Lue keskustelun säännöt.
Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
19.02.2018 |
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
No, ehtiihän poikasi vielä halutessaan kouluttautumaan esim. insinööriksi AMK:ssa. Tai menemään aikuislukioon.
Hups, siis lapsesi, ethän maininnut mitään sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja Missien lapsista tulee Missejä....
Meillä, yrittäjäperheessä lapset oli jo 10 vuotiaina, mukana myymässä tuotteita erilaisissa myyntitapahtumissa. Siellä oppivat, että kieli- ja laskutaidosta on elämässä hyötyä. Lisäksi, jos jaksaa tehdä pitkää päivää, niin joskus saa siitä palkan. Kaikki hankkinu yliopisto tutkinnon, ilmeisesti päästäkseen joskus eroon pitkistä päivistä.
Geenit eivät vaikuta aisaan, vaan kodin ympäristö on merkittävämpiä tekijöitä. Opiskelleet vahemmat todennäköisesti tietävät ja juttelevat lapsien kanssa erilaisista asioista kuin pelkän peruskoulun käyneet, vaikka tässäki on aina poikkeuksia. Pelkkä akateemisuus ei tee hyväksi vanhemaksi eikä pelkkä peruskoulu huonoksi.
Yhteiskuntatieteilijät ovat jo kauan yrittäneet selvitellä tätä asiaa. Vanhempien koulutustausta on löydetty yhdeksi selittäväksi tekijäksi.
Tässä on monta asiaa. Kun meillä lapsille luettiin kirjoja joka päivä, niin miehen siskolla "ei ollut koskaan aikaa" lukea omille lapsilleen, vaikka hän oli monta vuotta kotiäitinä. Siinä vaiheesa, kun lapset menevät kouluun, toiselle on luettu yhteensä ainakin 1500 tuntia, toiselle ei lainkaan. Lähtökohdat ovat jo täysin eri. Vastaavia eroja on monessa muussakin asiassa.
Toinen juttu on sitten se kannustus, mikä kotoa tulee. Jos vanhemmilla ei ole koulutusta, heillä voi myös olla sellainen käsitys, että ei kannata opiskella, kun sitten jää kuitenkin työttömäksi. Koulutettu vanhempi osaa taas kertoa, että on paljon aloja, joilla on hyvät työllistymisnäkymät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksi moni ajattelee niin kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti, että ihmiset jakautuvat herroihin/akateemisiin ja duunareihin? Kun siinä välissäkin olevia on paljon, esim. AMK- tai opistotasoisen koulutuksen hankkineet.
No kun tällaisia tutkimuksia on tehty.
No kumpaan luokkaan lasketaan esim. asiantuntijatehtävissä työskentelevä (AMK-/opisto-)insinööri? Tai ylemmissä toimihenkilötehtävissä työskentelevä (opisto-)merkonomi? Heillä ei ole akateemista koulutusta, jollaiseksi lasketaan vain yliopistotutkinto, mutta ei heitä oikein voi duunareiksikaan laskea, kun kerran työskentelevät toimihenkilötehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olen mistä? Tutkimustuloksista vai asiasta ylipäätään?
Akateemisessa perheessä lapset tietävät jo ennen eskari-ikää, mitä ovat kritiikki, pessimismi ja argumentointi. Peruskoulupohjaiset vanhemmat opettavat omilla asenteillaan lapsille järjettömiä huutokohatuksa ja alisuoriutumista.
Kyllä olen ihan tutkimustuoksiin perehtynyt. Hyvä, että tässä tuli joitakin argumenttejä. Itse ole akateemisesti koulutettu, vaikka isä ei ollut käynyt kuin kiertokoulun (sota-ajan evakko) ja äiti oli käynyt vain kansakoulun. Eli itse itse halusin tehdä asiat toisin.
Siis et halua kannustaa lapsiasi opiskelemaan, näkemään vaivaa tavoitteensa eteen ja olemaan ahkeria siinä, mikä ikinä heitä kiinnostaa? Siitähän tässä on kyse eli vanhempien asenne on koulumyönteinen, he opettavat omalla esimerkillä lapsille, että vaivaa kannattaa nähdä.
Toki toivon, että kaikki opiskelevat ja ovat ahkeria, mutta kun kysymys ei ole minun tahdostani kaikkien maailman lapsien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksi moni ajattelee niin kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti, että ihmiset jakautuvat herroihin/akateemisiin ja duunareihin? Kun siinä välissäkin olevia on paljon, esim. AMK- tai opistotasoisen koulutuksen hankkineet.
No kun tällaisia tutkimuksia on tehty.
No kumpaan luokkaan lasketaan esim. asiantuntijatehtävissä työskentelevä (AMK-/opisto-)insinööri? Tai ylemmissä toimihenkilötehtävissä työskentelevä (opisto-)merkonomi? Heillä ei ole akateemista koulutusta, jollaiseksi lasketaan vain yliopistotutkinto, mutta ei heitä oikein voi duunareiksikaan laskea, kun kerran työskentelevät toimihenkilötehtävissä.
No tämän voi itse päättää, mutta kyllä mainitsemasi ovat jo aika hyvin koulutettuja. Ehkä he kuuluvat sitten keskikastiin: eli on ylimmät keski kasti ja alimmat. Jotain tällaista, mutta kannattaa katsoa tutkimuksista tarkemmin. Muistaakseni niissäkin on kyllä useampia jakoja, mutta otsikko tulisi pitkäksi, jos siihen kirjoittaisi kaikki.
Tiedän monta lääkäriä, joiden vanhemmat duunareita. Ja toisaalta esim. lääkäreiden lapsia, jotka narkkareita, mutta myöhemmin ovat työllistyneet hommiin joihin ei koulutusta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Mistä muualta se älykkyys tulisi kuin geeneistä. Tietysti ahkeruus vaikuttaa myös.
Lapset perivät älykkyyden äidiltään. Näin siis tutkimusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Etenkin äidin geeneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en tiedä miten tuo duunarit versus herrat-jaotteluu enää istuu nyky-yhteiskuntaan.
Valtaosa nuorista käy lukion ja korkeakoulutettujakin on suunnilleen joka toinen. Akateemisia työttömiä on paljon. Toisaalta esim. omaa yritystä pyörittävä LVI-asentaja lyö kevyesti ansioillaan laudalta jonkun yliopiston tutkijatohtorin.
Mutta joo, toki perheen arvot, yhteiskunnalliset lähtökohdat ja suhde koulutukseen periytyy kasvatuksen myötä Myös lahjakkuus/älykkyys periytyy jossain määrin vaikka tämä tabu onkin, osalle koulunkäynti on jo siitäkin syystä mielekkäämpää ja helpompaa kuin toisille.
Otetaanpa tähän esimerkiksi Teemu Selänteen perhetausta: äiti akateeminen, isä opistotasoisen koulutuksen hankkinut. Kolme poikaa, joista yhdestä tuli narkkari, yhdestä huippujääkiekkoilija ja yhdestä opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä tunnen kyllä monia, jotka on ns. amisperheestä ja lapset menneet yliopistoon. Mun vanhemmat taas yliopistosta, itse menin amk:n ja tällä hetkellä teen toisen "amis"tasoisen koulutukseni töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Mistä muualta se älykkyys tulisi kuin geeneistä. Tietysti ahkeruus vaikuttaa myös.
Lapset perivät älykkyyden äidiltään. Näin siis tutkimusten mukaan.
Tutkimusten mukaan myös lapsuuden kasvatus ja kasvuympäristö voi vaikuttaa älykkyysosamäärän n. 20 pisteen verran ylös tai alas, eli huomattavasti vaikuttaa sekin. Toki geenit määrittävät myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Meidän porukat, äiti ja isi on ihan perusduunareita. Tehdastyöläisiä, kolmivuoro duunissa. Minä ja veljeni saimme hyvän kasvatuksen ja olemme nyt molemmat akateemisesti koulutettuja. Veljeni väittelee tohtoriksi vuoden sisällä.
Tiedän muutaman ei niin onnellisen tarinan jossa lääkärin poika jäi huumeisiin koukkuun vuosiksi ja loppu lukee hautakivessä.
Olet se poikkeus josta AP mainitsi. Lisäksi joku toinen jo kertoikin, että vanhempien asenne vaikuttaa eniten lasten koulutustasoon, vaikka muitakin syitä on. Kolmanneksi vanhempasi ovat sitä ikäluokkaa, kun kaikilla ei vielä ollut samoja mahdollisuuksia opiskeluun.
Tilastollisesti se menee juuri näin. Tutkimusten valossa isän koulutusaste on vaikuttavampi lapsen elämään kuin äidin. Eli mitä korkeammin kouluttautunut isä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös lapset opiskelevat pitkälle. Tilastojen valossa siis amiksen käyneiden isien lapset saavat kaikkein huonoimman koulutuksen. Aina toki ei mennä tilastojen mukaan, itsekin olen maisterin tutkinnon suorittanut vaikka isäni (ja itseasiassa myös äitini) on käynyt amiksen.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän esimerkiksi Teemu Selänteen perhetausta: äiti akateeminen, isä opistotasoisen koulutuksen hankkinut. Kolme poikaa, joista yhdestä tuli narkkari, yhdestä huippujääkiekkoilija ja yhdestä opettaja.
Ei yhden perheen perusteella voi kovin kattavia väestötasoisia analyysejä tehdä.
no joo näin on, mutta syitä tähän on liuta:
-usko siihen, mikä itselle voi olla mahdollista. Jos äippä on hypännyt laskuvarjolla, lapsellekin se on pienestä pitäen ihan realistinen ajatus tehdä sama perässä. Sama pätee ammatteihin, jos oma tavallinen arkinen äiti on lääkäri tai arkkitehti, se tuntuu helposti saavutettavissa olevalta asialta.
- kodin ilmapiiri: kuinka paljon luetaan kirjoja yms. suoraan älyn ja mielikuvituksen kehittymiseen vaikuttavat harrasteet, mm. elokuvissa, teatterissä käynti
- kodin varallisuus: kuinka paljon on varaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Liikunta vaikuttaa oppimiseen ja älyn kehittymiseen todella paljon. Kuinka paljon on varaa matkustella ja täten avartaa maailmaa. Kuinka paljon on varaa tukea lasten opintoja, on huojentavampaa opiskella se n. 6 vuotta ilman opintolainaa. ajatus aikuisuudesta kamalat opintolainat niskassa ei ole yhtä houkutteleva... tai jos joutuu tekemään paljon raskaita hanttihommia opintojen ohessa, käy myös rankaksi.
- geenit -> tottahan perimä vaikuttaa älykkyyteen.
- sosiaaliset suhteet -> suhteilla saa opintojen jälkeen niitä virkoja. Moni duunarin lapsi joka tekee sen ns. luokkaretken löytää kuitenkin edessään lasiseinän valmistumisen jälkeen. Nimi on tuntematon ja isin, äidin eikä enon /tädin kavereita ole sairaalan johdossa, ei koulun rehtorina, pankinjohtajana tms. mistä niitä parempia duuneja haetaan. Suhteisiin liittyy myös sellainen epäsuorempi juttu, että jos lapsesta asti tottuu liikkumaan tietyissä sos. piireissä, oppii sen tyylin: miten puhutaan, käyttäydytään, pukeudutaan jne.
- monta muuta syytä vielä ehkä, joita en nyt luetellut. Sanoisin että "luokkanousu" nykyään on vaikeampaa kuin 50-80-luvuilla, jolloin yht. kunnan rakennemuutoksesta johtuen lähdettiin maalta kaupunkiin ja uudenlaisen yht. kunnan tarpeisiin tarvittiin koulutetumpaa väkeä kuin ennen. Nykyään olen enemmän nähnyt luokkalaskuja, joissa akateemisten lapsista tuleekin epävarmuudessa eläviä matalapalkkalaisia. TÄtä olisi monen porvarinkin hyvä katsella avoimin silmin ympärillään... ei ole taattua, että oma lapsi saisi elää menestystarinan...
Olen sitä mieltä että.... ne geenit ne geenit.