Lue keskustelun säännöt.
Lapsille uskonnonvapaus myös vanhempiensa uskonnosta
16.02.2018 |
Suomessa on uskonvapaus joka ei kuitenkaan koske lapsia. Lapset kastetaan kysymättä vanhempiensa uskoon jo vauvoina ja otetaan seurakuntaan jäseniksi. Sellainen toiminta pitää kieltää.
Myös rippilahjoja ei pidä antaa jotta nuoret eivät menisi rippikouluun vääristä motiiveista. Nuorille pitää antaa lahja jos he eivät mene rippikouluun.
Vanhempien uskonnontuputus pitää kieltää lailla ja lapsilta kysytään täysi-ikäisinä mihin uskontokuntaan he haluavat liittyä jos ylipäätään haluavat liittyä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus. Olen kanssasi samaaa mieltä, vaikken aikaisemmin ole asia ajuuri ajatellut. Varmaan lapsissa aiheutetaan paljon ahdistusta uskontoon kasvatuksessa, kun lapsia pakotetaan vanhempien uskonnon tilaisuuksiiin, vapaa-ajan viettoihin ja rituaaleihin. Erittäin hyvä avaus, tästä toivon itsekin keskustelua.
Uskonnot aiheuttavat ahdistusta varmasti lapsille uskontarinoiden sisältämien raakuuksien takia.
En ole koskaan kuullut uskonnottomasta joka olisi huolissaan niistä raakuuksista joita lapset näkevät mm. uutisista, koulun historian oppikirjoista ja erilaisista tv-dokumenteista mutta Raamatussa kuvailluista raakuksista tuntuvat olevan kovin huolissaan. Miksi?
Kokonaan toinen juttu on se että ateistinen maailmankuva itsessään voi tuntua lapsista ahdistavalta koska sen mukaan ihminen on vain apinasta kehittynyt biologinen kone ja pelkkä eläin joka eroaa muista eläimistä vain olemalla niitä älykkäämpi. Mitään absoluuttista arvoa (ns. ihmisarvoa) ihmisellä ei ateistin mukaan ole koska eihän sellaista ole muillakaan eliöillä.
Samoin ateismin mukaan moraaliset arvot ja erilaiset säännöt ovat vain ihmisten keskenään sopimia juttuja eikä niillä ole mitään objektiivista pohjaa joten niiden rikkomisessakaan ei ole varsinaisesti mitään väärää eikä kukaan voi sanoa että hänen oma moraalinsa olisi parempi kuin jonkun toisen. Tuollainen käsitys on tietenkin yleisen oikeustajun vastainen ja lapselle hyvin hankala ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki uskonnolliset yhdyskunnat pitäisi muuttaa rekisteröidyiksi yhdistyksiksi, joihin ei saisi ottaa alle 15-vuotiaita jäseniä. Sitähän ei voi eikä saakaan valvoa ovatko lapset muun perheen mukana, mutta pakkoliitoksista pitää päästä eroon. Väestörekisteri vain Väestörekisterikeskuksen pitämäksi.
Ei tuo toimisi. Uskonnolliset yhdyskunnat voisivat edelleen ihan vapaasti jatkaa alle 15-vuotiaiden lasten ottamista jäsenikseen, ei siihen Väestörekisterikeskusta tai maistraattia tarvita. Kristillisissä kirkoissa ei tarvitse muuta kuin kastaa niin se on siinä. Tietenkin kasteesta pitää antaa kastetulle (tai hänen vanhemmilleen) todistus ja kirjata se seurakunnan jäsenluetteloon mutta maistraattia siihen ei tarvita.
Vaikka kaste olisi valtion silmissä "laiton" niin se olisi silti täysin pätevä kaste ja sen saanut olisi kristitty.
Uskonnonvapauslain nojalla on ihan mielekästä vaatia, että vanhemmat eivät saisi liittää lapsia kirkkoon vauvoina (kun lapsi ei vielä voi ilmaista haluaan kuulua uskonnolliseen tai muuhun yhteisöön). Ymmärrän siis ap:n kritiikin tältä osin. Kirkkoon liittyminen tulisi ajankohtaiseksi aikaisintaan siinä vaiheessa, kun lapsi osaa jo itse sitä ehdottaa. Tämähän ei edellytä nimenomaan täysi-ikäisyyttä, vaan kypsyminen on yksilöllistä.
"Uskonnollinen kasvatus" sen sijaan on hankalampi käsite. Uskovaisena tiedän itse, ettei usko ole persoonastani ja ajatusmaailmastani irrotettava ominaisuus, vaan luonnollinen osa sitä. Kukaan vanhempi, myöskään uskonnoton, ei ole "puhdas" uskomuksista ja arvoista niin, että hänen kodissaan lapsi saisi kasvaa aatteellisesti "vaikutuksettomassa" ympäristössä. Psykologiaa vähänkään ymmärtävälle koko ajatus arvoneutraalista vanhemmuudesta on lähinnä naurettava.
Ei ole olemassakaan neutraalia kasvualustaa; jos lapsen tarpeista huolehditaan ja häntä rakastetaan, uskonnolliset vanhemmat ovat oletusarvoisesti ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin uskonnottomatkin.
Vierailija kirjoitti:
N29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uskonvapaus joka ei kuitenkaan koske lapsia. Lapset kastetaan kysymättä vanhempiensa uskoon jo vauvoina ja otetaan seurakuntaan jäseniksi.
Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta uskoa tai olla uskomatta ja harjoittaa näitä uskoja. Uskonnottomat vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan ideologiaansa eli uskonnottomuuteen. Kokoomusvanhemmat kasvattavat lapsensa oikeistolaisuuteen, vasemmistoliittolaisvanhemmat vasemmistolaisuuteen jne.
Olet siis sitä mieltä että lapset eivät ansaitse uskonvapautta.
Mitä uskonnonvapautta se olisi, että lapsilta kiellettäisiin kaikki kosketus uskontoihin? Uskonnonvapauteen kuuluu vapaus uskoa ja harjoittaa uskontoa ihan yhtä lailla kuin olla uskomatta ja harjoittamatta uskontoa. Siihen kuuluu myös oikeus kasvattaa lapsiaan oman omantuntonsa mukaisesti ja omassa kulttuurissa ja elämänpiirissä, johon voi kuulua tai olla kuulumatta uskontoa. Lapsia ei tietenkään voi pakottaa uskomaan samaan kuin vanhemmat, mutta ihan yhtä lailla on lapsen puolesta päätösten tekemistä pitää heidät erossa uskonnosta kuin tutustuttaa heidät uskontoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus. Olen kanssasi samaaa mieltä, vaikken aikaisemmin ole asia ajuuri ajatellut. Varmaan lapsissa aiheutetaan paljon ahdistusta uskontoon kasvatuksessa, kun lapsia pakotetaan vanhempien uskonnon tilaisuuksiiin, vapaa-ajan viettoihin ja rituaaleihin. Erittäin hyvä avaus, tästä toivon itsekin keskustelua.
Uskonnot aiheuttavat ahdistusta varmasti lapsille uskontarinoiden sisältämien raakuuksien takia.
En ole koskaan kuullut uskonnottomasta joka olisi huolissaan niistä raakuuksista joita lapset näkevät mm. uutisista, koulun historian oppikirjoista ja erilaisista tv-dokumenteista mutta Raamatussa kuvailluista raakuksista tuntuvat olevan kovin huolissaan. Miksi?
Kokonaan toinen juttu on se että ateistinen maailmankuva itsessään voi tuntua lapsista ahdistavalta koska sen mukaan ihminen on vain apinasta kehittynyt biologinen kone ja pelkkä eläin joka eroaa muista eläimistä vain olemalla niitä älykkäämpi. Mitään absoluuttista arvoa (ns. ihmisarvoa) ihmisellä ei ateistin mukaan ole koska eihän sellaista ole muillakaan eliöillä.
Samoin ateismin mukaan moraaliset arvot ja erilaiset säännöt ovat vain ihmisten keskenään sopimia juttuja eikä niillä ole mitään objektiivista pohjaa joten niiden rikkomisessakaan ei ole varsinaisesti mitään väärää eikä kukaan voi sanoa että hänen oma moraalinsa olisi parempi kuin jonkun toisen. Tuollainen käsitys on tietenkin yleisen oikeustajun vastainen ja lapselle hyvin hankala ymmärtää.
Kyllä uskonnottomat ovat huolissaan myös raajojen uutisten aiheuttamista ahdistuksista lapsiin. Kuten itsekin myönnät että et vain ole tavannut.
Miten luulet että tällainen väitteesi perustelee uskonnossa kerrotut raakuudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus. Olen kanssasi samaaa mieltä, vaikken aikaisemmin ole asia ajuuri ajatellut. Varmaan lapsissa aiheutetaan paljon ahdistusta uskontoon kasvatuksessa, kun lapsia pakotetaan vanhempien uskonnon tilaisuuksiiin, vapaa-ajan viettoihin ja rituaaleihin. Erittäin hyvä avaus, tästä toivon itsekin keskustelua.
Uskonnot aiheuttavat ahdistusta varmasti lapsille uskontarinoiden sisältämien raakuuksien takia.
En ole koskaan kuullut uskonnottomasta joka olisi huolissaan niistä raakuuksista joita lapset näkevät mm. uutisista, koulun historian oppikirjoista ja erilaisista tv-dokumenteista mutta Raamatussa kuvailluista raakuksista tuntuvat olevan kovin huolissaan. Miksi?
Kokonaan toinen juttu on se että ateistinen maailmankuva itsessään voi tuntua lapsista ahdistavalta koska sen mukaan ihminen on vain apinasta kehittynyt biologinen kone ja pelkkä eläin joka eroaa muista eläimistä vain olemalla niitä älykkäämpi. Mitään absoluuttista arvoa (ns. ihmisarvoa) ihmisellä ei ateistin mukaan ole koska eihän sellaista ole muillakaan eliöillä.
Samoin ateismin mukaan moraaliset arvot ja erilaiset säännöt ovat vain ihmisten keskenään sopimia juttuja eikä niillä ole mitään objektiivista pohjaa joten niiden rikkomisessakaan ei ole varsinaisesti mitään väärää eikä kukaan voi sanoa että hänen oma moraalinsa olisi parempi kuin jonkun toisen. Tuollainen käsitys on tietenkin yleisen oikeustajun vastainen ja lapselle hyvin hankala ymmärtää.
Ohis. Älä jauha kakkaa! Sinä et selvästikään tunne yhtäkään ateistia tai uskonnotonta perhettä. Ihan samanlaisia kuin uskovaisetkin, niiltä vain jää rituaalit ja rukoukset pois.
Ihmisillä on sisäänrakennettu omatunto, johon heidän moraalikäsityksensä yhdessä yhteiskunnan toiminnan kanssa perustuvat. On täyttä propagandaa alkaa väittää, että ateisteilla ei ole moraalia ja heidän arvonsa olisivat kylmiä. Ateistit voivat olla kyllä loogisempia, mutta se ei tee heistä kylmiä ja moraalittomia.
Avomieheni on kasvanut ateistisessa perheessä, ja on hyvin empaattinen ja oppinut jo lapsena siihen, että kaikilla on väliä. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikille kuuluu samat oikeudet. On elänyt oikein turvallista ja lämmintä perhe-elämää, että sinne hukkui sinunkin mutuilusi.
Älä levitä mutuilua ja valheita totuuksina, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen, joka oli hyvin uskonnollisia, erään uskonnollisen yhteisön jäseniä. Kaikki vapaa-aika mneni heidän jutuissaan, lapset saivat olla ystäviä vain sen saman yhteisön jäsenten lasten kanssa jne. Niin meni lapsuus ja nuoruus. Vanhemmat kuitenkin kasvoivat liikkeestä ulos ja erosivat lopulta siitä kokonaan, eli koko perhe erosi yhteisöstä ja alkoi viettää tavallista elämää.
Varmaan aika outo tunne lapsilla, kun olivat menettäneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa yhteisön tiukille normeille, joille käänsivät selkänsä myöhemmin kokonaan. Lapsuutta ja nuoruutta ei kuitenkaan saanut enää takaisin.
Sulle tuo on varmaan noin. Ehkä lapsilla on eri näkemys asiasta. Ehkä he eivät koe menettäneensä mitään, vaan saaneen jotain arvokasta, mutta sinun mielestäsi tuo on jostain syystä ainoa mahdollinen vaihtoehto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapset "altistuvat" vanhempiensa ajatuksille, uskomuksille ja arvomaailmalle eikä tätä voi, eikä tule kieltää.
Vierailija kirjoitti:
N29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uskonvapaus joka ei kuitenkaan koske lapsia. Lapset kastetaan kysymättä vanhempiensa uskoon jo vauvoina ja otetaan seurakuntaan jäseniksi.
Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta uskoa tai olla uskomatta ja harjoittaa näitä uskoja. Uskonnottomat vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan ideologiaansa eli uskonnottomuuteen. Kokoomusvanhemmat kasvattavat lapsensa oikeistolaisuuteen, vasemmistoliittolaisvanhemmat vasemmistolaisuuteen jne.
Lapsille ei saa tarjota tupakkaa, alkoholia, eikä heitä saa kutittaa fyysisesti. Ei olisi suuri muutos kieltää lapsilta, päihdyttävää ja ahdistusta tuovaa uskontoa.
Kyllä lapsillakin on oikeus uskoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uskovainen, mutta en kuulu kirkkoon, enkä noudata mitään uskonnollisia tapoja. Minulla on kolme lasta, jotka tietävät uskostani, mutta uskonnosta ei ole kotona puhuttu sen kummemmin, se ei liity arkeemme millään lailla.
Halusin myös antaa lapsilleni vapauden itse muodostaa oma käsityksensä eri uskonnoista ja siitä kokevatko ne merkityksellisiksi elämässään. Jokaisesta tuli ateisti ja asia on mielestäni ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapset "altistuvat" vanhempiensa ajatuksille, uskomuksille ja arvomaailmalle eikä tätä voi, eikä tule kieltää.
Pitääkö sallia lasten istuminen autossa kun äiti tupakoi, tai pitääkö lasten altistua isän alkoholinkäytölle?
Uskonto ei ole sen kummempi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapset "altistuvat" vanhempiensa ajatuksille, uskomuksille ja arvomaailmalle eikä tätä voi, eikä tule kieltää.
Pitääkö sallia lasten istuminen autossa kun äiti tupakoi, tai pitääkö lasten altistua isän alkoholinkäytölle?
Uskonto ei ole sen kummempi asia.
Arvovapaata sosiaalista ympäristöä ei ole olemassakaan. Jokaikinen meistä altistuu niille arvoille, tavoille, moraalille, elämänkatsomumksille joita meidän ympärillä olevilla ihmisillä on, Uskonto on vain yksi asia tässä isossa kokonaisuudessa. Uskonto taas voi näkyä tosi monella eri tavalla - se riippuu ihan taas niistä ihmisistä miten he uskontoaan tuovat julki; onko se ihan piilossa niin ettei siitä voi edes puhua, onko se luonteva osa elämää, tuleeko uskonnon vuoksi törmäyksiä muussa elämässä jne. Uskonto voi olla jollekin tosi tärkeä asia rituaaleineen, jatkuvuuden ajatuksena, perinteenä, elämänkatsomuksena, moraalisten raamien antajana, filosofiana, yhteisönä, turvana jne jne jne.
Musta on tosi outoa miten jotkut pitävät (tai esittävät pitävänsä) uskontoja yksiselitteisesti pahana juttuna ja jonain sellaisena asiana jonka voisi pyyhkäistä pois olemasta ihan vaan jollain poliittisella päätöksellä. No, onhan sellaista joissain yhteiskunnissa tehtykin. Se mitä uskonnon tilalle on näissä kokeiluissa tullut, ei ole ollut välttämättä kovin tervettä. Arvotyhjiöitä ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapset "altistuvat" vanhempiensa ajatuksille, uskomuksille ja arvomaailmalle eikä tätä voi, eikä tule kieltää.
Pitääkö sallia lasten istuminen autossa kun äiti tupakoi, tai pitääkö lasten altistua isän alkoholinkäytölle?
Uskonto ei ole sen kummempi asia.
Arvovapaata sosiaalista ympäristöä ei ole olemassakaan. Jokaikinen meistä altistuu niille arvoille, tavoille, moraalille, elämänkatsomumksille joita meidän ympärillä olevilla ihmisillä on, Uskonto on vain yksi asia tässä isossa kokonaisuudessa. Uskonto taas voi näkyä tosi monella eri tavalla - se riippuu ihan taas niistä ihmisistä miten he uskontoaan tuovat julki; onko se ihan piilossa niin ettei siitä voi edes puhua, onko se luonteva osa elämää, tuleeko uskonnon vuoksi törmäyksiä muussa elämässä jne. Uskonto voi olla jollekin tosi tärkeä asia rituaaleineen, jatkuvuuden ajatuksena, perinteenä, elämänkatsomuksena, moraalisten raamien antajana, filosofiana, yhteisönä, turvana jne jne jne.
Musta on tosi outoa miten jotkut pitävät (tai esittävät pitävänsä) uskontoja yksiselitteisesti pahana juttuna ja jonain sellaisena asiana jonka voisi pyyhkäistä pois olemasta ihan vaan jollain poliittisella päätöksellä. No, onhan sellaista joissain yhteiskunnissa tehtykin. Se mitä uskonnon tilalle on näissä kokeiluissa tullut, ei ole ollut välttämättä kovin tervettä. Arvotyhjiöitä ei ole olemassa.
Arvotyhjiötä ei tietenkään ole mutta ei omia arvoja tyrkyttäviä vanhempia pidä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen, joka oli hyvin uskonnollisia, erään uskonnollisen yhteisön jäseniä. Kaikki vapaa-aika mneni heidän jutuissaan, lapset saivat olla ystäviä vain sen saman yhteisön jäsenten lasten kanssa jne. Niin meni lapsuus ja nuoruus. Vanhemmat kuitenkin kasvoivat liikkeestä ulos ja erosivat lopulta siitä kokonaan, eli koko perhe erosi yhteisöstä ja alkoi viettää tavallista elämää.
Varmaan aika outo tunne lapsilla, kun olivat menettäneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa yhteisön tiukille normeille, joille käänsivät selkänsä myöhemmin kokonaan. Lapsuutta ja nuoruutta ei kuitenkaan saanut enää takaisin.
Siinä koko perhe sitten ihan pöllämystyneenä. Varmaan aikamoinen fiilis jälkeenpäin. Lapset eivät saaneet harrastaa, eivät elää tavallista lapsen elämää, eivät katsoa telkkaria, leikkiä leluilla, kusua ystäviä kylään.
Miksi pitäis edes kysyä että mihin uskontokuntaan haluaa kuulua. Järjetöntä. Se että kuuluuko johonkin uskontokuntaan pitäisi olla aktiivinen toimi liittyjän puolelta, eli täysi-ikäisenä saa liittyä uskontokunnan jäseneksi halutessaan. Ideologiaan ja kasvatukseen en ota kantaa, se on perheiden asia, mutta juridisesti liittyminen uskontokuntaan pitäisi olla sallittua vasta täysi-ikäisenä. Eli pakkoliittämisiä juridisessa mielessä ei saisi syntyville lapsille tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäis edes kysyä että mihin uskontokuntaan haluaa kuulua. Järjetöntä. Se että kuuluuko johonkin uskontokuntaan pitäisi olla aktiivinen toimi liittyjän puolelta, eli täysi-ikäisenä saa liittyä uskontokunnan jäseneksi halutessaan. Ideologiaan ja kasvatukseen en ota kantaa, se on perheiden asia, mutta juridisesti liittyminen uskontokuntaan pitäisi olla sallittua vasta täysi-ikäisenä. Eli pakkoliittämisiä juridisessa mielessä ei saisi syntyville lapsille tehdä.
Hyvä kysymys. Sitten aikuisina erotaan kirkosta, jonne ei olla koskaan liityttykään. Kun tarkemmin miettii, niin miten tällainen on edes mahdollista?
N29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uskonvapaus joka ei kuitenkaan koske lapsia. Lapset kastetaan kysymättä vanhempiensa uskoon jo vauvoina ja otetaan seurakuntaan jäseniksi.
Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta uskoa tai olla uskomatta ja harjoittaa näitä uskoja. Uskonnottomat vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan ideologiaansa eli uskonnottomuuteen. Kokoomusvanhemmat kasvattavat lapsensa oikeistolaisuuteen, vasemmistoliittolaisvanhemmat vasemmistolaisuuteen jne.
Miksi yhteiskunta tukee uskonnollista kasvatusta uskonnon opetuksella? Ei pitäisi kuulua koululle mitenkään uskonnollisten oppien "opettamista" totuuksina.
Ei alta 18-vuoitiailla ole monia muitakaan vapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei alta 18-vuoitiailla ole monia muitakaan vapauksia.
ei ole ei, mutta kyllä tuollainen uskonnon varjolla tehty aivopesu pitäisi olla laitonta, täyttää kyllä pahoinpitelyn kriteerit jos hel...tillä pienet lapset pelotellaan niin että alkavat jo kavereitaan tuomitsemaan alle kouluikäisenä.
Ei kutittaa vaan kurittaa.