Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko lähipiiriisi pitkään yhdessä ollutta kaksikielistä perhettä? Voiko onnistua?
21.02.2018 |
Omaankin tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, joilla on ollut nuorena säätöjä eri kieltä puhuvien kanssa. Jotkut ovat kestäneet kuukausia, jotkut muutaman vuoden, jotkut viisi vuotta.
Mutta en tunne yhtään paria, joka olisi elänyt edes 15 vuotta monikielistä/monikulttuurista perhe-elämää. Tiedätkö sinä?
Kuinka suuri riski on lähteä monikieliseen suhteeseen ja tehdä siihen vielä lapset? Voiko se onnistua? Jos tiedät onnistujia, niin voisitko kuvailla heidän elämäänsä ja ratkaisujaan.
Kommentit (52)
Tiedän monta sellaista pariskuntaa tai perhettä. Kielten määrä ei nyt näytä olevan mitään suurta ongelmaa kenellekään.
Luultavasti oppii jatkuvasti toisten/yhteistä kieltä kun yhdessä ollaan.
Lapsille on ihan uskomattoman suuri rikkaus saada kaksi kieltä yhden hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen omista tuttavista kaikki kaksikieliset pariskunnat ovat pysyneet yhdessä jos ihan jotain lyhyitä seurustelusuhteita ei lasketa. Ehkä ne mahdolliset kulttuurierojen tuomat ongelmat testataan suhteessa jo aika varhaisessa vaiheessa. Olennainen juttu kyllä, että kotiutuu siihen maahan missä asutaan hyvin ja muodostaa sinne omat ympyränsä (työ, kaverit ja harrastukset) niin, ettei ole vain puolisosta riippuvainen.
Tärkeää tietysti myös, että keskinäinen kommunikointi onnistuu hyvin, oli kieli sitten mikä tahansa. Kommunikointiongelmat voi olla kompastuskivi myös monilla pareilla, joilla äidinkieli on yhteinen.
Näkisin kuitenkin, että monikielisyys on aina plussaa, varsinkin pidemmällä tähtäimellä. Erityisesti lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, en ole itse ikinä tullut edes ajatelleeksi tätä! Omassa kaveripiirissä on useita suomi-britti ja suomi-saksa ja suomi-australia ja suomi-ruotsi -pariskuntia, joista monet on olleet yhdessä 10-20 vuotta, on liuta lapsia ja rivarinpätkä ja hyvin menee.
Miten he huomioivat toisen asuinmaan? Menevätkö kaikilla lomilla sinne vai miten?
Joutuuko toinen olemaan koko ajan alistetussa asemassa ja sopeutumaan, kun toinen saa asua omassa maassaan ja puhua omaa kieltään?
Yleensä av-palstalla ajatellaan, että on etuoikeutetussa asemassa kun saa asua ulkomailla. Siellä kun on kuulemma kaikki paremmin kuin Suomessa.
Mutta joka tapauksessa: yleensä suhde on alkanut toisen henkilön kotimaassa, ts. toinen on jo muuttanut ja sopeutunut sinne ennen kuin suhde on alkanut.
Jos kotimaa kaukana (Australia, USA), siellä käydään 1-2 vuoden välein, parin viikon loma. Jos kotimaa Euroopassa, käydään pari kertaa vuodessa.
Tässäkin asiassa lähes aina nainen sopeutuu. Hän muuttaa miehen asuinmaahan, sietää sen kulttuuriset oikut ja alisteisen asemansa. Vain harvoin mies muuttaa naisen perässä Suomeen. Näin on tilastojen mukaan.
Kuuluu, useampiakin. Oma suhde kestänyt 20 v, yhteinen kieli on ja lapselle kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asiassa lähes aina nainen sopeutuu. Hän muuttaa miehen asuinmaahan, sietää sen kulttuuriset oikut ja alisteisen asemansa. Vain harvoin mies muuttaa naisen perässä Suomeen. Näin on tilastojen mukaan.
Kv avioliittoja Suomessa on hieman enemmän suomalaisilla miehillä, mutta ero ei ole mikään oleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys.
Sinustako sitten parisuhteessa ei ole oleellista pystyä käymään kiivasta väittelyä esimerkiksi poliittisista aiheista?
Jos teillä ei ole kunnollista yhteistä kieltä, niin kuinka käytte syvällisiä keskusteluja?
No itse asiassa emme kumpikaan ole erityisesti poliittisesti aktiivisia, joten ei, minun mielestäni kiivaat poliittiset keskustelut eivöt ole tarpeen ;)
Mutta noin muuten. Me keskustelemme paljon. Kumpikin käyttää niissä keskusteluissa OMAA kieltään. Minä kerron murheeni suomeksi, mies ruotsiksi. Hän lohduttaa mua ruotsiksi, mä häntä suomeksi. Me ilmaisemme toisillemme asiat omalla tunnekielellä.
Me olemme luonnollisesti oppineet suhteemme aikana paljon toisen kieltä ja ymmärryksemme taso koko ajan kasvaa. Ei eri äidinkieli tarkoita sitä, etteivät MOLEMMAT voisi opetella toisen kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asiassa lähes aina nainen sopeutuu. Hän muuttaa miehen asuinmaahan, sietää sen kulttuuriset oikut ja alisteisen asemansa. Vain harvoin mies muuttaa naisen perässä Suomeen. Näin on tilastojen mukaan.
Kv avioliittoja Suomessa on hieman enemmän suomalaisilla miehillä, mutta ero ei ole mikään oleellinen.
Niin, Suomessa, mutta kun alunperin kaksi eri kulttuureista tulevaa tapaa esimerkiksi lomalla, niin lähes aina se on nainen, joka muuttaa miehen kotimaahan.
Kaksikielisessäkin suhteessa molemmat osapuolet voivat olla syntyperäisiä suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, en ole itse ikinä tullut edes ajatelleeksi tätä! Omassa kaveripiirissä on useita suomi-britti ja suomi-saksa ja suomi-australia ja suomi-ruotsi -pariskuntia, joista monet on olleet yhdessä 10-20 vuotta, on liuta lapsia ja rivarinpätkä ja hyvin menee.
Miten he huomioivat toisen asuinmaan? Menevätkö kaikilla lomilla sinne vai miten?
Joutuuko toinen olemaan koko ajan alistetussa asemassa ja sopeutumaan, kun toinen saa asua omassa maassaan ja puhua omaa kieltään?
Oletko ihan sekaisin? Monikulttuurisuus on rikkaus. Ja vaikka olisi ihan perusarjalaisia, niin perheen ja suvun tavat eroavat aina. Onnistunut parisuhde vaatii molemminpuolista joustoa, molemminpuolista kiinnostusta toiseen ja molemminpuolista arvostusta. Itse ollaan ihan suomalaisia molemmat, mutta ystäväpiirissä monta ns. sekaperhettä. Ja hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin asiassa lähes aina nainen sopeutuu. Hän muuttaa miehen asuinmaahan, sietää sen kulttuuriset oikut ja alisteisen asemansa. Vain harvoin mies muuttaa naisen perässä Suomeen. Näin on tilastojen mukaan.
Kv avioliittoja Suomessa on hieman enemmän suomalaisilla miehillä, mutta ero ei ole mikään oleellinen.
Niin, Suomessa, mutta kun alunperin kaksi eri kulttuureista tulevaa tapaa esimerkiksi lomalla, niin lähes aina se on nainen, joka muuttaa miehen kotimaahan.
Tiedän pari tällaista tapausta, näillä naisilla yksi ratkaiseva tekijä on ollut se että pääsee muutamaan lämpimämpään ilmastoon. Ei varmasti ole kaikille olennaista, mutta näille oli (muuttivat Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Ranskaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys.
Sinustako sitten parisuhteessa ei ole oleellista pystyä käymään kiivasta väittelyä esimerkiksi poliittisista aiheista?
Jos teillä ei ole kunnollista yhteistä kieltä, niin kuinka käytte syvällisiä keskusteluja?
Kyllä mä ainakin pystyn käymään syvällisiä keskusteluja ja kiivasta poliittista väittelyä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, vaikka ainoastaan suomi on äidinkieli.
Oma perhe. Sekä lapsuuden perhe että nykyinen. Äiti oli ruotsinkielinen ja isä suomenkielinen. Elivät kuolemaansa saakka yhdessä. Minun äidinkieleni on ruotsi ja mieheni suomi. Minä puhun lapsille ruotsia, mies suomea joten heistäkin tulee kaksikielisiä. Tiedän kyllä monia muitakin ruotsi/suomi perheitä ja muutamia muita perheitä joissa toinen kieli on joku muu kuin suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan sekaisin? Monikulttuurisuus on rikkaus.
En minä koe sitä rikkautena, että jumitun tänne pienen kulttuurin alueelle, mies ei tahdo opiskella Suomea ja oletusarvoisesti joudun joustamaan omista tarpeistani esimerkiksi siksi, että mies ei tahdo lomailla Suomessa vaan pysyä kotimaassaan tai mennä muualle lomalle.
Äitini nillittää jo nyt melkein joka viikko, että olisi kiva nähdä ja että on ikävä. Mitä sitten tapahtuu, jos teemme lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta, aivan kuin ulkomaalaiset olisivat jotain ulkoavaruuden olioita.
Siltä se minusta kieltämättä välillä tuntuu, kun tätä kaksikielistä suhdetta vieraassa maassa yrittelen. Tai siis käytännössä tämä suhde on yksikielinen, koska minun on opeteltava vierasta kieltä.
Tökkii pahasti, kun en pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla ja kun arvot miehen perheen kanssa ovat tyystin erilaisia.
Kovasti mietityttää ajatus, jättääkö tämä tähän vai uskaltaisiko tähän tehdä lapsia.
Älä tee. Ei se noin voikaan toimia. Edellyttää parempaa kielitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan sekaisin? Monikulttuurisuus on rikkaus.
En minä koe sitä rikkautena, että jumitun tänne pienen kulttuurin alueelle, mies ei tahdo opiskella Suomea ja oletusarvoisesti joudun joustamaan omista tarpeistani esimerkiksi siksi, että mies ei tahdo lomailla Suomessa vaan pysyä kotimaassaan tai mennä muualle lomalle.
Äitini nillittää jo nyt melkein joka viikko, että olisi kiva nähdä ja että on ikävä. Mitä sitten tapahtuu, jos teemme lapsia?
Eiväthän nuo ole kielellisiä ongelmia vaan joko kulttuurisia tai henkilöön liittyviä. Joko miehesi on ns. macho-kulttuurista tai sitten hän on muuten vain itsekäs eikä välitä sinun tunteistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan sekaisin? Monikulttuurisuus on rikkaus.
En minä koe sitä rikkautena, että jumitun tänne pienen kulttuurin alueelle, mies ei tahdo opiskella Suomea ja oletusarvoisesti joudun joustamaan omista tarpeistani esimerkiksi siksi, että mies ei tahdo lomailla Suomessa vaan pysyä kotimaassaan tai mennä muualle lomalle.
Äitini nillittää jo nyt melkein joka viikko, että olisi kiva nähdä ja että on ikävä. Mitä sitten tapahtuu, jos teemme lapsia?
Luuletko oikeasti että tilanne on tuo jokaisessa kaksikielisessä (btw, kaksikielinen suhde voi olla myös kahden suomalaisen välillä ja kielinä vaikka suomi ja saame) tai monikulttuurisessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän nuo ole kielellisiä ongelmia
Ovathan ne sikäli, että mies ei tahdo opiskella suomea eikä muuttaa Suomeen. Hän ei myöskään tahdo lomailla Suomessa, koska ei osaa kieltä ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Tulevaisuudessa ongelmaksi muodostuu myös se, ettei ole varaa matkustella, koska tämä on hyvin köyhä maa ja palkat Suomeen verrattuna ovat mitättömiä.
Eikö ole ihan ymmärrettävää, kun pohdituttaa, teenkö tähän tilanteeseen lapset?
Vierailija kirjoitti:
Luuletko oikeasti että tilanne on tuo jokaisessa kaksikielisessä (btw, kaksikielinen suhde voi olla myös kahden suomalaisen välillä ja kielinä vaikka suomi ja saame) tai monikulttuurisessa suhteessa?
En luule, mutta olen viime kuukausina lueskellut useita monikulttuurisista suhteista kertovia blogeja ja foorumitekstejä (englanniksi) ja hyvin monet näyttävät kärsivän kotipaikkaongelmasta. Toinen joutuu aina olemaan vieraassa ympäristössä ja luopumaan omista sukulaisuussuhteistaan.
Kun siihen päälle lisätään kieliongelma eli toisen osapuolen kyvyttömyys muuttaa toiseen maahan tekemään mitään järkevää, niin siinähän sitä ollaan.
Suomi-USA -perhe täällä, asumme Suomessa, yhdessä 10 vuotta ja lapsia. Eipä olla käyty jenkeissä kun lapset ovat pieniä. Vauvan kanssa vielä lentää, mutta taaperolle 8 tunnin lento on jo hankala. Seuraavan kerran sitten kun pitkät lennot eivät enää ole vaikeita. Kotona puhumme englantia, muualla toki suomea kun Suomessa asutaan. Lapset ovat kaksikielisiä. Lomaillaan millon missäkin.