Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamalaa edes kysyä, enkä halua loukata <3 mutta miten te erityislasten vanhemmat jaksatte?
Työskentelen itse päiväkodissa ja työ on muuten mukavan rentoa, mutta ryhmässämme on yksi erityislapsi jonka kanssa mikään ei meinaa onnistua..
Pukeutuminen on yhtä taistelua ja joskus täytyy pitää todella napakasti kiinni, että vaatteet saa päälle. Ruokailussa ei suostu istumaan alas juuri ikinä ja aiheuttaa rauhattomuutta muissakin, päikkäreillä ei asetu vaan karkailee ja ääntelee, välipalalla sama tilanne kuin ruokailussa, lelut levittää mutta ei raivaa, välillä ei saa mitään kontaktia.
Päivän päätteeksi tuntuu siltä, että en jaksa enää yhtään samanlaista päivää kunnes ajatukset siirtyvät lapsen vanhempiin ja kuinka he jaksavat.. lapsi on todella ihana ja tarvitsisi ihan erilaisen hoitoympäristön ja tuen kun mitä perus päiväkotiryhmä voi tarjota.
Jos sulla on erityislapsi niin muistathan ottaa aikaa myös lepäämiseen ja itsellesi jos se vain suinkin on mahdollista <3
Kommentit (184)
Kiiski kirjoitti:
Erityislapsia on monenlaisia. Osa erityisen tuen päätöksen saaneista saavat tukea koulussa, hoitotahoilta sekä yhteiskunnalta vammaistukea ja tulevat näin yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Turhauttavaa on katsoa kun avuttovat vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja lapselle, jolta ei löydy neurologista vammaa tai oppimisvaikeutta. Syytä haetaan aina ulkopuolelta kun vanhemmuus on hukassa. Lapsen kasvatus on työtä ja vaatii vaivannäköä. Liian usein vanhemmat odottavat palvelua, apua ja tukea olematta valmiita tulemaan vastaan. Rahallinen vammaistuki rajattoman lapsen vanhemmille on käsittämätön resurssien haaskaus.
Tässä taas mielipide, josta loistaa täyden tietämättömyyden tuoma varmuus.
Kuule, edes alimman vammaistuen saaminen, vaikka diagnooseja olisi useampi, on aikamoisen byrokratian ja hakemusten ja lääkärinlausuntojen takana. Voisin vaikka vannoa, että kukaan ei saa vammaistukea "rajattomuuden" takia.
Häpeä sinä ymmärtämätön ja ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 19v (tänä vuonna täytän 20) ja löytyy Asperger ja ADHD ja iso joukko mt-ongelmia. Asun vanhempieni luona. Suurin ongelma omassa elämässäni on ollut ongelmien liian myöhäinen tunnistaminen. Eli sain diagnoosit vasta 16-19-vuotiaana. Eli kerkesin peruskoulussa ja lukiossa epäonnistua niin, että nyt olen vain kotona. Yritän päästä keväällä erityisammattikouluun, mutta sinnekin on vaikeaa päästä, kun paikkoja ei ainakaan liikaa ole. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Lapsia on erilaisia. Oman lapsen diagnoosia lievennettiin iän myötä, kun kehitystä alkoikin tulla. Nykyään käy töissä ilman tukitoimia eikä työnantaja saa edes työllistämistukea. Työnantaja halusi palkata opiskeluajan harjoittelupaikkaan. On erilainen kuin muut, mutta keskittymiskykynsä ansiosta saa paljon aikaan. Ennuste oli joskus kolmevuotiaana aika huono. Meillä on auttanut paljon tarpeeksi varhaiset tukitoimet, oma peräksiantamattomuuteni ja se, että kohdalle sattui huippuammattailaiset, joista suurin kunnia loistopäiväkodin erityisryhmälle ja maailman parhaalle erityisopelle. Tietty varmaan me vanhemmatkin saamme vähän omaa häntää nostaa, mutta yksin ei olisi jaksettu.
Myös hyvin kehittynyt pikkuveli auttoi, meilä oli oikeastaan kaksi samantasoista koko ajan, kun toinen alkoi kehittyä pikkuveljen kanssa samaa tahtia. En minä tiedä miten jaksoin, välillä olin sumussa ja on aikoja, joista en muistaisi mitään, ellei löytyisi vanhoja reissuvihkoja. Onnen hetkiä sai niin pienistä asioista, kuten siitä, että poika suostui maistamaan jotain uutta oma-alotteisesti tai kun hän oppi lukemaan vastoin kaikkia odotuksia ihan normiajassa.
Oon yläkoulun opettaja, ja tuo Wilma-asia ahdistaa. Minulla siis oppilaiden joukossa erityislapsia. Millään en haluaisi Wilmaan laittaa aina, jos on jäänyt hommat täysin tekemättä, kun tiedän, että vanhemmilla muutenkin tarpeeksi rankkaa. En haluaisi kuormittaa heitä yhtään enempää. Kuitenkin oikeusturvan takia pitää näitä tiedottaa, että pystyy tarvittaessa perustelemaan kurssiarvosanan ja että olisi jotain konkreettista dokumentointia oppilashuoltoryhmää varten. Haluan sanoa, ettemme me opettajat valittaaksemme ja pahuuttamme tee niitä Wilma-merkintöjä. Se harmittaa meitäkin! Ja positiivista on valitettavasti erikseen tosi harvoin aikaa laittaa (se palaute tulee suoraan lapselle itselleen kyllä). Huolet täytyy vain noista edellä mainituista syistä valitettavasti kirjata. Paljon tsemppiä erityislasten huoltajille toivon.
Suomen sosiaaliturva ei olekaan maailman parasta, olen tässä oppinut... Oletteko lukeneet Meriannen mielessä -blogia kaksplussalta? Heillä yksi erityislapsi ja saavat yöhoitajan kotiin joka yölle, lisäksi uuden auton ilmaiseksi, tilapäishoidon, ilmaisen päivähoidon toiselle lapselle sekä niin hyvin tukia että sekä isä että äiti voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi nyt vielä saavat talon, johon heille tehdään laajennus tarpeita vastaamaan.
Suomella aika paljon kirittävää... Ei ihme jos vanhemmat täällä uupuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia aina näissä ketjuissa joku sanoo, että erityislapsi ei lähde kotoa aikuisenakaan? Lähtee kyllä elleivät vanhemmat takerru.
Niin lähtee,laitokseen
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on erilaisia. Oman lapsen diagnoosia lievennettiin iän myötä, kun kehitystä alkoikin tulla. Nykyään käy töissä ilman tukitoimia eikä työnantaja saa edes työllistämistukea. Työnantaja halusi palkata opiskeluajan harjoittelupaikkaan. On erilainen kuin muut, mutta keskittymiskykynsä ansiosta saa paljon aikaan. Ennuste oli joskus kolmevuotiaana aika huono. Meillä on auttanut paljon tarpeeksi varhaiset tukitoimet, oma peräksiantamattomuuteni ja se, että kohdalle sattui huippuammattailaiset, joista suurin kunnia loistopäiväkodin erityisryhmälle ja maailman parhaalle erityisopelle. Tietty varmaan me vanhemmatkin saamme vähän omaa häntää nostaa, mutta yksin ei olisi jaksettu.
Myös hyvin kehittynyt pikkuveli auttoi, meilä oli oikeastaan kaksi samantasoista koko ajan, kun toinen alkoi kehittyä pikkuveljen kanssa samaa tahtia. En minä tiedä miten jaksoin, välillä olin sumussa ja on aikoja, joista en muistaisi mitään, ellei löytyisi vanhoja reissuvihkoja. Onnen hetkiä sai niin pienistä asioista, kuten siitä, että poika suostui maistamaan jotain uutta oma-alotteisesti tai kun hän oppi lukemaan vastoin kaikkia odotuksia ihan normiajassa.
Ihana lukea tällainenkin viesti aiheesta, kiitos kun jaoit tarinasi täällä. Hyvää jatkoa sinulle kuten kaikille muillekin vaativien lasten vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on juuri aloituksen kaltainen autistinen lapsi. Päivittäin on vaikeita hetkiä mutta onneksi on hyviäkin. Kyllä tämän jaksaa. Vaikka välillä niinä vaikeina hetkinä tuntuu ettei jaksa. Onneksi päiväkoti ja mies jakaa osan hoitamisesta.
Eniten ärsyttää tietämättömät ammattilaiset. Lapsella oli selvät piirteet jo 1-vuotiaana, mutta sai diagnoosin vasta 4-vuotiaana. Monta vuotta kerettiin syytellä meitä vanhempia. Itse koitin ehdotella autismia, mutta mua pidettiin ihan hölmönä mistään mitään tietävänä. Kunnes viimein asia oikeasti tutkittiin.
Mutta olen kiitollinen siitä yhdestä asiantuntevasta psykologista, lapsen terapeuteista, ja päiväkodin väestä.
Ennen oli helpompaa, kun sai laitoshoitoon. Nyt on pakko hoitaa itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v (tänä vuonna täytän 20) ja löytyy Asperger ja ADHD ja iso joukko mt-ongelmia. Asun vanhempieni luona. Suurin ongelma omassa elämässäni on ollut ongelmien liian myöhäinen tunnistaminen. Eli sain diagnoosit vasta 16-19-vuotiaana. Eli kerkesin peruskoulussa ja lukiossa epäonnistua niin, että nyt olen vain kotona. Yritän päästä keväällä erityisammattikouluun, mutta sinnekin on vaikeaa päästä, kun paikkoja ei ainakaan liikaa ole. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tsemppiä sinulle, löydät kyllä oman tiesi jos vain jaksat uskoa itseesi. Muista että adhd, asperger ja mt-ongelmat eivät tee sinusta tyhmää, oikealla tuella pystyt opiskelemaan ja saamaan työpaikan.
Hyvää jatkoa sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti on raskasta edelleen, vaikka pahin on jo helpottanut.
Yksi lapsistamme on ns. erityslapsi (add ym). Teini-ikä on mennyt meillä valvoessa ja murehtiessa hänestä ja toilailuistaan. Nyt on juuri ja juuri täysi-ikäinen, asuu omillaan, kaunis nuori nainen. Ei tietoa koulusta, ominaisuuksiensa vuoksi ei opiskelu edes avustettuna onnistunut, kahta alaa tyrittänyt. Lääkeet eivät hänelle sopineet. Nyt on siis sossupummi. Töitä ei saa, koulua ei voi käydä, eikä oppisopimuspaikkoja alueellamme ole.
Hän ei siis ole näitä, jotka iloisesti lääkkeiden avulla suorittavat ammattitutkinnon ja pärjäävät elämässä.
Huoli on suuri.
Varmaan on huolta. Millaisia ne toilailut ovat olleet? Päihteitä, ihmissuhdesotkuja, jotain sellaista?
Koittakaa jaksaa.
Oon usein miettinyt, että nää addit, adhd:t ja assit päätyvät kovin erilaisiin ongelmiin. Siis riippuen kaveripiiristä, kiinnostuksen kohteista ja muusta.
Tuttavapiirin add/as-tytön ongelmia ovat masennus ja hyvin epätyypillinen syömisen ongelma; ei saa syötyä mitään, jos ympärillä häiriötekijöitä. Tekee työssä käymisestä kovin vaikeaa. Oli koulussa iso ongelma myös. Toisaalta opinnoissa todella menestynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti on raskasta edelleen, vaikka pahin on jo helpottanut.
Yksi lapsistamme on ns. erityslapsi (add ym). Teini-ikä on mennyt meillä valvoessa ja murehtiessa hänestä ja toilailuistaan. Nyt on juuri ja juuri täysi-ikäinen, asuu omillaan, kaunis nuori nainen. Ei tietoa koulusta, ominaisuuksiensa vuoksi ei opiskelu edes avustettuna onnistunut, kahta alaa tyrittänyt. Lääkeet eivät hänelle sopineet. Nyt on siis sossupummi. Töitä ei saa, koulua ei voi käydä, eikä oppisopimuspaikkoja alueellamme ole.
Hän ei siis ole näitä, jotka iloisesti lääkkeiden avulla suorittavat ammattitutkinnon ja pärjäävät elämässä.
Huoli on suuri.
Huoli pois..jatkaa sukua varmasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v (tänä vuonna täytän 20) ja löytyy Asperger ja ADHD ja iso joukko mt-ongelmia. Asun vanhempieni luona. Suurin ongelma omassa elämässäni on ollut ongelmien liian myöhäinen tunnistaminen. Eli sain diagnoosit vasta 16-19-vuotiaana. Eli kerkesin peruskoulussa ja lukiossa epäonnistua niin, että nyt olen vain kotona. Yritän päästä keväällä erityisammattikouluun, mutta sinnekin on vaikeaa päästä, kun paikkoja ei ainakaan liikaa ole. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tsemppiä sinulle, löydät kyllä oman tiesi jos vain jaksat uskoa itseesi. Muista että adhd, asperger ja mt-ongelmat eivät tee sinusta tyhmää, oikealla tuella pystyt opiskelemaan ja saamaan työpaikan.
Hyvää jatkoa sinulle!
Haloo tyyppi on työkyvyttömyyseläkkeellä
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka erityislapsi ihan koko ajan ”pilaa” kaiken. Ei ole kivaa tehdä oikein mitään, koska aina yksi saa jotkut paskahalvakset jostain. Ihan sama miten kiva juttu, miten hyvin asiaan lapsi valmisteltu, ennakoitu kaikki mahdollinen jne. Aina alkaa joku saatanallinen vänkääminen ja kiukuttelu, mikä ei vaan lopu millään muulla kuin ajan kanssa. Toki siis pitää pysyä rauhallisena ja sano vain n. Joka kymmenes kerta lapsen jankuttaessa miten kyseisessä asiassa tullaan toimimaan.
En vähättele kokemustasi, mutta tuo kuvaus osuu vaimooni.
Ai miten jaksan? No kaiken vääntämisen, jumituksen, itkun ja osaamattomuuden vastapainona on ihan vaan niinkin yksinkertainen juttu, että se mun lapsi vaan on niin sairaan hyvä tyyppi. En oikeesti tiedä ketään, joka on ihan tosissaan niin empaattinen, rakastava, hauska ja ihana kun mun tyttöni. Joka ilta ja aamu (ja päivä) saan kuulla kuinka ihana äiti mä olen, kuinka rakas olen, kuinka ahkera ja nätti mä olen :`D. Saan helliä haleja, en liikaa, mutta ihan varmasti tarpeeksi. Niin ihana lapsi.
Ongelmia ja vääntöä tuottaa se, että joutuu pakottamaan erityislapsen tavallisen lapsen arkeen. Eli siis koulua 5pv viikossa jne.. Mun lapsen etu olis noin 3pv viikossa, nyt on ylikuormittunut aistiensa kanssa ja muutenkin..
Terv, down tytön yh
Vierailija kirjoitti:
Suomen sosiaaliturva ei olekaan maailman parasta, olen tässä oppinut... Oletteko lukeneet Meriannen mielessä -blogia kaksplussalta? Heillä yksi erityislapsi ja saavat yöhoitajan kotiin joka yölle, lisäksi uuden auton ilmaiseksi, tilapäishoidon, ilmaisen päivähoidon toiselle lapselle sekä niin hyvin tukia että sekä isä että äiti voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi nyt vielä saavat talon, johon heille tehdään laajennus tarpeita vastaamaan.
Suomella aika paljon kirittävää... Ei ihme jos vanhemmat täällä uupuu :(
Tuo on yksi lempiblogeistani. Niin elämänmyönteinen... mutta kaksi asiaa.
1. Mitenkään tämän ketjun väsyneitä kirjoittajia vähättelemättä: aika harva meistä kuitenkaan joutuu elämään joka hetki hengenpelastusvalmiudessa.
2. Heilläkin taisi olla aika kivinen tie ennen kuin apua yhteiskunnalta alkoi tippua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia aina näissä ketjuissa joku sanoo, että erityislapsi ei lähde kotoa aikuisenakaan? Lähtee kyllä elleivät vanhemmat takerru.
Niin lähtee,laitokseen
Laitososastoja ei enää montaa ole koko maassa. Kyllä se lapsi lähtee itsenäiseen asumiseen ( ehkä tuettuna) tai ryhmäkotiin. On monenlaisia mahdollisuuksia. Voi asua omassa asunnossa niin että henkilökunta on samassa rakennuksessa tai pihapiirissä. Joku tarvitsee enemmän apua ja henkilökunta on paikalla päivisin ja iltaisin. Joku tarvitsee vielä enemmän apua ja henkilökunta on paikalla öisinkin. Joku tarvitsee vähän ohjausta ja joku paljon hoitoa. Oli mikä asumismuoto tahansa, se on se oma koti. Vanhemmat voivat käydä kylässä, mutta ei saa jäädä roikkumaan.
Keh.vam.hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v (tänä vuonna täytän 20) ja löytyy Asperger ja ADHD ja iso joukko mt-ongelmia. Asun vanhempieni luona. Suurin ongelma omassa elämässäni on ollut ongelmien liian myöhäinen tunnistaminen. Eli sain diagnoosit vasta 16-19-vuotiaana. Eli kerkesin peruskoulussa ja lukiossa epäonnistua niin, että nyt olen vain kotona. Yritän päästä keväällä erityisammattikouluun, mutta sinnekin on vaikeaa päästä, kun paikkoja ei ainakaan liikaa ole. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tsemppiä sinulle, löydät kyllä oman tiesi jos vain jaksat uskoa itseesi. Muista että adhd, asperger ja mt-ongelmat eivät tee sinusta tyhmää, oikealla tuella pystyt opiskelemaan ja saamaan työpaikan.
Hyvää jatkoa sinulle!Haloo tyyppi on työkyvyttömyyseläkkeellä
Eläke ei estä opiskelemasta ja saamasta ammattia ja aikanaan työpaikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisesti?
Viimeksi tänään mietin kuinka mun vaan tekisi mieli hakata toi lapsi tohjoksi.
Ja heti perään että Mä rakastan sitä yli kaiken.
Äärimmäinen vitutus siitä, kun kaikki, siis ihan kaikki on n. 75% hankalampaa kuin tavoslasten kanssa. Ja kuinka erityislapsi ihan koko ajan ”pilaa” kaiken. Ei ole kivaa tehdä oikein mitään, koska aina yksi saa jotkut paskahalvakset jostain. Ihan sama miten kiva juttu, miten hyvin asiaan lapsi valmisteltu, ennakoitu kaikki mahdollinen jne. Aina alkaa joku saatanallinen vänkääminen ja kiukuttelu, mikä ei vaan lopu millään muulla kuin ajan kanssa. Toki siis pitää pysyä rauhallisena ja sano vain n. Joka kymmenes kerta lapsen jankuttaessa miten kyseisessä asiassa tullaan toimimaan.
Ja silti hän on rakas, ehkä rakkain, ja tiedän että hänestä vielä hyvä tulee, niin paljon sisäistä hyvää voimaa hänessä on myös.