Minkälaista elämäsi olisi ehkä nyt, jos olisit jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseesi?

Asuisin koulu-lukio -paikkakunnalla syrjäkylällä umpitylsän sivistymättömän hyypiön kanssa. Hyvä tulotaso, mutta elämä ja mies niin tylsiä, että kuihtuisin ja näivettyisin.

Nykyinen mies on aktiivinen, vähän jännittävä ja rohkea otteissaan, antaa myös minulle tilaa. Asumme aika epätodennäisellä paikkakunnalla, tulotaso on hyvä, tulot osittain epäsäännöllisiä, mutta kuitenkin. Ei ole ehtinyt tylsistymään.

Jaa, minä olen jäänyt ensimmäiseen suhteeseeni :) Yli 10v yhdessä (nyt ollaan lähemmäs 30v) ja kaksi lasta.

Ensimmäinen rakkauteni olisi tuonut minut Etelä-Suomeen ja olisimme nyt eläkkeellä jostain suorittavasta työstä, en olisi opiskellut enkä mennyt yliopistoon. Olisin itse erilainen.

Se, jonka kosintaan en suostunut, olisi ollut hyvä mies. Olisimme kuitenkin lapsettomia hyvässä työssä olevia. Ehkä työtovereita samalla koululla. Elämä olisi tylsää mutta turvallista. Lasten tuomaa onnea ei kyllä mikään maailmassa minulle olisi korvannut. Onneksi en suostunut.

Olisin kuollut.

Asuisin Australiassa ja tekisin hanttihommia luultavasti. Onnellinen varmaankin, tyttis oli kyllä hullun takertuvainen ja mustasukkainen... ihan siihen pisteeseen että etäällä ollessamme nukuin vain muutaman tunnin yöllä, kun oli jo pakko mennä takaisin chattiin. Yhdessä vietetty aika oli mahtavaa silti, välimatka ja nuoruus tappoi suhteen. 10 vuotta tulisi täyteen ensi kuussa.

Nykyisellään olen kyllä onnellisempi silti, rakkaus on ihanaa :)

Näin kuvan ensi rakkaudestani netissä.

En kelvannut kyseiselle henkilölle, oli ns kaunis poika.

Nykyään kalju isomahainen ukko...onnex en kelvannut

Olisin varmasti kuollut, henkinen väkivalta oli niin karmeaa ja fyysistäkin oli mukana. Elämäni ehdottomasti viisain teko oli lähteä siitä parisuhteesta. Nuori, kokematon ja arka ihminen ei osaa tunnistaa eikä varoa kontrollifriikkiä narsistia.

Ihan hirveetä. Jo nuorena tyttönä osasin ennustaa mitä mies sanoo seuraavaksi, oli nimittäin harvinaisen ennalta-arvattava kaveri. Asuisin vanhassa puutalossa pohjoissuomessa, lapsia tuskin olisi koska mies ei ollut seksikäs alkuunkaan. Varmaan viiltelisin itseäni ja huutaisin metsässä. Äijä katsoisi urheiluohjelmia ja remppaisi autoja pihalla. Naapurin vajaa sukulaisukko piruilisi autotallissa.

Hyvä kysymys, osaan olla tyytyväinen päätöksistäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Jo nuorena tyttönä osasin ennustaa mitä mies sanoo seuraavaksi, oli nimittäin harvinaisen ennalta-arvattava kaveri. Asuisin vanhassa puutalossa pohjoissuomessa, lapsia tuskin olisi koska mies ei ollut seksikäs alkuunkaan. Varmaan viiltelisin itseäni ja huutaisin metsässä. Äijä katsoisi urheiluohjelmia ja remppaisi autoja pihalla. Naapurin vajaa sukulaisukko piruilisi autotallissa.

Hyvä kysymys, osaan olla tyytyväinen päätöksistäni.

Tää on kyllä aika paha. Pistä ihmeessä talteen ja lue tämä aina aika ajoin. Luulisin että helpottaa mitä tahansa sen hetkistä tuskaa.

Rahaa ei puuttuisi ja eläisimme omakotitalossa. Minua varmaan petettäisiin, mutta ei oltaisi koskaan lyöty, tönitty ja tartuttu kurkkuun parisuhteessa. Kävisimme yhdessä konserteissa ja muissa tapahtumissa, sekä matkustaisimme.

Olisin kuollut poikaystäväni käsiin ja päätynyt Alibiin.

Olisin naimissa mitättömän näköisen kiihtouskovaisen papin kassa. Meillä olisi suurperhe ja hän kipuilisi elämänsä kanssa. Olisimme olleet yhdessä 35 vuotta. (Hänestä oli taannoin lehtijuttu ja kiitin onneani, että hän jätti minut puolen vuoden seurustelun jälkeen teini-iässä.

Olisin naimisissa plösähtäneen ja puolikaljun sekä umpityhmän ukon kanssa, jonka mielestä lähibaari on suurinta huvia. Luultavasti olisi tehty pari lasta siinä sivussa. Epäilen, että en olisi kouluttautunut lukion jälkeen kovin pitkälle, vaan tekisin niitä hommia, mitä sattuisin saamaan. Kerran viidessä vuodessa saattaisi päästä Kanarialle, mutta luultavasti ei. Ei harmita, että päästin tämän aarteen käsistäni.

Jaa-a... Paha kysymys... 

Olisimme olleet nyt 20 vuotta yhdessä. Varmasti naimisissakin ja ehkä pari lasta. Luultavasti elämämme olisi mukavaa ja rauhallista, turvallista. En kuitenkaan usko, että olisimme perustaneet perheen kotiseudullemme, koska kumpikin muutti sieltä pois.  Niin... Toisinaan kyllä mietin, että onko hän onnellinen nykyisessä suhteessa. Kiva olisi tietää mitä hänelle kuuluu :) 

Olisin luultavasti kuollut, miehen käden kautta.

Muinoin nuoruudessani puhuttiin arvoista, näihin psykopaatit nojasivat, hyvä että oli näitäkin jotka tiesivät mitä tahtoivat.

Mahdoton yhtälö, jos mies ei halua vastuuta lapsesta, mutta ottaisi silti kaikki oikeudet itselleen.

Miehellä ei ollut yhtäkään lasta onneksi.

Asuisin synnyinkaupungissani ja olisin ravintolassa töissä.Lapsia ei luultavasti olisi ainakaan yhtä enempää.

Mies työssäkäyvä,nukkuis vapaa aikansa ja hirvittelisi viikonloput kavereitten kanssa.

Olisin nyrkin ja hellan välissä.Kavereitani en sais nähä.

Olisin varmastikin vaihtanut paikkakuntaa, nyt asun siellä missä ole aina asunut :)

Olisin tietokonenörtin vaimo vanhassa rintamamiestalossa ja meillä olisi varmasti pari lasta. Olisin varmastikin yhtä pyöreä ja onnellinen kun nytkin. Mieheni muistuttaa nuoruuden poikaystävääni ulkoisesti ja ehkä vähän muutenkin.

Ah, olin niin rakastunut 15 vuotias.

true love never dies kirjoitti:

Näin kuvan ensi rakkaudestani netissä.

En kelvannut kyseiselle henkilölle, oli ns kaunis poika.

Nykyään kalju isomahainen ukko...onnex en kelvannut

Mulla vähän sama. Tarkkaili koko ajan, että olenkohan vähän lihonut ja muisti mainita, että hän ei ole koskaan seurustellut lihavien ihmisten kanssa. Olin normaalipainoinen ja olen vieläkin. Hän on aikalailla pyöristynyt sitten nuoruusvuosien. Luojan kiitos, että ei olla yhdessä.

Jaa-a. En nyt muista kumman kanssa seurustelin silloin ekana, kun seukkasin kummankin kanssa pariin kolmeen kertaan.. ennen nykyistäni.

Toisesta on tullut hyönteisiä kuvaava luontoihminen... että oma elämäni olisi varmaan kutakuinkin samanlaista kuin nyt. Oma duuni ja mies harvoin kotona. Seksiä ei tosin olis, kun tuo kuvaaja ei ollut sillai seksistä kiinnostunut edes teininä.

Toisen kanssa käytäis keikoilla ja muutenkin olisi musakeskeistä se elämä. Ehkä aika paljon juotais myös. Häneen en vaan tuntenut mitään vetoa, hän oli hyvä keikkakaveri, tuttu ja turvallinen silloin, sen takia tuli seurusteltua.