Minkälaista elämäsi olisi ehkä nyt, jos olisit jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseesi?

Mieheni olisi työtön, isomahainen ja kalju.

Asuisimme vuokralla..koska olen töissä...elättäisin häntä

Katselisin häntä inhoten joka päivä, koska olen hoikka ja kaunis 50v,n.

Olen yhä siinä suhteessa. Nyt yhdessä 30 v. Tavatessa olin 18 ja hän 21. Onneksi lähdin hänen matkaan. Olen saanut paljon rakkautta, naurua, halauksia ja hyvää seksiä, ja saan edelleen. Mies keksii kokoajan tekemistä, käydään milloin missäkin, retkeillään, huristellaan moottoripyörällä. Seikkaillaan. Ihan mahtavaa. Toki on ollut vakavia paikkoja, terveyshuolet ja ainainen puute rahasta. Onneksi rakkaus, kunnioitus ja huumori on jaksanut kantaa. Se edellinen seurustelusuhde... Loppui minun tahdostani eikä olisi kyllä vuosia tullut kestämäänkään. Olisin tullut lisää petetyksi, ihmisarvoni ja arvoni naisena olisi alempaa kastia, asuisin tosi pienellä paikkakunnalla, mutta rahahuolia ei kyllä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin luultavasti kuollut, miehen käden kautta.

Tämä luultavasti minullakin. Onneksi pääsin karkuun suht ajoissa. Kuka olisi uskonut että hiljainen nörtti olikin hirviö.

Kohta tulisi 30 vuotta täyteen. En olisi onnellinen. On parempi olla itsekseen yksin kuin suhteessa yksin. Ja jos olisin jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseeni, en olisi kokenut parempia suhteita myöhemmin. 

Oikeastaan nyt kun kysyt niin tunsin itseni suorastaan onnelliseksi ihan siitä, että se suhde aikoinaan päättyi. Minä en sitä lopettanut ja sen päättyminen kyllä aikoinaan myös sattui, mutta näin myöhemmin ajateltuna tosiaan parempi niin. Emme kai saaneet siitä kumpikaan mitä halusimme - tosin en tiedä mitä hän halusi, kun oli umpimielinen, sanoi ettei asiat puhumalla parane ja ettei tästä ole mitään keskusteltavaa. 

Olisin ollut ekan kanssa 42vuotta ja myös 2v leskenä. Nyt olen leskenä avopuolisostani ollut joitakin kuukausia. Avioero oli minulle oikea vaihtoehto, jota harkitsin vuosikausia, hän ei pitänyt lupauksiaan,

Tähän olikin tullut paljon vastauksia! Aikamoisia ajatusleikkejä ja tarinoita, laittakaa vain lisää. :)

Ap

Olen siinä ensimmäisessä suhteessa edelleen, oltu 21 vuotta. 2 lasta meillä. Hyvin on mennyt ja toivottavasti menee jatkossakin.😊

Ai kamala! Ensimmäinen suuri rakkauteni, eka poikaystäväni oli kouluja käymätön, roskaruoalla elävä, 25-vuotiaana äidin kanssa asuva hanttihommia tekevä luuseri. Nykyään ei asu enää äidillään ja on vähän ilmeisesti skarpannut elintapojensa kanssa mutta aika lähiörotta kuitenkin.

Asuttaisiin varmaan vuokrakaksiossa jossain Pohjois-Helsingin 70-luvun lähiössä, minä ajelisin lähijunalla keskustaan töihin ja mieheni jäisi vähän työtilanteesta riippuen kotiin nukkumaan tai laahustaisi raksalle. Illalla tulisin kaupan kautta kotiin, pissattaisin koirat ja mies katsoisi telkkaria. Laittaisin ruoan ja sitten katsottaisiin yhdessä telkkaria. Viikonloppuisin ajeltaisiin lähiprismaan ostamaan isommat ruokasatsit, tai siis minä ajaisin koska miehellä ei ole korttia. Automme olisi isäni vanha, jonka olisin säälistä häneltä saanut. Loppu viikonloppu miehellä vierähtäisi salilla ja kavereita nähdessä, minä siivoaisin kotona ja kävisin paljon kavereiden kanssa baarissa. Kerran vuodessa reissattaisiin Rodokselle dokaamaan. Romanttiset illat kuitattaisiin lähibaarissa. Seksiä tuskin olisi, mitä nyt syntymäpäivisin. Mies hoitaisi tarpeensa netissä minun ollessani töissä. Tilaisin ellokselta kivoja sisustuspöytiä osamaksulla ja mies jättäisi niihin kaljatölkkien jälkiä. Miehen kavereita en näkisi ikinä, koska raksaäijät pitäisivät minua takakireänä nipona ja he haluaisivat tavata miestäni vain ilman minua. 

Jep jep. Kun asian näin ajattelee, on ihan hyvä että silloin 10 vuotta sitten päädyimme eroon. Eivätpä ole polkumme kohdanneet sen jälkeen. 

Asuisin edelleen pikkupaikkakunnalla ja kävisin varmaan jossain kaupan kassalla töissä. Mieheni olisi pettänyt minua lähes koko yhdessäoloaikamme (koska ei pystynyt silloin nuorenakaan olemaan uskollinen). Viina maistuisi hänelle edelleenkin (ja varmaan minullekin, koska eihän tuollaista paskaa elämää muuten kestäisi...). Inhoaisimme ja halveksisimme toisiamme eikä meillä olisi mitään keskusteluyhteyttä, illat hän viettäisi kavereidensa kanssa kylillä. Tulisimme taloudellisesti toimeen ok, mutta matkusteluun tai muuhun luksukseen meillä tuskin olisi varaa. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin anopin kanssa tulisimme kyllä hyvin juttuun. =D 

Olipa hyvä, että erosimme. Minä löysin kivan miehen rinnalleni,  ja eksäkin on naimisissa. Hän voi hyvinkin olla onnellinen vaimonsa kanssa, tosin epäilen, että uskottomuus voi olla heidänkin suhteessan ongelma. Eksäni ei ole/ollut paha ihminen, ainoastaan ikuinen lapsi.  

Jäin. Menee paremmin kuin koskaan.

Ekasta suhteesta on 16 vuotta. Siinä jos olisin niin toki valehtelu ja pettäminen jatkuisi. Mutta miksi se siitä on muuttunut? Sellaisessa suhteessa elän nytkin. Olen mies ja naisille mikään ei riitä vaikka meillä on nytkin niin sanotusti kaikki ja perinteisesti mussa ei ole vikaa...:( Samaa paskaa yhtä kaikki.

Jäin ensimmäiseen parisuhteeseen, nyt naimisissakin jo 30 vuotta. 

Eka oli ihana taiteilijasieluinen mutta levoton ja liikaa pohtiva/epävarma punapää. Olisi karannut ainakin viidesti ja palannut takaisin, jos näin pitkään kerran olisi oltu yhdessä. Asuttaisiin varmaan jossain utsjokikevolla wanhassa remontoidussa maatalossa, ympärillä hengaisi joku taiteilijayhdyskunta ja pari tenavaa yrittäisi kunnostaa vanhoja mopojaan päästäkseen edes joskus kylille.

Ei ollut mahdollisuutta jäädä, koska en ollut itse se joka lähti suhteesta. Jos edelleen olisin ko. ihmisen kanssa yhdessä, olisin varmasti melkoisen katkera kaikesta pettämisestä ja valehtelusta, melkoisen onneton siis. Onneksi asiat menivät toiseen suuntaan.

Ei hajuakaan. Seurustelin ensi kerran alle kaksi kuukautta 19 vuotiaana saman ikäisen pojan kanssa. Ei menty ees pussailuakaan pitemmälle koskaan... Viimeisin tietoni on että tyyppi päätyi seurustelun lopun jälkeen johonkin tilitoimistoon töihin kirjanpitäjähommiin.  Itse tuohon aikaan vasta opiskelin, ja vasta nyt 26 vuotiaana olen valmistumassa. 

No, ehkä lapset olisi jo hankittuna, se olisi aivan ihana asia kyllä. Eli oltaisiin toki varmaan tähän mennessä jo naimisissa. Olisin varmaan päätynyt Helsinkiin asumaan lähelle tyypin työpaikkaa, painajaista minulle kun Helsinkiä inhoan. olisin varmaan aika onneton siellä betonierämaan keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olisitte yhdessä olleet ja olisitko ollut onnellinen?

Suhde olisi kestänyt 29 vuotta, jos mies ei olisi kuollut kohta 20 v sitten.

Sairas ihminen ja sairas oli suhdekin. Tuskin se siitä terveemmäksi olisi tullut, vaikka erosta paranikin.

Ja lisättäköön, etten olisi lapsemme kanssa tekemisissä, koska hän vihaisi minua hyvästä syystä.

Ihan eka:

väistelin itse tätä miestä, vaikka oli ihan kunnollinen. MInä taas halusin jotain jänskempää. Olisin varmaankin hänen lastensa äiti, asuisin omakotitalossa ja ihmettelisin matkailijoita ja muita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet elämänsä elämiseen ja kokemiseen.

Toka:

Voisin olla ihan onnellinenkin, vaikka miehessä oli juntin piirteitä paljonkin. Kuitenkin hyväntahtoinen ja näyttää nykyisin tosi hyvältä, kun partaan ja tummiin hiuksiin on tullut harmaata. Kun tapasin muutama vuosi sitten sattumalta, osasi keskustellakin jonkin verran. Silloin nuorena ei tullut oikein puhetta eikä tiennyt mitään. Tuskastuin kun huomasin että hänen tavoitteensa oli just se tavallinen perhe ja kuviot.

Itse sain sitten hyvin paljon kaikkea ihan päätöntä ja lensin paikasta ja maasta toiseen. Elin siis. Olisin halunnut kyllä jo aikaisemmin lopettaa. Vasta 4-kymppisenä löytyi lapsille isä, joka kuoli kun lapset olivat pieniä.

Seksitöntä, koska tapasin kahdeksan kuukauden ajan aseksuaalia miestä.

En vieläkään ymmärrä, miksi hän halusi sänkyyn, kun seksi ei kiinnostanut häntä yhtään.

En ois koskaan kokenut mitään onnellista. Vieläkin yrittäisin esittää kiinnostunutta. Viikon kohokohta ois nuortenilta perjantaisin ja sunnuntaisin olisi aamuseksiä synnintunnustusten jälkeen. Etenkin pitäisi ripittäytyä jos olisi ajatellut seksiä. Kaikki seksiin liittyvä oli kauheen nuhjuista, kuumaa, jännää. Ja sitten ne synnit kerrottaisi isälle ja äidille ja taas ois kuumaa, jännää ja illalla pitsaa joku sallittu elokuva jossa kuitenkin ois peiteltyä New Agea ja paholaisen palvontaa.

Lapsia ois kaksi ja heitä yrittäisin pitää normaalielämässä. Viimeistään häissä olisin joutunut tappelemaan appiukon kanssa. Vaimoni sisko olisi varmaan jatkanut entiseen malliin ja varmaan sekin asia ois selvinnyt ja elettäisiin kolmen kimpassa. Ois kuumaa, jännää ja piru sotkisi koko ajan hännällään.

Tyttöystäväni perhe ei ollut mitään tuntemaani uskonsuuntausta. Oli vaan niin kahjoa porukkaa. Rakkautta se eittämättä oli ja vaikuttanut paljonkin elämääni ja esimerkiksi seksuaalisuuteni

Joko todella hauskaa huoletonta elämää tai sitten päinvastoin. Mies käytti kannabista.