Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävin uusperhekuvio, minkä tiedät?
22.02.2018 |
Tuli mieleen tuosta lasketteluketjusta.
Meidän tuttavaperheessä naisen lapset edellisestä liitosta saavat kyllä osallistua perheen yhteisiin tekemisiin, kunhan maksavat itse kaiken. Esim jos lähtevät leffaan, pitää lasten maksaa liput viikkorahoistaan. Yhteisten lasten ei tietenkään tarvitse maksaa lipuista mitään, jolloin viikkorahat säästyy. En ymmärrä. Tämä vain esimerkkinä epäreilusta kohtelusta.
Kommentit (251)
En ole koskaan ymmärtänyt koko uusperhe kuvioita ollenkaan, sinun, minun ja meidän lapset. En ikinä suostuisi huolehtimaan kenenkään muiden lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.
Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.
Voi kun olisi olemassa joku keskus mihin nämä entiset lapset voisi jättää. Heitä kun kukaan ei halua uutta onnea pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt koko uusperhe kuvioita ollenkaan, sinun, minun ja meidän lapset. En ikinä suostuisi huolehtimaan kenenkään muiden lapsista.
Lastenkotiin vaan uutta onnea pilaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt koko uusperhe kuvioita ollenkaan, sinun, minun ja meidän lapset. En ikinä suostuisi huolehtimaan kenenkään muiden lapsista.
Lastenkotiin vaan uutta onnea pilaamasta.
Ei. En ikinä huolisi puolisoksi jolla on jo ennestään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.
Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.
Voi kun olisi olemassa joku keskus mihin nämä entiset lapset voisi jättää. Heitä kun kukaan ei halua uutta onnea pilaamaan.
Muistan kun joskus esikoista odottaessa luin Kaksplussalta monen monta eri (?) kirjoittajan kommenttia siitä, miten "tämä on mun elämä" ja lapsikin "toivoo vaan että mä olen onnellinen". Minä mietin pala kurkussa, että entäs sen lapsen elämä ja ainoa lapsuus?
T. aiemmin ketjuun kokemuksistaan kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä se sitten niistä erolapsista tuntuu, joiden vanhempien uudet puolisot kohtelevat eriarvoisesti? Olla se silmätikku. Onko täällä vanhemman uuden puolison vihan kohteeksi joutuneita? Minkä ikäisenä ymmärsit että kohtelu johtuukin teistä? Millaista elämä oli lapsena, miten teillä menee nyt?
Vilpitön kysymys minulta, olen pohtinut tätä. Äitini ei koskaan uutta miestä ottanut isäni kuoltua kun olin vauva. Hän kasvatti minut yksin, joten en tiedä sitä kurjaa puolta uusperheistä.
Kai sitä tajusi pikkuhiljaa. Olin aika pieni kun äitipuoli tuli mukaan kuvioihin. Viimeistään ala-asteella luovutin, kun yritin saada apua kokeeseen lukemisessa (kuulin ja näin vierestä miten kaikkia muita lapsia luokallani autettiin ja prepattiin kotona). Yritin mennä kainosti äitipuoleni ja isäni sänkyyn ja pyysin, että voisiko auttaa tulevassa kokeessa. Äitipuoli sähisi, että kuule ihan itse sun pitää koulus hoitaa. Avoimesti kapinoimaan rupesin siinä vaiheessa, kun äitipuoli yritti tapattaa rakkaan koiramme heittämällä niskaperseotteella autotielle saatesanoin, että toivottavasti jää alle. Vihasin kyseistä ihmistä yläasteella, muutin lastensuojelulaitokseen 15-vuotiaana. Onneksi pääsin pois. Ei ole oikein mitään välejä tällä hetkellä. Siinä vaiheessa kun isä kuolee, katkon varmaan välini lopullisesti. En vihaa enää ja olen antanut anteeksi, mutta ongelma on siinä, että minä olen muuttunut ja hoitanut pääni kuntoon terapiassa kun taas muut ”perheeni” jäsenet jatkavat samaa vanhaa kaavaa. On pakko pitää etäisyyttä, että jaksan itse ja pystyn menemään eteenpäin.
Takuulla niissä keskuksissa ylijäämälapsia kohdeltaisiin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en toimisi noin, mutta silti ensimmäiseksi tulee mieleen, että edelliset lapset saavat todella isoa viikkorahaa toiselta vanhemmaltaan, ja uudet lapset eivät saa yhtään viikkorahaa. Edelliset lapset on kasvatettu siihen, että paljon saa, mutta kaikki pitää ise maksaa, toiset taas siten, että mitään ei saa, mutta kaiken saa sitten kun tarvitsee.
Kirjoitin jo lasketteluketjuunkin, ettei tasa-arvo uusperheessä tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Tasa-arvo tarkoittaa, että kokonaisuudessa lapset saavat yhtä paljon.
Meillä oli viime vuonna lomalla vain yksi lapsi (minun). Miehen lapset ja minun toinen lapseni eivät päässseet kanssamme minnekään. Koska kaikki muut jo pääsivät toisen vanhemman kanssa.Meillä minun lapsilleni ostetaan uudet kännykät. Miehen lapsille ei. Onko se epätasa-arvoista? Periaatteessa kuulostaa siltä. Mutta oikeasti miehen lapset saavat äidiltään 700 euron kännyt joka toinen vuosi, sekä padejä yms. Minun lapseni eivät saa isältään vastaavia.
Olisiko se tasa-arvoista, että toiset lapset saavat kaiken x 2, vain sen takia, että toisetkin saavat jotain?
Tämä tasa-arvoisuus on uusperheessä vaikeinta. Mitään muuta vaikeaa tässä ei ole.
Järkyttävää sun lasten Suomesta. Häpeä! Mitä tähän kuuluu se mitä miehen lapset saa tai on saamatta äidiltään? Ainakaan isältään eivät saa mitään ja ainoastaan sen vuoksi, että itse olet valinnut kusipään omiesi isäksi. Kuulostaa pa tosi reilulta.
Nuo esimerkit nyt liittyivät minun lapsiini. Isältään lapset saavat ajokortin. Siihen vasta rahaa palaa. Minulta he eivät ajokorttia saa, minulla ei ole siihen rahaa.
Onko tämä sinusta vieläkin järkyttävää minun lasteni suosimista?
Kyllä on. Eihän ajokortti maksa kuin pari tonnia. Toista se on jatkuva sinun lastesi suosiminen arjessa kaikin tavoin. Voi vaan kuvitella miten ikävää miehesi lasten on sitä seurata.
No, mies maksoi lapselleen myös kevarikortin ja osti kevarinkin. Ei se ole ”kuin” viisi tonnia lisää.
Minun lapsillani ei ole edes kevarikorttia.
En voi kirjoittaa koko elämäämme tänne auki. Pointti on vain se, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saa kaikki samat asiat.
Minun mielestäni ei ole mitään tasa-arvoa siinä, että vain sinun lapsesi pääsevät perheen yhteisille matkoille. Vain sinun lapsesi saavat kännykät jne. Toki meillä on vain omia lapsia, mutta kyllä kaikki perheenjäsenet esim lomamatkoille pääsevät. Yritä nyt loisimistasi siinä selitellä. Jos sinun lapsesi eivät saa isältään mitään ei se ole nykyisen miehesi tai hänen lapsiensa syy.
Luepa uudestaan:
- VIIME vuonna vain minun lapseni pääsi matkalle. Minun TOINEN lapseni ei päässyt, koska hän pääsi isänsä kanssa
- minun lapseni puhelin on arvoa 250-280 e. Miehen lasten puhelimet 700-800.Ei, ei se ole minun mieheni syy eikä hänen lastensa syy millään tavalla. Miehen lapset saavat isältään silti enemmän kuin minä pystyn omille tarjoamaan. Puhelin om pientä suhteessa ajokortteihin ja kevareihin.
Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt vieläpä useammin kuin kerran, koska vaikutat varsin persaukiselta? Lisäksi vaikutat kateelliselta miehen lapsille.
Olen lisääntynyt kaksi kertaa, vain yhdelle ja samalle miehelle.
Hauska kuulla olevansa persaukinen. Aina kun vastaan palkkakyselyihin av:lla, niin joudun provojen luokkaan....
Samat tulot meillä on miehen kanssa. Me vain toteutamme tasa-arvoa parhaamme mukaan meidän perheen sisällä.
Minun eksäni on parempituloinen kuin miehen eksä. Ihmiset vain kasvattavat lapsensa eri tavalla.
Miten miehellä on varaa tarjota lapsilleen kaikkea ekstraa, jos sinulla ole vaikka teillä on samat tulot? Kevarit jne? Äidin ostokset ei kuulu sinulle yhtään ja jos olet varakas (heh), voit omilla rahoillasi hankkia omille lapsillesi minkälaiset puhelimet haluat. Oikeasti olet kateellinen ja katkera tarjoilija, joka saa Kelasta minimielarit.
Voisin toki hankkia kalliimmatkin puhelimet, mutta en halua.
No miksi sitten kadehdit miehen lasten kännyköitä ja käytät niitä perusteena sille mitä miehen lapset saavat tai ei saa. Mies exineen päättää heidän lasten elintasosta ja sulla ei siihen ole nokankoputtamista. Eikä sinun asiasi ole toimia minään "tasoittajana" ja lisätä eriarvoisuutta. Edelleenkään se mitä miehen ex antaa lapsilleen ei tule vaikuttaa siihen mitä lapset kokevat teidän uusiovirityksessä.
Miehen eksä saa täysin päättää lasten elintasosta hänen luonaan. Ei kellääm ole siihen nokankoputtamista.
Me saamme täysin päättää lasten elintasosta meisän luona. Siihen ei kellään ole nokankoputtamista.
Sinä ja mielipiteesi eivät saa vaikuttaa siten, että sinun lapsiasi suositaan teidän uusiovirityksessä. piste. Ettehän te edes ole aidosti perhe jos toinen aikuinen kostaa ja on kateellinen miehen lapsille. Heidän elintasonsa äidillään tai isänsä luona ei kuulu sinulle.
En ymmärrä yhtään, mistä puhut.
Jos me laitamme lapsiin suurin piirtein yhtä paljon rahaa. Ei sitä rahaa lasketa, vaan menee tarpeeseen. Se raha kohdentuu eri asioihin. Yhdellä känny, toisella matka, kolamannella ajokortti, neljännellä jotain, mitä en viitsi tunnistamissyistä paljastaa.
Ei, elintaso äidin luona ei kuulu minulle. Mutta olen joutunut silti käymään lasteni kanssa keskustelua, jota kuvasin viestissä 18. Ei, minä en ole kateellinen, vaan kyllä, minulla on lapseni puolesta paha mieli, kun tämä joutuu kuuntelemään miehen lapsen ”mä tunnen itseni niin hemmotelluksi, koska mä saan aina kaiken ”.
Ja ei. En ole silti ostanut omalle lapselleni ”kaikkea” kompensoidakseni mitään. Ja kyllä, tämä miehen lapsi saa silti isältään juuri tällä hetkellä 2500 euroista asiaa.
Toistan itseäni: tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki on metrimitalla määrättyä, tai että miehen lapsille ostetaan myös meiltä kakkoskännykät, vaikka äitinsäkin on jo sellaiset ostanut.
Minusta on täysi oikeus ja kohtuus, kun miehen yksi lapsi pääsi äitinsä kanssa ulkomaille yhden kerran viime vuonna, toinen lapsi kahdesti, minun yksi lapseni kahdesti - että sen jälkeen otamme lomalle mukaan sen yhden lapsen, joka ei päässyt mihinkään. No, se nyt sattui olemaan minun lapseni, eikä miehen. Sori.
Ei, me emme ole perhe. Emme kutsu itseämme edes uusperheeksi. Me emme edes halua olla perhe. Me olemme parisuhde, jonka ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla satelliittejä, joita myös lapsiksi kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Takuulla niissä keskuksissa ylijäämälapsia kohdeltaisiin paremmin.
Minä haaveilin lapsena sisäoppilaitokseen pääsemisestä ihan sen takia, että tiedostin tarvitsevani apua koulun kanssa, mutta kukaan ei auttanut, ei kotona eikä koulussa. Aika karua :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.
Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.
Voi kun olisi olemassa joku keskus mihin nämä entiset lapset voisi jättää. Heitä kun kukaan ei halua uutta onnea pilaamaan.
Muistan kun joskus esikoista odottaessa luin Kaksplussalta monen monta eri (?) kirjoittajan kommenttia siitä, miten "tämä on mun elämä" ja lapsikin "toivoo vaan että mä olen onnellinen". Minä mietin pala kurkussa, että entäs sen lapsen elämä ja ainoa lapsuus?
T. aiemmin ketjuun kokemuksistaan kirjoittanut
Mut olisi viety tuollaiseen keskukseen jos äiti olisi saanut päättää. Ei mulla sinänsä ole huonoa uusperhekuviomallia, ei se ollut perhe. Siinä oli mun äiti ja isäpuoli, niiden parisuhde. Mä nyt vaan olin siinä sivussa mukana, kukaan ei pitänyt musta huolta ja itse sain selviytyä. Olin yksin kotona pitkiäkin aikoja jo ala-asteikäisenä. Äiti on myöhemmin sanonutkin että kaikki muu paitsi mä kiinnosti sitä silloin.
Sai äiti ja isäpuoli lapsiakin myöhemmin, aika erilainen lapsuus oli niille tarjolla.
Hullua kyllä, nyt elän itse uusperheessä. Minä, mun lapset ja mun mies. Lapset varmasti toivoo että mä olen onnellinen. Mä olen onneksi onnellinen vain silloin kun mun lapset on onnellisia, onnistuin olemaan siirtämättä äitini mallia lapsilleni. Meillä on hyvä perhedynamiikka eikä olla suunnittelemassa yhteisiä lapsia siihen. Näin on hyvä, meillä kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Takuulla niissä keskuksissa ylijäämälapsia kohdeltaisiin paremmin.
Kotimaisen adoption jonot ovat pitkiä. Kelpaisi varmaan vielä ala-asteikäinenkin lapsi. Kaikki ehdokkaat vanhemmat ovat sossujen huolella testaamia toisin kuin biovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.
Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.
Voi kun olisi olemassa joku keskus mihin nämä entiset lapset voisi jättää. Heitä kun kukaan ei halua uutta onnea pilaamaan.
Niitä keskuksia on jo: nuorisokodit, lastenkodit, perhetukikeskukset, sijaisperheet. Siellä meikäläisiä on vaihtelevilla prosenteilla. Ja varmaan suljetullakin ne, jotka oireilee kaikista pahiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takuulla niissä keskuksissa ylijäämälapsia kohdeltaisiin paremmin.
Kotimaisen adoption jonot ovat pitkiä. Kelpaisi varmaan vielä ala-asteikäinenkin lapsi. Kaikki ehdokkaat vanhemmat ovat sossujen huolella testaamia toisin kuin biovanhemmat.
Minun eronneet vanhempani olivat jo ne adoptiovanhempani. Isäni kerran humalassa sopersi, että ei niin olisi välittänyt lapsista, mutta äitini painosti adoptoimaan kun omia ei tullut. Ja minä siis jäin isälleni asumaan, kun alkoholisoituneesta äidistä ei ollut mihinkään. Ja sitten jäinkin oman onneni nojaan, kun uusi vaimo astui kuvioihin.
Olisin kyllä ollut onnellinen laitospaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies erosi vaimostaan jonka kanssa hänellä oli 8 v tyttö ja löysi uuden tyttöystävän. He saivat lapsen, ristiäisissä edellisen liiton lasta ei näkynyt. Kävivät kuvaamassa "perhekuvat", tyttö katseli kuvaajan vieressä kun isä tyttöystävineen ja vauvoineen poseerasi hymyssä suin. Menivät naimisiin, tyttö "unohdettiin" kutsua. Muita lapsia juhlissa oli. Jutusta aikaa vuosia ja edelleen kuristaa kurkkua kun ajattelen.
Olen se 8 v tyttö, nyt 15 vuotta myöhemmin.
Lämmin halaus sinulle täältä. T: Eräs isä.
Eipä sitä paljo lapsia ajatella siinä vaiheessa, kun tulee pakottava tarve mennä yhteen jonkun toisen ukon tai akan kanssa. Ja siihen sitte vielä pukataan lisää lapsia. En ymmärrä edellenkään käsitettä 'uusioperhe' tai 'uusperhe', miksikä sitä sitten sanotaankin. Itse olen eronnut, lapset jo aikuisia. Ei olisi tullut mieleenkään sekoittaa kuvioon ulkopuolisia, kun olin yksinhuoltaja. Tärkeintä oli ja on edelleen lapset.
Näitä kun lukee niin oma aikomukseni vaan vahvistuu; ei ikinä uusperhettä.
Kolme lasta 15 vuoden suhteesta, asun lasteni kanssa. Kaksi vuotta erosta ja voisin sanoa, että seurustelen syksyllä tapaamani miehen kanssa jolla on lapsia myös. Yhteen ei muuteta!
Uusperhe rakensi komean omakotitalon. Yhteiset lapset (3) saivat omat isot huoneet, mutta naisen aiemmasta suhteesta olleelle silloin kymmenvuotiaalle pojalle tehtiin vähän komeroa isompi eristetty makuusoppi kuistille...
Teini-ikäisen pariskunnan vanhemmat kohtasivat näiden teinien seurustelun kautta. Tuloksena teinitytön äiti ja teinipojan isä rakastuivat toisiinsa, jättivät taholtaan perheensä ja aloittivat suhteen. Voin vain kuvitella miltä lapsista tuntui.
Uusperhekuviothan on toki todistettu useaan otteeseen erittäin haitallisiksi perhemuodoiksi tieteenkin taholta. Kaikki rikollisuuteen ja lasten häiriökäytökseen liittyvät indikaattorit monikymmenkertaisia normaaleihin perheisiin verrattuna. Faktat toki satuttaa joitakin lortsukoita.
Avovaimoni ex sairastaa 2-suuntaista mielialahäiriötä ja on erään skitsofreenikko miehen paras kaveri. Asuu tämän ex-puolison luona ja on useamman lapsen isäpuoli, vaikka oma lapsi oli lähellä tulla otetuksi huostaan herran alkoholinkäytön ja muiden spykososiaalisten ongelmien vuoksi.