Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko lähipiiriisi pitkään yhdessä ollutta kaksikielistä perhettä? Voiko onnistua?
21.02.2018 |
Omaankin tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, joilla on ollut nuorena säätöjä eri kieltä puhuvien kanssa. Jotkut ovat kestäneet kuukausia, jotkut muutaman vuoden, jotkut viisi vuotta.
Mutta en tunne yhtään paria, joka olisi elänyt edes 15 vuotta monikielistä/monikulttuurista perhe-elämää. Tiedätkö sinä?
Kuinka suuri riski on lähteä monikieliseen suhteeseen ja tehdä siihen vielä lapset? Voiko se onnistua? Jos tiedät onnistujia, niin voisitko kuvailla heidän elämäänsä ja ratkaisujaan.
Kommentit (52)
Kauanko nuo liitot ovat kestäneet? Miten kielelliset ongelmat on ratkaistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tšekkiläinen ja olin suomalaisen kanssa naimisissa.. noh, kesti 6 vuotta.. meillä on 2 lasta..
Tunnen monta tsekki/suomi perheitä ja ei mitään ongelmaa, jopa 30 vuotta yhdessä..
Moniakin tunnen/tiedän. Jotkut on eronneet, useat ovat yhdessä. Ei mitään erikoista, ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko nuo liitot ovat kestäneet? Miten kielelliset ongelmat on ratkaistu?
Mitkä kielelliset ongelmat?
En tiedä yhtäkään sellaista perhettä, jolla ei olisi jatkuvia ongelmia. Yksi suurimmista on se, että kaikki lomat on aina suunnattava toisen kotimaahan, jotta näkisi omia sukulaisiaan ja vanhempiaan.
On vaikea pitää juuria yllä moneen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko nuo liitot ovat kestäneet? Miten kielelliset ongelmat on ratkaistu?
Mitkä kielelliset ongelmat?
Se, että oppii ilmaisemaan vieraalla kielellä itseään yhtä hyvin kuin äidinkielellään.
Siis mitä? Kaksikielisiä perheitä on Suomi täynnä, ruotsin- ja suomenkielisiä ja sellaisethan puhuvat toistensa kieliä myös. Myös on täysin normaalia, että on englantia ja suomea puhuva perhe, jossa molemmat puhuvat molempia kieliä. En ymmärrä aloitusta, aivan kuin ulkomaalaiset olisivat jotain ulkoavaruuden olioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kaksikielisiä perheitä on Suomi täynnä, ruotsin- ja suomenkielisiä ja sellaisethan puhuvat toistensa kieliä myös. Myös on täysin normaalia, että on englantia ja suomea puhuva perhe, jossa molemmat puhuvat molempia kieliä. En ymmärrä aloitusta, aivan kuin ulkomaalaiset olisivat jotain ulkoavaruuden olioita.
Afrikkalaiset eivät kuulu suomeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko nuo liitot ovat kestäneet? Miten kielelliset ongelmat on ratkaistu?
Mitkä kielelliset ongelmat?
Se, että oppii ilmaisemaan vieraalla kielellä itseään yhtä hyvin kuin äidinkielellään.
Tämä ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta, aivan kuin ulkomaalaiset olisivat jotain ulkoavaruuden olioita.
Siltä se minusta kieltämättä välillä tuntuu, kun tätä kaksikielistä suhdetta vieraassa maassa yrittelen. Tai siis käytännössä tämä suhde on yksikielinen, koska minun on opeteltava vierasta kieltä.
Tökkii pahasti, kun en pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla ja kun arvot miehen perheen kanssa ovat tyystin erilaisia.
Kovasti mietityttää ajatus, jättääkö tämä tähän vai uskaltaisiko tähän tehdä lapsia.
Tiedän, montakin. Olleet kaikki yhdessä 10-20 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, en ole itse ikinä tullut edes ajatelleeksi tätä! Omassa kaveripiirissä on useita suomi-britti ja suomi-saksa ja suomi-australia ja suomi-ruotsi -pariskuntia, joista monet on olleet yhdessä 10-20 vuotta, on liuta lapsia ja rivarinpätkä ja hyvin menee.
Onnistuu hyvin, jos toinen puhuu sujuvasti toisen äidinkieltä tai kummatkin sujuvasti esim. englantia.
Jos yhteinen kieli on huono suomi tai huono englanti, niin on vaikeampaa.
Lähipiirissä monia suomi & ruotsi -pareja, muutama suomi & englanti/saksa/ranska -pari. Yhteinen kieli kaikilla toisen äidinkieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh, en ole itse ikinä tullut edes ajatelleeksi tätä! Omassa kaveripiirissä on useita suomi-britti ja suomi-saksa ja suomi-australia ja suomi-ruotsi -pariskuntia, joista monet on olleet yhdessä 10-20 vuotta, on liuta lapsia ja rivarinpätkä ja hyvin menee.
Miten he huomioivat toisen asuinmaan? Menevätkö kaikilla lomilla sinne vai miten?
Joutuuko toinen olemaan koko ajan alistetussa asemassa ja sopeutumaan, kun toinen saa asua omassa maassaan ja puhua omaa kieltään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta, aivan kuin ulkomaalaiset olisivat jotain ulkoavaruuden olioita.
Siltä se minusta kieltämättä välillä tuntuu, kun tätä kaksikielistä suhdetta vieraassa maassa yrittelen. Tai siis käytännössä tämä suhde on yksikielinen, koska minun on opeteltava vierasta kieltä.
Tökkii pahasti, kun en pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla ja kun arvot miehen perheen kanssa ovat tyystin erilaisia.
Kovasti mietityttää ajatus, jättääkö tämä tähän vai uskaltaisiko tähän tehdä lapsia.
Kieli ei ole ongelma mutta se on, jos tullaan kovin erilaisista kulttuureista. Ja tämä sinun tapauksesi kuulostaa siltä. Miten ihminen voisi olla suhteessa, jossa ei pysty ilmaisemaan itseään ja jossa miehen perheen arvot ovat täysin erilaiset?
Kun teidän suhde kaatuu, se ei kaadu teidän kieliin. Tiedät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko nuo liitot ovat kestäneet? Miten kielelliset ongelmat on ratkaistu?
Mitkä kielelliset ongelmat?
Se, että oppii ilmaisemaan vieraalla kielellä itseään yhtä hyvin kuin äidinkielellään.
Miksi pitäisi oppia? Kykenen kirjoittamaa tieteellisen tutkimuksen vieraalla kielellä, vaikka se ei äidinkieleni eli suomen veroista tekstiä olekaan. Riittää ihan hyvin myös parisuhteessa. Ei ole edes mahdollista oppia aikuisiällä vierasta kieltä yhtä hyvin kuin äidinkieltä. Onneksi ei tarvitse osata niin hyvin.
Tämä on ihan absurdi kysymys. Mä olen suomi/ruotsi parisuhteessa. Meillä ei tämän viiden yhteisen vuoden aikana ole ollut yhtään kielellistä ongelmaa (muita ongelmia toki). Yhteinen kieli on sekakieli. Kumpikin puhuu toiselle omaa äidinkieltään. Jos en ymmärrä jotain spesiaalia sanaa, niin katson sanakirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun teidän suhde kaatuu, se ei kaadu teidän kieliin. Tiedät sen itsekin.
En tiedä mihin kaatuu, jos kaatuu, mutta minulle tilanne on vaikea, koska olen kielellinen ihminen ja nautin hienovaraisesta kielellisestä ilmaisusta. Tällä hetkellä olen kuitenkin opiskellut pientä slaavilaista ja vaikeaa kieltä pari vuotta, enkä pysty ilmaisemaan kuin arkisia asioita ja perustunteita.
Kaikki, mikä menee suoran ilmaisun yli (ironia, sarkasmi, monimerkityksellisyys, hellittely, huumori) tuntuvat täysin mahdottomalta.
Kuinka rakentaa suhdetta ja neuvotella asioista, kun ei ole välinettä kommunikointiin?
Loppujen lopuksi en ole edes perillä, mitä haasteita on edessä, koska kommunikointimme on tällä hetkellä niin yksioikoista ja vivahteita karttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys.
Sinustako sitten parisuhteessa ei ole oleellista pystyä käymään kiivasta väittelyä esimerkiksi poliittisista aiheista?
Jos teillä ei ole kunnollista yhteistä kieltä, niin kuinka käytte syvällisiä keskusteluja?
Heh, tässä ympäristössä jossa elän perheet, joissa molemmat vanhemmat puhuvat samaa äidinkieltä, ovat luultavasti vähemmistö. Että juu, kyllä voi toimia oikein hyvin monikielinen/monikulttuurinen perhe-elämä.
Mitä nyt tulee ensimmäisenä mieleen yhdistelmiä: Japani/Hollanti; Latvia/Portugali; Slovakia/Ranska; Italia/Espanja; Suomi/Ranska..