Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.

Tämä asia on tutkittu ja geeneillä on lopulta kovin pieni vaikutus, sanoi mun biologian opettaja. Paljon vaikuttaa se, paljon  enemmän vaikuttaa vanhempien asenne ja myös kaveripiiri

Olisi kiva tietää mikä tutkimus noin väittää, olen nimittäin itse ihan eri käsityksessä älykkyyden periytymisestä. Tietenkin älykkäitä duunareita on ja älykkään duunarin lapset helposti ryhtyvät myös duunarin hommiin, eli ympäristö vaikuttaa paljon elämänkulkuun, mutta syntyjään tyhmälle ei voi asenteella saada korkeaa äo:ta eikä toisaalta älykkäästä voi tehdä tyhmää ympäristön vaikutuksella.

Ei tietenkään ole tutkimuksia asioista, joita ei haluta rahoittaa.  Meillä isän koulutus opistoaste ja äidillä amis, lapsisilla yliopistotutkinnot.  Äidin suvussa enempi duunareita, isän yliopiston käyneitä.  Tehtiin äö testi koko perhe, kun lapset oli  n. 18v ja sen mukaan isällä suurin ja äidillä pienin , lapset siinä välissä. 

Tosin naapurien duunariperheissä on tohtoreita ja muita yliopiston käyneitä lapset. Olisko ympäristövaikutus ?

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Päinvastoin, lukukausimaksut ovat varma tapa sulkea ne lahjakkaat varattomat koulutusputken ulkopuolelle. Siksihän moni niitä havitteleekin, että saataisiin säädyt takaisin.

Akateemisuus ei vaadi erityise korkeaa älykkyyttä, normaali äly riittää maisterintutkintoon useimmilla aloilla (pl. ehkä joku matematiikka ja teoreettinen fysiikka). Sen vuoksi muut vaikuttavat asiat ovat merkityksellisempiä. Näkeehän tämän jo Suomessa, jossa suomenkielisen väestön yliopistotaival on ollut niin lyhyt, ettei siinä ajassa vielä ole ehtinyt muodostua mitään jakoja niiden kuuluisien geenien suhteen, eivätkä kaikki luokkanousuun kyenneet ensimmäisen polven akateemiset varmasti ole mitään erittäin älykkäitä.

Montako sukupolvea tarvitaan, että jako geenien mukaan tulee todistettua. Minulla sekä isoisän isovanhemmat että isoäidin vanhemmat opiskelivat yliopistossa. Ja siitä eteenpäin jokainen sukupolvi on ollut akateeminen. Olen siis viidennen polven akateeminen - se ei vielä riitä?

Tiedän perheen, jossa äiti on ollut kotiäitinä suurimman osan elämästään ja isä automekaanikko. Lapset ovat molemmat akateemisen tutkinnon suorittaneita, koska heiltä vaadittiin lapsena todella paljon, oli uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Olivat jo peruskoulussa kympin oppilaita ja suorittajia. Hassua, että tämä perheenäiti ottaa kasvatuksesta kaiken kunnian ja kokee itsekin olevansa muita duunareita parempi ihminen, koska hänen lapsensa on menestyneitä vaikkei itse ole käytännössä muuta kuin äiti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Päinvastoin, lukukausimaksut ovat varma tapa sulkea ne lahjakkaat varattomat koulutusputken ulkopuolelle. Siksihän moni niitä havitteleekin, että saataisiin säädyt takaisin.

Akateemisuus ei vaadi erityise korkeaa älykkyyttä, normaali äly riittää maisterintutkintoon useimmilla aloilla (pl. ehkä joku matematiikka ja teoreettinen fysiikka). Sen vuoksi muut vaikuttavat asiat ovat merkityksellisempiä. Näkeehän tämän jo Suomessa, jossa suomenkielisen väestön yliopistotaival on ollut niin lyhyt, ettei siinä ajassa vielä ole ehtinyt muodostua mitään jakoja niiden kuuluisien geenien suhteen, eivätkä kaikki luokkanousuun kyenneet ensimmäisen polven akateemiset varmasti ole mitään erittäin älykkäitä.

Montako sukupolvea tarvitaan, että jako geenien mukaan tulee todistettua. Minulla sekä isoisän isovanhemmat että isoäidin vanhemmat opiskelivat yliopistossa. Ja siitä eteenpäin jokainen sukupolvi on ollut akateeminen. Olen siis viidennen polven akateeminen - se ei vielä riitä?

Ei riitä. Eihän viisi sukupolvea ole kuin (reilu) sata vuotta. Evolutiivisessa mielessä kärpäsenkakka Itämeressä, enkä ole edes biologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Olen kanssasi eri mieltä. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista pieni vähemmistö tulee poikkeuksellisen etuoikeutetuista oloista. Ja opiskelen ns. statusalalla, jolla on ehkä enemmän hyvistä lähtökohdista olevia. Minulla ei ainakaan olisi ollut mahdollisuuksia opiskella yliopistossa, jos siitä olisi pitänyt maksaa. Olen varsin keskiluokkaisesta perheestä, isäni kyllä akateeminen mutta ei mikään huippupalkkainen. Koko opiskeluajan olen tehnyt töitä pystyäkseni kustantamaan opiskeluni, koska opintotuki ei ole ainakaan pk-seudulla riittävä. Kyllä tähän on vaadittu kovaa sisua ja motivaatiota.

Jos Suomessa olisi lukukausimaksut yliopistoissa, silloin nimenomaan vain hyväosaiset pystyisivät kouluttautumaan korkealle. Monta tieteenalaa myös kuihtuisi pois; kuka nyt haluaisi opiskella aineita, joista ei saa varmaa työpaikkaa ja hyvää palkkaa, jotta investointi olisi kannattavaa? Pian meillä ei olisikaan kuin lääkäreitä, ekonomeja ja juristeja! Kuka haluaisi vaikkapa nykyisillä palkoilla maksaa opiskellakseen opettajaksi, teologiksi tai ravitsemusterapeutiksi? Nykyään kuitenkin valtaosa yliopisto-opiskelijoista on ihan tavallisista perheistä, tavallisia ihmisiä joilla on vähintään normaali älykkyysosamäärä ja motivaatiota pitkähköön opiskeluun - eihän se sen enempää vaadi monella alalla. Se, että monella on akateeminen tausta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi rikas, hyväosainen tai etuoikeutettu.

Toisaalta ajattelen ainakin itseni kohdalta, että tietynlaiset arvot myös periytyy.

Olen itse amk:n käynyt ja perus 8-16 "duunarityössä".

Kun seuraan esim. di ja ktm tuttujeni jatkuvia yt:itä, työelämän vaatimuksia, yms. ja jatkuvaa epävarmuutta siitä että vaikka teet työsi kuinka hyvin voit olla seuraava lähtijä, niin mietityttää että mihin sitä kannattaa lapsiaan kannustaa?

Että olisiko elämässä jotain muutakin tärkeää kuin tuottaa voittoa kasvottomille omistajille esim. perheen kustannuksella.

Minun vanhempani ovat molemmat akateemisia, itse olen duunari. Ei oikeastaan haittaa, olen tyytyväinen elämääni näin. Vanhemmat sanoivat ollessani 9.-luokalla, että hainpa sitten lukioon tai ammattikouluun, niin kannustavat minua. Mikä oli todella hyvä kuulla, eikä sitten tuntunutkaan niin pahalta mennä ammattikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Päinvastoin, lukukausimaksut ovat varma tapa sulkea ne lahjakkaat varattomat koulutusputken ulkopuolelle. Siksihän moni niitä havitteleekin, että saataisiin säädyt takaisin.

Akateemisuus ei vaadi erityise korkeaa älykkyyttä, normaali äly riittää maisterintutkintoon useimmilla aloilla (pl. ehkä joku matematiikka ja teoreettinen fysiikka). Sen vuoksi muut vaikuttavat asiat ovat merkityksellisempiä. Näkeehän tämän jo Suomessa, jossa suomenkielisen väestön yliopistotaival on ollut niin lyhyt, ettei siinä ajassa vielä ole ehtinyt muodostua mitään jakoja niiden kuuluisien geenien suhteen, eivätkä kaikki luokkanousuun kyenneet ensimmäisen polven akateemiset varmasti ole mitään erittäin älykkäitä.

Montako sukupolvea tarvitaan, että jako geenien mukaan tulee todistettua. Minulla sekä isoisän isovanhemmat että isoäidin vanhemmat opiskelivat yliopistossa. Ja siitä eteenpäin jokainen sukupolvi on ollut akateeminen. Olen siis viidennen polven akateeminen - se ei vielä riitä?

Ei riitä. Eihän viisi sukupolvea ole kuin (reilu) sata vuotta. Evolutiivisessa mielessä kärpäsenkakka Itämeressä, enkä ole edes biologi.

Suomessa ongelmaksi tulee se, että naisia ei ole hyväksytty yliopistoon kuin suunnilleen 100 vuotta. Ennen sitä piti anoa erivapaus sukupuolestaan, että pääsi opiskelemaan, joten yli 5 sukupolven akateemisia perheitä on hankala löytää.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ajattelen ainakin itseni kohdalta, että tietynlaiset arvot myös periytyy.

Olen itse amk:n käynyt ja perus 8-16 "duunarityössä".

Kun seuraan esim. di ja ktm tuttujeni jatkuvia yt:itä, työelämän vaatimuksia, yms. ja jatkuvaa epävarmuutta siitä että vaikka teet työsi kuinka hyvin voit olla seuraava lähtijä, niin mietityttää että mihin sitä kannattaa lapsiaan kannustaa?

Että olisiko elämässä jotain muutakin tärkeää kuin tuottaa voittoa kasvottomille omistajille esim. perheen kustannuksella.

Teknologia-alalle mahdollisimman korkealle, oikikseen tai lääkikseen. Ei voi mennä harhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Olen kanssasi eri mieltä. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista pieni vähemmistö tulee poikkeuksellisen etuoikeutetuista oloista. Ja opiskelen ns. statusalalla, jolla on ehkä enemmän hyvistä lähtökohdista olevia. Minulla ei ainakaan olisi ollut mahdollisuuksia opiskella yliopistossa, jos siitä olisi pitänyt maksaa. Olen varsin keskiluokkaisesta perheestä, isäni kyllä akateeminen mutta ei mikään huippupalkkainen. Koko opiskeluajan olen tehnyt töitä pystyäkseni kustantamaan opiskeluni, koska opintotuki ei ole ainakaan pk-seudulla riittävä. Kyllä tähän on vaadittu kovaa sisua ja motivaatiota.

Jos Suomessa olisi lukukausimaksut yliopistoissa, silloin nimenomaan vain hyväosaiset pystyisivät kouluttautumaan korkealle. Monta tieteenalaa myös kuihtuisi pois; kuka nyt haluaisi opiskella aineita, joista ei saa varmaa työpaikkaa ja hyvää palkkaa, jotta investointi olisi kannattavaa? Pian meillä ei olisikaan kuin lääkäreitä, ekonomeja ja juristeja! Kuka haluaisi vaikkapa nykyisillä palkoilla maksaa opiskellakseen opettajaksi, teologiksi tai ravitsemusterapeutiksi? Nykyään kuitenkin valtaosa yliopisto-opiskelijoista on ihan tavallisista perheistä, tavallisia ihmisiä joilla on vähintään normaali älykkyysosamäärä ja motivaatiota pitkähköön opiskeluun - eihän se sen enempää vaadi monella alalla. Se, että monella on akateeminen tausta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi rikas, hyväosainen tai etuoikeutettu.

Ei maailmalla, jossa lukukausimaksut voivat olla huomattavat, ole mikään ala kuihtunut pois. Tosin osaavat markkinoida koulutuksia myös ulkomaisille opiskelijoille.

Mielenkiintoista on, että kodin kirjamäärän korreloi lasten koulumenestykseen. Mitä enemmän kirjoja hyllyssä, sitä korkeampia arvosanoja!

Myös taiteella oli positiivinen korrelaatio koulumenestykseen.

Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kulttuurista ylipäätänsä, lapset pärjäävät paremmin koulussa. Vanhempien koulutus ei itse asiassa ole yhtä tärkeä kuin niiden tavat: onko lukeminen hyvä harrastus tai ei? Kyllä mekaanikko tai siivoja voi harrastaa lukemista, ei se kovin kallista ole. Varsinkaan jos käy kirjastossa. Mutta hyvät eväät opiskeluun lukeminen kyllä tarjoaa.

Tuo vanhemman koulutusasteen vaikutus on varmasti sidoksissa myös kulttuuriin ja maan yleiseen kehitystasoon. On paljon kulttuurikohtaisia eroja mm. sen suhteen kuinka paljon isä on ylipäänsä läsnä ja mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä.  Geenit toki toimii suht samalla tavalla kaikkialla.

Yksi syy miksi kehitysapu köyhissä maissa keskittyy niin vahvasti naisten kouluttamiseen on se että lukutaitoisen äidin lapset oppivat lähes poikkeuksetta lukemaan sukupuolesta riippumatta ja menevät kouluun, mutta isän lukutaidolla vastaavaa korrelaatiota ei ole. 

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0276562416300038

https://equityhealthj.biomedcentral.com/articles/10.1186/1475-9276-3-9 Uganda

https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED558149.pdf USA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Minun molemat lapset ovat itse rahoittaneet opintonsa, tekemällä sivussa työtä. Sekä molemat ovat omistaneet itse hankkimiaan osakkeita.  Tytär jopa niin että oli valmistuessaan maisteriksi 27v iässä , työnjohtajakokemusta 3v ja  ulkomailla 1v työssä.  Isä ja äiti monesti työttömänä, korkeintaan pätkätöissä.

Tosiasia on, että älykkyydessä on isoja eroja. Toki panostamalla paljon opiskeluun sitä huonompaakin älliä voi kompensoida. Koulutus menee ihan väärille raiteille, kun vaatimukset pudotetaan heikomman (joki lahjattoman tai haluttoman) tasolle.

Ei Suomessa pitkään aikaan ole ollut vaikeaa päästä opiskelemaan yliopistoon, jos halua ja tarpeeksi kykyjä on ollut. Iltakoulussa on voinut opiskella ylioppilaaksi ja opintolainaa on saanut jo kymmeniä vuosia. Siis jos kotona ei ole laskettu vaikka lukioon.

Sitä en kyllä ymmärrä miksi niin monilla se lääkärin ammatti on unelmana. Vastuullinen ja stressaava paskatyö, aika äkkiä se ihasteltu glooria muuttuu arjeksi.

Suurella palkallakaan ei loppujen lopuksi ole nykyisin merkitystä, ennen hienommalla väellä oli auto ja televisio kotona. Nyt niitä on toimeentulotuella elävilläkin. Rikkaammalla voi olla hienommat huonekalut, mutta loppujen lopuksi ihminen voi istua vain yhdellä tuolla kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.

Etenkin äidin geeneistä.

Älä nyt ihan oikeasti usko että joku iltasanomien artikkeli on viimeinen sana tai edes millään lailla edustava osanen näin mutkikkaasta ja erittäin keskeneräisestä tieteen kentästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Olen kanssasi eri mieltä. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista pieni vähemmistö tulee poikkeuksellisen etuoikeutetuista oloista. Ja opiskelen ns. statusalalla, jolla on ehkä enemmän hyvistä lähtökohdista olevia. Minulla ei ainakaan olisi ollut mahdollisuuksia opiskella yliopistossa, jos siitä olisi pitänyt maksaa. Olen varsin keskiluokkaisesta perheestä, isäni kyllä akateeminen mutta ei mikään huippupalkkainen. Koko opiskeluajan olen tehnyt töitä pystyäkseni kustantamaan opiskeluni, koska opintotuki ei ole ainakaan pk-seudulla riittävä. Kyllä tähän on vaadittu kovaa sisua ja motivaatiota.

Jos Suomessa olisi lukukausimaksut yliopistoissa, silloin nimenomaan vain hyväosaiset pystyisivät kouluttautumaan korkealle. Monta tieteenalaa myös kuihtuisi pois; kuka nyt haluaisi opiskella aineita, joista ei saa varmaa työpaikkaa ja hyvää palkkaa, jotta investointi olisi kannattavaa? Pian meillä ei olisikaan kuin lääkäreitä, ekonomeja ja juristeja! Kuka haluaisi vaikkapa nykyisillä palkoilla maksaa opiskellakseen opettajaksi, teologiksi tai ravitsemusterapeutiksi? Nykyään kuitenkin valtaosa yliopisto-opiskelijoista on ihan tavallisista perheistä, tavallisia ihmisiä joilla on vähintään normaali älykkyysosamäärä ja motivaatiota pitkähköön opiskeluun - eihän se sen enempää vaadi monella alalla. Se, että monella on akateeminen tausta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi rikas, hyväosainen tai etuoikeutettu.

Millaisista lukukausimaksuista nyt puhutaan? Tuskin nyt tarkoitettiin mitään jenkkityylistä 150 000 euron maisterikoulutusta vaan nimellistä maksua, esim. 1500 euroa vuodessa. Siinä on iso ero. 

Olen tehnyt tuon uskomattomalta kuulostavan sosiaalisen nousun. Vanhempani olivat maanviljelijöitä, minusta tuli valtiotieteellisen käynyt akateemikko. Kyllä se kodin ilmapiiri vaikuttaa todella paljon. Periytyvää on hyvä- ja huono-osaisuus. Jos ei kannusteta eikä opeteta ymmärtämään omia mahdollisuuksia, niin ei voi kovin kummoista elämää itselleen odottaa tulevaksi ja sen mukaisesti tehdään ratkaisut. Omalta isältäni jäi koulut kesken, koska hän joutui oman isänsä kuoltua nuorena ottamaan vastuun tilan hoidosta ja nuoremmista sisaruksista. Meitä lapsia hän kannusti aina koulunkäyntiin ja häpesi omaa tietämättömyyttään. Meistä tulikin hyvin koulutettuja ja siitä olen isälle kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Päinvastoin, lukukausimaksut ovat varma tapa sulkea ne lahjakkaat varattomat koulutusputken ulkopuolelle. Siksihän moni niitä havitteleekin, että saataisiin säädyt takaisin.

Akateemisuus ei vaadi erityise korkeaa älykkyyttä, normaali äly riittää maisterintutkintoon useimmilla aloilla (pl. ehkä joku matematiikka ja teoreettinen fysiikka). Sen vuoksi muut vaikuttavat asiat ovat merkityksellisempiä. Näkeehän tämän jo Suomessa, jossa suomenkielisen väestön yliopistotaival on ollut niin lyhyt, ettei siinä ajassa vielä ole ehtinyt muodostua mitään jakoja niiden kuuluisien geenien suhteen, eivätkä kaikki luokkanousuun kyenneet ensimmäisen polven akateemiset varmasti ole mitään erittäin älykkäitä.

Montako sukupolvea tarvitaan, että jako geenien mukaan tulee todistettua. Minulla sekä isoisän isovanhemmat että isoäidin vanhemmat opiskelivat yliopistossa. Ja siitä eteenpäin jokainen sukupolvi on ollut akateeminen. Olen siis viidennen polven akateeminen - se ei vielä riitä?

Mikään määrä ei riitä, sori. Geenit ei toimi noin. Jos ruvetaan erottelemaan ihmisiä kasteihin, tulos on väistämättä räikeä epäoikeudenmukaisuus ja meritokratian illuusiokin haihtuu välittömästi ilmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan aloittaja on.

Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Tätä olen itsekin usein miettinyt ja kummastellut miksi kohtuullinen lukukausimaksu tai edes opintoajan rahoittaminen opintolainalla olisi niin kaamea asia. Yliopisto-opiskelijat on pääosin yhteiskunnan hyväosaisia ja varakkaista/pärjäävistä perheistä ja itsekin tulevaa eliittiä. Toki poikkeuksiakin on mutta pääosin näin. Siksi en näe yhtään kohtuuttomana että fiksuilta lahjakkailta nuorilta ihmisiltä edellytettäisiin pientä taloudellista sijoitusta opiskeluvaiheessa vastineeksi siitä isosta yhteiskunnallisesta sijoituksesta (yliopistokoulutus) jonka saavat.

Olen kanssasi eri mieltä. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista pieni vähemmistö tulee poikkeuksellisen etuoikeutetuista oloista. Ja opiskelen ns. statusalalla, jolla on ehkä enemmän hyvistä lähtökohdista olevia. Minulla ei ainakaan olisi ollut mahdollisuuksia opiskella yliopistossa, jos siitä olisi pitänyt maksaa. Olen varsin keskiluokkaisesta perheestä, isäni kyllä akateeminen mutta ei mikään huippupalkkainen. Koko opiskeluajan olen tehnyt töitä pystyäkseni kustantamaan opiskeluni, koska opintotuki ei ole ainakaan pk-seudulla riittävä. Kyllä tähän on vaadittu kovaa sisua ja motivaatiota.

Jos Suomessa olisi lukukausimaksut yliopistoissa, silloin nimenomaan vain hyväosaiset pystyisivät kouluttautumaan korkealle. Monta tieteenalaa myös kuihtuisi pois; kuka nyt haluaisi opiskella aineita, joista ei saa varmaa työpaikkaa ja hyvää palkkaa, jotta investointi olisi kannattavaa? Pian meillä ei olisikaan kuin lääkäreitä, ekonomeja ja juristeja! Kuka haluaisi vaikkapa nykyisillä palkoilla maksaa opiskellakseen opettajaksi, teologiksi tai ravitsemusterapeutiksi? Nykyään kuitenkin valtaosa yliopisto-opiskelijoista on ihan tavallisista perheistä, tavallisia ihmisiä joilla on vähintään normaali älykkyysosamäärä ja motivaatiota pitkähköön opiskeluun - eihän se sen enempää vaadi monella alalla. Se, että monella on akateeminen tausta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi rikas, hyväosainen tai etuoikeutettu.

Millaisista lukukausimaksuista nyt puhutaan? Tuskin nyt tarkoitettiin mitään jenkkityylistä 150 000 euron maisterikoulutusta vaan nimellistä maksua, esim. 1500 euroa vuodessa. Siinä on iso ero. 

No tuohan nyt ei edes ratkaisisi sitä tulonsiirto-ongelmaa millään tavalla, karsisi vaan isomman osan niistä pois joiden nytkin on vaikea rahoittaa opintojaan.