Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

No, juuri tuollainen ihminen ei ole narsisti, vaan väkivaltainen typerys, ehkä sadisti tai jotain muuta. Narsisti ei käyttäydy noin. Narsisti on ylimielinen, kaikkien yläpuolella, muita parempi eivätkä säännöt koske häntä, koska hän on aina kaikessa paras. Narsisti ei näytä tunteitaan, ei suutu, ei räyhää. Hän kaivaa kuoppaa selän takana, on tunnekylmä ja etäinen. En yhtään vähättele, mutta on olemassa muita ja paljon vakavampia psyykkisiä diagnooseja ja isäsi on varmaan yksi niistä. Eli diagnoosisi on väärä, mutta julmaa kohtelu on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

No, juuri tuollainen ihminen ei ole narsisti, vaan väkivaltainen typerys, ehkä sadisti tai jotain muuta. Narsisti ei käyttäydy noin. Narsisti on ylimielinen, kaikkien yläpuolella, muita parempi eivätkä säännöt koske häntä, koska hän on aina kaikessa paras. Narsisti ei näytä tunteitaan, ei suutu, ei räyhää. Hän kaivaa kuoppaa selän takana, on tunnekylmä ja etäinen. En yhtään vähättele, mutta on olemassa muita ja paljon vakavampia psyykkisiä diagnooseja ja isäsi on varmaan yksi niistä. Eli diagnoosisi on väärä, mutta julmaa kohtelu on ollut. 

Olet väärässä. Mikähän terveysammattilainen olet, lähäri? Narsisti on hyvin usein väkivaltainen ja narsismi on usein samanaikaisesti sosiopatian tai psykopatian oheistuote, ts samat ilmentymät yhtäaikaisesti henkilössä. T. Asiasta enemmänkin tietävä

Vierailija kirjoitti:

Ammatti-ihmisenä suoraan sanoen näen punaista kun täällä kirjoitetaan vanhenevista ihmisistä - omista vanhemmista -ja käytetään sanaa "narsku". Kuinka moni oikeasti tietää minkälainen on narsisti? Se on lääketieteellinen diagnoosi tietynlaiselle persoonallisuushäiriölle eikä todella mikään yleisnimi ikävälle ihmiselle.  Ja näiden kirjoittajien - joiden kokemuksia ei tietenkään näin etäältä voi mitätöidä - olisi silti hyvä muistaa, että vanhempi ikäpolvi ei ole oppinut samanlaiseen  tunteitten ilmaisuun ja näyttämiseen kuin nykyisin jenkki-ilmiöiden takia on tapana. Jäyhän ulkomuodon alla voi olla vaikka minkälaisia tunteita ja välittämistä. Se etteivät vanhemmat auta ruuhkavuosina voi myös olla aika monimutkainen juttu. Samaan aikaan vanhemmilla voi olla omia alkavia sairauksia, vaihdevuodet, työpaikalla paineita ja vaikka mitä mistä ei nuoremmille haluta tai kehdata kertoa. Toivoisi vähän enemmän ymmärtämystä myös iäkkäille.

Ihminen varmasti olet, mutta "ammatillisesti" sinulla on vielä oppimista. Tiedätkö itse millainen on narsisti, minä tiedän! Jos tietäisit, ymmärtäisit miten vaikeata on järjestää etäältä narsistinvanhempien asioita. Jos asia ei kiinnostaisi tippaakaan minua, olisin A) joko jo kuollut tai B) selvinnyt empatiakykyisenä ja sonnastakin välittävänä ihmisenä. Sirarukseni kuuluvat A ryhmään ja minä liityn B ryhmästä heihin, jos joutuisin mitenkään enää vanhempieni henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Ymmärrystä hei!

Ymmärtävätkö hoitohenkilökunnat yleisesti narsismia? Pitääkö alkaa kokoamaan kottikärryllinen kansioita todisteeksi ja rullata kärry hoitsujen koppiin luettavaksi tutustuakseen narsismiin?? Painajainen lämähti juuri silmilleni. Vai ymmärtävätkö he, kun heille sanoo ettei voi olla suoraan missään tekemisissä vanhuksen kanssa, koska narsku?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtävätkö hoitohenkilökunnat yleisesti narsismia? Pitääkö alkaa kokoamaan kottikärryllinen kansioita todisteeksi ja rullata kärry hoitsujen koppiin luettavaksi tutustuakseen narsismiin?? Painajainen lämähti juuri silmilleni. Vai ymmärtävätkö he, kun heille sanoo ettei voi olla suoraan missään tekemisissä vanhuksen kanssa, koska narsku?

Joissain paikoissa ymmärtää. Narsisti kun voi valehdella hoitajista juuri niin että väittää hoitajan pahoinpidellern tai varastaneen, tai käyttäytyneen loukkaavasti. Tiedän että joissain palvelukodeissa on ohje että narsistia hoitaa aina työpari jos mahdollista, jolluon toinen voi todistaa mitä tapahtui (silloin jos narsisti syyttää hoitajia). Narsistit osaavat vanhainkodissa kiusata sekä henkilökuntaa että muita asukkeja. Kyykyttämisen ja nujertamisen tarve ei sammu koskaan, ja pahoinpitelyn kohteeksi joutunut hoitaja on usein juuri narsistivanhuksen hoitaja.

Omalla kohdallani iäkkään äidin auttaminen ja toilailut kääntyy yhdelle hänen neljästä lapsestaan.Palautteet ja pyynnlt sisaruksille viettää aikaa myös hänen kanssaan ei auta mitään eli mitään muutosta ei tapahdu.Oma elämäni on uupumuksen täyttämää ja jos yrittää iäkkäälle äidille asiasta puhua,niin saa kuulla sen,miksi olen aina niin negatiivinen.Äitini on todella rasittava ja ahdistava persoona,mutta ilman minua hän ei pääsisu viettämään aikaa minnekään muualle kotinsa lisäksi.Esim.veljelleni hän ei ole tervetullut koskaan kylään eikä ole koskaan ollut yökylässä muilla sisaruksillani.Kahvittelua ja puhelinkeskustelua harrastavat yhdessä siten,että käyvät äitini luona.Nyt olen viettänyt useamman päivän hänen kanssaan luonani ja hermoni ovat uupumuksesta täysin kireät ja voimat taas jälleen lopussa.Olen työkyvyttömyyseläkkeellä burn outin takia.

Vierailija kirjoitti:

Se karmivaa huomata, kun vanhemmat alkaa muuttua avuttomiksi. Ovat vasta 75-vuotiaita ja hyväkuntoisia sillä tavoin, että autolla huristellaan, mökkeillään jne. Mutta kun tulee ongelmatilanne, soittavat lapsia heti avuksi. Jotain on ongelmanratkaisukyvyssä heikentynyt muutamassa vuodessa. Ei siinä mitään, avuntarve on aika pientä, mutta hämmentää vaan välillä, millaisten asioiden kanssa ovat nykyään hukassa. Ovat aina olleet omatoimisia ja osaavia ihmisiä, isäkin on ollut hyvä etsimään tietoa esim. netistä.

Mitä ne ongelmatilanteet ovat olleet?

Työkyvytön kirjoitti:

Omalla kohdallani iäkkään äidin auttaminen ja toilailut kääntyy yhdelle hänen neljästä lapsestaan.Palautteet ja pyynnlt sisaruksille viettää aikaa myös hänen kanssaan ei auta mitään eli mitään muutosta ei tapahdu.Oma elämäni on uupumuksen täyttämää ja jos yrittää iäkkäälle äidille asiasta puhua,niin saa kuulla sen,miksi olen aina niin negatiivinen.Äitini on todella rasittava ja ahdistava persoona,mutta ilman minua hän ei pääsisu viettämään aikaa minnekään muualle kotinsa lisäksi.Esim.veljelleni hän ei ole tervetullut koskaan kylään eikä ole koskaan ollut yökylässä muilla sisaruksillani.Kahvittelua ja puhelinkeskustelua harrastavat yhdessä siten,että käyvät äitini luona.Nyt olen viettänyt useamman päivän hänen kanssaan luonani ja hermoni ovat uupumuksesta täysin kireät ja voimat taas jälleen lopussa.Olen työkyvyttömyyseläkkeellä burn outin takia.

Valitsit mieluummin työkyvyttömyyseläkkeen ja burn outin kuin sen, ettei mamma pääse " mihinkään"? Erikoinen tärkeysjärjestys jopa kynnysmatolta.

Itse ainoa lapsi ja vanhemmat rupesivat tarvitsemaan erittäin paljon apua kun olin 51v. Jäin kokonaan työelämästä pois ja näin on mennyt n. 3 vuotta nyt. Päivä kerrallaan. Monessa suhteessa kyllä elämänlaatu ollut parempaa kuin stressaavassa työelämässä oleminen. Rahapuoli toki vähän haastavampaa.

Huoli- ilmoitus. Käyvät kartoittamassa mitä apua vanhus tarvitsee. Ja apua alkaa saamaan. Ei tarvitse sukulaisten kantaa huolta.

Kyllä sossu maksaa jos omat varat ei riitä apuun.

Vierailija kirjoitti:

Tee heti aluksi selväksi että et voi aina olla käytettävissä. Vanhemmille ihmisille esim. taksin käyttö on

täysin mahdoton ajatus koska maksaa- vaikka rahaa olisi kuinka. Oma isäni esimerkiksi soittaa liian kiltin

pikkuveljeni viemään autolla pankkiin tai muille asioille. Rahaa olisi pitemmätkin matkat taksilla ajaa mutta

kun ei voi! Maksaa! Puhu äidillesi järkeä, nyt on aika käyttää varoja omaan mukavuuteensa eikä enää säästää pahan päivän varalle. 

Ja jotku sitten maksaa sille "pikkuveljelle" enemmän kuin mitä taksi olisi makssnut ja toiset ei maksa edes bensoja :)

Vierailija kirjoitti:

Huoli- ilmoitus. Käyvät kartoittamassa mitä apua vanhus tarvitsee. Ja apua alkaa saamaan. Ei tarvitse sukulaisten kantaa huolta.

Kyllä sossu maksaa jos omat varat ei riitä apuun.

No se on sitten helposti ihan mitä sattuu. Kokemusta on. Isolla rahalla toki saa mitä vaan sitten. Mutta sitten puhutaan useista tuhansista euroista kuukaudessa helpostikin. Ymmärrän toki, että joillakin ihmisillä on niin haastava elämäntilanne, että ei voi mitenkään itse venyä kaikkeen. Eikä tarvitse romuttaa omaa terveyttään tietenkäön.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy varmaan olla äärettömän onnellinen, kun äiti kuoli ollessani 16 v ja isä, kun olin 30 v. Kumpaakaan ei ole tarvinnut hoitaa millään lailla. Äidin luona kävin sairaalassa ja isä kuoli suorilta jaloilta. Ei ollu vanhemmista haittaa ja harmia aikuisiällä. Tätäkö toivoo myös ap?

Älä viitti.

Ei kukaan toivo vanhempien kuolemaa noin nuorena, minkä sinä

olet kokenut. Se on tosi surullista.

Aapeellä tilanne on eri. Vanhuus ja dementia on sellainen etenevä sairaus. Ei se sairas mahda sille mitään, eikä me muutkaan.

Itsellä nyt sama tilanne: äiti dementoituu. Se muuten näkyy aivoissa. Ei se ole jotain leikkiä mitä sairastunut leikkisi, että tarvitsee apua.

On sairas.

Palvelutalo vai oma koti.

Ikäviä päätöksiä. Ei helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Kylläpä kuulostaa tutulta. Kyllä autan äitiäni mielellään mutta minulla on omakin elämä enkä aina ehdi enkä jaksa auttaa äitiä.

Samalla paikkakunnalla asuu myös muita lapsia mutta he eivät päätänsä vaivaa äidin asioilla. Meillä on lapset muuttaneet omiin asuntoihinsa ja sen vuoksi muut ajattelevat että me ehdimm

Minulla ei onneksi ole lapsia joita vaivata. Itse ratkaisin oman vanhempani kanssa nämä ongelmat siten, että asuimme samassa kodissa jolloin ei ainakaan tarvinnut pitää yllä kahta huushollia ja juosta kahden huushollin välillä ja ruokapuolikin hoitui kätevästi, kun istuimme samassa ruokapöydässä. En tehnyt kaikkea vanhempani eteen vaan laitoin samassa asunnossa asumisen edellytykseksi, että hän osallistuisi kotitöihin kykyjensä ja jaksamisensa mukaan ja sen hän tekikin melkein loppuun asti. Pystyin käymään töissä, minulle jäi jonkun verran omaakin aikaa ja pärjäsimme erittäin vähällä ulkopuolisella avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään vieiketoiminta ei vanhukselle aina oikein kelpaa. Omaisia ne vain aina kaipaavat kiireettömään läsnäoloon.

Syynä varmaankin se, että vanhus toivoo itsestään lähtöisin olevaa huomiota. Siis jutella omista tutuista asioista omantahtisesti oman omaisensa kanssa. Kun kuulo, muisti ja jaksaminen huononee, ei toisesta samanlaisesta jossain kerhossa ole oikein seuraa. Ei sen toisen (vieraan ihmisen) jutut jaksa kiinnostaa. Muutkaan eivät kuule kunnolla ja puhuvat epäselvästi. Kaikki haluaisivat keskustella niistä omista arkipäivän jutuista.

Tästä kumpuaa se ainainen toive omaisten läsnäolosta ja juttuseurasta. Suomessa ei enää ole itsestään selvää, että vanhus saa asua jonkin lapsensa perheessä. Sitä vanhus ilmeisesti oikeasti haluaisi. Ihan sitä arkipäivän yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Tämä! Minulla on kohta 80-vuotias äitini autettavana kotipaikkakunnalla, joka vielä muuten kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta koska ajokorttia ei ole niin tarvitsee säännöllisesti apua kauppa- ym. isommissa asioissa. On myös ikäluokalleen tyypilliseen tapaan vaativa ja hänelle pitäisi soitella ja pitää yhteyttä, pahoittaa mielensä jos ei häntä huomioida mielestään tarpeeksi usein. Itse täysipäiväisesti töissä, kolmen lapsen äiti, joista kylläkin tätä nykyä jo kaksi nuoria aikuisia. Mutta nuorimmaisen kanssa tietenkin täytyy olla omaa yhteistä aikaa ja tarvitsee vielä vanhempaansa. Lisäksi olen opiskellut kaksi viimeistä vuotta täyden työajan rinnalla. Mutta iäkkään äitini jo vaikuttaa olevan vaikea ymmärtää, ettei aikaa sattuneista syistä ylimääräistä liikoja ole etenkään silloin, kun on marttyyrituulella. Paremmalla tuulella ollessaan on tuota asiaa huomioivinaan, kun "sinulla on niin paljon niitä omia kiireitä, että ymmärtäähän hän". Seuraavassa hetkessä on jo taas paha mieli jostain.

Toisena tuleekin iäkäs toisella puolella Suomea asuva tätini, joka on ikänsä elänyt itselleen. Ei koskaan perustanut perhettä vaan eli ns. maailmannaisen elämää, kunnes tuli vanhaksi ja muistisairaaksi. Muistisairauden alkaessa tilanne lähti nopeasti luisumaan huonommaksi ja häntä yritettiin saada hoitokotiin lähemmäksi meitä ainoita sukulaisia, jotta häntä voidaan auttaa tarvittaessa. Kun hän vähän tuosta tokeni, ei ollut tulossa "mihinkään korpeen" enää asumaan vaan halusi jäädä sinne toiselle puolelle maata asumaan, jossa ei ole ketään sukulaisia. Tätä nykyä myöskin lähimmät kaverinsa ovat jo kuolleet, eivätkä muutkaan pidä enää yhetyttä tai käy, koska tätini aikanaan torppasi sairastuttuaan tämän.

Nyt elää sitten toisella puolella maata kotihoidon käyntien varassa edunvalvottuna, mutta itsekäs luonne on säilynyt. Minun pitäisi hänen vaatimuksestaan jokaisella lomallani mennä käymään ja auttamaan häntä. Kesälomia ennen alkaa viikkojen ja kuukausien puhelinpommitus, jossa hän VAATII saada tietää, milloin minulla on kesäloma, jotta hän tietää, milloin menen hänen luokseen käymään ja auttamaan. Käynnit ovat kaikkea muuta kuin mukavia vierailuja leppoisan sukulaisvanhuksen luona. Lähinnä hoidan hänen vaatimiaan asioita ja häntä itseään. 

Kauan olen jo miettinyt, että kauanko tulen vielä tätä jaksamaan ja pitääkö minun edes?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Huoli- ilmoitus. Käyvät kartoittamassa mitä apua vanhus tarvitsee. Ja apua alkaa saamaan. Ei tarvitse sukulaisten kantaa huolta.

Kyllä sossu maksaa jos omat varat ei riitä apuun.

Mistä sitä apua alkaa nykypäivänä tulla? Putoaa taivaasta?

Tuo on tuttua. Odotetaan hoidettavaksi heti ja jos ei hoidu, tulee iso pettymys. Oman vanhemman hoito tai edes kiinnostus siitä kuuluu ihmisyyteen. Lankeaa monesti yhdelle lapselle vaikka sisaruksia on. Joskus tämä yksi lapsi voi tuntea väsymystä ja voimattomuutta. Monenlaista tunnetta. Sitä vaan yrittää olla itselle armollinen hetkinä kun on väsymystä ja vaikka jotain pientä kiukkua . Ei voi muuta. Toivoisi muilta tukea ja kiinnostusta mutta turhaan. 

Alzheimeriin kuuluu varkauksista syytteleminen.  Jos ihminen on jo hoitokodissa ja lähihoitaja kirjoittelee täällä vanhuksen olevan narsisti kun on muistisairas vanhus ihmettelen ammattikoulun opetuksen tasoa ja joitolaitoksen työnjohtoa ja opastusta.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Jossain vaiheessa joutuvat osto palveluita ottammaan, meillä ensin kauppapalvelun osasi soittamalla itse tilata, keväällä alkoi höperöityä ja kaatui, sairaalassa diagnoosi, dementia, nyt 4 kotipalvelun käyntiä pv. Ruokapalvelu, Minä vien  maidot, leivät ja välipalat kerran viikossa. Pyykkään.