Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.Taas sinä puhut halventavasti ja leimaat amismiehiä. Juuri tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan.
Sinun asiasi ovat tolaltaan, ei muiden. Mistä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että sitä omaa ajattelutapaa ja käytöstä kannattaisi muuttaa.
Mutta ei, saarnaa täällä muille, että muuttakaa elämänne, vaikka se on onnellista ja eikä yhtään pois tolaltaan.
Älä viitsi alentua henkilökohtaisiin loukkauksiin. Yritä edes keskustella asiallisesti.
Huomautin vain sinulle, että kun jo etukäteen väität duunareiden olevan sitä tai tätä, niin sinä itse syyllistyt siihen, mistä muita syytät. Kuvittele itsesi duunarin asemaan - sinusta on jo etukäteen päätetty, että olet ryvet itsesäälissä ja harjoitat henkistä väkivaltaa, joten sinuun ei edes haluta tutustua.
Älä uhriudu, kun itsehän kerran sanot että sinun elämäsi on tolaltaan. Muuta eivät ole valittaneet samaa, heillä ei ole ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.
Taas sinä puhut halventavasti ja leimaat amismiehiä. Juuri tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan.
Sinun asiasi ovat tolaltaan, ei muiden. Mistä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että sitä omaa ajattelutapaa ja käytöstä kannattaisi muuttaa.
Mutta ei, saarnaa täällä muille, että muuttakaa elämänne, vaikka se on onnellista ja eikä yhtään pois tolaltaan.Älä viitsi alentua henkilökohtaisiin loukkauksiin. Yritä edes keskustella asiallisesti.
Huomautin vain sinulle, että kun jo etukäteen väität duunareiden olevan sitä tai tätä, niin sinä itse syyllistyt siihen, mistä muita syytät. Kuvittele itsesi duunarin asemaan - sinusta on jo etukäteen päätetty, että olet ryvet itsesäälissä ja harjoitat henkistä väkivaltaa, joten sinuun ei edes haluta tutustua.Älä uhriudu, kun itsehän kerran sanot että sinun elämäsi on tolaltaan. Muuta eivät ole valittaneet samaa, heillä ei ole ongelmaa.
Sanoin, että "tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan" viitaten viestiisi, jossa puhuit Suomen ja Ruotsin ammattimiesten eroista. En ole missään vaiheessa puhunut itsestäsi tai sanonut olevani tolaltani. Sinun kanssa ei näemmä voi keskustella asiallisesti saati rakentavasti, joten jätän tämän tähän. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Entäs korkeakoulutettu, joka dissaa koulutusta? Itse olen DI (ja tekuinssi ja sähköarska, lukiokin takana) enkä pidä tuota suoritusta kovinkaan kummoisena. Sen myötä suorastaan huvitun noista "akateemisista* naista jotka keulii sillä keskinkertaisella maisteriskoulutuksellaan, aivan kuin se olisi suuri meriitti nykyään. Jollekin ehkä, minulle pakollinen paha joka nyt vaan oli hoidettava pois alta. Se todellinen osaaminen sitten hankittiinkin ihan muilla metodeilla kuin kirjoja lukien tai labraharkkoja nysväten.
(Täydellinen off-topic)
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
En ymmärrä, miksi lainasit minun viestiäni. Et ilmeisesti lukenut sitä kokonaan. En puhunut tuossa mistään koulutuksesta, vaan ihan siitä vapaa-ajalla tapahtuvasta keskustelusta.
Itsekin olen siis ihan akateeminen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, mitä kirjallisuuskeskustelut pitävät sisällään, ellei ole kyse esim juuri luetusta kirjasta. Kyllä itsekin olen klassikoita kahlannut, mutta en kyllä mitenkään luontevasti saisi niitä yhdenkään ihmisen kanssa puheenaiheeksi kuin ihan parin lauseen verran, ellei kyse ole siitä, että kerron teoksesta henkilölle, joka ei ole sitä lukenut.
Miksei akateemiset osaa yhtään analysoida ja antaa vaikka esimerkkejä tällaisen keskustelun kulusta? Tuolla jo totesinkin, että vastaukset ovat juuri tätä "et kuitenkaan tajua" -linjaa ja tässä lainaamassani viestissähän se tulikin todistetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä hyvin näkee miksi kukaan teistä ei kelpaa kellekään vaan istutte vaan täällä näppäämässä kitkeriä viestejänne.
Vierailija kirjoitti:
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
Kokeilin jotain vähän vastaavaa pari kertaa. Siinä käy sellainen jännä ilmiö kun ihmisiä kohtaa liukuhihnalta ja rupeaa arvioimaan "mikä näistä nyt olisi paras/vähiten huono"-periaatteella. Aivot joutuu johonkin ihan outoon autonvalintamoodiin joka täysin estää sen mitä oikeasti pitäisi olla tekemässä. Ei pysty enää näkemään kohteita ihmisinä, keskittyy vaan tekemään pinnallisia vertailuja teknisten ominaisuuksien tasolla. Sitten ei olekaan tyytyväinen yhteenkään, kun olennaisin on jäänyt kokonaan väliin.
Yhteyden syntyminen on aika herkkä ja olosuhderiippuvainen prosessi. Ensivaikutelmatkin on melkein satunnaisia, riippuvat paljon enemmän hetkestä jolloin toisen kohtaa kuin siitä millainen toinen oikeasti on. Toisesta pitäisi tykätä ihan puolueellisesti ja tunteella, arvioimatta asiaa liikaa järjellä tai mittareilla. Tunteita ei tule jos ei niiltä vahingossa sulkee mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä hyvin näkee miksi kukaan teistä ei kelpaa kellekään vaan istutte vaan täällä näppäämässä kitkeriä viestejänne.
Itseäsikö tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja mulla on ollut useampaan otteeseen profili Suomi24 treffisivustolla joka on kai Suomen suurin. Profiilissani ei ole mitään erityisesti mainittavaa enkä erotu kadulla mitenkään. En ole rikas tai edes akateemisesti koulutettu mutta käyn töissä ja elätän itseni. En asu missään syrjäkylällä vaan ison kaupungin lähialueella. Olen alle nelikymppinen ja lapseton enkä ole eronnut vaan aito sinkku. Elämänhallintani on kunnossa. Silti profiiliani ei ole koskaan käynyt katsomassa nainen kuin hyvin harvoin oma aloitteisesti eli en ole aiemmin vieraillut naisen profiilissa. Mitä johtopäätöksiä voi tehdä jos ns. taviksen profiili ei herätä edes sen vertaa kiinnostusta että se viitsittäisiin lukea.
Sen johtopäätöksen voi tehdä ,että kukaan nainen ei ole niin epätoivoisesti suhteen tarpeessa, että kiinnostuisi ihmisestä joka vaikuttaa värittömältä, hajuttomalta ja mauttomalta. Mihin sinussa pitäisi kiinnostua? Siihen että asiasi on kunnossa? Miksi profiilista sitten ei käy paremmin ilmi millainen olet ihmisenä ja mistä asioista olet kiinnostunut. Kuvittele, että sun pitää markkinoida itsesi profiilillasi.
Ensimmäisellä sivulla julistetaan, kuinka ihan tavallinen mies kelpaisi naisille. Noh, seuraavalla sivulla tuleekin sitten tämä tässä lainaamani totuus, että eihän ketään naista herran jestas kiinnosta joku tylsä tavallinen mies, vaan pitää olla jotain jolla erottua joukosta.
Ymmärrätkö miksi? Täällähän te miehet valitatte , miten ei nettideiteissä tule matcheja ja kukaan ei edes katso profiilia. Jos nainen selaa vaikkapa sen kolmekymmentä miestä läpi ja kaikki sanovat olevansa mukavia ja että on työpaikka ja asunto niin millä perusteella yksikään teistä eroaa jostain toisesta. Ei sen tarvitse olla mitään ylimääränen ihmeellistä, millä erotut. Esim. Harrastus tai huumoria sisältävä mukava esittelyteksti tai kiinnostavat kuvat voi riittää. Kuivat faktat voi kuka tahansa luetella. Tuskin se nainen järjestyksessä rupeaa teitä miehiä läpi käymään, vaan tekee jollain perusteella valikoimia.
Ainoa tuntemani tindermatchit matchasi toisensa koska toisella oli kuvassa paljasjalkakengät ja toisella oli kuva metsäretkellä. Molemmat ovat vähän hipihtäviä luontoharrastajia ja retkeilijöitä ja kuvat antoi vinkin tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
Kokeilin jotain vähän vastaavaa pari kertaa. Siinä käy sellainen jännä ilmiö kun ihmisiä kohtaa liukuhihnalta ja rupeaa arvioimaan "mikä näistä nyt olisi paras/vähiten huono"-periaatteella. Aivot joutuu johonkin ihan outoon autonvalintamoodiin joka täysin estää sen mitä oikeasti pitäisi olla tekemässä. Ei pysty enää näkemään kohteita ihmisinä, keskittyy vaan tekemään pinnallisia vertailuja teknisten ominaisuuksien tasolla. Sitten ei olekaan tyytyväinen yhteenkään, kun olennaisin on jäänyt kokonaan väliin.
Yhteyden syntyminen on aika herkkä ja olosuhderiippuvainen prosessi. Ensivaikutelmatkin on melkein satunnaisia, riippuvat paljon enemmän hetkestä jolloin toisen kohtaa kuin siitä millainen toinen oikeasti on. Toisesta pitäisi tykätä ihan puolueellisesti ja tunteella, arvioimatta asiaa liikaa järjellä tai mittareilla. Tunteita ei tule jos ei niiltä vahingossa sulkee mielensä.
Mun mielestä tuo paras/ vähiten huono on siinä mielessä ongelmallinen, että tässähän ei ole kysymys siitä , että nyt just tästä tietystä valikoimasta olisi pakko joku ottaa. Voi olla, ettei niistä kolmestakymmenesta kukaan natsaa niin paljoa, että haluaisi heihin sen enempää aikaa tuhlata. Kuten sanoikin tässä tapaamisessa pitäisi jonkinmoista ihastumista ja tunnetta kun kehittyä. Voi olla vaikka kuinka mukava, kunnollinen ja jopa hyvännäköinen tyyppi ja silti ei tunnu mitään värinää missään. Vaikeutta lisää se, että kutinan pitäisi vielä olla molemminpuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja mulla on ollut useampaan otteeseen profili Suomi24 treffisivustolla joka on kai Suomen suurin. Profiilissani ei ole mitään erityisesti mainittavaa enkä erotu kadulla mitenkään. En ole rikas tai edes akateemisesti koulutettu mutta käyn töissä ja elätän itseni. En asu missään syrjäkylällä vaan ison kaupungin lähialueella. Olen alle nelikymppinen ja lapseton enkä ole eronnut vaan aito sinkku. Elämänhallintani on kunnossa. Silti profiiliani ei ole koskaan käynyt katsomassa nainen kuin hyvin harvoin oma aloitteisesti eli en ole aiemmin vieraillut naisen profiilissa. Mitä johtopäätöksiä voi tehdä jos ns. taviksen profiili ei herätä edes sen vertaa kiinnostusta että se viitsittäisiin lukea.
Sen johtopäätöksen voi tehdä ,että kukaan nainen ei ole niin epätoivoisesti suhteen tarpeessa, että kiinnostuisi ihmisestä joka vaikuttaa värittömältä, hajuttomalta ja mauttomalta. Mihin sinussa pitäisi kiinnostua? Siihen että asiasi on kunnossa? Miksi profiilista sitten ei käy paremmin ilmi millainen olet ihmisenä ja mistä asioista olet kiinnostunut. Kuvittele, että sun pitää markkinoida itsesi profiilillasi.
Ensimmäisellä sivulla julistetaan, kuinka ihan tavallinen mies kelpaisi naisille. Noh, seuraavalla sivulla tuleekin sitten tämä tässä lainaamani totuus, että eihän ketään naista herran jestas kiinnosta joku tylsä tavallinen mies, vaan pitää olla jotain jolla erottua joukosta.
Ymmärrätkö miksi? Täällähän te miehet valitatte , miten ei nettideiteissä tule matcheja ja kukaan ei edes katso profiilia. Jos nainen selaa vaikkapa sen kolmekymmentä miestä läpi ja kaikki sanovat olevansa mukavia ja että on työpaikka ja asunto niin millä perusteella yksikään teistä eroaa jostain toisesta. Ei sen tarvitse olla mitään ylimääränen ihmeellistä, millä erotut. Esim. Harrastus tai huumoria sisältävä mukava esittelyteksti tai kiinnostavat kuvat voi riittää. Kuivat faktat voi kuka tahansa luetella. Tuskin se nainen järjestyksessä rupeaa teitä miehiä läpi käymään, vaan tekee jollain perusteella valikoimia.
Ainoa tuntemani tindermatchit matchasi toisensa koska toisella oli kuvassa paljasjalkakengät ja toisella oli kuva metsäretkellä. Molemmat ovat vähän hipihtäviä luontoharrastajia ja retkeilijöitä ja kuvat antoi vinkin tästä.
Jossain toisessa ketjussa keskusteltiin just noista kuvista, mitä kannattais laittaa. Aika yleinen mielipide oli, että niissä kannattais näyttää aidolta ja olis hyvä, että se persoonallisuus ja vaikkapa jotkin mielenkiinnon kohteet kävisi ilmi. Sympaattisia ihmisiksi ei arvioitu esim puukon tai aseen kanssa poseeramista eikä kuvia saaliikseen kanssa. Yleensä kuvat autoista ja veneistä eivät kiinnostaneet naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Ai mistä voi tietää? Jos et halua kokeilla lihakoukuissa roikkumista (jotkut ihmiset harrastavat sellaista) niin miksi et halua? Eikö sinun pitäisi mennä roikkumaan ensin tietääksesi pidätkö siitä vai et? Vai onko ihan ok sanoa ihan kokeilematta ettei ole oma juttu, roikkuminen tekemättä mitään on tylsää tms. jne. ? Koska kyllä ihminen yleensä tietää mistä on itse kiinnostunut ja mistä ei. Yleensä peruskoululaiset valitsevat alansa vaikka siten, että menevät eri koulujen sivuille ja tutustuvat eri opinto-ohjelmiin ja kirjoihin joita siellä luetaan. Näin ainakin minä valitsin alan, jota haluan opiskella. Sitten todetaan, että itselle kukin ala olisi mielenkiintoinen tai tylsä. Miten sinä tiesit, että se olisi mielenkiintoinen ala? Vanhempasi sanoi, että tuota luet ja sokkona heräsit yliopistolta? Kyllä yksi minunkin amisserkuistani pitää omaa alaani tylsänä, mutta muut tuntemani amikset eivät pidä. Pitäisikö nyt juuttua tuohon yhteen mielipiteeseen ja leimata kaikki amikset hänen mukaansa? Viis siitä, että jotkut amikset pitävät alaani mielenkiintoisena? Ja mitä väliä sillä nyt ylipäätään on mitä aloja sinä pidät tylsänä ja mitä muut pitävät tylsänä? Kolahtiko noin kovaa, ettei joku pidä alastasi? Minkä trauman sait siitä, että joidenkin mielestä alasi on tylsä? Älä nyt hyvä ihminen ota sitä niin vakavasti. Joidenkin mielestä beige on tylsä väri ja jotkut näkevät beigen eri sävyt. Onhan se nyt kamalaa jos oman kumppanin mielestä mikään ei saa olla tylsää tai pahanmakuista mistä itse pitää. Tähän ketjuun ei olisi tullut akateemista kiukkuilemaan amisten puolesta jos ette olisi alkaneet lyttäämään amiksia yhtenä joukkiona, jotka ovat kaikki tietynlaisia ihmisiä. Itse olet sokko kun et tajua, että aivan samalla tavalla sinä jäät sellaisista asioista paitsi mitä sinä pidät tylsänä ja jota et opiskele tai harrasta jne. Sitä ei kuitenkaan kukaan voi sanoa totuutena, että amis ei lukisi klassikoita tai olisi vaikka kuntapolitiikassa mukana. Miten ihmeessä tuollainen ihminen voisi edes opiskella alaa, joka ei ymmärrä? Tiedäthän, että myös tavis voi saada yliopiston kirjaston kirjastokortin ja siellä voi olla ihan amiksia lukemassa huvikseen kirjoja ihan vaan siksi kun heitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Sokea ei välttämättä itse tiedä miten oikeassa on: "... Esimerkiksi kuppi, miten se piirretään. Mä voisin piirtää sen sellaisena U:n mallisena kiemurana.". Äiti puki Sarin pienenä usein siniseen ja valkeaan. Aikuisiällä hän on alkanut mieltyä myös punaiseen väriin. Mullehan värit tulevat makuina ja hajuina. Vihreä tuoksuu ruoholta. Keltaisen Sari tuntee appelsiinin makuna kielellään. Punainen taas on lapsuuden lakki, joka tuntui aivan tietynlaiselta – punaiselta. Onko sokealla lempiväriä?– Ilman muuta tämä erittäin vaalea labradorinnoutaja. Se tuntuu niin ihanalta käteen, Sari sanoo." https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/aistien-maailmassa-miten…
Kuulostaako Sarin kokemus väreistä tylsältä vai mielenkiintoiselta? "Tämä erittäin vaalea labradorinnoutaja" viittaa kuitenkin siihen, että sävyilläkin voi olla merkitystä. Sitähän emme saa koskaan tietää kuinka paljosta jäämme paitsi jos emme ole sokeita. Jos sinä et osaisi selittää värieroja mitenkään sokealle niin se on omaa tylsyyttäsi. Itse ainakin yrittäisin selittää vertaamalla sitä valon kirkkausasteisiin. Ainakin Sari kertoo havainnoivansa valoa, joten Sari voisi mahdollisesti ymmärtää vertauksen. Tai kuten hän kokee värejä tuntoaistin kautta niin vaaleankeltainen tuntuisi kielellä miedommalta ja tummankeltainen vielä voimakkaammalta kuin appelsiini hänen kielellään. Kai mielikuvitusrikas ihminen voi soveltaa jokaiselle sokealle sopivat esimerkit siitä, mikä ero värisävyillä on.. ? Ja onhan näkevissäkin värisokeita ja muuten sellaisia jotka näkevät värit eri tavoin ja joilla on eri kokemus siitä milloin joku on esim. blondi, brunette tai tumma. Ehkä sinä oletkin se joka ei näe asioiden eri sävyjä ja monimuotoisuutta. Onko koulutus tehnyt sinut sokeaksi? .. Tai Sarin tarinaan viitaten, näkisitkö maailman monipuolisemmin jos olisi tehnyt? Näkisitkö paremmin jos käyttäisit myös muita aistejasi? Ehkä Sari voisi auttaa sinua näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
Kokeilin jotain vähän vastaavaa pari kertaa. Siinä käy sellainen jännä ilmiö kun ihmisiä kohtaa liukuhihnalta ja rupeaa arvioimaan "mikä näistä nyt olisi paras/vähiten huono"-periaatteella. Aivot joutuu johonkin ihan outoon autonvalintamoodiin joka täysin estää sen mitä oikeasti pitäisi olla tekemässä. Ei pysty enää näkemään kohteita ihmisinä, keskittyy vaan tekemään pinnallisia vertailuja teknisten ominaisuuksien tasolla. Sitten ei olekaan tyytyväinen yhteenkään, kun olennaisin on jäänyt kokonaan väliin.
Yhteyden syntyminen on aika herkkä ja olosuhderiippuvainen prosessi. Ensivaikutelmatkin on melkein satunnaisia, riippuvat paljon enemmän hetkestä jolloin toisen kohtaa kuin siitä millainen toinen oikeasti on. Toisesta pitäisi tykätä ihan puolueellisesti ja tunteella, arvioimatta asiaa liikaa järjellä tai mittareilla. Tunteita ei tule jos ei niiltä vahingossa sulkee mielensä.
Mun mielestä tuo paras/ vähiten huono on siinä mielessä ongelmallinen, että tässähän ei ole kysymys siitä , että nyt just tästä tietystä valikoimasta olisi pakko joku ottaa. Voi olla, ettei niistä kolmestakymmenesta kukaan natsaa niin paljoa, että haluaisi heihin sen enempää aikaa tuhlata. Kuten sanoikin tässä tapaamisessa pitäisi jonkinmoista ihastumista ja tunnetta kun kehittyä. Voi olla vaikka kuinka mukava, kunnollinen ja jopa hyvännäköinen tyyppi ja silti ei tunnu mitään värinää missään. Vaikeutta lisää se, että kutinan pitäisi vielä olla molemminpuolista.
Esitin siis, että toi monesta valitsemisen prosessi on luonteeltaan sellainen että johtaa siihen ettei kukaan ikinä tunnu oikein hyvältä. Vaikka sama tyyppi voisi erilaisissa olosuhteissa ja eri asenteella kohdattuna ollakin tosi sopiva ja aivan täysin riittävä. En ole ihan varma tarkoititko olla tässä kanssani samaa vai eri mieltä (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Entäs korkeakoulutettu, joka dissaa koulutusta? Itse olen DI (ja tekuinssi ja sähköarska, lukiokin takana) enkä pidä tuota suoritusta kovinkaan kummoisena. Sen myötä suorastaan huvitun noista "akateemisista* naista jotka keulii sillä keskinkertaisella maisteriskoulutuksellaan, aivan kuin se olisi suuri meriitti nykyään. Jollekin ehkä, minulle pakollinen paha joka nyt vaan oli hoidettava pois alta. Se todellinen osaaminen sitten hankittiinkin ihan muilla metodeilla kuin kirjoja lukien tai labraharkkoja nysväten.
(Täydellinen off-topic)
Vaikka kerrot olevasi DI sinulle ei ole kehittynyt DI n ammatti-identideettiä kuten niille, jotka on edenneet suoraan lukiosta korkeakouluun. Identiteettisi on sähköarskan. Luuletko tosiaan että olisit tuossa tilanteessa mikäli opintopolustasi lukio puuttuisi? Esim. AMK tasolla näkyy selkeästi ero esim matematiikan ja fysiikan alueella lukion ja pelkän amiksen käyneiden välillä. Amis voi kovalla työllä niistä selviytyä, mutta ei se eteneminen sitä polkua pitkin helpolla tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
Kokeilin jotain vähän vastaavaa pari kertaa. Siinä käy sellainen jännä ilmiö kun ihmisiä kohtaa liukuhihnalta ja rupeaa arvioimaan "mikä näistä nyt olisi paras/vähiten huono"-periaatteella. Aivot joutuu johonkin ihan outoon autonvalintamoodiin joka täysin estää sen mitä oikeasti pitäisi olla tekemässä. Ei pysty enää näkemään kohteita ihmisinä, keskittyy vaan tekemään pinnallisia vertailuja teknisten ominaisuuksien tasolla. Sitten ei olekaan tyytyväinen yhteenkään, kun olennaisin on jäänyt kokonaan väliin.
Yhteyden syntyminen on aika herkkä ja olosuhderiippuvainen prosessi. Ensivaikutelmatkin on melkein satunnaisia, riippuvat paljon enemmän hetkestä jolloin toisen kohtaa kuin siitä millainen toinen oikeasti on. Toisesta pitäisi tykätä ihan puolueellisesti ja tunteella, arvioimatta asiaa liikaa järjellä tai mittareilla. Tunteita ei tule jos ei niiltä vahingossa sulkee mielensä.
Mun mielestä tuo paras/ vähiten huono on siinä mielessä ongelmallinen, että tässähän ei ole kysymys siitä , että nyt just tästä tietystä valikoimasta olisi pakko joku ottaa. Voi olla, ettei niistä kolmestakymmenesta kukaan natsaa niin paljoa, että haluaisi heihin sen enempää aikaa tuhlata. Kuten sanoikin tässä tapaamisessa pitäisi jonkinmoista ihastumista ja tunnetta kun kehittyä. Voi olla vaikka kuinka mukava, kunnollinen ja jopa hyvännäköinen tyyppi ja silti ei tunnu mitään värinää missään. Vaikeutta lisää se, että kutinan pitäisi vielä olla molemminpuolista.
Esitin siis, että toi monesta valitsemisen prosessi on luonteeltaan sellainen että johtaa siihen ettei kukaan ikinä tunnu oikein hyvältä. Vaikka sama tyyppi voisi erilaisissa olosuhteissa ja eri asenteella kohdattuna ollakin tosi sopiva ja aivan täysin riittävä. En ole ihan varma tarkoititko olla tässä kanssani samaa vai eri mieltä (:
Mun kommentti ehkä oli enemmän vastausta sille, jota sinäkin kommentoit eli ettei tuo liukuhihnadeittailu toimi, koska tarvitsee se jokin yhteys muodostua siinä tapaamisessa, jotta tutustumista kannattaisi jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki luonne ja elämänarvot vaikuttavat suhteessa, mutta kuka kiinnostuu niiden perusteella toisesta pariutumismielessä? Tunnen sinänsä hyväluonteisia ja suunnilleen samat arvot omaavia ihmisiä, mutta en tunne minkäänlaista kiinnostusta heihin parisuhdemielessä. Taatusti tarvitaan jotain muutakin.
Minä kiinnostun.
Mahdat olla tutustunut heihin aika pintapuolisesti, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä. Ei ole kahta samanlaista ihmistä. Tai ehkä olet itse tylsyyden huippu? Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä jos arvopohja on väärä. Sen takia ihmiset eroavat niin paljon, koska he keskittyvät pinnallisiin asioihin eivätkä ihmisen sisimpään.
Eli mielestäsi ulkonäöstä ei saa viehättyä, eikä sillä perusteella saa kiinnostua ihmisestä. Mutta enhän nyt voi jokaiseen hyväluonteiseen ihmiseen tutustua syvällisemmin, niin pitäis vähä enemmän saada ohjetta mistä asioista sitten saisi kiinnostua. Ei se riitä viehättämään, että toinen on hyväluontoinen ihminen ja hoitaa asiansa. Niin tekee monet muutkin.
Ulkonäön ei saa antaa olla määräävä tekijä jos pyrkii elinikäiseen suhteeseen. Ulkonäkö muuttuu, talous voi kaatua jne. , mikä on oletettavasti kaikkein pysyvintä ihmisessä? Perusluonne. Ihmistä on niin vaikeaa muuttaa ja ihmisen on itsensä niin vaikea muuttua. Sitäkin tapahtuu, mutta useimmin onnettomuuden tai vanhuuden sairauksien kautta.
Aika köyhältä tuntuu tuo käsityksesi ihmisen luonteesta, millaisia robotti-ihmisiä olet oikein tavannut? Sellaisia jotka eivät avoimesti uskalla näyttää sisintään? Mielestäni joka ikinen ihminen jonka olen eläissäni tavannut on erilainen kuin joku toinen. Kukaan ei ole ollut toisensa klooni.
Mitä se komeus tai kauneus auttaa silloin kun perhettä kohtaa tragedia? Mitä se auttaa kun riitelette yöllä vaipan vaihdosta? Ei mitään.
Jos haluaa pitkän liiton niin kannattaa miettiä itsessään ja toisessa ihmisessä tällaisia ominaisuuksia. Nämä ovat eron tunnusmerkit, joten kannattaa valita tarkoin se kumppani niin, ettei itse kohdista näitä häneen, eikä hän kohdista näitä itseen.
Kriittisyys
Halveksunta
Suojautuminen
Muurin rakentaminen
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…
Teillä pitää olla yhteys ja kemiaa jotta saatte homman toimimaan. Kaikkiin "pieniin varoitusmerkkeihin" kannattaa suhtautua vakavasti. Jos jo rakkauden huumassa tulee esiin tällaisia niin miten jatkossa? Se huumahan kestää sen kaksi vuotta ja sen jälkeen pitäisi pärjätä sen ihmisen kanssa ihan ilman huumaa. Sellaisia ihmisiä ei niin paljon ole joista ei keksisi jotain moitittavaa.
Eli etsit sellaista ihmistä jonka luonne ja persoona kolahtaa yksiin sinun luonteesi kanssa.
Silloin voit noudattaa pitkän liiton kulmakiviä:
THE 8 STEPS
1. Never change each other
2. Compliment them
3. Revisit the past
4. Always listen
5. Don't get comfortable
6. Do chores together
7. Workout together
8. Take a weekly walk
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4270544/The-ten-secrets-long-…
Jokaisen vakan pitäisi valita se oma henkinen kansi. Silloin sinulla on oikeasti parisuhde, eikä ulkonäköön perustuva panosuhde jossa on hillittömästi ongelmia, koska luonteet eivät sovi yhteen.
Jos ulkonäkö ei saa vaikuttaa, niin miksi (palstan) miehille ylipaino on niin valtava este? Jos sporttista naista haluavat, jotta on samanlainen elämäntapa, niin esimerkiksi kuulantyöntäjissä ja keihäänheittäjissä on erittäin sporttisia naisia, mutta silti eivät taitaisi ulkonäöltään kelvata. Ja taviksissa on vaikka kuinka paljon liikuntaa aktiivisesti harrastavia pullukoita.
Minä en ymmärrä, miksi pitäisi mennä yhteen ihmisen kanssa, jota ei pidä puoleensavetävänä ja siis seksuaalisesti haluttavana JA joka on "henkisesti sopiva kansi". Maailmasta kun löytyy sellaisiakin. Seksitön suhde olisi minulle kauhistus ja seksiä puolestaan en voisi haluta miehen kanssa, jota en pidä haluttavana eli puoleensa vetävänä eli minun silmissäni hyvännäköisenä.
Ei kukaan sanonut, että pitäisi ottaa joku epäviehättävä vaan, ettei viehättävä/seksikäs ulkonäkö ole pitkän liiton tae vaan pitkän liiton takeena ovat aivan muut tekijät. Siksi ihmiset eivät valitse pitkää liittoa vaan lyhyitä panosuhteita ja valittavat sinkkuuttaan tai aikamiespoikuuttaan, huomaatkos? Siksi ihmiset eroavat, koska valitsivat ulkonäön eivätkä luonteen mukaan. Ihmiset saavat haluta ihan mitä tahansa, mitä ikinä keksivät haluta, mutta sillä haluamisella ei välttämättä ole mitään merkitystä. Sitten pitää haluta mieluummin olla yksin jos ei sitä unelmaa saa. Jokainen voi miettiä mikä on itselleen tärkeintä. Niin, sehän on suhteellista miten alhaiset kriteerit ihmisellä on, jos kriteerit ovat alhaalla niin seksikkäitä ja henkisiä kansia löytyy pilvin pimein.. Jos kriteerit ovat ylhäällä niin ei löydy ja sitten pitää lopettaa se marmatus.
Amal Clooney on juristi ja hän meni naimisiin entisen kenkämyyjän, George Clooneyn kanssa. Ruma ja kouluttamaton mies. Onko George kunnianhimoinen näyttelijä vai saiko omaisuutensa vain siksi, että on joidenkin mielestä komea? Kukin voi pohtia omien subjektiivisten näkemystensä mukaan miksi juristia kiinnostaisi kenkämyyjän jutut. Vai ovatko he sittenkin henkinen vai peräti henkinen ja fyysinen match? Kuka tietää. Zeta-Jones saa rahaa liitostaan Douglasin kanssa, hän on kuitenkin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Siksikö, ettei Douglas ollut seksuaalisesti haluttava vai siksi ettei heillä ole mitään puhuttavaa? Ai niin, mutta vaikka minusta Douglas on öklö niin hänet on äänestetty maailman seksikkäimmäksi mieheksi...
En oikein ymmärrä miten George Clooney ja Michael Douglas ovat esimerkkejäsi kouluttamatomia miehistä, joilla käy silti flaksi. George Clooney on opiskellut poliittista journalismia Northern Kentucky University ssä - tosin jätti opinnot kesken. Michael Douglas on valmistunut näyttelijäksi Kalifornian yliopistosta. Ehkäpä molemmille on tästä koulutustaustasta jotain sivistystä ja keskustelutaitoisia tarttunut mukaan.
Douglas oli esimerkki ihan vaan rumasta miehestä. Jos joku yliopistonsa keskeyttänyt kantisjannu vastaa valmistuneen tyttelin ilmoitukseen niin mahtaa tytteli kunnioittaa tämän jannun opintoja aivan yhtä korkealle? :D Muistaakseni AV:lläkin oli puhetta näistä koulunsa keskeyttäneistä luusereista... Herrajeesus ei kukaan voi olla niin törppö, että ajattelee yliopisto-opinnoilla olevan sivistävä ja keskustelutaitoa parantava vaikutus.. Ratkiriemukasta!
Ja juuri tuon toiseksi viimeisen virkkeen takia koulutetut naiset eivät halua kouluttamatonta miestä. Ei kukaan halua tuollaista tyyppiä lähelleen.
Akateemiset naiset eivät varmaan haluakaan, koska jos paljastuukin että myös ei-akateeminen ihminen voi olla sivistynyt ja keskustelutaitoinen, niin naisen kupla puhkeaa ja hänen oma, kolutukseen sidottu kuvitelma erinomaisuudestaan kärsii inflaation.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vJa edelleen, jokainen näistä koulutettuja naisia halveksuvasta kirjoituksesta osoittaa, ettei kannata ottaa tuollaista miestä.
Ja älystä, joillakin pojilla oli jopa vaikeuksia päästä läpi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lukion laajasta fysiikasta, ihan varmasti jokaisesta amisjonnesta ei halutessaan tulisi hyvillä arvosanoilla valmistunutta fyysikkoa kuten minusta. Ja minä en huolisi miestä, joka ei sitä arvostaisi.
Mistäs sinä tiedät, millä koulutustaustalla miehet täällä tai muualla kritisoivat teitä? Sama teksti voi olla peräisin myös akateemisen miehen kynästä.
Kyllä, jokaisesta ei tule fyysikkoa, mutta se ei tee kenestäkään vielä älykköä. Satut vain olemaan hyvä fysiikassa. Ehkä se on jonkun mielestä seksikästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin niin kyllästynyt tähän ikuiseen "akateemiselle naiselle ei duunari kelpaa" ulinaan. Aikanaan nettitreffailua harrastaneena naisena olen useamman kymmenen kertaa istunut kahvilla ja sanonut olevani tutkija ja kirjoitan väitöskirjaa (en siis koskaan itse tätä ottanut esille, mutta kovasti näytti miehiä ammattini kiinnostavan). Tässä vaiheessa pöytään laskeutui poikkeuksetta hiljaisuus, jos vastapuolella ei ollut akateemista taustaa. Minä en etsinyt erityisesti korkeasti koulutettua miestä, mutta aika nopeasti totesin, ettei muihin kannata vaivautua. Löysin lopulta sen omankin miehen näiltä treffeiltä. Akateeminen, mutta minä olen meistä se korkeammin koulutettu. On muuten ihan tavallinen insinörtti ja vähän mahaakin löytyy, ei todellakaan mikään adonis.
No jo olet harvinaisen junttia väkeä kohdannut, jos ei mies osaa tuossa kohtaa edes kysyä, että mistä aiheesta teet väitöskirjaa ja jatkaa keskustelua siitä. Ei tuollaiseen tarvita kovinkaan säkenöivää keskustelutaitoa. Tulee mieleen, että näille miehille oli jotenkin ongelma tuo ammattisi ja kävi ehkä jotenkin itsetunnon päälle, kun eivät ehkä ymmärrä alaasi. En minä paljoa tiedä monesta duunarialastakaan, jos en ole kyseisiä hommia tehnyt, mutta kyllä kaikesta keskustella osaan tarvittaessa.
En tiedä, koska ihmiset tuppaavat kertomaan kokemuksistaan omaa osuuttaan kaunistellen. Mutta sen tiedän, että ei muita ammattimiehiä voi leimata tuon yhden henkilön perusteella, ja jos olet korkeakoulutettu, niin oletan, että sinä ymmärrät tämän selittämättäkin.