Järkyttävin uusperhekuvio, minkä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole ns. virastotyöaika eli jos ei halua olla lopun ikäänsä yksin, niin yhteen pitää muuttaa. Itse muutin miehen luokse kuukauden kuluttua tapaamisesta. Hurjaltahan se kuulostaa, mutta yhdessä ollaan edelleen, yhteinen talo ja lapsikin tehty. Miehen lapsi tulee mielellään ja tukeutui minuun jossain vaiheessa melkoisestikin, kun äiti-ikävä iski. Se on selvää, että kun kyytiin hyppäsi, niin se oli sitoumus pysyvyyteen.

Millä tavalla työaika vaikuttaa asumismuotoon? Teen vuorotyötä, on lapsia ja olen perheen ainoa huoltaja. Seurustelen ja ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Minustakin nämä saamasi alapeukutukset ovat aivan kummallisia. Minusta periaatteesi ovat oikeita.

Meillä on ydinperhe, mutta tasapuolisuus on äärimmäisen vaikeaa, koska osa lapsistamme on biologisia, osa meille sijoitettuja. Eli meidänkin lapsillamme on etävanhempia, joilta osa saa tavaroita, osa taas ei saa. 

Lapsemme ovat teinejä ja me mietimme, miten lähetämme heidät tasapuolisesti maailmalle. Osa saa ns. itsenäistymisrahaa sos. virastolta, eri lapset eri summia. Biologiset eivät luonnollisestikaan moisia saa. Nyt sitten jaamme rahaa lapsille siten, että kaikki lähtevät samoilla eväillä (=samansuuruisen rahatukun kanssa) riippumatta mistä raha tulee. Biologisille annamme siis enemmän, yksi sijoitettu ei saa meiltä mitään (koska saa itsenäistymisrahaa eniten), muut sijoitetut siltä väliltä. Me olemme kokeneet, että näin on oikein.

Ja ei, emme oleta, että raha on ainoa asia, jota nuori tarvitsee. Se on vain helpoin mitata ja laskea. Myös muuta tukea yritämme antaa siten, että kaikki saavat tasapuolisesti.

Eivätkö uusperheen lapset ystävysty toistensa kanssa?

Vaikka inhosin isäpuoltani..niin leikin ja pidin yhtä hänen lastensa kanssa.

Olimme tavallaan kaikki samassa sopassa..

Yksi miehen lapsista sijoitettiin myöhemmin hyvään perheeseen.

Lasten äiti oli rappio alkoholisti, siksi lapset asu meillä.

Rahaa oli niin vähän, että ei ois ees pystyny suosimaan ketään...

Vierailija kirjoitti:

Uusperheilijöiden pitäisi muistaa, että aina kun kotona asuva kokoonpano muuttuu, on uusi tilanne lapselle outo ja stressaava. Vanhempiinsa verrattuna lapsi kokee asiat viiveellä, lapsi esimerkiksi totuttelee vielä omien vanhempiensa eroon siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat eron jo käsitelleet ja etsivät ehkä täyttä päätä uutta kumppania. Lisäksi on ihan eri asia, jos äidin uusi poikaystävä Jore tulee joskus viikonlopuksi kylään tai kesäpäivänä mennään Joren ja Joren lasten kanssa uimaan, kuin että Jore ja Joren lapset muuttavat samaan asuntoon ja äiti kuhertelee Joren kanssa samalla, kun itse riitelet vieraiden lasten kanssa jääkaapissa olevasta jogurttipurkista... Sitten, kun vihdoin olet tottunut Joren ja Joren lasten jatkuvaan läsnäoloon ja ehkä kiintynytkin heihin, laittavat äiti ja Jore lusikat jakoon etkä koskaan enää kuule heistä mitään.

uus iskä 2 viikkoa oman isän hautajaisten jälkeen..

toivotin tervetulleeksi kun äitillä oli niin raskasta (olin 14v)

vei meidän kaikki rahat(äiti oli yksinkertainen)Näin välill'ä nälkää

Vierailija kirjoitti:

Vähän erilainen kuin muut vastaukset, mutta kaverini isä erosi ja meni naimisiin exänsä siskon kanssa jolloin kaverini tädistä tuli äitipuoli ja äidistä tätipuoli. Lapsia oli vähän jokaisella keskenään ja muidenkin kanssa jolloin suurin osa kaverini sisaruksista oli puolisisaruksia ja serkkuja yhtä aikaa. Ja kaverini oli koko lapsuutensa enemmän tai vähemmän sekaisin miten sukulaissuhteet toimivat.

Muuten hyvä, mutta äidistä ei koskaan tule tätipuolta vaikka kuka nai kenet, äiti on aina ÄITI! Isähän ei ole naimisissa lapsen äidin kanssa, eli silloin ei myöskään isän vaimon sisaret ole mitään "puolia".

Ei tarvi olla edes uusperhe jotta epäreilua kohtelua tapahtuu.

Omassa perheessä jossa kaikilla yhteiset vanhemmat oltiin aina epäreiluja. Oltiin hyvin saman ikäisiä ja siitä huolimatta vain kahdelle nuoremmalle ostettiin esim nami nami-vanukkaita. Minulle niitå ei ostettu koska olin vanhempi. Mitäs väliä siitä että olin myös pieni lapsi.

Sama jatkui ja nuoremmille maksettiin esim autokoulu yms. Sitten taivasteltiin kun minulla ei ole korttia ja nuoremmat on heti ajaneet sen. Eli mitåhän vattua!!!

Itse elin aikoinaan uusperheessä, ja olihan se kuvio aika kamalaa.

Uusperheen alussa äidilläni oli kaksi omaa lasta; minä 6v ja veljeni 8v, isäpuolellani oli myös kaksi omaa lasta 13- ja 15-vuotiaat pojat. Ja äitini sekä isäpuoleni saivat sitten vielä yhteisen lapsen.

Meillä oli sitten täysin eri säännöt kaikille, isäpuolen lapsia eivät mitkään säännöt koskeneet koska eivät olleet kirjoilla (virallinen osoite äitinsä luona, vaikka asuivatkin meillä koska koulunsa oli talomme vieressä). Ja yhteistä lasta eivät myöskään säännöt koskeneet koska oli niin nuori (ei ne säännöt häntä alkaneetkaan koskaan koskea, ei kouluikäisenä eikä teininä).

Vain minulle ja veljelleni oli sääntöjä, ja koska veljeni kieltäytyi tottelemasta (hakkasi minua),niin kaikki perheemme kotityöt jäivät minun harteille. Aikuiset kävivät töissä, joten ei tarvitse tehdä kotitöitä. Minä siis imuroin talomme 2xvko, vein roskat ja tyhjensin tiskikoneen joka päivä. Meille äitini lapsille oli myös säännöt, mihin asentoon vessan ovi tuli jättää, kauan suihkussa sai olla, miten sisällä tuli kävellä, pukeutua tai omena tuli kuoria, miten omat kananmunat tuli paistaa, miten kengät tuli olla eteisessä, vara-avainta ei saanut koskaan käyttää jne.. nämä säännöt eivät koskeneet isäpuoleni lapsia eikä yhteistä lasta.

Lisäksi perheeni kohdisti minuun paljon väkivaltaa, olinhan alinta kastia ja heikoin perheessämme. Kolme perheenjäsentä käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa minuun, ja kaksi myös seksuaalista väkivaltaa. Isäpuoleni oli myös alkoholisti.

Voin todeta että elin koko lapsuuteni helvetissä, ja olen vain tänä päivänä kiitollinen että selvisin siitä kaikesta elossa.

Mutta olen myös nähnyt ja kuullut onnellisistakin uusperheistä, joten kyllä se elämä voi niinkin toimia, kun vain ollaan tasapuolisia kaikille eikä ole muitakaan ongelmia kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuulemma paha äitipuoli lapsen äidin mukaan, kun huomautin miehelle ettei mielestäni ole normaalia pyyhkiä 8v lapsen pyllyä, käyttää tätä suihkussa tai pestä tämän hampaita, kun kyseessä ei ole erityislapsi ja lapsi on muuten kykeneväinen tekemään kaiken ikätasonsa mukaisesti. Tyttö opetteli meillä tekemään nämä itse. Lapsen äiti kilahti tästä, pesee kai edelleen tämän pyllyn ja hampaat ja ei päästä suihkuun yksin. Kaikki kuulemma aikanaan.

Meillä ei ole uusperhekuviota, mutta olen äiti,

joka todellakin pesi lasten hampaat vielä 8 ja 10 vuotiailtakin iltaisin, aamuisin opettelivat pesemään itse. Ohje kun oli, että niin kauan kunnes kaunokirjoitus sujuu nätisti. No, sitähän ei enää edes opeteta. Olen itse sitä sukupolvea, jonka hampaista ei pidetty huolta. Ensimmäinen hammas paikattiin 6v ja sitten joka vuosi vähintään yksi lisää. Kaikki purupinnat paikattu, jotkut välistäkin. Paikkaa paikan päälle. Nyt 40v päästä tilanne onkin aika surkea. Juurihoitoja ja jopa jouduttu vetämään pois juurihoidon jälkeen. Enää ei ole kovin keinoja, muuta kuin putsata ja putsata ja toivoa parasta. En todellakaan halua lapsilleni samaa. Todellakin panostan heidän hampaiden kunnossapitoon ja ennalta ehkäisyyn nyt kun se on mahdollista.

joka luki iltasadun vielä kymmenen vuotiaillekin, vaikka osasivat jo itse lukea. Minusta oli ihanaa viettää yhteistä aikaa illalla lapset kainalossa, kuunnella heidän päivän kuulumiset, vastailla heidän mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Sadun eteneminen oli hidasta, mutta ei haitannut. Seurasivat tekstiä kun osasivat lukea. Korjasivat "lukuvirheitä". Edelleen naureskelevat minulle, kun luin ihan puuta heinää ennen kuin nukahdin kesken sadun lukemisen. Ja hetken päästä sama toistui. Olivatkohan noin 12 ja 14, kun lainasin kirjastosta Asterixeja ja pyysin lapset lähes väkisin viereen. Alkuun asenne oli, ettei voisi vähempää kiinnostaa, mutta muutaman aukeaman jälkeen kiinnostus heräsi ja lopulta lukivat itse loput tarinat. Palkitsevaa.

joka todellakin pyyhki vielä kymmenenvuotiaan pyllyn (nyt 15v ei tarvi enää). Häntä iljetti ajatus, että jos kakkaa menee sormille pyyhkiessä.  Vähitellen toki opetteli itse. Paperia kului aikas runsaasti. Monesti sanottiin, että pitää vetää välillä, ettei pönttö tukkeudu.  No, kerran iltapäivällä sain töihin puhelun, että pönttö oli tukossa. Luojan kiitos, se oli vain paperia, tuotokset oli jo aiemmin vedetty alas. Todellakin saa aikaan ongelmia suoliston kanssa, jos pitää alkaa pidättää hätäänsä, jos ei voi mennä tarpeilleen silloin kun siltä tuntuu. 

Suihkuttelut ei ole jäänyt niin mieleen. Varmaan vähitellen lapset itse alkoivat hylkiä minua. Jäin sitten vähitellen takavasemmalle. Todellakaan ei onnistuneet tuosta vain. Tytöllä pitkät hiukset. Päänahan peseminen ei ollut helppoa. Aina, kun yritti itse pestä hiukset, päänahassa lisääntyi karstaa, hilsettä, kutinaa, mitä lie. Oli haastavaa saada päänahka kuntoon. Ja samalla yrittää vierittää vastuuta vähitellen lapselle itselleen.

Todellakin, kaikki aikanaan, kuten sanoit. Jos lapsi vaan ei ole vielä valmis, niin niitä taitoja on opeteltava vähitellen yhdessä. Ei niin, että lapsi hyljätään itse keksimään miten suoriutua, "oppaiden mukaan ikätason mukaisesti".

Todellakin, tuon lyhyen kirjoituksesi perusteella voisin yhtyä lapsen äidin mielipiteeseen. Toki voin myös kuvitella, että tuossakin tarinassa olisi lisää vivahteita, jotka lieventävät asianlaitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Minä taas olen lapseni kanssa perhe, ja parisuhde on se satelliitti. Miehellä on omat aikuiset lapsensa ja oma koti.

Lapseni ei ole satelliitti, hän on minulle kaikkein tärkein maailmassa niin kauan kuin hän on lapsi ja tarvitsee minua. Jos joskus menisi lapsen etu ja parisuhteen tai miehen tarpeet ristiin, etusijalla on lapsen etu. Valitan.

Tässä mahtava periaate. Sama itselläni, olen vaikka koko loppuelämäni kaksin lapseni kanssa, jollein tähän suostuvaa naista löydy. M38

Tuo periaate on hyvä pitää. Itse olen äiti ja kirjoitin aiemmin miten lapset isällään jäivät hänellä vielä käydessään, äitipuolen lasten jalkoihin joka asiassa. (äitipuolen lapsilla herkkulakko, silloin ei mun lapset menneet synttäreille joihin heitä oli kutsuttu jne.)

Se on oikeasti asia mikä riipaisee munasarjoja myöten kun lapsi itkee isäänsä ja ikäväänsä, kaipaa kahdenkeskistä aikaa jota ei saa koska ulkopuolinen aikuinen päättää ettei hän sitä tule saamaan. En voi ymmärtää aikuista joka voi noin toimia, on se sitten mies tai nainen. Mulla ei myöskään riitä ymmärrystä sellaiseen vanhempaan joka on niin vietävissä ettei pidä omiensa puolta.

Mikä sen parempi ihmisyyden mittari kuin lapsista huolen pitäminen, on ne sitten omia tai vieraita. Miten kukaan voi katsoa rakastavasti aikuista joka kohtelee omia lapsiasi kuin läjää paskaa? 

Tai että kohtelisi omia lapsiaan sinun takiasi huonosti? Jättäisi lapsen tapaamisia välistä sinun takiasi, ei järjestäisi aikaa omille lapsilleen.

Mä en itse pystyisi katselemaan itseäni peilistä jos toimisin noin. Kumpanakaan osapuolena.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuulemma paha äitipuoli lapsen äidin mukaan, kun huomautin miehelle ettei mielestäni ole normaalia pyyhkiä 8v lapsen pyllyä, käyttää tätä suihkussa tai pestä tämän hampaita, kun kyseessä ei ole erityislapsi ja lapsi on muuten kykeneväinen tekemään kaiken ikätasonsa mukaisesti. Tyttö opetteli meillä tekemään nämä itse. Lapsen äiti kilahti tästä, pesee kai edelleen tämän pyllyn ja hampaat ja ei päästä suihkuun yksin. Kaikki kuulemma aikanaan.

Itse asiassa, hammaslääkärien mukaan lapsen käden motoriikka ei ole 8-vuotiaana sillä tasolla että hampaiden pesun voi jättää ainoastaan lapsen vastuulle.

Nimimerkki Helvestistä-, 132. Olen ihan tavallisen perheen äiti, ja koska vesi maksaa, suihkussa ei lilluta puolta tuntia. Vessan ovi jätetään tiettyyn asentoon ettei lattialämpö lämmitä koko kämppää vaan vessaa. Sitten kun lapset alkavat itse maksaa sähkön ja kuuman veden, ei ole rajoituksia. Kodissamme myös kengät jätetään kenkätelineeseen tai siistiin riviin, ettei kukaan kompastu niihin ja satuta itseään. Vara-avain ei myöskään ole mikään yleisavain, jota käytetään viikottain kuin ei osata huolehtia oman avaimen mukana pitämisestä. Myös pukeutumiseen on tietyt säännöt, säänmukainen ja asiallinen vaatetus tulee olla. Oli pakko kommentoida näihin kohtiin, ei kuulosta yhtään natsilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Minustakin nämä saamasi alapeukutukset ovat aivan kummallisia. Minusta periaatteesi ovat oikeita.

Meillä on ydinperhe, mutta tasapuolisuus on äärimmäisen vaikeaa, koska osa lapsistamme on biologisia, osa meille sijoitettuja. Eli meidänkin lapsillamme on etävanhempia, joilta osa saa tavaroita, osa taas ei saa. 

Lapsemme ovat teinejä ja me mietimme, miten lähetämme heidät tasapuolisesti maailmalle. Osa saa ns. itsenäistymisrahaa sos. virastolta, eri lapset eri summia. Biologiset eivät luonnollisestikaan moisia saa. Nyt sitten jaamme rahaa lapsille siten, että kaikki lähtevät samoilla eväillä (=samansuuruisen rahatukun kanssa) riippumatta mistä raha tulee. Biologisille annamme siis enemmän, yksi sijoitettu ei saa meiltä mitään (koska saa itsenäistymisrahaa eniten), muut sijoitetut siltä väliltä. Me olemme kokeneet, että näin on oikein.

Ja ei, emme oleta, että raha on ainoa asia, jota nuori tarvitsee. Se on vain helpoin mitata ja laskea. Myös muuta tukea yritämme antaa siten, että kaikki saavat tasapuolisesti.

Kirjoitapa sama teksti uudestaa siten, että sinun omat biologiset lapset saavat rahaa eniten, miehen lapsi ensimmäisestä avioliitosta ei saa teiltä mitään rahaa rikkaan äitinsä takia ja miehen muut lapset toisesta avioliitosta saavat rahaa siltä väliltä.

Naps. Pää poikki ja lynkkaus.

Niin, äitipuolet on aina pahoja, vain itseään ja omaa jälkikasvua ajattelevia noita-akkoja. Vai...?

Itse olen äitipuolena pyrkinyt tasapuoliseen kohteluun: meillä kaikilla lapsilla (teini-ikäisiä sekä minun, että puolison lapset) on samat säännöt ja samat oikeudet. Kaikille pyritään antamaan tasapuolisesti huomiota ja materiaa. Puolison lapsille vaan ei tunnu kelpaavan, teki sitten niin tai näin, ja kaikki hyvät aikomukset käännetään nurin päin pahan tahdon osoitukseksi. Esimerkiksi: Minä ajattelin osoittavan lämpöä ja huolenpitoa, kun laitan koko porukalle saman ruuan ja odotan että syödään yhdessä - toisessa päässä sitten kerrotaan miten minä kiellän syömästä ruokaa jääkaapista (olin toki ohjeistanut, ettei käydä omaan tahtiin jääkaapilla, vaan syödään kaikki samaa ruokaa ruoka-aikana). Toinen esimerkki: Järjestettiin puolison lapsille taloon oma huone (omasta mielestäni talon viihtyisin tila) - puolison lasten mielestä huoneessa ei voi olla (syyt vaihtelevat, mutta aina niitä on), ja seuraavaksi valitetaan yksityisyyden puuttumisesta...

Ja luonnollisesti sen lisäksi, etten osaa mitään ”hyvää” tehdä oikein, en luonnollisesti saisi puuttua näiden nuorten epäsosiaalisen, epäasialliseen tai jopa vaaralliseen käyttäytymiseen. Rajojen (jotka ovat täsmälleen samat, kuin omille lapsilleni) asettamisesta seuraa marttyyriksi heittäytyminen, kun taas on äitipuoli ilkeä ja liian vaativa. On toki ikävää, kun odotetaan ettei kotona nimitellä, uhkailla tai fyysisesti pahoinpidellä toisia ihmisiä. Tai kun odotetaan, että toimitaan sovitun mukaisesti, esim. tullaan kotiin sovittuna aikana.

Tässä ketjussa on aika riipiviä kokemuksia äitipuolista ja uusperhe-elämästä. Haluaisin kyllä uskoa ne kaikki tosiksi. Samaan aikaan kuitenkin tiedän, mitä esim. oman puolisoni lapset minusta maailmalla selittävät ja totuus on todellakin täysin toisenlainen.

Omassa tilantessani olen vanhin lapsi neljästa, ja koska olen sen verran vanha että uuden miehen hyväksyminen on ollut hankalampaa minulle (17v) kuin nuorille siskoilleni koska he eivät tilannetta ymmärrä, kostaa nyt perheeni sen että he syrjäyttävät minua yhteisiltä matkoilta, olen ainoa joka ei saa kutsua uuden miehen lapsen kummisynttäreille/brunsseille yms, koska MINÄ olen näytttänyt että en halua olla mukana. Olen käyttäytynyt kuin normaali teini-ikäinen, kyllä kapinoin ensin miestä vastaan mutta voin kertoa että hyvin neutraalein keinoin, olen sanonut äidilleni että en pidä hänen uudesta miehestään ja aina olen miehelle kuitenkin ollut ystävällinen koska tiedän että se ei hänen vikansa ole. nyt tästä minut on kostoksi selvästi syrjäytetty kaiken perheen tekemisen ulkopuolelle, koska sä vain kuitenkin osoittaisit mieltä ja pilaisit kaikkien matkan. Näin meillä. 

anteeksi suomenruotsini

Vierailija kirjoitti:

Niin, äitipuolet on aina pahoja, vain itseään ja omaa jälkikasvua ajattelevia noita-akkoja. Vai...?

Itse olen äitipuolena pyrkinyt tasapuoliseen kohteluun: meillä kaikilla lapsilla (teini-ikäisiä sekä minun, että puolison lapset) on samat säännöt ja samat oikeudet. Kaikille pyritään antamaan tasapuolisesti huomiota ja materiaa. Puolison lapsille vaan ei tunnu kelpaavan, teki sitten niin tai näin, ja kaikki hyvät aikomukset käännetään nurin päin pahan tahdon osoitukseksi. Esimerkiksi: Minä ajattelin osoittavan lämpöä ja huolenpitoa, kun laitan koko porukalle saman ruuan ja odotan että syödään yhdessä - toisessa päässä sitten kerrotaan miten minä kiellän syömästä ruokaa jääkaapista (olin toki ohjeistanut, ettei käydä omaan tahtiin jääkaapilla, vaan syödään kaikki samaa ruokaa ruoka-aikana). Toinen esimerkki: Järjestettiin puolison lapsille taloon oma huone (omasta mielestäni talon viihtyisin tila) - puolison lasten mielestä huoneessa ei voi olla (syyt vaihtelevat, mutta aina niitä on), ja seuraavaksi valitetaan yksityisyyden puuttumisesta...

Ja luonnollisesti sen lisäksi, etten osaa mitään ”hyvää” tehdä oikein, en luonnollisesti saisi puuttua näiden nuorten epäsosiaalisen, epäasialliseen tai jopa vaaralliseen käyttäytymiseen. Rajojen (jotka ovat täsmälleen samat, kuin omille lapsilleni) asettamisesta seuraa marttyyriksi heittäytyminen, kun taas on äitipuoli ilkeä ja liian vaativa. On toki ikävää, kun odotetaan ettei kotona nimitellä, uhkailla tai fyysisesti pahoinpidellä toisia ihmisiä. Tai kun odotetaan, että toimitaan sovitun mukaisesti, esim. tullaan kotiin sovittuna aikana.

Tässä ketjussa on aika riipiviä kokemuksia äitipuolista ja uusperhe-elämästä. Haluaisin kyllä uskoa ne kaikki tosiksi. Samaan aikaan kuitenkin tiedän, mitä esim. oman puolisoni lapset minusta maailmalla selittävät ja totuus on todellakin täysin toisenlainen.

Vähän sama asia, kun kaikki eksät ovat pimahtaneita.

Kuinka usein kuulee jonkun kehuvan eksäänsä ja ottavan syyn erosta omille niskoille?

Kuinka usein kuulee olevansa perheessä se etuoikeutettu, joka sai kaiken, mutta muita sisaruksia sorsittiin? Uusperheessä tai ydinperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Minustakin nämä saamasi alapeukutukset ovat aivan kummallisia. Minusta periaatteesi ovat oikeita.

Meillä on ydinperhe, mutta tasapuolisuus on äärimmäisen vaikeaa, koska osa lapsistamme on biologisia, osa meille sijoitettuja. Eli meidänkin lapsillamme on etävanhempia, joilta osa saa tavaroita, osa taas ei saa. 

Lapsemme ovat teinejä ja me mietimme, miten lähetämme heidät tasapuolisesti maailmalle. Osa saa ns. itsenäistymisrahaa sos. virastolta, eri lapset eri summia. Biologiset eivät luonnollisestikaan moisia saa. Nyt sitten jaamme rahaa lapsille siten, että kaikki lähtevät samoilla eväillä (=samansuuruisen rahatukun kanssa) riippumatta mistä raha tulee. Biologisille annamme siis enemmän, yksi sijoitettu ei saa meiltä mitään (koska saa itsenäistymisrahaa eniten), muut sijoitetut siltä väliltä. Me olemme kokeneet, että näin on oikein.

Ja ei, emme oleta, että raha on ainoa asia, jota nuori tarvitsee. Se on vain helpoin mitata ja laskea. Myös muuta tukea yritämme antaa siten, että kaikki saavat tasapuolisesti.

Kirjoitapa sama teksti uudestaa siten, että sinun omat biologiset lapset saavat rahaa eniten, miehen lapsi ensimmäisestä avioliitosta ei saa teiltä mitään rahaa rikkaan äitinsä takia ja miehen muut lapset toisesta avioliitosta saavat rahaa siltä väliltä.

Naps. Pää poikki ja lynkkaus.

En ehkä ymmärrä tarkoitustasi. Perheemme ei ole uusperhe. Haluan antaa kaikille meistä riippuvaisille lapsille samat lähtökohdat itsenäistymiseen riippumatta heidän juridisesta asemastaan. Vai tarkoitatko, ettei näin pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Minustakin nämä saamasi alapeukutukset ovat aivan kummallisia. Minusta periaatteesi ovat oikeita.

Meillä on ydinperhe, mutta tasapuolisuus on äärimmäisen vaikeaa, koska osa lapsistamme on biologisia, osa meille sijoitettuja. Eli meidänkin lapsillamme on etävanhempia, joilta osa saa tavaroita, osa taas ei saa. 

Lapsemme ovat teinejä ja me mietimme, miten lähetämme heidät tasapuolisesti maailmalle. Osa saa ns. itsenäistymisrahaa sos. virastolta, eri lapset eri summia. Biologiset eivät luonnollisestikaan moisia saa. Nyt sitten jaamme rahaa lapsille siten, että kaikki lähtevät samoilla eväillä (=samansuuruisen rahatukun kanssa) riippumatta mistä raha tulee. Biologisille annamme siis enemmän, yksi sijoitettu ei saa meiltä mitään (koska saa itsenäistymisrahaa eniten), muut sijoitetut siltä väliltä. Me olemme kokeneet, että näin on oikein.

Ja ei, emme oleta, että raha on ainoa asia, jota nuori tarvitsee. Se on vain helpoin mitata ja laskea. Myös muuta tukea yritämme antaa siten, että kaikki saavat tasapuolisesti.

Kirjoitapa sama teksti uudestaa siten, että sinun omat biologiset lapset saavat rahaa eniten, miehen lapsi ensimmäisestä avioliitosta ei saa teiltä mitään rahaa rikkaan äitinsä takia ja miehen muut lapset toisesta avioliitosta saavat rahaa siltä väliltä.

Naps. Pää poikki ja lynkkaus.

En ehkä ymmärrä tarkoitustasi. Perheemme ei ole uusperhe. Haluan antaa kaikille meistä riippuvaisille lapsille samat lähtökohdat itsenäistymiseen riippumatta heidän juridisesta asemastaan. Vai tarkoitatko, ettei näin pitäisi olla?

Mielestäni teette oikein. Olin vain sarkastinen av:n suhteen. Nyt sinä varmaan saat yläpeukkuja. Kun kirjoittaisit saman uusperheellisenä, saisit alapeukkuja. Tarkoitukseni oli hymähtää av-logiikalle. Sijoitusäidit ovat hyviksiä ja äitipuolet pahiksia.

Kiitos Suomen elatusjärjestelmän, epätasa-arvoa esiintyy. Tilanne:

- minulla 2 lasta

- miehellä 1 lapsi

Kaikki lapset asuu vuoroviikoin meillä. Itse en isotuloisemmalta eksältäni ole elareita alkanut nyhtämään, koska koen ettei hänellä ole velvollisuutta maksaa minulle koska lapset kuitenkin asuu 50% hänellä

Mieheni eksä nyhtää suurituloiselta mieheltäni yhdestä lapsesta 280€ kuussa vaikka lapsi asuu 50% meillä

Olemme jättäneet lapsen pois kaikilta reissuiltamme koska lapsiin käytetään rahaa yhtä paljon. Hänen lapsensa saa yli 3000€, minun lapseni saavat vuosittain yhden kaukoloman (Thaimaa,Malesia,Filippiinit, tänä vuonna Miami) , syysloman (yleensä Euroopassa) sekä kesäloman valitsemassaan ulkomaan kohteessa. Olemme sanoneet sekä lapselle että hänen äidilleen että kaikilla lapsilla on saman verran rahaa ja lapsi on tervetullut mukaan, mutta elatusmaksuissa huomioidaan. Ei ole äidille käynyt. Voivoi

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Suomen elatusjärjestelmän, epätasa-arvoa esiintyy. Tilanne:

- minulla 2 lasta

- miehellä 1 lapsi

Kaikki lapset asuu vuoroviikoin meillä. Itse en isotuloisemmalta eksältäni ole elareita alkanut nyhtämään, koska koen ettei hänellä ole velvollisuutta maksaa minulle koska lapset kuitenkin asuu 50% hänellä

Mieheni eksä nyhtää suurituloiselta mieheltäni yhdestä lapsesta 280€ kuussa vaikka lapsi asuu 50% meillä

Olemme jättäneet lapsen pois kaikilta reissuiltamme koska lapsiin käytetään rahaa yhtä paljon. Hänen lapsensa saa yli 3000€, minun lapseni saavat vuosittain yhden kaukoloman (Thaimaa,Malesia,Filippiinit, tänä vuonna Miami) , syysloman (yleensä Euroopassa) sekä kesäloman valitsemassaan ulkomaan kohteessa. Olemme sanoneet sekä lapselle että hänen äidilleen että kaikilla lapsilla on saman verran rahaa ja lapsi on tervetullut mukaan, mutta elatusmaksuissa huomioidaan. Ei ole äidille käynyt. Voivoi

Hyi helvetti, sanattomaksi taas menee.

Kostat siis lapselle aikuisten väliset ongelmat? Onpa ihan helvetin kypsää! Tuollainen empatiakyvytön idiootti ei ansaitse lapsia, hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.

Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.

Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.

Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.

Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?

Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.

Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.

Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.

Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?

Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.

No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.

Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.

En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.

Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.

Luepa uudestaan:

- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa

- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.

Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.

Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.

Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....

Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.

Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.

Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.

Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.

No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.

Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.

Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.

Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.

En ymmärrä yhtään, mistä puhut.

Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.

Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.

Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.

Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.

Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.

Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Miksi olet ylipäänsä mennyt yhteen miehen kanssa, jonka rahan käyttö ja siihen liittyvät arvot ovat noin erilaisia omiesi kanssa? Turha nyt ihmetellä, että käyt lapsesi kanssa asiasta keskusteluja. Asiaa olisi pitänyt miettiä ennen kuin aloitit uuden vakituisen parisuhteen. Sehän on täysin sinun valintasi.

En ymmärrä, miten parisuhteessa eläminen kenen kanssa tahansa voi ajaa oman lapsen ohi. Keben ajatusmaailma on sellainen, että parisuhde jonkun äijän kanssa on se ydin ja oma lapsi on vaan joku eri paikoissa kiertelevä satelliitti? En ymmärrä.

Minun ja mieheni rahankäyttö ja arvot on samanlaista. Lasten äidillä ja minun eksälläni ne ovat erilaisia. Mutta ei mies voi jälkikäteen perua lupaustaan lapselle, jonka hän on antanut lapselle ennen kuin minä olen tullut mukaan kuvioon. Se olisi väärin.

Uusperhettä kun perustetetaan, niin tärkeää on, ettei kenenkään elämä muutu huonommaksi (ei menetä saavutettuja etuuksia, jos on ennenkin ollut oma huone, pitää se olla jatkossakin jne).

Parisuhde on uusperheen kantava voima. Se on se liima. Mikään muu ei pidä meitä yhdessä. Eikä parisuhde aja lapsen ”ohi”. Kysymyksesi on sama kuin ”tykkäätkö enemmän isästä vai äidistä, mustikasta vai mansikasta”. Ei niitä verrata.

Satelliitti oli näemmä huono vertaus. Minun lapseni asuvat koko aikaisesti meillä, eivät he kiertele eri paikoissa. Lapseni ovat myös jo aikuisuuden kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että eri ikäisten lasten kanssa uusperheily olisi erilaista.

Minusta nämä alapeukutukset ovat ihmeellisiä. Meillä ei ole mitään muita uusperheen ongelmia, mitä nyt tämä ketjussa kuvattu, että miehen lapsilla on leveämpi elämä. Jotain me olemme tehneet oikein.

Ennen yhteenmuuttoa (ja naimisiinmenoa) seurustelimme pari vuotta ja matkustimme isolla porukalla 5-6 matkaa. Minä otin omilta lapsiltani hyväksynnän yhteenmuutosta, ja se oli heille ok.

Yhteenmuuton aikana minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Seuraavan vuoden aikana molemmat halusivat muuttaa kokonaan meille. Jos tämä niin kamalaa olisi, niin olisivatko he halunneet? Heillä on isäkin, joka asuu kilometrin päässä.

Nyt molemmat vitsailevat, että asuvat meidän kanssamme 40-vuotiaiksi saakka. Toki se on vitsi, mutta vakavassa paikassa ei moisia vitsejä olisi.

Minustakin nämä saamasi alapeukutukset ovat aivan kummallisia. Minusta periaatteesi ovat oikeita.

Meillä on ydinperhe, mutta tasapuolisuus on äärimmäisen vaikeaa, koska osa lapsistamme on biologisia, osa meille sijoitettuja. Eli meidänkin lapsillamme on etävanhempia, joilta osa saa tavaroita, osa taas ei saa. 

Lapsemme ovat teinejä ja me mietimme, miten lähetämme heidät tasapuolisesti maailmalle. Osa saa ns. itsenäistymisrahaa sos. virastolta, eri lapset eri summia. Biologiset eivät luonnollisestikaan moisia saa. Nyt sitten jaamme rahaa lapsille siten, että kaikki lähtevät samoilla eväillä (=samansuuruisen rahatukun kanssa) riippumatta mistä raha tulee. Biologisille annamme siis enemmän, yksi sijoitettu ei saa meiltä mitään (koska saa itsenäistymisrahaa eniten), muut sijoitetut siltä väliltä. Me olemme kokeneet, että näin on oikein.

Ja ei, emme oleta, että raha on ainoa asia, jota nuori tarvitsee. Se on vain helpoin mitata ja laskea. Myös muuta tukea yritämme antaa siten, että kaikki saavat tasapuolisesti.

Kirjoitapa sama teksti uudestaa siten, että sinun omat biologiset lapset saavat rahaa eniten, miehen lapsi ensimmäisestä avioliitosta ei saa teiltä mitään rahaa rikkaan äitinsä takia ja miehen muut lapset toisesta avioliitosta saavat rahaa siltä väliltä.

Naps. Pää poikki ja lynkkaus.

En ehkä ymmärrä tarkoitustasi. Perheemme ei ole uusperhe. Haluan antaa kaikille meistä riippuvaisille lapsille samat lähtökohdat itsenäistymiseen riippumatta heidän juridisesta asemastaan. Vai tarkoitatko, ettei näin pitäisi olla?

Mielestäni teette oikein. Olin vain sarkastinen av:n suhteen. Nyt sinä varmaan saat yläpeukkuja. Kun kirjoittaisit saman uusperheellisenä, saisit alapeukkuja. Tarkoitukseni oli hymähtää av-logiikalle. Sijoitusäidit ovat hyviksiä ja äitipuolet pahiksia.

OK  :DDD  

Itse tunnen kyllä myös upeita äitipuolia ja vähemmän upeita sijaisäitejä.