Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Ihmiset ovat erilaisia, tässäkin. Itse luin esim tuon Karamazovin veljekset lukioikäisenä, ja vieläkin, näin keski-ikäisenä, muistan sieltä kohtia, jotka kannattelevat ajattelua edelleen. Samoin on monen muun noiden kirjojen kohdalla. Minä luen edelleen, paljon, ja minusta on kiva olla parisuhteessa, missä puolisoni ymmärtää rakkauteni kirjoihin. Ja sen, etten lue klassikoita ollakseni ’sivistynyt’, vaan koska ne kirjat ovat klassikoita siksi, että ihmiset ovat niitä rakastaneet. Ja kun muutossa on sata laatikollista kirjoja, niistä ei tule noottia, vaan puolet niistä on miehen.
Ei kai se urheiluharrastuskaan ole sellainen, että siitä puhutaan joka hetki, mutta toisen prioriteetit pitää ymmärtää. Jos salilla käynti on paheksuttavaa, tai lukeminen vain turhaa lojumista, ei parisuhteessa voi hyvin.
Et vastannut kysymykseen. Tässä ei kysytty, onko kirjojen lukeminen kivaa tai onko se paheksuttavaa. Kyse oli siitä, mikä on niiden anti sosiaalisten tilanteiden kannalta ja miten paljon näistä ihan oikeasti tulee juttua.
Nyt puhuttiin parisuhteesta eikä sosiaalisista suhteista ylipäätään. Juttua tulee silloin tällöin kirjoista, ei tietysti jatkuvasti eikä pelkästään. Mutta olennaisempaa on toisen ymmärtäminen. Se, että välillä voidaan lukea sama kirja. Se, että toiselle lukeminen ei ole ajanhukkaa ja laiskottelua. Se, ettei toinen muutossa valita järjettömästä määrästä hyvin painavia kirjalaatikoita. Ja se, että kun matkustelemme, molemmille on selvää, että itselle tärkeän kirjailijan haudalla on kiva käydä, tai vanhassa kotimuseossa, tai ylipäätään kävellä sen kaupungin kaduilla, josta joku rakas kirja kertoo.
Ja tämänkin minä ymmärrän varsin hyvin. Olen vain ihmetellyt sitä, kun aina puhutaan, miten ihmiset keskustelevat sivistyneesti kirjallisuudesta ja kulttuurista, että mitä ne keskustelut oikeasti pitävät sisällään. Kerran joku minulle vastasi, että puhuvat kaverinsa kanssa siitä, että toinen suositteli toiselle jotain kirjaa ja lupasi tuoda sen kirjan kaverilleen. Ja tämä laskettiin siis kirjallisuusaiheiseksi keskusteluksi. Tämän jälkeen olen ollut vähän epäileväinen, jos joku sanoo keskustelevansa useinkin ystäväpiirissä esim kirjallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.
Tässä varmaan vika, ettet oikein tahtonut löytää naista. Jos et tosiaan erota livenä kohteliaan lähestymisen/flirtin eroa seksuaaliseen ahdisteluun, niin paha siinä on tosiaan jatkaa tutustumista samalla, kun kourii ensi tapaamisella toisen persettä. "Onnea" vaan sun nyksällesi...
Heh, en ole kyllä koskaan kourinut ketään, en perseestä enkä muualtakaan. Päin vastoin, pyrin käyttäytymään kohteliaasti ja ystävällisesti ihan kaikkia kohtaan. Vähän ikävä tapa kommunikoida ja tehdä olettamuksia on sinulla.
Pointti on se, että jos kerran mm. "tytöttely", "vääränlaisten vitsien kertominen" ja "tuijottaminen" ovat seksuaalista ahdistelua, on kieltämättä nykyään vähän vaikea hahmottaa, että missä normaalin käytöksen raja kulkee. Mutta ilmeisesti naisille on täysin mahdotonta edes muutaman sekunnin ajan ajatella asiaa miehen kannalta.
Joka tapauksessa asenteesi naisia kohtaan on törkeä. Minua on 12 v alkaen kourittu rinnoista ja haaruksista niin monta kertaa, ettei naurata tuollainen ahdistelun vähättely.
Seksuaalinen ahdistelu on rikos ja traumaattista uhrille, ja se, että sinä kehtaat pilailla ja ilkkua asialla antaa sinusta äärimmäisen vastenmielisen kuvan.
Mitä ihmettä? En minä pilaile, mm. hesarin laajassa ahdistelujutussa sanottiin "tytöttelyn" yms. olevan ahdistelua. Perustelu oli: "jokaisella naisella on oikeus määritellä itse mitä ahdistelu on". Ja osa haastatelluista koki edellämainitut asiat seksuaaliseksi ahdisteluksi. EN siis todellakaan keksinyt niitä omasta päästäni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateeminen muuten kuulostaa hienommalle kuin mitä se on... Akateeminen vartti vs. 15 minuuttia.. Mutta kyllä suvustani ja tuttavistani löytyy kaikkea välillä työtön-amis-"akateeminen" ja itsekin olen sen yliopistoäikän aikoinaan suorittanut :D
Se vaan nyt on niin, että siivooja käy oopperassa ja metallityöntekijä menestyy tietokilpailussa ja kanslistilla voi olla paremmat tiedot omasta kiinnostuksen kohteestaan kuin maisterilla tai tohtorilla. Ratatyöntekijä voi julkaista kovan luokan kirjoja jne. Ainoastaan "akateemiset" ne jaksaa pitää melua siitä kuinka ovat ylempänä kuin muut... Että se niistä akateemisista.. Ette ole yhtään sen parempia kuin muut ihmiset.
Kouluttamattomat luulevat, että akateemiset useinkin miettivät, miten paljon parempia he ovat. Aikaa käytetään omien harhaluulojen vääräksi todisteluun. Olen akateeminen, työkverit ovat akateemisia, kaverit ovat akateemisia. En koskaan ajattele mitään kouluttamattomista. Ei ole tullut mieleenkään pohtua nk. paremmuuksia, kun ne ovat itselle arkipäivää.
Ketjuun on vastattu niin kuin ketjussa on huudettu.
Ihmiset ovat kertoneet haluavansa koulutetun kumppanin. Syykin on selvä. Kuka jaksaa kotona kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, miten turhia ja lehkoja koulutetut ovat.
Hienosti leimasit kaikki duunarit. Menee vähän pohja noilta "ei maisterit kuvittele olevansa parempia"-jutuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja mulla on ollut useampaan otteeseen profili Suomi24 treffisivustolla joka on kai Suomen suurin. Profiilissani ei ole mitään erityisesti mainittavaa enkä erotu kadulla mitenkään. En ole rikas tai edes akateemisesti koulutettu mutta käyn töissä ja elätän itseni. En asu missään syrjäkylällä vaan ison kaupungin lähialueella. Olen alle nelikymppinen ja lapseton enkä ole eronnut vaan aito sinkku. Elämänhallintani on kunnossa. Silti profiiliani ei ole koskaan käynyt katsomassa nainen kuin hyvin harvoin oma aloitteisesti eli en ole aiemmin vieraillut naisen profiilissa. Mitä johtopäätöksiä voi tehdä jos ns. taviksen profiili ei herätä edes sen vertaa kiinnostusta että se viitsittäisiin lukea.
Sen johtopäätöksen voi tehdä ,että kukaan nainen ei ole niin epätoivoisesti suhteen tarpeessa, että kiinnostuisi ihmisestä joka vaikuttaa värittömältä, hajuttomalta ja mauttomalta. Mihin sinussa pitäisi kiinnostua? Siihen että asiasi on kunnossa? Miksi profiilista sitten ei käy paremmin ilmi millainen olet ihmisenä ja mistä asioista olet kiinnostunut. Kuvittele, että sun pitää markkinoida itsesi profiilillasi.
Ensimmäisellä sivulla julistetaan, kuinka ihan tavallinen mies kelpaisi naisille. Noh, seuraavalla sivulla tuleekin sitten tämä tässä lainaamani totuus, että eihän ketään naista herran jestas kiinnosta joku tylsä tavallinen mies, vaan pitää olla jotain jolla erottua joukosta.
Ei ihme ettei amis kelpaa, kuka jaksaa puolison jatkuvaa alemmuuskompleksia, joka ilmenee lyttäämisenä. Ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.M/31v
Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.Eri
Jos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?
Erittäin monen nuoren naisen päämäärä on hyvä parisuhde. Nimenomaan se tärkein päämäärä. Siihen ei päästä, joten syytetään miehiä ja siitä alkaa feminismi.
Lassukka sekoittaa nyt omat oppinsa ja feminismin. Ja niistä hylkiöistä jotka ei saa naista vaikka haluavat, tulee lassukoita jotka tekevät joka päivä monta aloitusta siitä, että on se niin väärin kun lassukka ei kelpaa. Eikä ymmärrä, ettei se volina tee hänestä yhtään halutumpaa, päinvastoin.
"Et saa pillua" -kortti on jo pelattu tässä ketjussa. Ei toiminut taaskaan. Yritä seuraavalla kerralla oikeaa argumentointia.Luonnonvalinta toimii, siihen on oikein hyvä syy, miksi hento, kouluttamaton naisvihaaja jää yksin. Kaikki voittavat.
Nimenomaan. Siksi feministit ovat aina yksin.
No ainakaan he eivät käytä aikaansa ulinaan. Lassukka sen sijaan ei pärjää yksin, muutenhan se eläisi tyytyväisenä elämäänsä eikä aloittaisi joka päivä samaa ulinaa, että miksi hento, ilkeä, köyhä ja kouluttamaton mies ei kelpaa. No siksi ei.
- onnellisesti naimissa oleva feministi-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Ai niinkö se on onkin? Miksi sitten Tinderissä (jossa tehdään päätös vain kuvan perusteella) naiset painavat sydäntä vain noin 5% miehistä? Miksi noin kova karsintaprosentti pelkän ulkonäön perusteella, kun eiväthän naiset - sinun viestisi mukaan siis - ole vaativia tahi ennakkoluuloisia ulkonäön perusteella. Miehet antavat sydäntä vähintään 70% naisista, sillä vaikka ulkonäkö ei aivan 100% vastaisi sitä omaa naismakua, niin silti tietty viehätys on ja mistä sitä tietää kenen kanssa kemiat kohtaavat. Mutta tuo miesten käyttäytyminen on jostain syystä - siis sinun ja sinulle ylänuolen antaneiden naisten mielestä - ennakkoluuloisempaa ja nirsompaa suhtaututumista ulkonäköön kuin se naisten 5% (tai alle) sydämenantoprosentti. Jokin tässä ei nyt aivan täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.
Taas sinä puhut halventavasti ja leimaat amismiehiä. Juuri tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan.
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa, naisten nettideittailu on sitä, että voi prinsessaunelmien vallassa kirjoittaa passivis-aggressivisen vaatimuslistan täyteen oman profiiliin ja sen jälkeen jaaritella omasta erinoamisuudestaan. Sen jälkeen istutaan perse homeessa vain odottelemassa miesten viestitulvaa ja sieltä joukosta tehdään karsintaa niiden ehdokkaiden joukosta. Lopulta laajan tarjonnan takia omat vaatimukset lähtevät entisestään käsistä ja nainen päätyy laajan karkkihyllyvalikoiman edessä hätävalintaan tai maistelee vähän jokaista tai lähtee kokonaan tyhjin käsin.
No sitten siellä viestien toisella puolella on se mies, joka joutuu selailemaan tarjoinnasta naisten profiilit ja tietysti kirjoittamaan näille jokaiselle uniikin ihanan lumihiutalealoitusviestin, sillä eihän perse homeessa viestejä odottava ja hakutoimintaa käyttämätön nainen missään nimessä nöyrry vastaamaan johonkin tavalliseen aloitukseen.
Ajatelkaa minkälainen itku olisi käynnissä, jos nainen joutuisi tekemään jotakin nettideittailun eteen. Jos ne deittiehdokkaat eivät automaattisesti innokkaina lävähtäisikään sinne viestilaatikkoon odottamaan naisen kontaktia. Vaan nainen joutuisi vaivalla tekemään tuntikaupalla hakuja ja kirjoittamaan jokaiselle miehelle uniikin aloitusviestin ja niistä saisi vastauksen noin 20%. Mutta se ei olisikaan todellakaan siinä, vaan sille samalle miehelle lähettelisi viestejä kymmeniä muita naisia ja naisen täytyisi koko ajan olla se aktiivinen keskustelunvetäjä ja viestinlaittaja. Tulisi siinä monella naisella suru puseroon! Miesten nettideittiprofiileissa ei käy vierailijoita siitä yksinkertaisesta syystä, että naiset eivät käytä hakutoimintoa, vaan odottavat vain viestejä. Toki välillä joku nainen klikkaa etusivulla esillä olevan komean miehen profiilia tai omassa profiilissaan vieraillutta profiilia.
Yritän siis sanoa, että naiset eivät taida oikein ymmärtää, kuinka helppoa on olla nainen nettideiteillä ja Tinderissä. No nyt tulee se valitus, että no kun tulee pervoja viestejä juoppoviestejä. No eihän siinä, voit naisena astua samalle viivalle miesten kanssa ja tehdä hakutoiminnon ja laittaa mieleisille miehille aloitusviestejä (naisena tosin saat niihin todennäköisemmin vastauksen kuin mies omaan aloitusviestiinsä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Ai niinkö se on onkin? Miksi sitten Tinderissä (jossa tehdään päätös vain kuvan perusteella) naiset painavat sydäntä vain noin 5% miehistä? Miksi noin kova karsintaprosentti pelkän ulkonäön perusteella, kun eiväthän naiset - sinun viestisi mukaan siis - ole vaativia tahi ennakkoluuloisia ulkonäön perusteella. Miehet antavat sydäntä vähintään 70% naisista, sillä vaikka ulkonäkö ei aivan 100% vastaisi sitä omaa naismakua, niin silti tietty viehätys on ja mistä sitä tietää kenen kanssa kemiat kohtaavat. Mutta tuo miesten käyttäytyminen on jostain syystä - siis sinun ja sinulle ylänuolen antaneiden naisten mielestä - ennakkoluuloisempaa ja nirsompaa suhtaututumista ulkonäköön kuin se naisten 5% (tai alle) sydämenantoprosentti. Jokin tässä ei nyt aivan täsmää.
Tinder, tinder, tinder....ymmärrä ettei se edusta kuin murto-osaa ihmisistä. Jos uskaltaisi muutakin kun kytätä kuvia Tinderistä, voisi joskus vähän viisastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateeminen muuten kuulostaa hienommalle kuin mitä se on... Akateeminen vartti vs. 15 minuuttia.. Mutta kyllä suvustani ja tuttavistani löytyy kaikkea välillä työtön-amis-"akateeminen" ja itsekin olen sen yliopistoäikän aikoinaan suorittanut :D
Se vaan nyt on niin, että siivooja käy oopperassa ja metallityöntekijä menestyy tietokilpailussa ja kanslistilla voi olla paremmat tiedot omasta kiinnostuksen kohteestaan kuin maisterilla tai tohtorilla. Ratatyöntekijä voi julkaista kovan luokan kirjoja jne. Ainoastaan "akateemiset" ne jaksaa pitää melua siitä kuinka ovat ylempänä kuin muut... Että se niistä akateemisista.. Ette ole yhtään sen parempia kuin muut ihmiset.
Kouluttamattomat luulevat, että akateemiset useinkin miettivät, miten paljon parempia he ovat. Aikaa käytetään omien harhaluulojen vääräksi todisteluun. Olen akateeminen, työkverit ovat akateemisia, kaverit ovat akateemisia. En koskaan ajattele mitään kouluttamattomista. Ei ole tullut mieleenkään pohtua nk. paremmuuksia, kun ne ovat itselle arkipäivää.
Ketjuun on vastattu niin kuin ketjussa on huudettu.
Ihmiset ovat kertoneet haluavansa koulutetun kumppanin. Syykin on selvä. Kuka jaksaa kotona kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, miten turhia ja lehkoja koulutetut ovat.
Hienosti leimasit kaikki duunarit. Menee vähän pohja noilta "ei maisterit kuvittele olevansa parempia"-jutuilta.
Seurustelin muutaman kuukauden ammattimiehen kanssa. En halua koskaan puhua työstäni tai koulutuksestani vapaa-ajalka. Hän kertoi joka päivä minulle, miten käsittämättömän paljon minulle maksetaan pelkästä konttorissa istumisesta. Uusille tuttavuuksille ja jopa taksikuskeille hän kertoi heti kättelyssä koulutustasoni. Minä en todellakaan puhu koskaan töistäni tai koulutuksestani. Eli mikä mahtoi olla asenteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Ai niinkö se on onkin? Miksi sitten Tinderissä (jossa tehdään päätös vain kuvan perusteella) naiset painavat sydäntä vain noin 5% miehistä? Miksi noin kova karsintaprosentti pelkän ulkonäön perusteella, kun eiväthän naiset - sinun viestisi mukaan siis - ole vaativia tahi ennakkoluuloisia ulkonäön perusteella. Miehet antavat sydäntä vähintään 70% naisista, sillä vaikka ulkonäkö ei aivan 100% vastaisi sitä omaa naismakua, niin silti tietty viehätys on ja mistä sitä tietää kenen kanssa kemiat kohtaavat. Mutta tuo miesten käyttäytyminen on jostain syystä - siis sinun ja sinulle ylänuolen antaneiden naisten mielestä - ennakkoluuloisempaa ja nirsompaa suhtaututumista ulkonäköön kuin se naisten 5% (tai alle) sydämenantoprosentti. Jokin tässä ei nyt aivan täsmää.
Tinder, tinder, tinder....ymmärrä ettei se edusta kuin murto-osaa ihmisistä. Jos uskaltaisi muutakin kun kytätä kuvia Tinderistä, voisi joskus vähän viisastua.
Kyllä tinderiä kokeilee aika iso osa sinkuista nykyaikana. Kyllä monta sataa tuhatta on tarpeeksi iso viiteryhmä tekemään päätelmiä. Gallupejahan tehdään yleensä noin tuhannen ihmisen viiteryhmillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).
Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.
Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.
Taas sinä puhut halventavasti ja leimaat amismiehiä. Juuri tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan.
Sinun asiasi ovat tolaltaan, ei muiden. Mistä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että sitä omaa ajattelutapaa ja käytöstä kannattaisi muuttaa.
Mutta ei, saarnaa täällä muille, että muuttakaa elämänne, vaikka se on onnellista ja eikä yhtään pois tolaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasfsaddfs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.
Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".
Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.
Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.
Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?
Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?
Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?
Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..
Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?
Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.
Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.
Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.
Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.
Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.
Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.
Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.
Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.
Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.
Mistä mahtaa johtua, etteivät ammatti-ihmiset Suomessa voi olla ylpeitä työstään. Jo Ruotsissa on toisenlainen henki. Jos ihminen arvostaisi itseään, ei tarvitsisi halveksia muita.
Taitaa kuule olla niin päin, että Ruotsissa korkeakoulutetutkin arvostavat ammatti-ihmisiä.
Ruotsissa syntynyt ja nuoruutensa töitä tehnyt duunarikaveri kertoi tästä ilmiöstä. Siellä jengi oli ylpeitä osaamisestaan ja tekemisistään. Täällä ryvetään itsesäälissä ja kuvitellaan, että noi koulutetut varmaan meitä halveksii. Aika moni on täällä kertonut, että amismiesten kanssa ongelmaksi muodostuu henkinen väkivalta. Itsellä sama kokemus.
Taas sinä puhut halventavasti ja leimaat amismiehiä. Juuri tuo ennakkoluuloinen asenne on syynä asioiden tolaan.
Sinun asiasi ovat tolaltaan, ei muiden. Mistä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että sitä omaa ajattelutapaa ja käytöstä kannattaisi muuttaa.
Mutta ei, saarnaa täällä muille, että muuttakaa elämänne, vaikka se on onnellista ja eikä yhtään pois tolaltaan.
Älä viitsi alentua henkilökohtaisiin loukkauksiin. Yritä edes keskustella asiallisesti.
Huomautin vain sinulle, että kun jo etukäteen väität duunareiden olevan sitä tai tätä, niin sinä itse syyllistyt siihen, mistä muita syytät. Kuvittele itsesi duunarin asemaan - sinusta on jo etukäteen päätetty, että olet ryvet itsesäälissä ja harjoitat henkistä väkivaltaa, joten sinuun ei edes haluta tutustua.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?