HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

rwererwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Taas palataan siihen alkuruutuun ja jankutetaan, että koulutustaso on tärkein kumppanuuden mittari ja muuten ei voi mitenkään ymmärtää toista. Plääh, vaihda jo levyä.

Tiedätkö mitä, minusta alkaa vaikuttaa ihan siltä, että te koulutuksella ratsastavat olette niitä fyysisesti vähemmän viehättäviä ja käytökseltänne ja karismaltanne hiirulaismaisen harmaita ihmisiä, jotka eivät parisuhdemarkkinoilla kelpaa kuin toisilleen ja siksi teidän on pakko ripustaa koko minuutenne siihen koulutukseen ja sen tuomaan autuuteen. Toki teidän joukossanne on väistämättä isolla prosentilla aspergereita ja muita vastaavia, jotka eivät oikein edes hahmota että mitä se rakkauselämä tunnetasolla on. Mutta hyvä että teillä on toisenne.

Kerro toki minulle akateemiselle millainen se on ihanteesi mukainen rakkauselämäsi. Mitä te tekisitte yhdessä puolisonne kanssa?

Vierailija kirjoitti:

terwtrete kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghjghj kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta minua vähän huvittaa tuo miten älyllistetty ja kliininen teillä on parisuhdekin, onko se sitten väistämätöntä jos molemmat ovat akateemisia? Että ihan käydään tuntikausien filosofisia keskusteluja siitä, mikä on pettämistä ja miksi se loukkaa. Ja vielä kursseja ja tehtäviä. Kuulostaa siltä, että suhdetta suoritetaan kuin jotain koulutehtävää sen sijaan, että eletään ja tunnetaan sitä. Mutta jos se teillä toimii, mikäs minä olen sanomaan. Ehkä tämä koko keskusteluketju on ollut vähän turhaa, jos ihmisten näkemykset parisuhteesta ovat näinkin erilaisia.

Jokaisen pitäisi käydä tarkemmin läpi ajatuksiaan suhteesta kumppaniehdokkaitten kanssa. Pettäminen merkkaa ihmisille eri asioita. Jollekin pettämisen raja on penetraatio ja joku laittaa rajan flirttailuun. Vaikka ajatuksia ei voi vahtia niin jollekin jo se, että toinen ajattelee muita ei edes sillai mut kumminkin on pettämistä.. Ei siihen mitään filofisia teorioita tarvitse sotkea kun riittää ihan ne omat mielipiteet ja näkemykset. Tulisi vähemmän epäonnistuneita liittoja jos ihmiset keskittyisivät parin valintaan ja parisuhteen laatuun vähän tarkemmin. Uutisissakin oli että kaikenlaiset "itsehoito-oppaat" ovat tällä hetkellä suosiossa. On hyvä opetella tuntemaan itseään ja partneriaan vähän laajemmin. Eikö keskusteluketjun pitäisi ennemminkin laajentua ja synnyttää poikasketjuja jotta sinkut oppisivat kohtaamaan toisiaan? Jos tavoitteena on pariutuminen niin silloin olisi parasta opetella tuntemaan itsensä ja toinen läpikotaisin. Mikäs noissa? Parijoogaan ja tantraseksikurssille niin alkaa sujua, ei ne kurssit elämistä tai tuntemista estä :D

Jep, trendeissä on myöskin sellaiset asiat kuin "hyggeily" ja "konmaritus". Ihmisille pitää myydä tavallisia asioita tuotepaketteina, kun eivät enää itse huomaa, että rento kotona oleilu tai turhien tavaroiden pois heittäminen ovat ihan normaaleja toimintoja.

Saattaa olla, että tulkitsen nyt väärin, mutta siksi kysynkin: oletko sinä siis sitä mieltä, ettei parisuhteessa tarvitse opetella tuntemaan itseään ja partneriaan? Ei ole tarpeen esimerkiksi keskustella siitä, mikä on pettämistä ja miten siihen suhtautuisi?

En ole sitä mieltä. Itsensä ja partnerin tunteminen on avainasemassa parisuhteessa. Turhan monet tuhoavat suhteitaan kantaessaan mukanaan omia traumojaan ja toimimattomia käytösmalleja ja kompastelevat vain sokeina suhteesta toiseen. Mutta itse en koe mitään kursseja tai tehtäviä luontevina, jossain menee sekin raja että milloin suhteen ylläpito muuttuu teennäiseksi paperimalliksi kun loppujen lopuksi olemme tunteella toimivia eläimiä. Puhumalla ja rehellisellä kommunikaatiolla pitää asioiden selvitä. Jos joillekin kurssitus toimii, aina parempi eikä ole minulta pois. Tuntui vaan aika hassulta kun jonkun mielestä ihan joka kodissa olisi muka ihan peruskauraa jotkut parisuhdekurssit ja minä olisin se erikoisuus tässä?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Mies on melko tyhmä, jos luulee, että nainen haluaa itseään vanhemman miehen, vaikka tämä kykenisikin saamaan lapsia. Ei halua, yhtään sen enempää, kuin mies vanhan naisen.

Toki julkkiksista löytyy esimerkkejä, mutta vain idiootti nainen luulee saavansa nuoren miehen siksi, että Madonnakin saa, ja sama koskee myös miehiä. Mies, joka joutuu etsimään kumppania jostain nettipalveluista, ei voi saada itseään selvästi nuorempaa kumppania.

Tämä. Itse tiedän kaksi miestä, joilla on reilusti itseään nuorempi vaimo, miehet ovat viisissäkymmenissä ja vaimot 30+ ja vieläpä siellä kymmenluvun alkupäässä. Molemmille miehille tämä on toinen avioliitto. He eivät todellakaan ole entisiä vanhojapoikia vaan molemmat ovat "vaihtaneet nuorempaan" (todellisia eron syitä en tietenkään tiedä, eivät ole niin läheisiä tuttuja). Se mielikuva, että yksinäisen miehen "markkina-arvo" nousisi ikääntymisen myötä, on puhdasta fantasiaa. Jos mies ei saanut ikäisiään naisia 20- tai 30-vuotiaana, niin hän ei todellakaan saa 20- tai 30-vuotiaita naisia nelikymppisenä. Ja joo, poikkeus vahvistaa säännön, mutta sitä poikkeusta kohti on satoja ellei tuhansia miehiä, jotka huomaavat tuhlanneensa elämänsä netissä roikkumiseen siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt hakeutua naisten seuraan.

Tyypillisesti miehen MA nousee hitaasti 30-35v tienoille asti. Silloin poikamaiset ovat miehistyneet jos ovat miehistyäkseen, ja urakehitys on useimmilla pysähtymässä. Vain menestyjillä MA voi jatkaa nousuaan, rahan ja statuksen kasaantuessa.

Syrjäytyneen MA ei välttämättä nouse silloinkaan, se voi jopa laskea.

35 on myös tyypillisesti rajapyykki jonka jälkeen vain harva onnistuu kääntämään elämänsä suuntaa. Tutkitustikin yli 35v neitsytsedät lähes poikkeuksetta pysyvät sellaisina.

Ei vaan jo yli 30-vuotiaat. "Jos yhdyntäkokemusta ei vielä 30-vuotiaana ole, se useimmiten tarkoittaa, ettei sitä myöhemminkään tule." http://www.image.fi/image-lehti/ma-en-oo-koskaan (Lähteenä käytetty Kontulaa ja Kontula & Haavio-Mannilaa)

qrewrweqrweqr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ahaa, eli kuulut juuri siihen pieneen joukkoon, jolla raja on venyvä verrattuna yleiseen pettämiskäsitykseen.

Ihan hyvä kysymys kyllä sinänsä. Miksi niin harva pystyy avoimeen suhteeseen? Mustasukkaisuus? Epävarmuus? Luulen, että taustalla on aina näitä jonkin verran ja lisäksi tietysti evolutiivinen taustamme, joka tekee sen että haluamme varmistaa, että mahdolliset jälkeläisemme ovat tosiaan omiamme ja omat geenimme pääsevät eteenpäin. Enimmäkseen varmaankin kuitenkin koen tunnetasolla, että kun olen rakastunut naiseen ja hän toivottavasti minuun, niin meidän välisemme seksi on osa sitä rakkautta, se jotenkin menettää arvoaan jos näin intiimi asia jaetaan samaan aikaan jonkun vieraan kanssa. Asia on eri, jos ei ole kyse rakkaussuhteesta jossa ei ole uskollisuuden odotuksia.

Oikeastaan ei mielestäni ole merkitystä, mitkä ne syyt taustalla ovat. Ihminen kokee asiat yleensä tunnepohjalta vaikka ei sitä haluaisi myöntääkään ja tällöin jos kumppani ei ole valmis avoimeen järjestelyyn, ei sitä saa hänelle järjellä perusteltua. Molempien pitää olla samasta puusta, jotta sellainen onnistuu ja silloinkin väitän, että aika moneen avoimeen järjestelyyn tulee tunnesolmuja jossain vaiheessa.

Miten päädyit tuollaiseen käsitykseen minusta ja ajatusmaailmastani? Koska pyysin sinua/lukijaa pohtimaan tiettyä kysymystä, oletit välittömästi, että se ilmaisee samalla minun mielipiteeni kyseisestä asiasta? Jos luit ketjua pitemmälle, niin tiedätkin jo, että minun mielestäni parisuhteeseen ja elämänkumppaniin liittyy tietty ainutlaatuisuus; hän on se ainoa ihminen, jonka kanssa haluan jakaa seksin ja hellyyden. Minusta oli erittäin tärkeää ja mielenkiintoista kuulla miesystäväni käsitys siitä, mikä on pettämistä, mutta myös pohtia asiaa puhtaan filosofisesti.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Ehkä tuo sanamuoto on tuossa vähän väärin ja se hämää. Minä ainakin tarkoitan sitä, että tietenkin minua kiinnostaa mitä kumppanini tekee ja mitä hänen työelämäänsä kuuluu sitten kun olemme yhdessä. Hänen ammattinsa tai koulutuksensa ei kuitenkaan ole tutustumisvaiheessa mikään kriteeri sille, valitsenko häntä kumppaniksi vai en. Haen rakkautta, luottamusta, me-henkeä, keskustelua, hellyyttä, sitoutumista, lojaaliutta ja sellaisia asioita ensisijaisesti. Ne minua lämmittävät, ei mikään tutkintopaperi. Selvensikö tämä yhtään?

dfgdfsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen. 

Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.

Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.

Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.

Vierailija kirjoitti:

dfgdfsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen. 

Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.

Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.

Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.

Eilen, muuten, puhuimme varmaan varttitunnin "luoda"-sanan etymologiasta.  Ajattelet nyt luultavasti jotain tyyliin "ei v*ttu!" mutta juuri siitähän tässä keskustelussa on ymmärtääkseni kysymys; ihmisten halusta löytää kumppani, joka on juuri sopiva heille. Ihan varmasti amislaisistakin löytyy miehiä, joita kiinnostaa sanojen etymologia ja pitkät keskustelut pettämisestä, mutta veikkaan, että enemmän heitä löytyy akateemisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Ei nuo asiat tosiaan loogisesti suljekaan toisiaan pois, mutta käytännössä kyllä. Ihmiset on ensisijaisesti sosiaalisia eläimiä, ja jokainen meistä joka ei ole kirjolla lukee vähintään alitajuisesti sanottujen asioiden sosiaalisia merkityksiä jotka eivät sisälly itse sanoihin. Esim. sellainen haluttava ja koulutettu mies ei haluaisi tulla sekoitetuksi niihin miehiin jotka sanovat ettei koulutuksella ole väliä, ja ymmärtää riittävän hyvin sosiaalisia merkityksiä ettei jätä niitä uhalla huomiotta. Välitti hän sitten itse henkilökohtaisesti koulutuksesta tai ei, ja vaikka tekisikin mieli alleviivata tätä asiaa.

Mitä sinä oikein selität? Et taida ainakaan olla viestinnän alalta.

Vierailija kirjoitti:

ghgghgfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.

En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki? 

Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.

Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.

Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.

En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.

Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.

No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa? 

No ihan tuota samaa minäkin tässä haen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."  

Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta. 

Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.

Joitakin varmasti kiinnostaakin, eikä se ole hyvä pohja millekään. Niin kuin ei mikään yhteen asiaan ripustautuminen. Toki ulkonäölläkin on oma merkityksensä ja sen kiistäminen on mielestäni todellisuuden väistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Ei nuo asiat tosiaan loogisesti suljekaan toisiaan pois, mutta käytännössä kyllä. Ihmiset on ensisijaisesti sosiaalisia eläimiä, ja jokainen meistä joka ei ole kirjolla lukee vähintään alitajuisesti sanottujen asioiden sosiaalisia merkityksiä jotka eivät sisälly itse sanoihin. Esim. sellainen haluttava ja koulutettu mies ei haluaisi tulla sekoitetuksi niihin miehiin jotka sanovat ettei koulutuksella ole väliä, ja ymmärtää riittävän hyvin sosiaalisia merkityksiä ettei jätä niitä uhalla huomiotta. Välitti hän sitten itse henkilökohtaisesti koulutuksesta tai ei, ja vaikka tekisikin mieli alleviivata tätä asiaa.

Eli käytännössä on siis kyse ennakkoluuloistasi. M.O.T.

Tätä en kutsuisi ennakkoluuloksi, mutta toki sinä saat jos tahdot. Tietenkään toisesta ei voi tietää kaikkea pinnallisten merkkien perusteella. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö ihmiset tarkoituksenmukaisesti suunnittelisi omia pinnallisia merkkejään, ja etteikö niiden lukeminen olisi täysin järkevä ja myös tarkoituksenmukainen tapa hankkia toisesta tietoa. Sen nyt vähintään, osaako käyttää näitä merkkejä etevästi vai ei. Ja sellaista moni nainen mieheltä toivoo, etenkin fiksut naiset.

Minä olen aina pitänyt koulutettuja ihmisinä siinä missä muitakin, mutta nyt en oikein ymmärrä mistä puhut. Siis oletteko te jotain "pinnallisten merkkien suunnittelijoita"? Mitä se edes tarkoittaa? Tarkoittaako se, että koulutettu ihminen jotenkin tietoisesti viestii ympäristöönsä, että kokee itsensä ylempiarvoiseksi ja haluaa myös muille vastaaville morsettaa, että olen teikäläisiä? 

Tuossa ajassa olisit jo kirjoittanut kandin tutkielmasi valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille.  Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.

Et sinä voi sanoa, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Ei minunkaan mieheni ollut tohtori, kun tutustuimme, mutta tottakai ne samat ominaisuudet, jotka mahdollistivat välttelemisen, olivat hänessä jo tutustuessamme. Sama koskee vaimoasi. Yhteiskuntaluokat meillä on hyvin tiedostamattomalla tavalla päässämme, mutta ei se tarkoita silti, etteivätkö ne oikeasti ohjaisi toimintaamme paljonkin.

Yhteiskuntaluokat eivät kyllä Suomessa ole mitenkään räikeitä muuten, kuin tuloerojen kohdalla. Eli jos hakeutuu rahan seuraan, niin se tehdään hyvin tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Suurin osa korkeakoulutetuista miehistä ei todellakaan hae korkeakoulutettuja naisia.

Miehiä ei pääsääntöisesti kiinnosta naisen koulutus tai tienestit pätkääkään.

Paitsi että tuo ei ole totta. Nainen ottaa todennäköisemmin itseään alemmin koulutetun puolison kuin mies. Tämä on ihan tutkittu fakta.

Lähde? Jos tämä pitää paikkansa, niin se on tullut todeksi vasta ihan viime vuosina, kun naiset ovat menneet kouluttautumisessa edelle. Pakon edessä on naistenkin uhrauduttava.

retrtry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille.  Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.

Et sinä voi sanoa, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Ei minunkaan mieheni ollut tohtori, kun tutustuimme, mutta tottakai ne samat ominaisuudet, jotka mahdollistivat välttelemisen, olivat hänessä jo tutustuessamme. Sama koskee vaimoasi. Yhteiskuntaluokat meillä on hyvin tiedostamattomalla tavalla päässämme, mutta ei se tarkoita silti, etteivätkö ne oikeasti ohjaisi toimintaamme paljonkin.

Yhteiskuntaluokat eivät kyllä Suomessa ole mitenkään räikeitä muuten, kuin tuloerojen kohdalla. Eli jos hakeutuu rahan seuraan, niin se tehdään hyvin tietoisesti.

Kyllä Suomessa yhteiskuntaluokat löytyvät hyvin selvinä vaikka mikään ikivanha luokkayhteiskunta mallia Ranska tai Iso-Britannia ei tämä maa olekaan. Kyllä elämäntapaerot paljastavat hyvin paljon ihmisen yhteiskuntaluokkaa vaikka varallisuus olisikin verotuksella tasattu melko lailla samoihin. Lisäksi eroa tekee asuinympäristö, asuuko kaupungissa vai maalla koko ajan enenevässä määrin. Elämäntapaerot näkyvät kaikessa alkaen mausta ja mieltymisistä vaikkapa urheilussa, päättyen siihen mihin kukin rahansa käyttää tässä elämässä.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."  

Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta. 

Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.

Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?

Seison. Jos mies sanoo, että ulkonäkö on puolison valinnassa tärkein/ainoa kriteeri, ei sellaiseen mieheen kannata uhrata aikaa. Jos koulutettu mies sanoo, ettei naisen koulutuksella ole mitään merkitystä, ei sellaiseen mieheen kannata tuhlata aikaa. Ja jos mies puhuu väheksyvästi mistä tahansa koulutusalasta, ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.

Koska oikeasti fiksuja miehiä löytyy kyllä.

Chapmanin yliopiston tutkimuksessa selvisi että miehille kauneus ja hoikkuus olivat kaksi tärkeintä kriteeriä, ja mikä mielenkiintoisinta, mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies oli, sitä vahvemmin kauneuden ja hoikkuuden merkitys ensisijaisina kriteereinä korostui.

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

Totuus on että miesten ja naisten haluttavuudessa on eroja. Ei ole mahdollista pelata vastakkaisen sukupuolen korteilla. Minäkin haluaisin että naiset arvostaisivat sitä että olen hoikka, pidän terveydestäni huolta ja kiinnitän tyyliini huomiota. Mutta tosiasiassa nämä asiat joita miehet arvostavat naisessa. eivät ole naisille tärkeimpiä asioita miehessä. Naiset haluavat pituutta, raamikkuutta, jykevää leukaa, matalaa ääntä (ns. geneettinen komeus), rahaa ja statusta.

 

Ja jos miehellä ei ole geneettistä komeutta eikä naisellakaan, voidaan uppoutua kouluttautumiseen ja pariutumisen älyllistämiseen ja he saavat toisensa sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Kaverini opiskeli pelkästään tuon naisten saamisen takia kaksi vuotta hoitsuoppilaitoksessa, kunnes kyllästyi (=maa alkoi polttaa jalkojen alla) ja lähti sitten opiskelemaan insinööriksi.

Sanoi että hoitsuopiskelijana oli aina kyntövakoa tiedossa viikonlopuksi, joskus kaksikin...

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."  

Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta. 

Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.

Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?

Seison. Jos mies sanoo, että ulkonäkö on puolison valinnassa tärkein/ainoa kriteeri, ei sellaiseen mieheen kannata uhrata aikaa. Jos koulutettu mies sanoo, ettei naisen koulutuksella ole mitään merkitystä, ei sellaiseen mieheen kannata tuhlata aikaa. Ja jos mies puhuu väheksyvästi mistä tahansa koulutusalasta, ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.

Koska oikeasti fiksuja miehiä löytyy kyllä.

Chapmanin yliopiston tutkimuksessa selvisi että miehille kauneus ja hoikkuus olivat kaksi tärkeintä kriteeriä, ja mikä mielenkiintoisinta, mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies oli, sitä vahvemmin kauneuden ja hoikkuuden merkitys ensisijaisina kriteereinä korostui.

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

Totuus on että miesten ja naisten haluttavuudessa on eroja. Ei ole mahdollista pelata vastakkaisen sukupuolen korteilla. Minäkin haluaisin että naiset arvostaisivat sitä että olen hoikka, pidän terveydestäni huolta ja kiinnitän tyyliini huomiota. Mutta tosiasiassa nämä asiat joita miehet arvostavat naisessa. eivät ole naisille tärkeimpiä asioita miehessä. Naiset haluavat pituutta, raamikkuutta, jykevää leukaa, matalaa ääntä (ns. geneettinen komeus), rahaa ja statusta.

 

Korostui todennäköisesti siksi että noilla miehillä oli itselläänkin paras ulkonäkö, vartalo ja terveys ja muistakin syistä eniten varaa olla nirsoja. Ainakin niiden tiedetään muista lähteistä korreloivan koulutuksen kanssa. Koulutuksen haluttavuudesta tutkimuksessa ei edes kysytty, vaan ainoastaan rahan ja työllisyyden, joita ei voida käyttää suoraan sijaismuuttujina koulutukselle, joten se ei ehkä tähän keskusteluun ole se relevantein (sen ohella, että amerikkalaisia tutkimalla ei voi kovin paljon suomalaisista päätellä).

Se nyt tiedetään tutkimattakin, että se kenellä on oikeasti varallisuutta, ei joudu ilman naisseuraa olemaan. Sillä ei ole väliä että onko se varallisuus tullut koulutuksen ansiosta vai ei. Vielä enemmän pääsee valkkaamaan, jos on varallisuuden lisäksi ulkonäköä. Tämä on ihan universaalia. Toki sitten voidaan kyseenalaistaa näiden palkintovaimojen motiivit, mutta tätäkin ketjua lukiessa lienee käynyt selväksi, että motivaatioita on erilaisia joka tapauksessa. Aina ei ole kyse rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.