Minua on kohdeltu niin paljon väärin elämässä, että elämäni on sen vuoksi tavallaan mennyt pieleen
Eniten on kohdeltu henkisesti väärin. Niin että en edes tiennyt, että olen uhri. En minä ole koskaan kulkenut ymäriinsä selittämässä, miten olisin muiden uhri, enkä syytellyt muita, silti minun elämästäni ei koskaan tullut sellaista kuin halusin. Ei vaikka tein mitä, niin mulla ei ollut sellaista minää suojaavaa asennetta eikä tietoa sen väärin henkisesti kohdelluksi tulemisen ansiosta.
Kommentit (116)
Äitihullu on vastenmielinen narsisti
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on vastenmielinen narsisti
Ja sinä olet hänen kuvottava vainoajansa joka ei kykene näkemään sairautta omassa käytöksessään. Hokija.
Muita halveksivat ihmiset ovat ällöttäviä pienisieluisia k*sipäitä, jotka peittävät pienen egonsa halveksimiseensa. Eli oma ego kohoaa ja kasvaa, kun osoitan halveksuntaani toista kohtaan ja ikävä kyllä tämä ehkä lapsuudessa pelastuksen tuonut toimintamekanismi ei pidä enää paikkaansa muualla. Muut eivät todellakaan ansaitse näiden kotiraajarikkoisten halveksuntaa. Mutta näistä muut kyllä ansaitsevat. Syy keksitään, jos sitä ei voida todistaa.
ap
Sinua ei ole kohdeltu väärin. Äitisi on hyvä. Sinä kohteet kaikkia väärin
Olet sairas. Paha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta edellisten perusteella olet narsisti, joten sulla ei ole mitään mahdollisuuksia tajuta että muita syyttelemällä ja heistä vikoja etsimällä et pääse eteenpäin vaan pyörit ikuisesti tässä luupissa jossa olet täällä pyörinyt varmasti jo pari vuotta. Huono mäihä, otan osaa.
Tämä muiden ihmisten avoin halveksija se ei pääse ikinä eteenpäin, koska ei kykene hakemaan edes apua ongelmaansa. Ei ole kotoaan saanut siihen resursseja. On luuseri jo syntyjään. Ehkä sinä myös.
apTällä lailla jatkat mahdollisesti loppuelämäsi ymmärtämättä, että paraneminen alkaa siitä että lakkaat jauhamasta muista ihmisistä, näiden vioista ja syyllisyyksistä, ja käännät katseen omaan sisimpään.
Olen pitänyt focuksen sillä koko ajan. Kyllä minä tiedän, milloin koen jonkin asian vääryytenä, ja milloin en. Se on ollut eri asia, miten olen sen oman tunteeni mukaisesti saanut suojella itseäni, ja miten en.
apLuulet pitäväsi focuksen omassa sisimmässäsi mutta se ei ole totta. Olet täysin ulkoaohjautuva. Et tuu pääsemään mihinkään ennenkuin sisäistät tuon. Olet täällä jauhanut jo vuosia samoja lauseita pääsemättä milliäkään eteenpäin. Terapiakin meni pieleen. Syy yllä. Tavaallaan se ei ole sinun syy edes, vaan sairautesi vaikein oire.
Missä olen sanonut nykyisen terapian menevän pieleen?
Toiseksi focus on sisimmässäni, vaikka myönnän ulkoaohjautuvuuden, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö hakisi apua juuri siksi, että sisin ja ulkoinen eivät kohtaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on vastenmielinen narsisti
Ja sinä olet hänen kuvottava vainoajansa joka ei kykene näkemään sairautta omassa käytöksessään. Hokija.
Äiti hullu on palstan vastenmielisen hahmo
Vierailija kirjoitti:
Sinua ei ole kohdeltu väärin. Äitisi on hyvä. Sinä kohteet kaikkia väärin
Olet sairas. Paha
On kohdeltu. Sinä et näköjään pysty ressukka edes halveksunnalla kohoamaan mihinkään, vaan olet todellakin lähjöttämässä tukehtumispisteessä omaan pahoinvointiisi parin lauseesi kanssa niille, jotka sinua haittaavat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on vastenmielinen narsisti
Ja sinä olet hänen kuvottava vainoajansa joka ei kykene näkemään sairautta omassa käytöksessään. Hokija.
Äiti hullu on palstan vastenmielisen hahmo
Vain sunlaisillesi halveksujille. Mutta kuka teistä välittää?
ap
Äitihullu taas valittaa, miten hänen heppalehtensä lainattiin serkulle. Ja meni elämä pilalle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta edellisten perusteella olet narsisti, joten sulla ei ole mitään mahdollisuuksia tajuta että muita syyttelemällä ja heistä vikoja etsimällä et pääse eteenpäin vaan pyörit ikuisesti tässä luupissa jossa olet täällä pyörinyt varmasti jo pari vuotta. Huono mäihä, otan osaa.
Tämä muiden ihmisten avoin halveksija se ei pääse ikinä eteenpäin, koska ei kykene hakemaan edes apua ongelmaansa. Ei ole kotoaan saanut siihen resursseja. On luuseri jo syntyjään. Ehkä sinä myös.
apTällä lailla jatkat mahdollisesti loppuelämäsi ymmärtämättä, että paraneminen alkaa siitä että lakkaat jauhamasta muista ihmisistä, näiden vioista ja syyllisyyksistä, ja käännät katseen omaan sisimpään.
Olen pitänyt focuksen sillä koko ajan. Kyllä minä tiedän, milloin koen jonkin asian vääryytenä, ja milloin en. Se on ollut eri asia, miten olen sen oman tunteeni mukaisesti saanut suojella itseäni, ja miten en.
apLuulet pitäväsi focuksen omassa sisimmässäsi mutta se ei ole totta. Olet täysin ulkoaohjautuva. Et tuu pääsemään mihinkään ennenkuin sisäistät tuon. Olet täällä jauhanut jo vuosia samoja lauseita pääsemättä milliäkään eteenpäin. Terapiakin meni pieleen. Syy yllä. Tavaallaan se ei ole sinun syy edes, vaan sairautesi vaikein oire.
Tästä hyvä esimerkki oli se kun kerroit terapeuttisi aivan oikein herätelleen sinua kapinaan vanhempiasi kohtaan, pois ulkoaohjautuvuudesta. Jostain huoneen värin valinnasta oli kyse, en muista sitä enää tarkasti. Mutta joka tapauksessa jos asiat olisivat menneet parantavaan suuntaan ja fokus olisi omassa itsessäsi, olisit suuttunut vanhemmillesi että he jyräsivät sinut siinä asiassa. Tunteen kuluttua pois olisit surrut sen että sinulla on sellaiset vanhemmat. Lopputuotteena olisit ruvennut miettimään minkälaiset seinät tästä eteenpäin haluaisit valita huoneisiisi, ihan riippumatta muiden, kuten esim. äitisi mielipiteistä.
Mut ei. Sen sijaan lopetit terapian, ja juutuit jauhamaan siitä kuinka tarvitset äitisi hyväksynnän värille, jonka haluaisit seinillesi valita. Eli tosin sanoen, fokus äidissä, ei omissa haluissa ja tarpeissa.
Kivikissa leikkii taas uhria. huoh. Minäpä väitän että sinä olet tehnyt jokaikisen asian joista muita syytät.Sinä olet se väärinkohtelija ja marttyyri.
Tsemppisä ja voimia sinulle. Toivottavasti kukaan ei kohtelisi sinua enää väärin, mutta jos sellaista vielä eteen tulee, pidä puolesi. On ihmisiä, jotka osaavat olla todella piittaamattomia, mutta onneksi on myös niitä, jotka välittävät. Toivottavasti elämääsi tulisi välittäviä ihmisiä <3
Ei kivikissa leiki mitään. Hän ei oikeasti TAJUA. Se juuri on pershäiriön ytimessä, että ihminen ei tajua niitä asioita jotka on muille itsestään selviä. Jos hän pystyisi ymmärtämään, hänellä ei olisi kyseistä häiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta edellisten perusteella olet narsisti, joten sulla ei ole mitään mahdollisuuksia tajuta että muita syyttelemällä ja heistä vikoja etsimällä et pääse eteenpäin vaan pyörit ikuisesti tässä luupissa jossa olet täällä pyörinyt varmasti jo pari vuotta. Huono mäihä, otan osaa.
Tämä muiden ihmisten avoin halveksija se ei pääse ikinä eteenpäin, koska ei kykene hakemaan edes apua ongelmaansa. Ei ole kotoaan saanut siihen resursseja. On luuseri jo syntyjään. Ehkä sinä myös.
apTällä lailla jatkat mahdollisesti loppuelämäsi ymmärtämättä, että paraneminen alkaa siitä että lakkaat jauhamasta muista ihmisistä, näiden vioista ja syyllisyyksistä, ja käännät katseen omaan sisimpään.
Olen pitänyt focuksen sillä koko ajan. Kyllä minä tiedän, milloin koen jonkin asian vääryytenä, ja milloin en. Se on ollut eri asia, miten olen sen oman tunteeni mukaisesti saanut suojella itseäni, ja miten en.
apLuulet pitäväsi focuksen omassa sisimmässäsi mutta se ei ole totta. Olet täysin ulkoaohjautuva. Et tuu pääsemään mihinkään ennenkuin sisäistät tuon. Olet täällä jauhanut jo vuosia samoja lauseita pääsemättä milliäkään eteenpäin. Terapiakin meni pieleen. Syy yllä. Tavaallaan se ei ole sinun syy edes, vaan sairautesi vaikein oire.
Tästä hyvä esimerkki oli se kun kerroit terapeuttisi aivan oikein herätelleen sinua kapinaan vanhempiasi kohtaan, pois ulkoaohjautuvuudesta. Jostain huoneen värin valinnasta oli kyse, en muista sitä enää tarkasti. Mutta joka tapauksessa jos asiat olisivat menneet parantavaan suuntaan ja fokus olisi omassa itsessäsi, olisit suuttunut vanhemmillesi että he jyräsivät sinut siinä asiassa. Tunteen kuluttua pois olisit surrut sen että sinulla on sellaiset vanhemmat. Lopputuotteena olisit ruvennut miettimään minkälaiset seinät tästä eteenpäin haluaisit valita huoneisiisi, ihan riippumatta muiden, kuten esim. äitisi mielipiteistä.
Mut ei. Sen sijaan lopetit terapian, ja juutuit jauhamaan siitä kuinka tarvitset äitisi hyväksynnän värille, jonka haluaisit seinillesi valita. Eli tosin sanoen, fokus äidissä, ei omissa haluissa ja tarpeissa.
Se ei ollut ongelmani ydin se ulkoaohjautuvuus. Siinä on muutakin. Tuo ei ollut ratkaisevaa ongelmiini. Se neuvo ei nähnyt ydinongelmaa, eli miten selvitä moitteen kanssa, vaikka olisinkin sitten maalannut huoneen mustaksi. Ja äiti ois halveksinut sitten. En ois saanut apua halveksituksitulemisen nujertavaan vaikutukseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mutta edellisten perusteella olet narsisti, joten sulla ei ole mitään mahdollisuuksia tajuta että muita syyttelemällä ja heistä vikoja etsimällä et pääse eteenpäin vaan pyörit ikuisesti tässä luupissa jossa olet täällä pyörinyt varmasti jo pari vuotta. Huono mäihä, otan osaa.
Tämä muiden ihmisten avoin halveksija se ei pääse ikinä eteenpäin, koska ei kykene hakemaan edes apua ongelmaansa. Ei ole kotoaan saanut siihen resursseja. On luuseri jo syntyjään. Ehkä sinä myös.
apTällä lailla jatkat mahdollisesti loppuelämäsi ymmärtämättä, että paraneminen alkaa siitä että lakkaat jauhamasta muista ihmisistä, näiden vioista ja syyllisyyksistä, ja käännät katseen omaan sisimpään.
Olen pitänyt focuksen sillä koko ajan. Kyllä minä tiedän, milloin koen jonkin asian vääryytenä, ja milloin en. Se on ollut eri asia, miten olen sen oman tunteeni mukaisesti saanut suojella itseäni, ja miten en.
apLuulet pitäväsi focuksen omassa sisimmässäsi mutta se ei ole totta. Olet täysin ulkoaohjautuva. Et tuu pääsemään mihinkään ennenkuin sisäistät tuon. Olet täällä jauhanut jo vuosia samoja lauseita pääsemättä milliäkään eteenpäin. Terapiakin meni pieleen. Syy yllä. Tavaallaan se ei ole sinun syy edes, vaan sairautesi vaikein oire.
Tästä hyvä esimerkki oli se kun kerroit terapeuttisi aivan oikein herätelleen sinua kapinaan vanhempiasi kohtaan, pois ulkoaohjautuvuudesta. Jostain huoneen värin valinnasta oli kyse, en muista sitä enää tarkasti. Mutta joka tapauksessa jos asiat olisivat menneet parantavaan suuntaan ja fokus olisi omassa itsessäsi, olisit suuttunut vanhemmillesi että he jyräsivät sinut siinä asiassa. Tunteen kuluttua pois olisit surrut sen että sinulla on sellaiset vanhemmat. Lopputuotteena olisit ruvennut miettimään minkälaiset seinät tästä eteenpäin haluaisit valita huoneisiisi, ihan riippumatta muiden, kuten esim. äitisi mielipiteistä.
Mut ei. Sen sijaan lopetit terapian, ja juutuit jauhamaan siitä kuinka tarvitset äitisi hyväksynnän värille, jonka haluaisit seinillesi valita. Eli tosin sanoen, fokus äidissä, ei omissa haluissa ja tarpeissa.
Se ei ollut ongelmani ydin se ulkoaohjautuvuus. Siinä on muutakin. Tuo ei ollut ratkaisevaa ongelmiini. Se neuvo ei nähnyt ydinongelmaa, eli miten selvitä moitteen kanssa, vaikka olisinkin sitten maalannut huoneen mustaksi. Ja äiti ois halveksinut sitten. En ois saanut apua halveksituksitulemisen nujertavaan vaikutukseen.
ap
Tajuatko että sun pitää pyrkiä pois siitä että jokun ihmisen mielipide nujertaa sut täysin. Ei siihen että saat kaikki maailman ihmiset muuttumaan sellaisiksi, että sinulle ei tule ikinä paha mieli. Mitä sitten jos äitisi halveksii seiniäsi? Jos ihminen on noin idiootti eikä ymmärrä mikä vika käytöksessään on, tällaiseen ihmiseen otetaan etäisyyttä ja hankitaan ympärille mukavampia ihmisiä. Eikä jäädä ikuiseen luuppiin yrittämään marttyiroida kyseistä ihmistä toisenlaiseksi. Ja vaikka saisit kaikki ympärilläsi kohtelemaan sinua silkkihansikkain, aina sieltä joku löytyisi joka ei niin tee ja taas romahtaisit. Temppu on se että irrotat oman arvosi muiden mielipitestä. Se ei ole helppoa eikä onnistu varmaan keneltäkään 100%, mutta sitä kohti on silti pakko pyrkiä jollei halua elää tuollaista elämää kuin sinä.
Elämäsi on pilalla. Eikä se tule muuttumaan
Jos vaan Koitat tänään tehdä kaiken eri tavalla kuin eilen?
Ehdotus. Maalaa seinäsi mustiksi. Kutsu äitisi katsomaan. Seuraa kuinka hän halveksii sinua. Tarkkaile romahtiko maailman ympärilläsi tuusan nuuskaksi? No ei romahtanut. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.
Ap:n juttuja lukiessa tulee semmoinen lämmin olo että onneksi oma elämäni ei ole yhtä paskaa kuin hänen. Varsinainen luuseri.
Luulet pitäväsi focuksen omassa sisimmässäsi mutta se ei ole totta. Olet täysin ulkoaohjautuva. Et tuu pääsemään mihinkään ennenkuin sisäistät tuon. Olet täällä jauhanut jo vuosia samoja lauseita pääsemättä milliäkään eteenpäin. Terapiakin meni pieleen. Syy yllä. Tavaallaan se ei ole sinun syy edes, vaan sairautesi vaikein oire.