Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista elämäsi olisi ehkä nyt, jos olisit jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseesi?
Kuinka kauan olisitte yhdessä olleet ja olisitko ollut onnellinen?
Kommentit (438)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että sitä auvoa, jos olisinkin. 12 vuoden jälkeen olisin edelleen meistä se ainut joka käy töissä, maksaisi vuokraa ja ostaisi ja tekisi ruokaa. Mies pelaisi tietokoneellaan nurkissani vuorokaudet läpeensä ja poistuisi koneelta vain käyttääkseen vesilaskuani tai syödäkseen ruokiani, jollei laskettaisi päiviä tai joskus jopa viikkoja, jolloin katoaisi kaverinsa nurkkiin pelaamaan. Mies pitäisi todennäköisesti edelleen tätä kaikkea itsestäänselvyytenä, koska kyllähän rakkaus nyt pienet takaiskut (kuten 12 kuukautta vuokrarästejä) kestää. Luultavasti kuvioihin olisi astunut myös joku toinen nainen, koska mies yritti houkutella minua avoimeen suhteeseen jo yhdessäolomme aikana, ettei hänen panseksuaalina tarvisi jarrutella liikaa. Sinänsä ymmärrettävää, koska hänen tuntikausia kestäneet pelimaratoninsa aiheuttivat monesti sen, että emme olleet sängyssä ollenkaan samaan aikaan koko yön aikana, joten eihän niitä mahdollisuuksia kanssakäymiseen paljon tullut, miesparka. Ehkä se toinen nainen olisi opettanut miestä tekemään myös kotitöitä, kun minä en siinä ikinä onnistunut? Ainiin, perhana, siihen se auvo päättyisikin, kun mies varmaan pitäisi minulle edelleen kyräillen mykkäkoulua, kun kaikesta tästä huolimatta minä en halunnut lapsia hänen kanssaan, lapsia vihaavaksi hirviöakaksi kun paljastuin.
No ihan vittu hirveetä.
En kävis missään, asuisin ahtaasti, olisin tosi lihava, kouluttamaton ja mulla olisi lapsi.
Teininä alettiin ja tähän mennessä 36 vuotta yhdessä, ei valittamista!
Vaikea sanoa. Ainakin erään suht tunnetun bloggaajan poikaystävä olisi ehkä jäänyt syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kuollut jo kauan sitten.
Onneksi ymmärsin lähteä ja sain siihen voimaa yksin! Arpia kannan ja masennuskausina sitä on vaikea ymmärtää, miten monta vuotta pilasin elämästäni. Enemmän hyvää on nyt kuin koskaan ja vielä edessä.
Hyi! Pelkkä ajatus kuvottaa. En halua miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, pistäppä haku päälle kaikkiin mahdollisiin somehakupalveluihin,jossa ilmoitat hakevasi kumppania ,joka ei kuse eikä pasko.Kerro meille ja koko maailmalle montako tosivastausta sait.Pääset varmaan ennätysten kirjaan.
Onnea valitsemallesi tielle!
Asuttaisiin todennäköisesti syntymäkaupungissamme, tekisin varmaan jotain kaupan kassa- tyyppisiä hommia, tai mitä siitä pikkukaupungista löytyisikään. Jollen olisi saanut häntä houkuteltua lähtemään muualle.
Meillä ei olisi lapsia, hän on tietääkseni työtön ja olisi varmaan silloinkin. Harrastettaisiin jotain omiamme, ehkä olisin hommannut seuraksi koiran.
Hän on ihan ok tyyppi ja meidän suhde voisi periaatteessa toimia jotenkuten, mutta elämä olisi paikalleen pysähtynyttä, tylsää ja näköalatonta. Ajan myötä katkeroituisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako parisuhde yhdessä asumista tai ylipäätään muutamia vikkoja pidempää seurustelua? Jos näin, ensimmäinen parisuhteeni on nykyiseni. Hauskaa ja täyttä elämää ollut yhdessä jo useamman vuosikymmenen.
Tämän miehen kanssa yhteinen elo olisi ollut wt-elämää kaikilla mausteilla. Köyhyyttä ja kurjuutta pienellä paikkakunnalla. Todennäköisesti olisin lopulta petetty ja jätetty yh. Hitto sitä olikin niin tyhmä 17-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin teatteriohjaajan vaimo. Hmmmm... En kyllä osaa kuvitella, millausta se olisi. Olen tyytyväinen siitä, että nykyisen miehen kanssa olemme molemmat päivätöissä.
Asuisin kuitenkin tässä samassa kaupungissa, missä nytkin asutaan molemmat eri puolilla.
Nyt ei voisi enää kuvitella....
Olin 14v. ja seurusteltiin 3.5 v.
Olen kuullut, että kyseinen herra on tällä hetkellä työtön, niin ei hyvin meillä menisi 😁N. 47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen seurustelusuhde, niin olisin tuskin opiskellut ammattitutkintoa enempää. En varmaan olisi lukioonkaan lähtenyt, en muuttanut pois kotoa itsekseni vaan hänen kanssaan kimppaan. Hän hoitanut raksahommia ja minä en olisi koskaan ollut riittävän hyvä, ellen yhtä riuskoin ottein hoitanut jotain perinteistä kättentyötä. En kyllä olisi siihen jäänyt moneksikaan viikoksi, joten hylätään tämä...
Toinen suhde, miehen silloisten puheiden mukaan olisi alettu rakentaa pian omakotitaloa ja lapsia ei koskaan. Hän olisi tehnyt reissuhommia ja minä olisin saanut odotella kotona huushollia hoivaten, koska hänen äitinsä oli aina kotona joten naisten työt ovat keittiössä ja puutarhassa. Hylkäsin tämänkin tarjouksen, koska halusin perhettä ja työtä jossa voisin vaikuttaa asioihin...
Kolmas tärppäsi, ei tarvinnut alkaa rakentaa taloa ja lapsiakin sai ja sai opiskella ihan vapaasti ilman että mies jupisee turhantärkeilystä.
Oltais oltu yhdessä 9 vuotta ja mitä oon tyypin nykymenosta kuullut niin oisin väkivaltaisessa suhteessa asiansa sössineen alkoholistin kanssa. Kun erottiin hänellä meni hyvin ja perusti firman, mutta se lähti alta ja pullo alkoi kutsua.
Vaihdoin (tietämättäni) kivan pojan toiseen joka myöhemmin sairastui alkoholismiin.
Olin tylsistyä kuoliaaksi ekassa parisuhteessani, mutta ainakin elämä olisi turvallisempaa. Ja tasaisempaa, jäin nimittäin juuri yksinhuoltajaksi.
Asuisin maalla ok-talossa. Nyt kuapungissa rivitalossa. Muuten oliis varmaan aika smanalaista.
Ruotsalaisen akateemisen häntäheikkijuopon vaimo jossain Svea-mamman yliopistokaupungissa.
Oltaisiin kaikilla tavoin järjestetty elämämme miehen milloin minkäkin innovaatioiden mukaan. Olisin tod.näk. saanut jonkun hulluuskohtauksen mustasukkaisuuksissani, sillä mies olisi jatkanut pettämistä ja ihmisten hurmaamista järisyttävällä karismallaan. Praise the Lord, että erottiin ja pääsin pois toisen varjosta elämään omaa elämääni.