Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko lähipiiriisi pitkään yhdessä ollutta kaksikielistä perhettä? Voiko onnistua?
21.02.2018 |
Omaankin tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, joilla on ollut nuorena säätöjä eri kieltä puhuvien kanssa. Jotkut ovat kestäneet kuukausia, jotkut muutaman vuoden, jotkut viisi vuotta.
Mutta en tunne yhtään paria, joka olisi elänyt edes 15 vuotta monikielistä/monikulttuurista perhe-elämää. Tiedätkö sinä?
Kuinka suuri riski on lähteä monikieliseen suhteeseen ja tehdä siihen vielä lapset? Voiko se onnistua? Jos tiedät onnistujia, niin voisitko kuvailla heidän elämäänsä ja ratkaisujaan.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän nuo ole kielellisiä ongelmia
Ovathan ne sikäli, että mies ei tahdo opiskella suomea eikä muuttaa Suomeen. Hän ei myöskään tahdo lomailla Suomessa, koska ei osaa kieltä ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Tulevaisuudessa ongelmaksi muodostuu myös se, ettei ole varaa matkustella, koska tämä on hyvin köyhä maa ja palkat Suomeen verrattuna ovat mitättömiä.
Eikö ole ihan ymmärrettävää, kun pohdituttaa, teenkö tähän tilanteeseen lapset?
On ymmärrettävää ja suosittelen, ettet tee miehelle lapsia. Ongelma ei kuitenkaan ole kieli.
Jos mies osaisi suomea, hän varmasti kiinnostuisi työllistymisestä Suomeen, koska täällä on hänen mittapuullaan niin huikeat palkat.
Kyllä tässä kieliansassa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut vaimon kanssa yhdessä noin 10v. Äidinkieleni on espanja, vaimon äidinkieli on eräs toinen euroopan kielistä (ei suomi). Yhteisenä kielenä espanja ja välillä myös englanti. Mitään suuria kulttuuri- tai kotipaikkaongelmia meillä ei ole, emme asu kummankaan kotimaassa. Lomilla matkustamme välillä minun isän luokse. Välillä vaimon kotimaahan ja välillä minne huvittaa.
Suurin murheemme on kuinka lapsemme oppii tarpeeksi hyvää suomea, että pärjää tulevaisuudessa päivähoidossa, suomalaisessa yhteiskunnassa tai tulevien ystävien kanssa. 3-4 kieltä taaperoikäiselle on paljon.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan sekaisin? Monikulttuurisuus on rikkaus.
En minä koe sitä rikkautena, että jumitun tänne pienen kulttuurin alueelle, mies ei tahdo opiskella Suomea ja oletusarvoisesti joudun joustamaan omista tarpeistani esimerkiksi siksi, että mies ei tahdo lomailla Suomessa vaan pysyä kotimaassaan tai mennä muualle lomalle.
Äitini nillittää jo nyt melkein joka viikko, että olisi kiva nähdä ja että on ikävä. Mitä sitten tapahtuu, jos teemme lapsia?
Eiväthän nuo ole kielellisiä ongelmia vaan joko kulttuurisia tai henkilöön liittyviä. Joko miehesi on ns. macho-kulttuurista tai sitten hän on muuten vain itsekäs eikä välitä sinun tunteistasi.
Taitaa olla vaan itsekäs mies!
Macho-kulttuurista löytyy paljon hyviä ja välittäviä miehiä, ei tarvitse koko kansakuntaa syyllistää. Miksihän Suomessa koko macho-sanaa pidetään kirosanana?
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Kalastajan vaimokin (blogi) ikävöi koko ajan Suomea.
Omassa ystäväpiirissä on useita kaksikielisiä perheitä, joissa on lapsia ja yhteistä elämää on takana yli kymmenen vuotta. Kieltä suurempi kysymys on se, että arvot ovat yhteiset. Ap:n tilanne kuulostaa siltä, et arvoristiriitoja on melko paljon. Miettisin vielä yhteiselämän jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällä Vaasan seudulla tiedän muutaman vanhan pariskunna, joista toinen puhuu ruottia ja toinen suomee, mutta sitä et tainnut tarkoittaa?
Millaisiin ongelmiin on loppuneet tietämänne avioliitot jos on ulkomaalainen puoliso?
Itse en nimittäin tiedä yhtään avioeroa tällaisilla, mutta suomi-suomi-pareilla sitäkin enemmän ystäväpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin ongelmiin on loppuneet tietämänne avioliitot jos on ulkomaalainen puoliso?
Koti-ikävään. Viimeistään silloin, kun omat vanhemmat ikääntyvät, tulee tunne, että minun paikkani ei ole täällä vieraassa maassa.
Suomalaisista maailmalle muuttaneista palaa takaisin Suomeen yli 80 %. Näiden joukossa on monia eronneita.
Arvelen, että yllättävän harva ulkomaille muuttanut ja siellä avioliiton solminut sitten kuitenkaan tulee haudatuksi ulkomaille. Kotimaan kaipuu on valtava, eikä se koske ainoastaan suomalaisia. Esimerkiksi Australiaan ja Uuteen-Seelantiin muuttaneista briteistä valtava määrä muuttaa takaisin, vaikka heillä ei ole kieliongelmaakaan.
Nuoret ehkä ajattelevat, että kaikki onnistuu, mutta kun ihmisten ratkaisuja tarkastelee koko elämänkaaren mitalla, niin eivätpä monikulttuuriset liitot taida erityisen onnistuneita olla.
Kun miettii avioitumista ulkomaille, kannattaa pohtia konkreettisia asioita. Ystäviä, sukulaisia, isovanhemmuutta, mökkiä jne.
Parhaat pitkäaikaiset parisuhdeonnistujat tuttavapiiristä suomi-britti, suomi-tanska, suomi-venäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä ja mieheni ollaan oltu 23 vuotta yhdessä, 17 vuotta naimisissa. Lapsia kolme, mies on ranskalainen. Välillä ollaan oltu tosi onnellisia, välillä vähemmän, ei kuitenkaan ole johtunut kielestä tai kulttuurista ne vähemmän onnelliset ajat.
Aivan hyvin voi onnistua ulkomaalaisen kanssa mutta voi myös epäonnistua. Eikö Suomessakin lähes joka toinen liitto pääty eroon?
On ymmärrettävää ja suosittelen, ettet tee miehelle lapsia. Ongelma ei kuitenkaan ole kieli.