Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Esim tutkitaan vaikka 1000 ihmistä ja kerätään vanhempien ammatit ja koulutukset. Sitten katsotaan, mitä on eniten...... ja kuinka paljon enemmän ...... sitten vasta voidaan antaa joitakin yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan aloittaja on.
Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Jos yliopistoissa olisi lukukausimaksut, niin minulla, siskollani ja aika monella muulla pienipalkkaisen yh-äidin(tai isän) lapsella olisi maisterin paperit jääneet saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö suuri osa lääkäreistä muka ole ns. duunareita? Ennemmin tutkisin viemäriä kylppärissä, kuin paskaista persereikää terveysasemalla.
t: ohjelmistosuunnittelija (duunari)
Toki lääkärikin on duunari, mutta kyllähän voi sanoa, että moni arvostaa tätä ammattia ja heillä on korkea palkka. Työnlaatu sitten voi olla eri asia, eikä kaikki persereikää tutki.
Kyllä itse mieltäisin duunariksi luokittelun ennemminkin työtehtävien kuin koulutuksen perusteella. Korkeasti koulutettukin voi työskennellä duunarina. Esim. perustyöntekijänä työskentelevä sairaanhoitaja on mielestäni duunari, mutta toimihenkilönä työskentelevä insinööri ei, vaikka molemmilla on täysin samantasoinen koulutus. Ennen saattoi myös tosiaan päästä hieman vähäisemmälläkin koulutuksella johtaja-/toimihenkilötehtäviin työkokemuksen tai lisäkurssien kautta, nykyään on kyllä käytännössä mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on, että kodin kirjamäärän korreloi lasten koulumenestykseen. Mitä enemmän kirjoja hyllyssä, sitä korkeampia arvosanoja!
Myös taiteella oli positiivinen korrelaatio koulumenestykseen.
Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kulttuurista ylipäätänsä, lapset pärjäävät paremmin koulussa. Vanhempien koulutus ei itse asiassa ole yhtä tärkeä kuin niiden tavat: onko lukeminen hyvä harrastus tai ei? Kyllä mekaanikko tai siivoja voi harrastaa lukemista, ei se kovin kallista ole. Varsinkaan jos käy kirjastossa. Mutta hyvät eväät opiskeluun lukeminen kyllä tarjoaa.
Yleensä ehkä noin, mutta minä ja kaverini oltiin luokallamme luultavasti ainoat pojat jotka luki kirjoja, eikä koulu kiinnostanut kumpaakaan pätkääkään ja arvosanat sen mukaiset. Miksi olisikaan kiinnostanut?
Puppua... olen itse lääkäri, ja molemmat lapseni ovat päättäneet valita duunarin ammatin. Kummallakin keskiarvo koulussa lähes 10, poika kirjoitti lukiosta 6 ällää ja tytär valitsi amiksen, ja nyt poika on rakennusmies ja tytär lähihoitaja... :-(
Miksi moni laittaa tähän ketjuun yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisista tapauksista? Varmasti heitä on, sitä ei kukaan kiistä. Tässä oli kuitenkin kyse nimenomaan KESKIARVOSTA.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että älykkyydessä on isoja eroja. Toki panostamalla paljon opiskeluun sitä huonompaakin älliä voi kompensoida. Koulutus menee ihan väärille raiteille, kun vaatimukset pudotetaan heikomman (joki lahjattoman tai haluttoman) tasolle.
Ei Suomessa pitkään aikaan ole ollut vaikeaa päästä opiskelemaan yliopistoon, jos halua ja tarpeeksi kykyjä on ollut. Iltakoulussa on voinut opiskella ylioppilaaksi ja opintolainaa on saanut jo kymmeniä vuosia. Siis jos kotona ei ole laskettu vaikka lukioon.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi niin monilla se lääkärin ammatti on unelmana. Vastuullinen ja stressaava paskatyö, aika äkkiä se ihasteltu glooria muuttuu arjeksi.
Suurella palkallakaan ei loppujen lopuksi ole nykyisin merkitystä, ennen hienommalla väellä oli auto ja televisio kotona. Nyt niitä on toimeentulotuella elävilläkin. Rikkaammalla voi olla hienommat huonekalut, mutta loppujen lopuksi ihminen voi istua vain yhdellä tuolla kerrallaan.
Koska se on arvostettu, sitä tarvitaan aina ja yksi harvoista ammateista joilla on oikeasti merkitystä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Puppua... olen itse lääkäri, ja molemmat lapseni ovat päättäneet valita duunarin ammatin. Kummallakin keskiarvo koulussa lähes 10, poika kirjoitti lukiosta 6 ällää ja tytär valitsi amiksen, ja nyt poika on rakennusmies ja tytär lähihoitaja... :-(
Samoin tosiaan akateemisten vanhempien 7 ällää kiroittanut poika meni hautausmalle töihin. Isovanhemmat olivat opettajia. Poikkeuksia siis löytyy, kun tehdään yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Etenkin äidin geeneistä.
Älä nyt ihan oikeasti usko että joku iltasanomien artikkeli on viimeinen sana tai edes millään lailla edustava osanen näin mutkikkaasta ja erittäin keskeneräisestä tieteen kentästä.
Oletko mies?
pojasta polvi paranee kirjoitti:
Olen tehnyt tuon uskomattomalta kuulostavan sosiaalisen nousun. Vanhempani olivat maanviljelijöitä, minusta tuli valtiotieteellisen käynyt akateemikko. Kyllä se kodin ilmapiiri vaikuttaa todella paljon. Periytyvää on hyvä- ja huono-osaisuus. Jos ei kannusteta eikä opeteta ymmärtämään omia mahdollisuuksia, niin ei voi kovin kummoista elämää itselleen odottaa tulevaksi ja sen mukaisesti tehdään ratkaisut. Omalta isältäni jäi koulut kesken, koska hän joutui oman isänsä kuoltua nuorena ottamaan vastuun tilan hoidosta ja nuoremmista sisaruksista. Meitä lapsia hän kannusti aina koulunkäyntiin ja häpesi omaa tietämättömyyttään. Meistä tulikin hyvin koulutettuja ja siitä olen isälle kiitollinen.
Akateemikko? Niinkö?
Tosiaan on kyse keskiarvoista. Päättäjät ovat halunneet selvittää tätä asiaa, koska on haluttu auttaa varsinkin köyhiä perheitä. Koulutus on nähty yhtenä keinona välttää köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Toki sitten voidaan mennä taas kysymykseen, onko köyhä onneton. No ei välttämättä ja sitten voidaan tutkia, mikä saa ihmisen onnelliseksi. Ilmeisesti se, että voi toteuttaa itseään, ja sekin on luultavasti keskiarvo, ei päde kaikkiin.
Jaa...kirjoitin pitkän viestin elämästäni, en mitään loukkaavaa tai asiatonta. Nyt se meni ”tarkistukseen” eli hävisi bittitaivaaseen. Että tämmöset turhauttaa, koskaan ei voi tietää mikä sana on sensuurilistalla. Pitäkää tunkkinne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö suuri osa lääkäreistä muka ole ns. duunareita? Ennemmin tutkisin viemäriä kylppärissä, kuin paskaista persereikää terveysasemalla.
t: ohjelmistosuunnittelija (duunari)
Toki lääkärikin on duunari, mutta kyllähän voi sanoa, että moni arvostaa tätä ammattia ja heillä on korkea palkka. Työnlaatu sitten voi olla eri asia, eikä kaikki persereikää tutki.
Moni arvostaa, mutta eihän arvostusta voi syödä.
Vierailija kirjoitti:
pojasta polvi paranee kirjoitti:
Olen tehnyt tuon uskomattomalta kuulostavan sosiaalisen nousun. Vanhempani olivat maanviljelijöitä, minusta tuli valtiotieteellisen käynyt akateemikko. Kyllä se kodin ilmapiiri vaikuttaa todella paljon. Periytyvää on hyvä- ja huono-osaisuus. Jos ei kannusteta eikä opeteta ymmärtämään omia mahdollisuuksia, niin ei voi kovin kummoista elämää itselleen odottaa tulevaksi ja sen mukaisesti tehdään ratkaisut. Omalta isältäni jäi koulut kesken, koska hän joutui oman isänsä kuoltua nuorena ottamaan vastuun tilan hoidosta ja nuoremmista sisaruksista. Meitä lapsia hän kannusti aina koulunkäyntiin ja häpesi omaa tietämättömyyttään. Meistä tulikin hyvin koulutettuja ja siitä olen isälle kiitollinen.
Ohis omassa lähipiirissä myös näitä maanviljelöiden akateemisia lapsia. Ikä 40+. Ilmeisesti maanviljelykodeissa oli erilaiset lähtökohdat kuin duunariperheissä.
On. Itsekin olen sieltä ponnistanut ylemmäs. Yrittäjyyskasvatus, vahva omistamisen halu (maat, metsät, talot) plus maanviljelijöillä ei ollut mahdollisuutta opiskella, koska piti jatkaa sukutilan hoitoa. Ja parhaimmillaan se oli varsinkin ennen ihan tuottavaakin, eli oli varaa kannustaa lapsien nousua taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse mieltäisin duunariksi luokittelun ennemminkin työtehtävien kuin koulutuksen perusteella. Korkeasti koulutettukin voi työskennellä duunarina. Esim. perustyöntekijänä työskentelevä sairaanhoitaja on mielestäni duunari, mutta toimihenkilönä työskentelevä insinööri ei, vaikka molemmilla on täysin samantasoinen koulutus. Ennen saattoi myös tosiaan päästä hieman vähäisemmälläkin koulutuksella johtaja-/toimihenkilötehtäviin työkokemuksen tai lisäkurssien kautta, nykyään on kyllä käytännössä mahdotonta.
No ei ainakaan ohjelmistoalalla ole mahdotonta. Liekkö joissain paikoissa kaikki rivikoodaajat ylempiä toimihenkilöitä lähinnä siksi, että tessi on huonompi kuin ns. duunarilla.
Enpä tiedä, lääkärikin joutuu kyllä ikänsä töitä painamaan tai ainakin vuosikymmeniä, että siinä mielessä ei ole kauheasti duunaria edellä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tutkimustulokset eivät ota huomioon yksilöitä, vaan tulokset saadaan niin, kun katsotaan, mitä tapauksia on eniten. Yksittäiset tapaukset jätetää huomiotta, kun julkaistaan tutkimustuloksia.
Aamen. Näillä ”minä, isäni, serkkuni, naapurini on poikkeus” -tyypit sotkee kerrankin hyvän ketjun. TIEDETÄÄN, AP sanoi sen jo aloitusviestissä. Joillakin on ollut enemmän kannustusta kuin älyä.
Vierailija kirjoitti:
Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta.
Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.
Sinun siteeraamasi perinnöllisyysarvio perustuu kaksostutkimuksiin, jotka eivät kerro suoraan geenien ja ympäristön välisestä kausaliteettisuhteesta. Samalla menetelmällä saadaan esimerkiksi ihmisten universaalien vahvasti geenien määrittämien ominaisuuksien, kuten silmien tai pään perinnöllisyysarvioksi 0 % -kaksostutkimukset mittaavat ainoastaan tietyn ominaisuuden (tässä tapauksessa vielä sellaisen, jonka olemassaolosta ja määritelmästä ei ole konsensusta) vaihtelua TIETYSSÄ populaatiossa TIETTYNÄ aikana. Sillä ei voida ennustaa yksilötason älykkyysosamäärää eikä populaatioiden välistä älykkyysosamäärien vaihtelua, eikä se kerro mitään geenien ja ympäristön interaktiosta. Todellisuudessa geenien ja ympäristön vaikutusta ei voi täysin erottaa toisistaan.. Jo elämä itsessään vaatii tietyt olosuhteet kehittyäkseen, myös lajityypilliset kypsymisprosessit, joita geneettiset koodit ohjaavat. Kaksostutkimuksia tulkitaan etenkin psykologiassa harhaanjohtavasti ja niistä tehdään aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ominaisuuksien periytymisestä. Kyseessä ei ole mikään kaikkivoipa metodi ja se kertoo lähinnä sen, onko viitteitä siitä, että tietyt fenotyyppiset ominaisuudet omaavat jonkinlaisen geneettisen pohjan. Geenitutkimuksissa ei olla löydetty lähellekkään yhtä vahvaa periytyvyyttä älykkyysosamäärälle kuin kaksostutkimuksissa eikä perytyminen ole lähellekään noin simppeliä, että voidaan yksilötasolla arvioida suoraan geenien ja ympäristön kausaalisia vaikutuksia.
Eikö suuri osa lääkäreistä muka ole ns. duunareita? Ennemmin tutkisin viemäriä kylppärissä, kuin paskaista persereikää terveysasemalla.
t: ohjelmistosuunnittelija (duunari)