämän uudenkin lapsen.

Tuttavani perhekuvio on seuraava; Neiti aloittaa suhteen miehen kanssa. Miehellä on leikki-ikäinen poika, johon yhteishuoltajuus. Suhde on pitkään vaakalaudalla, sillä neiti ei vain voi hyväksyä miehen lasta, ei voi esimerkiksi olla samassa asunnossa lapsen hereilläollessa. Eroon ei kuitenkaan päädytä vaan muutetaan saman katon alle, neidin edelleen kipuillessa lapsesta. Pian tuleekin yhteinen lapsi. Yhteinen lapsi ei silti erityisesti helpota neidin tuntemuksia miehen lasta kohtaan. Pyrkii käyttäytymään lasta kohtaan asiallisesti mutta ulkopuolinenkin huomaa viileyden.

Ensinnäkin itseäni ihmetyttää henkilöt, jotka tällaiseen suhteeseen lähtevät?? Miten ihmeessä kukaan voi lähteä suhteeseen, johon kuuluu lapsi, jos se lapsi ei ole ok?

Olisiko se sitten parempi, jos tämä mies.olisi hylännyt lapsensa parisuhteen vuoksi? Mitä se kertoisi miehestä?

Tämä tarinan neiti oli ystäväni, huonossa uusperhekuviossa kasvaneena hänen käytöksensä kuvottaa siinä määrin, etten vain enää voi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Minä taas olen lapseni kanssa perhe, ja parisuhde on se satelliitti. Miehellä on omat aikuiset lapsensa ja oma koti.

Lapseni ei ole satelliitti, hän on minulle kaikkein tärkein maailmassa niin kauan kuin hän on lapsi ja tarvitsee minua. Jos joskus menisi lapsen etu ja parisuhteen tai miehen tarpeet ristiin, etusijalla on lapsen etu. Valitan.

Se, että parisuhde on tärkein ei tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi huolta. Totta kai lapseni on tärkeä. Mies kyllä pärjää yksin, mutta lapsi tarvitsee minua. Lapsi menee edelle tällä hetkellä.

Mutta lapsi on kuitenkin vain lainassa. Olen onnistunut vanhempana, kun hän lentää pois pesästä ja pärjää yms. Siksi kutsun lasta satelliitiksi, koska hän tulee poistumaan kiertoradalta.

Ja ns. Uusperheessä tärkein yksikkö on parisuhde. Tästä ei perhettä saa, ellei lapset ole olleet hyvin pieniä yhteenmuuttaessa. Meillä he olivat jo teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs sitten kun lapset ovat aikuisia, miten erot näkyvät silloin? Oma esimerkkini voisi olla ydinperheestäkin, ehkä se vain kärjistää eroa, kun osalla on eri isä.

Eli nuoremmat lapset ovat perheen lellikkejä aikuisinakin, taloudellista tukea tulee hyvätuloista eläkeläisvanhemmilta sen mukaan tarvitsevat tai "tarvitsevat". Vanhemmat lapset ensimmäisestä liitosta pärjäävät omillaan ja erityisesti esikoiselta odotetaan työntekoa äitinsä ja isäpuolensa hyväksi.

Sivusta katsottuna vähän hirvittää. Mitäs sitten kun äiti ja isäpuoli ovat entistä huonokuntoisempia, onko esikoisen rooli olla kotiorjana esim. kesämökillä ja lopputulema kuitenkin on, että mökkiä käyttävät nuoremmat lellikkisisarukset, jotka mökin tulevat perimään.

Eli pääolettama on, että esikoiselta odotetaan apua ja työntekoa, nuoremmille (hekin reippaasti yli 30 v) suunnataan taloudellista apua. En tiedä olisiko tilanne sama jos kyseessä olisi ydinperhe, vai kärsiikö esikoinen siitä, ettei ole yhteinen lapsi sen "elämän rakkauden" kanssa vaan erheliiton hedelmä

Tässä on esikoisen vaan kylmästi pidettävä puolensa . Ei ehkä kehtaa vaatia taloudellista apua mutta ei myöskään tee työtä eikä palveluksia tuollaisille vanhemmille.

Sanoo reippaasti että ne hoitakoon mökin jotka sitä käyttävätkin yms.

Ei ole helppoa mutta muuta keinoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Minä taas olen lapseni kanssa perhe, ja parisuhde on se satelliitti. Miehellä on omat aikuiset lapsensa ja oma koti.

Lapseni ei ole satelliitti, hän on minulle kaikkein tärkein maailmassa niin kauan kuin hän on lapsi ja tarvitsee minua. Jos joskus menisi lapsen etu ja parisuhteen tai miehen tarpeet ristiin, etusijalla on lapsen etu. Valitan.

Tässä mahtava periaate. Sama itselläni, olen vaikka koko loppuelämäni kaksin lapseni kanssa, jollein tähän suostuvaa naista löydy. M38

Lapseton äitipuoli tuli taloon. Miehen lapset eivät saa puhua oikeasta äidistään äitipuolelle eivätkä muistella vanhoja, esim. retkiä joita tehtiin perheenä. Sairasta. Tämä äitipuoli on hyvä ystäväni. En tiennyt että hänellä on tällainen pimeä puoli. Ja on muuten psykologi ammatiltaan

Minä olen kuulemma paha äitipuoli lapsen äidin mukaan, kun huomautin miehelle ettei mielestäni ole normaalia pyyhkiä 8v lapsen pyllyä, käyttää tätä suihkussa tai pestä tämän hampaita, kun kyseessä ei ole erityislapsi ja lapsi on muuten kykeneväinen tekemään kaiken ikätasonsa mukaisesti. Tyttö opetteli meillä tekemään nämä itse. Lapsen äiti kilahti tästä, pesee kai edelleen tämän pyllyn ja hampaat ja ei päästä suihkuun yksin. Kaikki kuulemma aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Minä taas olen lapseni kanssa perhe, ja parisuhde on se satelliitti. Miehellä on omat aikuiset lapsensa ja oma koti.

Lapseni ei ole satelliitti, hän on minulle kaikkein tärkein maailmassa niin kauan kuin hän on lapsi ja tarvitsee minua. Jos joskus menisi lapsen etu ja parisuhteen tai miehen tarpeet ristiin, etusijalla on lapsen etu. Valitan.

Tässä mahtava periaate. Sama itselläni, olen vaikka koko loppuelämäni kaksin lapseni kanssa, jollein tähän suostuvaa naista löydy. M38

Sama ajatusmaailma täällä. Lapsi on tärkein. Aikuiset voi huolehtia itse itsestään. Hämmästyksellä seuraan muutamia kuukausia sitten eronneita tuttaviani, jotka jo metsästävät hampaat irvessä uutta parisuhdetta. Lapset jäävät siinä sitten väliin, ensin hajoaa ydinperhe, sitten pitää heti totutella isän ja äidin uusiin kumppaneihin. Mikä kiire ihmisillä on?

Uusperheilijöiden pitäisi muistaa, että aina kun kotona asuva kokoonpano muuttuu, on uusi tilanne lapselle outo ja stressaava. Vanhempiinsa verrattuna lapsi kokee asiat viiveellä, lapsi esimerkiksi totuttelee vielä omien vanhempiensa eroon siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat eron jo käsitelleet ja etsivät ehkä täyttä päätä uutta kumppania. Lisäksi on ihan eri asia, jos äidin uusi poikaystävä Jore tulee joskus viikonlopuksi kylään tai kesäpäivänä mennään Joren ja Joren lasten kanssa uimaan, kuin että Jore ja Joren lapset muuttavat samaan asuntoon ja äiti kuhertelee Joren kanssa samalla, kun itse riitelet vieraiden lasten kanssa jääkaapissa olevasta jogurttipurkista... Sitten, kun vihdoin olet tottunut Joren ja Joren lasten jatkuvaan läsnäoloon ja ehkä kiintynytkin heihin, laittavat äiti ja Jore lusikat jakoon etkä koskaan enää kuule heistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä eliittiperheessä vaimo ihastui naiseen ja ero tuli.

Lapset jäivät keskenään asumaan omakotitaloon ja vuoroviikkoina niitä hoitaa le*bopari, vuoroviikkoina uutta naista metsästävä iskä.

So ?

Oma lapsuudenystäväni sisarensa kanssa joutuivat myös aikoinaan ilkeän äitipuolen hampaisiin. Isänsä meni uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla oli kaksi lasta aiemmasta liitostaan, ja luonnollisesti sitten miehen lapset olivat alinta kastia. Haukkumista, nöyryyttämistä, otti lapsilta pois tavaroita, vaatteita ja leluja, jotka äitinsä oli pakannut isäviikonlopuille lapsille mukaan, ja antoi ne omilleen jne. Isä ei tehnyt mitään. Jossain vaiheessa ystäväni sitten kieltäytyi isälleen menemästä, ettei tarvitsisi sitä äitipuolta sietää, niin se äitipuoli oli se, joka suurimpaan ääneen alkoi huutaa isän oikeuksista nähdä lapsiaan. Ilmeisesti halusi ihan vain siitä rääkkäämisen ilosta ne bonuslapset luokseen. Tästä jo parikymmentä vuotta aikaa, ilmesesti eivät vieläkään ole isänsä kanssa kovin hyvissä väleissä.

Karmeita tarinoita näitä on näin uusperheellisen näkökulmasta lukea, kun täällä tilanne on hyvin erilainen. Meillä on miehen kanssa molemmilla teini-ikäiset edellisistä suhteista, vuoden ikäerolla, seurustelemaan alettiin kun lapset olivat taaperoita. Yhteisiä lapsia ei ole. Kaikki ollaan asuttu jo reilu 10v. saman katon alla, minun exäni on kuollut ja miehen ex muutti toiselle puolen maata aikoinaan töiden perässä ja miehen tytär muutti meille. Teinit ovat siis hyvinkin pienestä asti olleet toistensa kanssa tekemisissä, ja tulevat hyvin juttuun, samanlaisia sisaruskähinöitä noilla tuntuu olevan kuin muissakin perheissä. Ei ole sitä "sun lapsi" vs. "mun lapsi" erottelua, ihan samoilla säännöillä noiden kanssa pelataan. Toki olen niissä pahimmissa teinimyrskyissä sen kuullut, että "sä et mua komenna, sä et oo mun äiti" mutta sehän kuuluu asiaan.

Miehen ex on uusissa naimisissa, heillä ei ole lapsia. Exän kanssa minulla on alusta asti ollut todella hyvät välit, ollaan paljon tekemisissä ja lapsen asioista sopiminen on aina ollut hyvin mutkatonta ja joustavaa kaikin puolin. Viime kesänä ex puolisoineen halusi omasta halustaan lähteä lomalle molempien teinien kanssa (maksoin omani kulut vastusteluista huolimatta) ja hauskan reissun olivat pitäneet. Kyllä saa taas olla onnellinen siitä, että on olemassa myös niitä uusperhekuvioita, joissa asiat voi oikeasti olla hyvin, eikä aikuiset tappele turhista asioista.

Miksi lapset pitää  altistaa / alistaa uusperhekuvioille?  Eroja tapahtuu ja uusia suhteita solmitaan. Lapsilta odotetaan aivan liikaa kykyä sopeutua aikuisten itsekkyyden takia asettumalla uuden vanhemman ja uusien lasten kanssa samaan talouteen. Kyllä aikuiset voivat seurustella, mutta miksi pitää muuttaa yhteen asumaan niin kauan kuin on lapsia huollettavana?

Työkaverini on jo yli 50 vuotias ja on kertonut lapsuudestaan jotain. Äiti kuoli yllättäen ja isä meni nopeasti naimisiin jonkun akan kanssa jolla oli pari lastan itsellään. Iskä oli ammatiltaan rekkakuski, eli poissa kotoa viikot ja kävi viikonloppuna nukkumassa väsymystään kotona. Eli lapset äitipuolen "huomassa".

- ruokaa tuli lautasellinen, sillä sen enempää ei kukaan muukaan tarvi. Lapsilla aina nälkä, jota ei saanut ilmaista mitenkään. Nykyään lihava ja leipoo ja herkuttelee paljon.

- lautaset ja lasit tiskattiin itse jo alle kouluikäisenä sillä äitipuoli: "minä en muiden tiskejä tiskaa".

- toiset lapset liikkuivat normaalisti talossa ja nukkuivat omissa huoneissaan, lapsipuolilla omat tilat talon toisessa päässä eli huoneet, joista ei ollut soveliasta tulla esim. olohuoneeseen ja keittiöönkin vain ruoka-aikoina

Nämä nyt vaan tämmöisiä pieniä yksityiskohtai, mitä hän joskus kertoo. Kollega on ikuinen suorittaja ja hakee sitä hyväksyntää jota ei ole koskaan saanut. Ei koskaan sano suoraan mielipidettään, vaan vetäytyy ja suorittaa taas. Olisi halunnut ja varmaan pärjännytkin, jos olisi saanut kouluttautua pidemmälle, mutta sehän ei ole tullut kysymykseen. Nyt toimistorotta.

Meni tietysti naimisiin n. 17 vee, että pääsisi pois ja alkoi tehdä lapsia, joille voisi sitten olla parempi vanhempi. On äitinnä ylihuolehtivainen, takertuva eikä osaa kasvattaa lapsilleen itseluottamusta . Jatkuva huolehtiminen "ettei mitään pahaa vaan tapahtuisi" näyttää sitovan lapset kotinurkkiin.

Sairastaa paljon jotain ihmeellisiä, selvittämättömiä kipuja ja äänenmenetyksiä. Tuli joskus puheeksi että ainostaan silloin, kun he lapsena sairastuivat, irtosi äitipuolelta jotain huolenpitoa. Niinpä lapsi halusi sairastua usein, että kokisi jotain välittämistä tai huomiota.

Isänsä ei koskaan edes tajunnut että mitä talossa tapahtui, eikä työkaveri ole uskaltanut eikä halunnut puhua. Ovat väleissä, mutta etäisissä. Äitipuoli välijyy edelleen maisemissa ja valmistautuu tuleviin perinnönjakoihin.

Kaikilla ei ole ns. virastotyöaika eli jos ei halua olla lopun ikäänsä yksin, niin yhteen pitää muuttaa. Itse muutin miehen luokse kuukauden kuluttua tapaamisesta. Hurjaltahan se kuulostaa, mutta yhdessä ollaan edelleen, yhteinen talo ja lapsikin tehty. Miehen lapsi tulee mielellään ja tukeutui minuun jossain vaiheessa melkoisestikin, kun äiti-ikävä iski. Se on selvää, että kun kyytiin hyppäsi, niin se oli sitoumus pysyvyyteen.