Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Jospa vaikka pari kertaa kuussa sovitaan tapaaminen ja kerätään siksi päiväksi hoidettavaksi kaikki siihen mennessä kertyneet pikkuhommat?

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaikka pari kertaa kuussa sovitaan tapaaminen ja kerätään siksi päiväksi hoidettavaksi kaikki siihen mennessä kertyneet pikkuhommat?

Tällainen riittää omatoimiselle vanhukselle mutta roikkuja haluaa ”apua” monta kertaa päivässä!

 Vois vaan suoraan sanoa, ettei kiinnosta, viitsi, välitä jne., eikä leikkiä jotain VIP-henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä, olen oman vammaisen lapseni omaishoitaja, on toinenkin lapsi harrastuksineen ja omaa aikaakin olis kiva olla. En mitenkään ehdi juosta vielä äitini asioita, eikä hän tunnu ymmärtävän tätä lainkaan vaan loukkaantuu. Sisko asuu 200km päässä eikä välitä tilanteesta pätkääkään.

Neuvoja?

Ottakaa nuorennuskuuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään vieiketoiminta ei vanhukselle aina oikein kelpaa. Omaisia ne vain aina kaipaavat kiireettömään läsnäoloon.

Syynä varmaankin se, että vanhus toivoo itsestään lähtöisin olevaa huomiota. Siis jutella omista tutuista asioista omantahtisesti oman omaisensa kanssa. Kun kuulo, muisti ja jaksaminen huononee, ei toisesta samanlaisesta jossain kerhossa ole oikein seuraa. Ei sen toisen (vieraan ihmisen) jutut jaksa kiinnostaa. Muutkaan eivät kuule kunnolla ja puhuvat epäselvästi. Kaikki haluaisivat keskustella niistä omista arkipäivän jutuista.

Tästä kumpuaa se ainainen toive omaisten läsnäolosta ja juttuseurasta. Suomessa ei enää ole itsestään selvää, että vanhus saa asua jonkin lapsensa perheessä. Sitä vanhus ilmeisesti oikeasti haluaisi. Ihan sitä arkipäivän yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Tässä kannattaa huomata myös se, että suurin osa ihmisistä haluaa asia ja olla rakkaan kanssa. Siksihän ihminen menee naimisiin tai muuttaa yhteen rakkaan kanssa. Lapsena asuu rakkaiden vanhempiensa kanssa.

Vanhuudessa tulee omituinen vaihe. Puolisoa ei enää ole (jompikumpi vähintään kuolee ensin, eroaa tai joutuu hoitoon). Ihminen jääkin aivan yksin. Vanhuksena ei sitä uutta puolisoa yleensä enää sä eikä uuteen ihmissuhteiden enää taivu. Naisille ei riitä vanhana vanhuksena miestä.

Eli monelle on vanhuudessa yhtäkkiä ekaa kertaa tilanne, jolloin ei olekaan kenenkään rakkaan asuinkumppani. Ja Tämä tilanne on useimmille epämiellyttävää.

Tämä on totta suurelta osin muttei aina. Minulla on myös toinen ”teoria” eli tietyntyyppisille ihmisille se lasten soittelu ja seuranpitovaatimus on vallankäyttöä.

On olemassa ihmisiä - kuten oma vanhempani ja pari muutakin suvusta - jotka eivät rakasta mitään eikä ketään. Ei edes puolisoa tai lapsia. Niitä voi kaltoinkohdella ja nöyryyttää, ja jos jotain rakkautta on niin narsisti tuntee sitä vain itseensä.

Tämä narsistinen vanhempi nauttii toisten kyykyttämisestä ja peluuttamisesta. Ensin rääkkäsi oman puolisonsa hautaan (henkinen ja fyysinen väkivalta) ja kun se ”orja” menetettiin alkoi lasten hyppyytys - jokuhan pitää narskulla olla ketä alistaa ja kiusata.

Uhkaillaan perinnöllä, tekeydytään sairaaksi, soitetaan keksittyjä puheluita (”ovella on murtovaras, tule heti”), keksitään oireita, ja ajan kuluksi peluutetaan lapset toisiaan vastaan (”jos tulet niin sinä saatkin sen perinnön eikä Mikko” - ja mikko suuttuu kun luulee että veli keplotteli hänelle luvatun mökin). Kotihoidon työntekijöistä keksitään valheita (”pahoinpiteli”, ”varasti”) ja vaikeillaan niin paljon että kukaan ei kohta suostu käymään.

Kaikki vanhukset eivät rakasta eivätkä ole rakastettavia. Tämäkin on hyvä muistaa että kaikki eivät ole niitä hauraita rakkaudenkaipuisia suloisia vanhuksia.

Kuulostaapa tutulta. Äitini on ollut nyt leskenä 18 vuotta (ysikymppinen). Harrastuksia on joka päivälle, käy pitämässä virikekerhoja, laulaa kuorossa, puuhaa sotaveteraaneissa, kirkon askareissa, seurakunnan tukihenkilönä, hoitaa koko kerrostalon raihnaiset mammat ja papat, eläkeläisjärjestön tilaisuuksissa keittää sopat, käy retkillä... janoaa huomiota toisilta ja suuttuu, kun ei mielestään saa sitä tarpeeksi.  Tapaa paljon enemmän ihmisiä ja harrastaa paljon enemmän kuin vaikka minä, perheellinen työssäkäyvä lapsensa. Silti jatkuva valitus ja syyllistys, kun en soita enkä käy. Terveystarkastuksilla ja lääkäreilläkäynneillä pelaa, vihjaa että on sitä ja tätä, mutta jättää menemättä tutkimuksiin kun ei ne siellä mitään tiedä, tai kun ambulanssi ei sinne vie.  Koko ajan oikein odottaa, että lapset jatkuvasti patistaa, että mene nyt ja muista mennä. vuo sitten vänkläili tuntemuksiensa kanssa talven ja kevään ja ankkiutui viime kesänä sairaalaan juuri kun minulta oli kesäloma alkanut ja olin matkustanut ulkomaille ja sitten hurskasteli sieltä, että ei sinun sieltä tarvitse tänne tulla, menee miin kuin on mennäkseen, ei minulla väliä ole. 

Nyt jätti taas yhden tutkimuksen väliin kun "soitin 112 ja ambulanssi tuli ja ne miehet sanoivat, että he eivät kuljeta tutkimuksiin."  Päätin, että enää en patista mihinkään. Menköön tai olkoon menemättä. 

Toisaalta tunnen ainakin yhden vanhuksen, joka järjestää itselleen valtavasti tekemistä, kun on niin ahdistunut yksinäisyydestään. Yrittää epätoivoisesti täyttää päivänsä, mutta ei se oikein auta, kun oikeasti tarvitsisi rakasta asuinkumppania. (Alkoi käyttäytyä noin miehensä kuoltua) Eli eihän tuota narsistisuuttaan tee, vaan ykainäisyys ahdistaa.

Oletkohan tulkinnut kuitenkin äitisi motiivit väärin.

Ja tuskin hän sairaalaan hankkiutuu tahallaan lomasi ensimmäisenä päivänä huomiotasi hwrättääkseen. Ei ne sinne turhaan ota. Tai Toisaalta hänelle saattoi tulla oireita ihan siitä hädästä, ettei voi tarvittaessa tukeutua sinuun, kun olet lomalla.

Siis äitini on ollut ihan samanlainen niin kauan kuin muistan. Ei tämä mitään uutta käyttäytymistä häneltä ole. Hän on esim.  pompottanut perhettä viikkojen mykkäkouluilla ja teeskennellyt sairauskohtauksilla jo silloin kun asuin vielä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään vieiketoiminta ei vanhukselle aina oikein kelpaa. Omaisia ne vain aina kaipaavat kiireettömään läsnäoloon.

Syynä varmaankin se, että vanhus toivoo itsestään lähtöisin olevaa huomiota. Siis jutella omista tutuista asioista omantahtisesti oman omaisensa kanssa. Kun kuulo, muisti ja jaksaminen huononee, ei toisesta samanlaisesta jossain kerhossa ole oikein seuraa. Ei sen toisen (vieraan ihmisen) jutut jaksa kiinnostaa. Muutkaan eivät kuule kunnolla ja puhuvat epäselvästi. Kaikki haluaisivat keskustella niistä omista arkipäivän jutuista.

Tästä kumpuaa se ainainen toive omaisten läsnäolosta ja juttuseurasta. Suomessa ei enää ole itsestään selvää, että vanhus saa asua jonkin lapsensa perheessä. Sitä vanhus ilmeisesti oikeasti haluaisi. Ihan sitä arkipäivän yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Tässä kannattaa huomata myös se, että suurin osa ihmisistä haluaa asia ja olla rakkaan kanssa. Siksihän ihminen menee naimisiin tai muuttaa yhteen rakkaan kanssa. Lapsena asuu rakkaiden vanhempiensa kanssa.

Vanhuudessa tulee omituinen vaihe. Puolisoa ei enää ole (jompikumpi vähintään kuolee ensin, eroaa tai joutuu hoitoon). Ihminen jääkin aivan yksin. Vanhuksena ei sitä uutta puolisoa yleensä enää sä eikä uuteen ihmissuhteiden enää taivu. Naisille ei riitä vanhana vanhuksena miestä.

Eli monelle on vanhuudessa yhtäkkiä ekaa kertaa tilanne, jolloin ei olekaan kenenkään rakkaan asuinkumppani. Ja Tämä tilanne on useimmille epämiellyttävää.

Tämä on totta suurelta osin muttei aina. Minulla on myös toinen ”teoria” eli tietyntyyppisille ihmisille se lasten soittelu ja seuranpitovaatimus on vallankäyttöä.

On olemassa ihmisiä - kuten oma vanhempani ja pari muutakin suvusta - jotka eivät rakasta mitään eikä ketään. Ei edes puolisoa tai lapsia. Niitä voi kaltoinkohdella ja nöyryyttää, ja jos jotain rakkautta on niin narsisti tuntee sitä vain itseensä.

Tämä narsistinen vanhempi nauttii toisten kyykyttämisestä ja peluuttamisesta. Ensin rääkkäsi oman puolisonsa hautaan (henkinen ja fyysinen väkivalta) ja kun se ”orja” menetettiin alkoi lasten hyppyytys - jokuhan pitää narskulla olla ketä alistaa ja kiusata.

Uhkaillaan perinnöllä, tekeydytään sairaaksi, soitetaan keksittyjä puheluita (”ovella on murtovaras, tule heti”), keksitään oireita, ja ajan kuluksi peluutetaan lapset toisiaan vastaan (”jos tulet niin sinä saatkin sen perinnön eikä Mikko” - ja mikko suuttuu kun luulee että veli keplotteli hänelle luvatun mökin). Kotihoidon työntekijöistä keksitään valheita (”pahoinpiteli”, ”varasti”) ja vaikeillaan niin paljon että kukaan ei kohta suostu käymään.

Kaikki vanhukset eivät rakasta eivätkä ole rakastettavia. Tämäkin on hyvä muistaa että kaikki eivät ole niitä hauraita rakkaudenkaipuisia suloisia vanhuksia.

Kuulostaapa tutulta. Äitini on ollut nyt leskenä 18 vuotta (ysikymppinen). Harrastuksia on joka päivälle, käy pitämässä virikekerhoja, laulaa kuorossa, puuhaa sotaveteraaneissa, kirkon askareissa, seurakunnan tukihenkilönä, hoitaa koko kerrostalon raihnaiset mammat ja papat, eläkeläisjärjestön tilaisuuksissa keittää sopat, käy retkillä... janoaa huomiota toisilta ja suuttuu, kun ei mielestään saa sitä tarpeeksi.  Tapaa paljon enemmän ihmisiä ja harrastaa paljon enemmän kuin vaikka minä, perheellinen työssäkäyvä lapsensa. Silti jatkuva valitus ja syyllistys, kun en soita enkä käy. Terveystarkastuksilla ja lääkäreilläkäynneillä pelaa, vihjaa että on sitä ja tätä, mutta jättää menemättä tutkimuksiin kun ei ne siellä mitään tiedä, tai kun ambulanssi ei sinne vie.  Koko ajan oikein odottaa, että lapset jatkuvasti patistaa, että mene nyt ja muista mennä. vuo sitten vänkläili tuntemuksiensa kanssa talven ja kevään ja ankkiutui viime kesänä sairaalaan juuri kun minulta oli kesäloma alkanut ja olin matkustanut ulkomaille ja sitten hurskasteli sieltä, että ei sinun sieltä tarvitse tänne tulla, menee miin kuin on mennäkseen, ei minulla väliä ole. 

Nyt jätti taas yhden tutkimuksen väliin kun "soitin 112 ja ambulanssi tuli ja ne miehet sanoivat, että he eivät kuljeta tutkimuksiin."  Päätin, että enää en patista mihinkään. Menköön tai olkoon menemättä. 

Toisaalta tunnen ainakin yhden vanhuksen, joka järjestää itselleen valtavasti tekemistä, kun on niin ahdistunut yksinäisyydestään. Yrittää epätoivoisesti täyttää päivänsä, mutta ei se oikein auta, kun oikeasti tarvitsisi rakasta asuinkumppania. (Alkoi käyttäytyä noin miehensä kuoltua) Eli eihän tuota narsistisuuttaan tee, vaan ykainäisyys ahdistaa.

Oletkohan tulkinnut kuitenkin äitisi motiivit väärin.

Ja tuskin hän sairaalaan hankkiutuu tahallaan lomasi ensimmäisenä päivänä huomiotasi hwrättääkseen. Ei ne sinne turhaan ota. Tai Toisaalta hänelle saattoi tulla oireita ihan siitä hädästä, ettei voi tarvittaessa tukeutua sinuun, kun olet lomalla.

Siis äitini on ollut ihan samanlainen niin kauan kuin muistan. Ei tämä mitään uutta käyttäytymistä häneltä ole. Hän on esim.  pompottanut perhettä viikkojen mykkäkouluilla ja teeskennellyt sairauskohtauksilla jo silloin kun asuin vielä kotona. 

Normaalien ihmisten lapset ei vaan tajua miten narskun mieli on sairas ja mihin kaikkeen tällainen henkilö pystyy. Ihan ilkeyttään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla olis vielä moraalikysymys, olen se jonka isä on narsku.

Isäni on tehnyt minut perinnöttömäksi ja tehnyt jo paperit siitä (testamentti). Lisäksi on sisarukselleni jo siirtänyt omaisuutta, en tiedä miten veromielessä asia hoidettu, mutta auto ja kerrostaloyksiö sisarukselle hommattu. Veljeä ei kuitenkaan odoteta hoitamaan vanhempia kun sehän on ”naisten hommaa”.

Kieltäytyisitkö itse hoitamisesta tilanteessa jossa sinua kohtaan on v***uiltu ja perintö otettu pois ja siirretty suosikkilapselle??

Ja tiedän että saa lakiosan, mutta sr on vain 25% (veli saa loput) ja olen melko varma että ei ole mitään lakiosaa olemassakaan kun se aika koittaa...

Kieltäytyisin, enkä olisi missään tekemisissä. Perintöäkään ei ole pakko ottaa vastaan, jos ei halua vähiä verirahoja josta iso osa menee veroihin.

Sinä joka hoidat äitiäsi ja sisaruksesi eivät ole tietääkseenkään, soititko kotihoitoon intervallijaksoista? Sanoit että äitisi ei anna käyttää omia rahojaan omaan hoitoonsa. Toivon että saat tähän asiaan muutoksen. Mihin niitä rahoja muuhunkaan käyttäisi? Äitisi mielestä ne ovat "arkkurahoja", mutta te kumpikin tarvitsette apua nyt ettekä joskus myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

"Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa"

Järkyttäviä hintoja. Murto-osalla tolla hinnalla saisi vuokrattua hulppean kämpän ja maksettua muutaman henkilökohtaisen hoitajan Thaimaassa. Rahaa jää kyllä terveyspalveluihin myöskin.

Muutaman vuoden päästä on jo reaali-aikaiset kielenkäännöslaitteet ihan arkipäivää, et vain tampiot jää tähän maahan eläkkeelle muutenkaan. Puhumattakaan, et jäis tänne harmauteen maksamaan ylihintaa jostain laitospaikasta missä kyrpiintyneet hoitajat lääkitsee sut rauhoittavilla sänkyyn "ettet häiritse heitä", kun samaan aikaan voi elää mukavampaa elämää tropiikin lämmössä henkilökohtaisten palvelijoiden palveltavana :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

"Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa"

Järkyttäviä hintoja. Murto-osalla tolla hinnalla saisi vuokrattua hulppean kämpän ja maksettua muutaman henkilökohtaisen hoitajan Thaimaassa. Rahaa jää kyllä terveyspalveluihin myöskin.

Muutaman vuoden päästä on jo reaali-aikaiset kielenkäännöslaitteet ihan arkipäivää, et vain tampiot jää tähän maahan eläkkeelle muutenkaan. Puhumattakaan, et jäis tänne harmauteen maksamaan ylihintaa jostain laitospaikasta missä kyrpiintyneet hoitajat lääkitsee sut rauhoittavilla sänkyyn "ettet häiritse heitä", kun samaan aikaan voi elää mukavampaa elämää tropiikin lämmössä henkilökohtaisten palvelijoiden palveltavana :)

Totta tuokin mutta köyhillä ei ole varaa valita, ja ei ole varaa siihen laitospaikkankaan.

Tuo 5000e kuussa palvelutalosta on järkyttävä hinta, mutta työ on kallista suomessa joten tavallaan sen ymmärtää. Mutta huolestuttaa tosiaan ne poliitikkopuheet että omaisten pitää hoitaa vanhukset ja rahoittaa niiden hoito. Mulla oli siis ne 7 vanhusta hoidettavana joten mistäs kaivan 35 000 e kuussa eli 420 000 e vuodessa näiden laitospaikkoihin kun oma nettopalkka on 2100e kuussa. Jokin ei ehkä politiikkojen suunnitelmissa mätsää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

Kannattaa ruveta ajoissa hakemaan kunnallista hoitopaikkaa, jossa maksut määräytyvät tulojen mukaan. Yksityisestä joutuu todennäköisesti muuttamaan pois, jos rahat loppuvat. Eiköhän silloin pyritä löytämään se kunnallinen paikka loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

Kannattaa ruveta ajoissa hakemaan kunnallista hoitopaikkaa, jossa maksut määräytyvät tulojen mukaan. Yksityisestä joutuu todennäköisesti muuttamaan pois, jos rahat loppuvat. Eiköhän silloin pyritä löytämään se kunnallinen paikka loppuelämäksi.

Hm, olisiko tämä siis oikotie kunnan laitospaikkaan? Eli ensin mummo yksityiseen laitokseen ja kun raha loppuu niin kunta antaa paikan?

Kunnan maksamaa paikkaa kun ei saa edes huonokuntoisetkaan vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Voisko mummelin rahoja sijoittaa?

Mummeli voi. Ei sukulaiset. Ei Suomessa onneksi kuitenkaan ole vielä mitään ikää, minkä jälkeen menettää oikeuden omaan omaisuuteensa.

Se sijoitus ei auta. 150 ke on pieni raha sijoittaa kun aikajänne lyhyt. Mummo tarvii palvelutalon nyt, ei ole aikaa odotella kahtakymmentä vuotta.

Mutta uskaltaako laittaa yksityiseen kun nyt jo tietää että raha riittää vain 3v jaksoon - mummo voi elääkin vielä 10v. Eli mitä tuon 3v jakson jälkeen käy? Lapset hoitaa vai kunta hoitaa?

Niin, minuakin kiinnostaa että pitääkö itse laitospaikan maksaessa olla jo ”valmiiksi” rahaa tietynmittaisen jakson ostamiseen? Laitospaikka itse maksettuna on 4500-5000 e kuussa. Vaikka möisi vanhuksen asunnon, siitä saisi max 200 000 ja se riittäisi vain noin neljän vuoden hoitoon. Mutta ei etukäteen voi tietää mihin asti vsnhus elää! Joku 85v mummo voi elää vaikka satavuotiaaksi. Eli lähettääkö yksityinen palvelutalo vanhuksen taksilla lastensa luo takaisin kun rahat on loppu? Jos näin on niin eihän kukaan uskalla ostaa palvelukotipaikkaa ellei ole miljoonaomaisuutta (ja harvalla on).

Onkohan poliittiset päättäjät ajan tasalla siitä mikä pommi tässä kytee? Mulla kun oli niitä lapsettomiavanhustätejä ja setiäkin. Minunko pitää nyt ne seitsemän vanhusta lähisuvusta hoitaa työni ohessa itse?

Kannattaa ruveta ajoissa hakemaan kunnallista hoitopaikkaa, jossa maksut määräytyvät tulojen mukaan. Yksityisestä joutuu todennäköisesti muuttamaan pois, jos rahat loppuvat. Eiköhän silloin pyritä löytämään se kunnallinen paikka loppuelämäksi.

Hm, olisiko tämä siis oikotie kunnan laitospaikkaan? Eli ensin mummo yksityiseen laitokseen ja kun raha loppuu niin kunta antaa paikan?

Kunnan maksamaa paikkaa kun ei saa edes huonokuntoisetkaan vanhukset.

No enpä tiedä, ainakin paljon ikävämpi tapa. Aika kurjaa varmaan vaikkapa lähes ysikymppisenä todeta, että rahat loppu ja elää ja asua vaan pitäisi. Varsinkin siis, jos ei ole pahasti dementoitunut vaan tajuaa tilanteen. Taas hirveä stressi muuttaa johonkin uuteen paikkaan. Oma äitini sai kaupungin paikan 88-vuotiaana, nyt on 90.

Vierailija kirjoitti:

Totta tuokin mutta köyhillä ei ole varaa valita, ja ei ole varaa siihen laitospaikkankaan.

Tuo 5000e kuussa palvelutalosta on järkyttävä hinta, mutta työ on kallista suomessa joten tavallaan sen ymmärtää. Mutta huolestuttaa tosiaan ne poliitikkopuheet että omaisten pitää hoitaa vanhukset ja rahoittaa niiden hoito. Mulla oli siis ne 7 vanhusta hoidettavana joten mistäs kaivan 35 000 e kuussa eli 420 000 e vuodessa näiden laitospaikkoihin kun oma nettopalkka on 2100e kuussa. Jokin ei ehkä politiikkojen suunnitelmissa mätsää...

Pelkkä lukeminen kylmää. Toivottavasti vanhukset eivät odota sinun hoitavan heitä kaikkia. Sehän olisi täysin kohtuutonta. Ovatko he itse miettineet, mitä tapahtuu kun eivät enää voi asua kotona? 

Omaishoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta tuokin mutta köyhillä ei ole varaa valita, ja ei ole varaa siihen laitospaikkankaan.

Tuo 5000e kuussa palvelutalosta on järkyttävä hinta, mutta työ on kallista suomessa joten tavallaan sen ymmärtää. Mutta huolestuttaa tosiaan ne poliitikkopuheet että omaisten pitää hoitaa vanhukset ja rahoittaa niiden hoito. Mulla oli siis ne 7 vanhusta hoidettavana joten mistäs kaivan 35 000 e kuussa eli 420 000 e vuodessa näiden laitospaikkoihin kun oma nettopalkka on 2100e kuussa. Jokin ei ehkä politiikkojen suunnitelmissa mätsää...

Pelkkä lukeminen kylmää. Toivottavasti vanhukset eivät odota sinun hoitavan heitä kaikkia. Sehän olisi täysin kohtuutonta. Ovatko he itse miettineet, mitä tapahtuu kun eivät enää voi asua kotona? 

Eivät varmaankaan. Parasta (siis tragikoomisella tavalla) on se että omat vanhempani eivätkä appivanhemmat koskaan auttaneet mitenkään minua/perhettämme kun oli ruuhkavuodet ja kolme pientä lasta...sanoivat että kukin hoitakoon omat asiansa. Mutta nyt kun alkaa kasikymppiä olla lähestymässä niin kovaan ääneen molemmat puhuu että he ei sitten mihinkään laitokseen halua, ja on se hyvä että on lapsia/miniä heitä sitten auttamassa! :D no ei siinä mitään, sit autetaan...

Ammatti-ihmisenä suoraan sanoen näen punaista kun täällä kirjoitetaan vanhenevista ihmisistä - omista vanhemmista -ja käytetään sanaa "narsku". Kuinka moni oikeasti tietää minkälainen on narsisti? Se on lääketieteellinen diagnoosi tietynlaiselle persoonallisuushäiriölle eikä todella mikään yleisnimi ikävälle ihmiselle.  Ja näiden kirjoittajien - joiden kokemuksia ei tietenkään näin etäältä voi mitätöidä - olisi silti hyvä muistaa, että vanhempi ikäpolvi ei ole oppinut samanlaiseen  tunteitten ilmaisuun ja näyttämiseen kuin nykyisin jenkki-ilmiöiden takia on tapana. Jäyhän ulkomuodon alla voi olla vaikka minkälaisia tunteita ja välittämistä. Se etteivät vanhemmat auta ruuhkavuosina voi myös olla aika monimutkainen juttu. Samaan aikaan vanhemmilla voi olla omia alkavia sairauksia, vaihdevuodet, työpaikalla paineita ja vaikka mitä mistä ei nuoremmille haluta tai kehdata kertoa. Toivoisi vähän enemmän ymmärtämystä myös iäkkäille.

Vierailija kirjoitti:

Ammatti-ihmisenä suoraan sanoen näen punaista kun täällä kirjoitetaan vanhenevista ihmisistä - omista vanhemmista -ja käytetään sanaa "narsku". Kuinka moni oikeasti tietää minkälainen on narsisti? Se on lääketieteellinen diagnoosi tietynlaiselle persoonallisuushäiriölle eikä todella mikään yleisnimi ikävälle ihmiselle.  Ja näiden kirjoittajien - joiden kokemuksia ei tietenkään näin etäältä voi mitätöidä - olisi silti hyvä muistaa, että vanhempi ikäpolvi ei ole oppinut samanlaiseen  tunteitten ilmaisuun ja näyttämiseen kuin nykyisin jenkki-ilmiöiden takia on tapana. Jäyhän ulkomuodon alla voi olla vaikka minkälaisia tunteita ja välittämistä. Se etteivät vanhemmat auta ruuhkavuosina voi myös olla aika monimutkainen juttu. Samaan aikaan vanhemmilla voi olla omia alkavia sairauksia, vaihdevuodet, työpaikalla paineita ja vaikka mitä mistä ei nuoremmille haluta tai kehdata kertoa. Toivoisi vähän enemmän ymmärtämystä myös iäkkäille.

Narskun lapsi tässä. Olipa törkeän vähättelevä kirjoitus. Minun isäni ei ole vain ”ikävä ihminen”. Hän on hakannut minua vuosikaudet, piiskalla, remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla, polttopuuhalolla. Kuristanut kurkusta, riepotellut tukasta, aiheuttanut vammoja.

Hän on alistanut ja nöyryyttänyt, uhannut tappaa, vaatinut matelemaan lattialla anteeksi anoen, suutelemaan saappaita nöyryytyksenä, kiittämään siitä että hän armosta antaa minun elää..

Eiköhän tällainen isä ole vähän enemmän kuin ikävä ihminen. Ilmiselvä narsisti, terapeuttini on vahvistanut tämän minulle, mutta ei isälle diagnoosia saa kun hänen mielestään hän on normaali. Oikeita narsistin uhreja on olemassa ja vittu että pistää vihaksi sinunkaltaiset pätijät.

Tulepa isääni tapaamaan niin saat pelätä henkesi puolesta ja katsotaan sen jälkeen uudestaan.