Mies ei ymmärrä opiskeluani lainkaan

Ihmetyttää tässä keskustelussa, että monet näyttävät pitävän puolisoa pahimpana vihamiehenä, josta on ehdottomasti sekä hyödyttävä taloudellisesti että saatava kotitöiden tekijä. Missään tilanteessa ei edes tilapäisesti, kuten opiskelun ajan, pidä joustaa kummastakaan velvoitteesta, riippumatta siitä mikä toisen tilanne on. Kun koulutushan hyödyttää vain sitä joka kouluttautuu, ei siis perhettä eikä varsinkaan lapsia?

Kuitenkin tutkimusten mukaan suurin merlitys lasten menestykselle on äidin koulutustaso.

Toisen opiskelun torperoiva haluaa siis pahaa sekä puolisolleen että lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehellä ole velvollisuutta tukea ap:n opiskelua. Ehkä mies ajattelee, että ap jättää hänet saatuaan paremman työn tai että ap ei kuitenkaan saa parempaa työtä opiskelun jälkeenkään. Tai ehkä ajattelee, että nyt ei ole hyvä aika, kun lapset on pieniä. Ei voi tietää, mutta miehen ei olisi tietenkään pitänyt alunperin luvata tukea. Vähän hölmöä tietysti mieheltä pelätä, että ap jättää tulevaisuudessa, kun eihän ap nyt tässäkään tilanteessa tyytyväinen ole.

Jos aloittaja on miehensä kanssa naimisissa, avioliiton myötä mies on elatusvelvollinen.

Ei tarvita edes avioliittoa, kun avoliittokin vaikuttaa jo tukiin. Yhteiskunta olettaa, että paremmin ansaitseva elättää puolisonsa jo avoliitossa. T. Opiskelija, joka saa vain 250 euroa kuussa, koska avokki on töissä.

Palstalokeilla vaan on aika vääristynyt käsitys mitä tarkoittaa elatus parisuhteessa. Se mm. EI TARKOITA yhden yhtä senttiä liittyen aineopintokerhoissa käymiseen, kampaajaan tai kauniisiin vaatteisiin jotka olisivat kivoja yliopistoelämässä. Eikä se tarkoita välttävää parempaa ruoan laatua.

Hyvinvoivaa ja kaunista vaimoa arvostan. Siksi panostan vaimooni. T. Alfauros

Näin vastaa hyvällä itsetunnolla varustettu mies.

Itsekin olin hetken miehen elätettävänä opintojen loppuvaiheessa. Kun opintotuki loppui niin tulot 0€. Mieheni ei ole koskaan huomautellut asiasta vaikka oli tiukkaa aikaa elää täysin yhden pienellä palkalla. Nyt palkkani 4000€ joten kannatti pusertaa opinnot loppuun.

Ukko35 kirjoitti:

Yhyy.

Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.

Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.

Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.

Tätä rumbaa kesti sen 5v.

Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.

Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.

Saanko nyt jonkin mitalin?

Ei se tutkintosi luetun ymmärtämistä ainakaan parantanut.

Sinulla oli hyvä vaimo joka hoiti lapset eikä kitissyt, hänhän se mitalin ansaitsisi. Mutta kun APN mies ei halua lapsia hoitaa ja kitisee.

Vierailija kirjoitti:

Olimme aikoinaan vaimoni kanssa samanlaisessa tilanteessa, vaimo halusi opiskella unelma-ammattiinsa ja minä kävisin töissä. En todellakaan halunnut olla puolisoni unelmien esteenä joten kannustin yrittämään. Puolisoni luki ahkerasti työnsä ohessa ja pääsi ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan.

Seuraavat vuodet kävin töissä, huolehdin kodista ja lapsista ja annoin vaimon opiskella. Nyt minulla on onnellinen vaimo unelma-ammatissaan, hyvät välit lapsiini ja elämä pyörii mukavasti. Olen sitä mieltä että paljon paremmin en olisi voinut rahojani ja aikaani käyttää.

T. oikeasti AV-mamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tasokkaita ja fiksuja naisia. Miksi ovat valinneet vähemmän tasokkaita, suoraan sanoen mänttejä puolisoita?

Mistä päättelit, että he ovat fiksuja ja tasokkaita? Käsittääkseni naiset eivät laittaneet itsestään valokuvaa ja ulkonäkö määrittää 90% naisen tasosta. 

Koulutettu ja itsestään huolta pitävä nainen on tasokas.

Ainoastaan naisen itsensä mielestä. Miehet ovatkin sitten täysin toista mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tasokkaita ja fiksuja naisia. Miksi ovat valinneet vähemmän tasokkaita, suoraan sanoen mänttejä puolisoita?

Mistä päättelit, että he ovat fiksuja ja tasokkaita? Käsittääkseni naiset eivät laittaneet itsestään valokuvaa ja ulkonäkö määrittää 90% naisen tasosta. 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta aiomme pysytellä hengissä sittenkin, kun naamamme rypistyvät ja läskimme valuvat. Palataan vertailemaan tasojamme sitten, kun ikä on tehnyt tehtävänsä. Kelpaako silloin työtön duunari 60 v vai 6000 e/kk tienaava koulutetumpi 60 v? (Ei sillä, että työtön olisi minulle täysin arvoton, mutta eräille jankuttajille taitaa olla.)

Naisen palkalla ei ole minulle mitään merkitystä nyt, eikä ole myöskään silloin kun olen 60. Ulkonäöllä on merkitystä nyt ja myös silloin. En minä arvioi tuon ikäisenä naisen ulkonäköä yhtä tiukin kriteerein kuin teen tällä hetkellä, mutta se ennen kaunis nainen on erittäin suurella todennäköisyydellä myös kauniimpi vanhana. Ei ole mitään syytä miksi läskien pitäisi tursuta 60-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tasokkaita ja fiksuja naisia. Miksi ovat valinneet vähemmän tasokkaita, suoraan sanoen mänttejä puolisoita?

Mistä päättelit, että he ovat fiksuja ja tasokkaita? Käsittääkseni naiset eivät laittaneet itsestään valokuvaa ja ulkonäkö määrittää 90% naisen tasosta. 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta aiomme pysytellä hengissä sittenkin, kun naamamme rypistyvät ja läskimme valuvat. Palataan vertailemaan tasojamme sitten, kun ikä on tehnyt tehtävänsä. Kelpaako silloin työtön duunari 60 v vai 6000 e/kk tienaava koulutetumpi 60 v? (Ei sillä, että työtön olisi minulle täysin arvoton, mutta eräille jankuttajille taitaa olla.)

Naisen palkalla ei ole minulle mitään merkitystä nyt, eikä ole myöskään silloin kun olen 60. Ulkonäöllä on merkitystä nyt ja myös silloin. En minä arvioi tuon ikäisenä naisen ulkonäköä yhtä tiukin kriteerein kuin teen tällä hetkellä, mutta se ennen kaunis nainen on erittäin suurella todennäköisyydellä myös kauniimpi vanhana. Ei ole mitään syytä miksi läskien pitäisi tursuta 60-vuotiaana. 

Sinua ilahduttaa kotona kaunis kotirouva. Mukavaa kun ei tarvitse tienata kun tuloilla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tässä keskustelussa, että monet näyttävät pitävän puolisoa pahimpana vihamiehenä, josta on ehdottomasti sekä hyödyttävä taloudellisesti että saatava kotitöiden tekijä. Missään tilanteessa ei edes tilapäisesti, kuten opiskelun ajan, pidä joustaa kummastakaan velvoitteesta, riippumatta siitä mikä toisen tilanne on. Kun koulutushan hyödyttää vain sitä joka kouluttautuu, ei siis perhettä eikä varsinkaan lapsia?

Kuitenkin tutkimusten mukaan suurin merlitys lasten menestykselle on äidin koulutustaso.

Toisen opiskelun torperoiva haluaa siis pahaa sekä puolisolleen että lapsilleen.

En kyllä usko että sillä naistenvihaajaraivoajalla edes on puolisoa. Eli ne kommentit voinee jättää omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tasokkaita ja fiksuja naisia. Miksi ovat valinneet vähemmän tasokkaita, suoraan sanoen mänttejä puolisoita?

Mistä päättelit, että he ovat fiksuja ja tasokkaita? Käsittääkseni naiset eivät laittaneet itsestään valokuvaa ja ulkonäkö määrittää 90% naisen tasosta. 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta aiomme pysytellä hengissä sittenkin, kun naamamme rypistyvät ja läskimme valuvat. Palataan vertailemaan tasojamme sitten, kun ikä on tehnyt tehtävänsä. Kelpaako silloin työtön duunari 60 v vai 6000 e/kk tienaava koulutetumpi 60 v? (Ei sillä, että työtön olisi minulle täysin arvoton, mutta eräille jankuttajille taitaa olla.)

Naisen palkalla ei ole minulle mitään merkitystä nyt, eikä ole myöskään silloin kun olen 60. Ulkonäöllä on merkitystä nyt ja myös silloin. En minä arvioi tuon ikäisenä naisen ulkonäköä yhtä tiukin kriteerein kuin teen tällä hetkellä, mutta se ennen kaunis nainen on erittäin suurella todennäköisyydellä myös kauniimpi vanhana. Ei ole mitään syytä miksi läskien pitäisi tursuta 60-vuotiaana. 

Sinua ilahduttaa kotona kaunis kotirouva. Mukavaa kun ei tarvitse tienata kun tuloilla ei ole väliä.

Jos yhdessä asutaan, niin silloin pitää tienata sen verran, että itsensä elättää. Jos erillään asutaan, niin ei ole merkitystä, kunhan vain on tyytyväinen elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tässä keskustelussa, että monet näyttävät pitävän puolisoa pahimpana vihamiehenä, josta on ehdottomasti sekä hyödyttävä taloudellisesti että saatava kotitöiden tekijä. Missään tilanteessa ei edes tilapäisesti, kuten opiskelun ajan, pidä joustaa kummastakaan velvoitteesta, riippumatta siitä mikä toisen tilanne on. Kun koulutushan hyödyttää vain sitä joka kouluttautuu, ei siis perhettä eikä varsinkaan lapsia?

Kuitenkin tutkimusten mukaan suurin merlitys lasten menestykselle on äidin koulutustaso.

Toisen opiskelun torperoiva haluaa siis pahaa sekä puolisolleen että lapsilleen.

En kyllä usko että sillä naistenvihaajaraivoajalla edes on puolisoa. Eli ne kommentit voinee jättää omaan arvoonsa.

Ei näillä katkerilla naisilla tosiaan ole yleensä puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.

Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.

Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!

Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.

Olen pahoillani, olen ollut samassa tilanteessa. En oikeastaan edes usko että miehesi tulee enää missään vaiheessa ymmärtämään, ei opiskelua eikä työpaineitasi.

Olen tosi pahoillani. Helpompaa on saman verran koulutetun kanssa.

Pidä pintasi ja paina opinnot ja työt miehestä piittaamatta muiden avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.

Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.

Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!

Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.

Olen pahoillani, olen ollut samassa tilanteessa. En oikeastaan edes usko että miehesi tulee enää missään vaiheessa ymmärtämään, ei opiskelua eikä työpaineitasi.

Olen tosi pahoillani. Helpompaa on saman verran koulutetun kanssa.

Pidä pintasi ja paina opinnot ja työt miehestä piittaamatta muiden avulla.

Miten teille kävi?

Saatana mikä kusipää sulle osunut...mut jos amispohjalta niin ei kai kannata ihmeitä odottaa? Asian hyvä puoli on siinä että jos tyyppi ei osallistu enää lastenhoitoon niin opit pärjäämään yksin. Parisuhde ei toimi ilman että toista kannustettaisiin vilpittömästi tämän pyrkimyksissä.

Yksi ja sama lassukkamies on taas suoltanut monta naisia halveksivaa  viestiä tähänkin ketjuun. Jumalauta jos mies ei voi hoitaa omaa osaansa kodista ja lapsista että vaimo saisi opiskella nin on aikamoinen vätys. Nyt ap hoitaa sekä kodin ja lapset että oman opiskelunsa. Mies ei tee muuta kuin käy töissä.

Minulla myös duunarimies, joka kruunasi mun väitöspäivän haukkumalla työni ja koulutuksen. Ei ne ymmärrä miten joku ei tee töitä 7-16 ja vapaalla makaa sohvalla kaljaa juoden. Jatka vaan reippaasti opintoja ja ota aikaa myös verkostoitumiseen. Keskustele tiukasti miehesi kanssa, että hänen on hoidettava osansa perheestä ja kodista siitä huolimatta mitä mieltä hän on opiskelusta. Jos ei tokonen kohtuu ajassa, niin ala puhumaan millaista elämä olisi vuoroviikkosysteemissä. Voi mieli muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähtisin menemään, jos olis tollanen mies, eikä suostu tajuamaan noin yksinkertaista asiaa... 

Kuka sitte ap:n opiskeluajan kulut maksaisi?

Vierailija kirjoitti:

Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.

Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.

Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!

Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.

Mikä mies se on, ja miksi välität hänen mielipiteistään? Joku naapuri kyseessä? Yksinkertainen ratkaisu: älä enää käytä häntä lastenvahtina vaan pyydä joku muu katsomaan lasten perään. Vaikkapa lasten isä, jos hän on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.

Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.

Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!

Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.

Mikä mies se on, ja miksi välität hänen mielipiteistään? Joku naapuri kyseessä? Yksinkertainen ratkaisu: älä enää käytä häntä lastenvahtina vaan pyydä joku muu katsomaan lasten perään. Vaikkapa lasten isä, jos hän on elossa.

Omituisin kommentti tähän mennessä! Mitäs jos se mies onkin niiden lasten ISÄ?!

Ap:n mies on oikeassa.

Eroahan tässä pohjustetaan. "Verkostoitumisella" tarkoitetaan sitä että ap, koettuaan muodonmuutoksen naisesta Akateemiseksi Naiseksi, haluaa Akateemiset ystävät ja Akateemisen elämän. Siihen ei kuulu amismies jota ei voi esitellä opiskelukavereille, mitä nekin ajattelevat moisesta.

Mies hoitaa elatuksen opintojen ajan, hyvällä tuurilla vähän pidempään jos humanistinen tiedekunta ei tuokaan ap:lle kivaa suunnitteluportaan paikkaa julkisen sektorin organisaatiossa.

Minulla oli aikoinaan vähän sama ongelma. Mies kutenkin teki kotitöitä ja haki lapsen hoidosta. Se nikottelu kesti vain ensimmäisen vuoden, sitten tottui. Riesana ol imyös anoppi, joka ei hyväksynyt opiskeluani, koitti panna kapuloita rattaisiin. Sinnikkäästi jatkoin kuitenkin, ajattelin sitä opskelua naisen henkivakuutuksena.