Lue keskustelun säännöt.
Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
19.02.2018 |
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
No eipä pidä paikkansa, ainakaan meidän perheessä. Ollaan mieheni kanssa aivan tavallisia matala palkkaisia, suht kouluttamattomia duunareita, mutta yksi lapsistamme on lääkäri, ja toinen juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä opiskelen lääkäriksi ja en kyllä muita lisäkseni tiedä koulukavereista kenen vanhemmat olisivat duunareita. Varmasti niitäkin on, mutta todellakin vähemmistössä. Omat vanhemmat eivät todellakaan kannustaneet mua hakemaan ja yrittivät aina torpata mun lääkissuunnitelmia, sillä "sinne on mahdoton päästä". Ehkä he aidosti ajattelivat että tällä taustalla näin onkin, vaikka pärjäsin hyvin koulussa. Oli muuten todella nihkeää koko hakeminen, ensinnäkin kerätä se itsevarmuus kun vanhemmat eivät kannusta, tehdä töitä maksaakseen valmennuskurssit ja -kirjat (samalla vuokra ja ruoka) ja jatkaa hakemista epäonnistuneiden pääsykokeiden ja niistä seuranneen jatkuvan perheensisäisen lyttäämisen takia. Luojan kiitos se on ohi. Kaikki eivät todellakaan lähde samalta viivalta.
Duunariammatissa töitä ainakin puolittain harrastuspohjalta tekevänä on välillä huvittavaa joidenkin akateemisten alentuva suhtautuminen. Eivät tiedä, että olen heitä sekä varakkaampi, todennäköisesti älykkäämpi ja myös korkeammin koulutettu.
Sivistys ja akateemisuus ovat muuten kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
no joo näin on, mutta syitä tähän on liuta:
-usko siihen, mikä itselle voi olla mahdollista. Jos äippä on hypännyt laskuvarjolla, lapsellekin se on pienestä pitäen ihan realistinen ajatus tehdä sama perässä. Sama pätee ammatteihin, jos oma tavallinen arkinen äiti on lääkäri tai arkkitehti, se tuntuu helposti saavutettavissa olevalta asialta.
- kodin ilmapiiri: kuinka paljon luetaan kirjoja yms. suoraan älyn ja mielikuvituksen kehittymiseen vaikuttavat harrasteet, mm. elokuvissa, teatterissä käynti
- kodin varallisuus: kuinka paljon on varaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Liikunta vaikuttaa oppimiseen ja älyn kehittymiseen todella paljon. Kuinka paljon on varaa matkustella ja täten avartaa maailmaa. Kuinka paljon on varaa tukea lasten opintoja, on huojentavampaa opiskella se n. 6 vuotta ilman opintolainaa. ajatus aikuisuudesta kamalat opintolainat niskassa ei ole yhtä houkutteleva... tai jos joutuu tekemään paljon raskaita hanttihommia opintojen ohessa, käy myös rankaksi.
- geenit -> tottahan perimä vaikuttaa älykkyyteen.
- sosiaaliset suhteet -> suhteilla saa opintojen jälkeen niitä virkoja. Moni duunarin lapsi joka tekee sen ns. luokkaretken löytää kuitenkin edessään lasiseinän valmistumisen jälkeen. Nimi on tuntematon ja isin, äidin eikä enon /tädin kavereita ole sairaalan johdossa, ei koulun rehtorina, pankinjohtajana tms. mistä niitä parempia duuneja haetaan. Suhteisiin liittyy myös sellainen epäsuorempi juttu, että jos lapsesta asti tottuu liikkumaan tietyissä sos. piireissä, oppii sen tyylin: miten puhutaan, käyttäydytään, pukeudutaan jne.
- monta muuta syytä vielä ehkä, joita en nyt luetellut. Sanoisin että "luokkanousu" nykyään on vaikeampaa kuin 50-80-luvuilla, jolloin yht. kunnan rakennemuutoksesta johtuen lähdettiin maalta kaupunkiin ja uudenlaisen yht. kunnan tarpeisiin tarvittiin koulutetumpaa väkeä kuin ennen. Nykyään olen enemmän nähnyt luokkalaskuja, joissa akateemisten lapsista tuleekin epävarmuudessa eläviä matalapalkkalaisia. TÄtä olisi monen porvarinkin hyvä katsella avoimin silmin ympärillään... ei ole taattua, että oma lapsi saisi elää menestystarinan...
Tässä oli paljon hyviä pointteja. Mä lisäisin vielä yhden: taito ottaa selvää asioista ja ratkaista ongelmatilanteita. Jos vanhemmilta puuttuu nuo taidot, lapsi epäonnistuessaan tai ongelmatilanteen kohdatessaan jää helposti vaille vaihtoehtoista toimintatapaa tai ratkaisukeinoa ja sen vuoksi ajattelee, että peli on menetetty ja luovuttaa, koska ei enää kannata yrittää mitään.
http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0
Äidin koulutuksella on suomalaisen tutkimuksen mukaan suurempi vaikutus lapsen koulutukseen kuin isän. Akateemisesti koulutetun äidin lapsista tulee suurella todennäköisyydellä myös korkeasti koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän perheessä isä oli erittäin korkeasti akateemisesti koulutettu, äiti ei, mutta silti hyvässä asemassa työelämässä. Kolmesta lapsesta kukaan ei ole kouluttautunut mihinkään, edes ammattitutkinnolla, vaan ovat muuta kautta edenneet työurissaan, samoin kuin äitinsä.
Oma taustani on äiti akateeminen, isällä opistokoulutus. Itse opiskelen yliopistossa käytännössä samaa alaa kuin äitini. Olenkin miettinyt näitä "sekaperheitä", kuinka niistä jälkeläiset pärjäävät. Ilmeisesti kodin ilmapiiri ja kannustus vaikuttaa paljon opiskelukiinnostukseen..
Oman otantani perusteella sanoisin, että ammattikorkeakouluissa on paljon duunariperheistä tulevia opiskelijoita. Yliopistoissakin heitä toki on, mutta selvästi vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunariammatissa töitä ainakin puolittain harrastuspohjalta tekevänä on välillä huvittavaa joidenkin akateemisten alentuva suhtautuminen. Eivät tiedä, että olen heitä sekä varakkaampi, todennäköisesti älykkäämpi ja myös korkeammin koulutettu.
Sivistys ja akateemisuus ovat muuten kaksi eri asiaa.
Ihan jo insinööri ajamassa kaivinkonetta on monelle duunarille valtava ongelma, mitä sä nyt tällasta teet, perusta vaikka firma! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että älykkyydessä on isoja eroja. Toki panostamalla paljon opiskeluun sitä huonompaakin älliä voi kompensoida. Koulutus menee ihan väärille raiteille, kun vaatimukset pudotetaan heikomman (joki lahjattoman tai haluttoman) tasolle.
Ei Suomessa pitkään aikaan ole ollut vaikeaa päästä opiskelemaan yliopistoon, jos halua ja tarpeeksi kykyjä on ollut. Iltakoulussa on voinut opiskella ylioppilaaksi ja opintolainaa on saanut jo kymmeniä vuosia. Siis jos kotona ei ole laskettu vaikka lukioon.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi niin monilla se lääkärin ammatti on unelmana. Vastuullinen ja stressaava paskatyö, aika äkkiä se ihasteltu glooria muuttuu arjeksi.
Suurella palkallakaan ei loppujen lopuksi ole nykyisin merkitystä, ennen hienommalla väellä oli auto ja televisio kotona. Nyt niitä on toimeentulotuella elävilläkin. Rikkaammalla voi olla hienommat huonekalut, mutta loppujen lopuksi ihminen voi istua vain yhdellä tuolla kerrallaan.
Koska se on arvostettu, sitä tarvitaan aina ja yksi harvoista ammateista joilla on oikeasti merkitystä maailmassa.
o
Tottakai arvostan lääkärien työtä ja se on tärkeää. Sitä en ymmärrä, että sitä pidetään jonain äärimmäisen hienona ammattina ja ollaan sitten petytty, kun ei useista hakemisista huolimatta riitä rahkeet lääketieteelliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
Tätäkään faktaa ei saa tietenkään ääneen sanoa, mutta duunariperheissä esiintyy usein tällaista lasten lannistamista. Opetetaan vihaamaan "herroja" pienestä pitäen ja halveksitaan akateemisia sekä korkeakoulutettuja, hoetaan että duunariammatit ovat aitoa rehellistä työtä. Lapsen kiinnostusta kouluttautumiseen ei tueta. Akateemisissa perheissä varmasti esiintyy samanlaista nokannostelua duunareita kohtaan, mutta eihän kumpikaan oikein ole. Jos lääkäriperheen lapsi tahtoo putkiasentajaksi sitä pitäisi vanhempien tukea ja jos duunariperheessä lapsi tahtoo lukea asianajajaksi, niin vanhemmat eivät saisi lannistaa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että älykkyydessä on isoja eroja. Toki panostamalla paljon opiskeluun sitä huonompaakin älliä voi kompensoida. Koulutus menee ihan väärille raiteille, kun vaatimukset pudotetaan heikomman (joki lahjattoman tai haluttoman) tasolle.
Ei Suomessa pitkään aikaan ole ollut vaikeaa päästä opiskelemaan yliopistoon, jos halua ja tarpeeksi kykyjä on ollut. Iltakoulussa on voinut opiskella ylioppilaaksi ja opintolainaa on saanut jo kymmeniä vuosia. Siis jos kotona ei ole laskettu vaikka lukioon.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi niin monilla se lääkärin ammatti on unelmana. Vastuullinen ja stressaava paskatyö, aika äkkiä se ihasteltu glooria muuttuu arjeksi.
Suurella palkallakaan ei loppujen lopuksi ole nykyisin merkitystä, ennen hienommalla väellä oli auto ja televisio kotona. Nyt niitä on toimeentulotuella elävilläkin. Rikkaammalla voi olla hienommat huonekalut, mutta loppujen lopuksi ihminen voi istua vain yhdellä tuolla kerrallaan.
Koska se on arvostettu, sitä tarvitaan aina ja yksi harvoista ammateista joilla on oikeasti merkitystä maailmassa.
o
Tottakai arvostan lääkärien työtä ja se on tärkeää. Sitä en ymmärrä, että sitä pidetään jonain äärimmäisen hienona ammattina ja ollaan sitten petytty, kun ei useista hakemisista huolimatta riitä rahkeet lääketieteelliseen.
En tiedä mikä ammatti on erityisen hieno? Kuninkaalliseksi syntyminen? Mutta lääkärin ammatti on ainakin todella vaativa ja tarjoaa hyvät lähtökohdat mukavaan elämään töiden ulkopuolella. Eikä lääkikseen pääse pelkällä motivaatiolla, toisin kuin vaikka oikikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojasta polvi paranee kirjoitti:
Olen tehnyt tuon uskomattomalta kuulostavan sosiaalisen nousun. Vanhempani olivat maanviljelijöitä, minusta tuli valtiotieteellisen käynyt akateemikko. Kyllä se kodin ilmapiiri vaikuttaa todella paljon. Periytyvää on hyvä- ja huono-osaisuus. Jos ei kannusteta eikä opeteta ymmärtämään omia mahdollisuuksia, niin ei voi kovin kummoista elämää itselleen odottaa tulevaksi ja sen mukaisesti tehdään ratkaisut. Omalta isältäni jäi koulut kesken, koska hän joutui oman isänsä kuoltua nuorena ottamaan vastuun tilan hoidosta ja nuoremmista sisaruksista. Meitä lapsia hän kannusti aina koulunkäyntiin ja häpesi omaa tietämättömyyttään. Meistä tulikin hyvin koulutettuja ja siitä olen isälle kiitollinen.
Googlaa nyt vaikka ensin mikä akateemikko on ja kerro sitten lisää satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan aloittaja on.
Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.
Eiköhän ne maksut sitten pitäisi ulottaa myös amiksiin ja erityisesti luonnontieteelliseen amk-koulutukseen. Etenkin kun nykyisin niistä aloista niitä kalliita eli korkeapalkkaisia työelämän "huippuosaajia" näyttäisi tulevan, eikä suinkaan niistä paljon parjatuista yliopistoista kaiken maailman dosentteineen.
Amk-insinöörin tai tiettyjen amisalojen koulutukset ovat monia akateemisia aloja huomattavasti kalliimpia yhteiskunnan kannalta, koska kaikki niiden tarjoamat kokeelliset alat vaativat kalliita materiaaleja ja tutkimusvälineistöä huomattavasti suuremmalle joukolle opiskelijoita kuin mitä yliopistoissa opiskelee; on eri asia tarjota välineet ja materiaali viiden yliopiston 500 opiskelijalle kuin 50 amk:n 5000 opiskelijalle esim. opiskelijoiden pakollisissa labraharjoittelussa.
Humanistin tarvitsema kielioppi yms. lähinnä tekstinä oleva materiaali maksaa kirjastoille murto-osan siitä mitä näiden pelle pelottomien kokeelliset demot ja niihin vaadittavat laitteet yms. maksavat sen luonnontieteellisen kirjallisuuden ohella (luonnontieteiden liki vuosittain päivitetyt opukset ovat järjestään kalliimpia kuin humanistien vaatima kirjallinen materiaali). Kummasti silti yliopistojen kirjastoille ei edelleenkään ole mikään ongelma tilata satoja kappaleita luonnontieteilijöiden vaatimia opuksia, mutta humanistit saavat omalla kustannuksellaan ostaa kirjansa tai matkustaa tarvitsemiensa arkistojen luokse.
Lähes poikkeuksetta myös amk-opettajat nauttivat huomattavasti korkeampaa palkkaa kuin yliopistoissa opettavat vastineensa, pl. tietyt, tattadaa, luonnontieteelliset ja lääketieteen alat. Ala kuin ala on sitä kalliimpi, mitä enemmän sen harjoittelumatsku maksaa. Lääketiede on kaikkein kalleinta, biokemia, kemia ja fyssa myös, joskin juuri näillä aloilla ne erikoislaitteet maksavat huikeita summia materiaalien ohella, ja sisäänottomäärät ko. aloille ovat huomattavasti humanisteja suurempia. Joka vuosi luonnontieteissä aloittava satapäinen opiskelijajoukko vaatii ja saa omat päivitetyt kirjansa, amk-opiskelijat vaativat sitten omiin kirjastoihinsa samat opukset, jottei opiskelijoiden vaan tarvitsisi satsata omaa rahaansa tarvitsemiinsa kirjoihin.
Koko Suomi on kuitenkin täynnä näitä kalliita ammattikorkeakouluja huippupalkkaisine opettajineen, joten jos johonkin koulutukseen täällä tarvitaan maksut, on juuri amk-koulutus sille oikea osoite. Jos kerran koulutuskustannuksissa halutaan säästää, niin palautetaan entiset opistot, eikä syydetä rahaa enää jatkossa siihen, että lähes joka kunnassa pidetään yllä entisiä opistoja kaksi kertaa kauemmin kestäviä, ylikalliita amkkeja. Syntyvät säästöt voitaisiin ohjata sitten siihen oikeaan tutkimukseen eli yliopistoille ja näiden jatko-opiskelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunarien lapsista tiedän tulleen montakin hyvää lääkäriä ja varmasti vielä tulee lisää non stoppina :)
Ja lääkäreiden lapsista moni "joutuu" kyllä laittamaan näppylä hanskat käteen.
Tosin tätä ei voi duunarien lapset saada : Lääkikseen hakemisen preppaus kursseja KOLMENA vuonna peräkkäin ( maksaaks se joitan lähes 10 000 € per kesä), monet lääkärit maksavat lapsiensa lääkikseen
valmennuskursseja vaikka viitenä kesänä, kun ON PAKKO päästä lääkikseen.
Joten ei se viisaus vaan raha.
Vierailija kirjoitti:
Duunarien lapsista tiedän tulleen montakin hyvää lääkäriä ja varmasti vielä tulee lisää non stoppina :)
Ja lääkäreiden lapsista moni "joutuu" kyllä laittamaan näppylä hanskat käteen.
Tosin tätä ei voi duunarien lapset saada : Lääkikseen hakemisen preppaus kursseja KOLMENA vuonna peräkkäin ( maksaaks se joitan lähes 10 000 € per kesä), monet lääkärit maksavat lapsiensa lääkikseen
valmennuskursseja vaikka viitenä kesänä, kun ON PAKKO päästä lääkikseen.
Joten ei se viisaus vaan raha.
Lääkiksessä opiskelu taitaa olla aika helppoa, jos sinne pääsee rahalla ja sitten voi viettää 5 huoletonta vuotta ja senjälkeen valmistua noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olen mistä? Tutkimustuloksista vai asiasta ylipäätään?
Akateemisessa perheessä lapset tietävät jo ennen eskari-ikää, mitä ovat kritiikki, pessimismi ja argumentointi. Peruskoulupohjaiset vanhemmat opettavat omilla asenteillaan lapsille järjettömiä huutokohatuksa ja alisuoriutumista.
Apua, ei meillä ole kukaan lapsista tiennyt tuollaisia käsitteitä ennen eskaria, vaikka ollaan akateemisia molemmat vanhemmat! Täytyypä tentata lääkäriveljen lapsiltakin ja muita lähipiirin akateemisilta :D
Ja kyllä akateemisetkin huutaa... Ihan naurettavaa luoda jotain streotypiaa hillistystä akateemisesta.
Ja vauva.fi roskapostaajista ei yhtään mitään. Such is life.
Tiedän duunariperheen identtiset kaksoset, joista toinen meni amikseen ja toinen yliopistoon. :)
Mieheni on käynyt amiksen, eikä hänellä ole yhtään kiinnostusta opiskeluun. Minä olen käynyt yliopiston ja rakastan opiskelua. Jännä nähdä, minkälainen tyyppi lapsestamme tulee!
Tämä on valitettavan totta Suomessakin, missä kaikilla väitetään olevan samanarvoiset lähtökohdat. Itse tulen rikkinäisestä duunariperheestä ja opiskelen lääkiksessä, ja kuulun selvästi vähemmistöön kurssillamme. Todella suurella osalla on vähintään toinen vanhemmista lääkäri, ja melkein kaikilla muillakin vanhemmat ovat akateemisia.