Lue keskustelun säännöt.
Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
19.02.2018 |
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
No, en tiedä miten tuo duunarit versus herrat-jaotteluu enää istuu nyky-yhteiskuntaan.
Valtaosa nuorista käy lukion ja korkeakoulutettujakin on suunnilleen joka toinen. Akateemisia työttömiä on paljon. Toisaalta esim. omaa yritystä pyörittävä LVI-asentaja lyö kevyesti ansioillaan laudalta jonkun yliopiston tutkijatohtorin.
Mutta joo, toki perheen arvot, yhteiskunnalliset lähtökohdat ja suhde koulutukseen periytyy kasvatuksen myötä Myös lahjakkuus/älykkyys periytyy jossain määrin vaikka tämä tabu onkin, osalle koulunkäynti on jo siitäkin syystä mielekkäämpää ja helpompaa kuin toisille.
Voiko tosiaan sanoa, että "valtaosa"? Aika tasaisesti tuntuvat peruskoulun päättävät nuoret nykyään jakautuvan lukioon ja ammatilliseen koulutukseen, suunnilleen 50-50. Ehkä ammatillisen koulutuksen suosiota on tosin nostanut ainakin osittain se, että sieltäkin pystyy halutessaan jatkamaan kolmannelle asteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina. Isäni on näytelmäkirjailija, mutta minusta tuli hiilikaivosmies. Arvot ei oikein kohtaa. Aina menee riitelyksi, kun käyn kotona.
Akateemisuus on periytyvämpää kuin duunarius. On paljon todennäköisempää, että duunariperheen lapsi opiskelee korkealle, kuin että akateemisten vanhempien lapsista tulis amis.
Mun akateemisten vahempien kaikki lapset on yliopistokoulutettuja. Amis-vaihtoehto ei koskaan edes käynyt mielessä, meidän kaikkien oletettiin menevän lukioon ja kannustettiin kouluttautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti se menee juuri näin. Tutkimusten valossa isän koulutusaste on vaikuttavampi lapsen elämään kuin äidin. Eli mitä korkeammin kouluttautunut isä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös lapset opiskelevat pitkälle. Tilastojen valossa siis amiksen käyneiden isien lapset saavat kaikkein huonoimman koulutuksen. Aina toki ei mennä tilastojen mukaan, itsekin olen maisterin tutkinnon suorittanut vaikka isäni (ja itseasiassa myös äitini) on käynyt amiksen.
Olen aina luullut että se on toisinpäin, että äidin koulutusaste on suurempi indikaattori sille miten lapset tulevat kouluttautumaan?
Linkatkaa tutkimuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Tämä asia on tutkittu ja geeneillä on lopulta kovin pieni vaikutus, sanoi mun biologian opettaja. Paljon vaikuttaa se, paljon enemmän vaikuttaa vanhempien asenne ja myös kaveripiiri
Olisi kiva tietää mikä tutkimus noin väittää, olen nimittäin itse ihan eri käsityksessä älykkyyden periytymisestä. Tietenkin älykkäitä duunareita on ja älykkään duunarin lapset helposti ryhtyvät myös duunarin hommiin, eli ympäristö vaikuttaa paljon elämänkulkuun, mutta syntyjään tyhmälle ei voi asenteella saada korkeaa äo:ta eikä toisaalta älykkäästä voi tehdä tyhmää ympäristön vaikutuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se akateemiseksi työttömäksi pääsy mikään hyvä tavoite?
Meitä on kolme sisarusta. Talkkarin lapsia. Yksi on lääkäri, toinen kauppatieteiden maisteri ja kolmas autonkuljettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä periytyi niin, että mulla on sekä sama duunariammatti kuin äidilläni että tiedekunta kuin isälläni. Siihenpä ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti se menee juuri näin. Tutkimusten valossa isän koulutusaste on vaikuttavampi lapsen elämään kuin äidin. Eli mitä korkeammin kouluttautunut isä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös lapset opiskelevat pitkälle. Tilastojen valossa siis amiksen käyneiden isien lapset saavat kaikkein huonoimman koulutuksen. Aina toki ei mennä tilastojen mukaan, itsekin olen maisterin tutkinnon suorittanut vaikka isäni (ja itseasiassa myös äitini) on käynyt amiksen.
Höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli akateeminen. Äiti amis.
Viidestä sisaruksesta vain minä olen suorittanut yliopisto-opintoja, ja vain kaksi meistä käynyt lukion.
Isä oli paljon pois ja amis-äiti kasvatti. Keskusteltiin paljon, mutta koulutusta hän ei arvostanut, tai ajatteli ettei meistä lapsista ole mihinkään.
Kukaan meistä ei kuitenkaan ole ikinä ollut työtön, kaikilla on omat talot tai asunnot, ja osataan käyttäytyä.
Silti harmittaa ettei isä jaksanut antaa meille yhtään aikaansa. Ainoa mitä meistä osa on perinyt on isän matemaattisuus. Äidin sosiaalisuudesta on silti ollut ehkä eniten apua, kun ollaan päästy sen avulla töissä etenemään.
Tosin kun mietin ystäviäni, niin kaikilla yliopiston käyneillä on amisvanhemmat. Akateemisten vanhempien lapset ovat jämähtäneet pankin kassoiksi, työttömiksi, ja kaksi suljetulla. Tämä vain oma otanta.
Oikeassahan aloittaja on.
Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen väliä? Pääasia että tekee jotain elämällään. Sitäpaitsi, voi jessus sitä ulinaa jos ei olisi esimerkiksi siivoojia, kaupan kassoja jne. Itse ainakin arvostan yhtälailla jokaisen työn tekijöitä, poislukien jotkut puhelinmyyjät yms.
Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta.
Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti se menee juuri näin. Tutkimusten valossa isän koulutusaste on vaikuttavampi lapsen elämään kuin äidin. Eli mitä korkeammin kouluttautunut isä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös lapset opiskelevat pitkälle. Tilastojen valossa siis amiksen käyneiden isien lapset saavat kaikkein huonoimman koulutuksen. Aina toki ei mennä tilastojen mukaan, itsekin olen maisterin tutkinnon suorittanut vaikka isäni (ja itseasiassa myös äitini) on käynyt amiksen.
Höpö höpö
Perustelitko juuri vastauksesi iltasanomien artikkelilla? Kai huomaat itse edes pientä ironiaa tässä. Opinto-ohjaajan opinnoissani tuli tämä yllä esittämäni tieto esille. Yritin etsiä luotettavaa lähdettä nopeasti mutta tarvitsisin aiihen yliopiston tietokannat avuksi. Minulle ei ihan nuo iltasanomat ja kaksplussat riitä lähteeksi. Ja tuossahan siis puhutaan älykkyydestä, ei koulutusasteesta...
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
Sähköasentajaa korkeampaa ei olekaan. Ainut vaan että aivan aliarvostettu työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti se menee juuri näin. Tutkimusten valossa isän koulutusaste on vaikuttavampi lapsen elämään kuin äidin. Eli mitä korkeammin kouluttautunut isä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös lapset opiskelevat pitkälle. Tilastojen valossa siis amiksen käyneiden isien lapset saavat kaikkein huonoimman koulutuksen. Aina toki ei mennä tilastojen mukaan, itsekin olen maisterin tutkinnon suorittanut vaikka isäni (ja itseasiassa myös äitini) on käynyt amiksen.
Höpö höpö
http://ylioppilaslehti.fi/1999/04/yha-isan-jaljissa/
Tuossa nopeasti katsottuna löytyi sentään ylioppilaslehdestä eikä iltasanomista!
Tutkimusten mukaan isän koulutus korreloi hyvin voimakkaasti lapsen koulutustason kanssa. Kun ammatillisen koulun suorittaneiden isien lapsista 11 prosenttia opiskeli yliopistossa, maisterin tai vastaavan korkeakoulututkinnon suorittaneiden lapsista 52 prosenttia opiskeli yliopistossa.
”Kun tällaisia tutkimustuloksia ensimmäisen kerran julkistettiin 80-luvulla, se herätti melkoista keskustelua”, sanoo professori OSMO KIVINEN Turun yliopiston koulutussosiologian laitokselta. ”Nyt tuntuu siltä, että tilannetta pidetään hyvänä, ikään kuin koulutuksen pitäisikin periytyä.”
Kivinen itse valmistelee parhaillaan jatkoa tutkimukselleen koulutuksen periytyvyydestä. Viimeksi vastaavanlainen tutkimus ilmestyi häneltä vuosikymmenen puolivälissä.
”Mitään dramaattista muutosta tällä vuosikymmenellä ei ole tapahtumassa”, Kivinen arvioi. ”Mutta erot kyllä pikemmin kasvavat kuin pienenevät.”
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta lääkäriä, joiden vanhemmat duunareita. Ja toisaalta esim. lääkäreiden lapsia, jotka narkkareita, mutta myöhemmin ovat työllistyneet hommiin joihin ei koulutusta tarvita.
Tiedän paljon enemmän työttömien narkkarilapsia kuin lääkäreiden vastaavia. Saattaa toki johtua siitä, että työttömien perheissä huumeita ei pidetä vaarallisina.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan aloittaja on.
Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Päinvastoin, lukukausimaksut ovat varma tapa sulkea ne lahjakkaat varattomat koulutusputken ulkopuolelle. Siksihän moni niitä havitteleekin, että saataisiin säädyt takaisin.
Akateemisuus ei vaadi erityise korkeaa älykkyyttä, normaali äly riittää maisterintutkintoon useimmilla aloilla (pl. ehkä joku matematiikka ja teoreettinen fysiikka). Sen vuoksi muut vaikuttavat asiat ovat merkityksellisempiä. Näkeehän tämän jo Suomessa, jossa suomenkielisen väestön yliopistotaival on ollut niin lyhyt, ettei siinä ajassa vielä ole ehtinyt muodostua mitään jakoja niiden kuuluisien geenien suhteen, eivätkä kaikki luokkanousuun kyenneet ensimmäisen polven akateemiset varmasti ole mitään erittäin älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan aloittaja on.
Siksi lukukausimaksut yliopistoihin on hyvä suunta. Maksuton korkeakoulutus on kädenojennus ja tulonsiirto varakkaille/koulutetuille vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Sait jo 4 alapeukkua....
Mutta olet silti oikeassa. Maksuton yliopisto-opiskelu kohdistuu ensisijaisesti varakkaisiin perheisiin, koska nimenomaan heidän (meidän) perheistämme lapset sinne yliopistoon menevät ja opiskelevat maksutta. Vaikka vuosikulut olisi 5000 e, niin iso osa pystyisi sen maksamaan eikä edes 20 000 e/v karsisi nykyisiä opiskelijoita yhtään sen enempää kuin pääsykokeet. Samanlainen porukka siellä olisi sittenkin, vaikka opiskelusta pitäisi maksaa.
Ja luuserin lapsista luusereita. :) Velan lapsista ei tosin tule yhtään mittään, hehahehaheha.