Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et halua parisuhdetta, kerro miksi!
Kommentit (85)
En oikeastaan tiedä. Nuorempana halusin parisuhdetta kauheasti, mutta kuvainnollisesti turpiin tuli aina ja muutenkin vuosien aikana on tullut lähinnä pelkkiä negatiivisia kokemuksia tuosta vastakkaisesta sukupuolesta. En omansukupuolisistakaan syty, joten simppeleintä kai se sitten olla vaan yksikseen kaikkine traumoineen. Nuorempana olisin ollut onneni kukkuloilla, jos vastasukupuoli olisi näyttänyt kiinnostusta, mutta nyt ainoastaan ahdistun siitä vaikka vientiä olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua harrastaa seksiä, en ole ikinä edes kokeillut. Mutta sitähän ne miehet haluavat.
En myöskään ymmärrä miksi puolisot tuntuvat aina päätyvän toistensa rajoittamiseen. "Et ota niitä vaan näitä omenoita. Älä mene sinne lauantaina. Et saa syödä/juoda näin. Mikset koskaan sitä ja tätä, sun pitäisi niin ja näin." En halua sellaista.
En halua enää elämääni yhtään ihmistä, joka määräilee, kontroloi, arvostelee yms yms. mun tekemisiäni. Valitettavasti olen onnistunut vetämään puoleeni juuri tämän kaltaisia miehiä. Ilmeisesti kertoo myös minusta jotain.
Elän nyt 60-vuotiaana hyvää elämää ilman miestä. Nämä miehet, jotka olen sallinut päästää elämääni ovat osoittautuneet miehiksi, joita ilman on parempi elää.
Koska haluan naisenakin kulkea kodissani vatsaa sisään vetämättä, röyhtäillä, piereskellä tai kuorsata kun siltä tuntuu. Kukaan ei kuittaile edellämainituista itsestäänselvistä ihmisoikeuksista!
Yhdenkään idiootin jälkiä ei liioin hotsita siivota saati vessavuoroa jonottaa.
Koska yritin aikani miellyttää vastakkaista sukupuolta ja sain takaisin vain välinpitämättömyyttä, vittuilua ja vihamielisyyttä. Pitäkää tunkkinne, ***tana :)
Parisuhteet pitäisi lailla kieltää; jäisi muutama mustasukkaisuus- ja/tai perhesurma uutisoimatta.
Erosin pitkästä suhteesta (n. 10v) vuosi sitten, en ole vielä valmis uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan harrastaa seksiä vapaasti useiden eri naisten kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en sen vuoksi halua, koska mulla on lapset. Erosin ja jäin lähestulkoon yksin niiden kanssa, mutta yhdessäolo oli satunnaisista vapaista aamuista huolimatta helvettiä. Henkistä ja välillä fyysistä väkivaltaa. Eli parempi näin. Sitten olin kyllä hetken etäsuhteessa ihmisen kanssa, joka tavallaan herätti mut tosta edellisestä painajaisesta, mutta petyin häneenkin karvaasti ja siihen loppui mun uskoni mihinkään hyvään mieheen omalle kohdalleni lopullisesti. Lisäksi ex-mieheni puutteellisen isä-kyvyn vuoksi haluan olla täydellinen äiti lapsilleni, kompensoidakseni mahdollisimman paljon exäni aiheuttamia pettymyksiä heille. En tässä täydellisesti onnistu kaikesta yrittämisestä huolimatta, sillä en voi korvata isää. Enkä ole täydellinen. Mutta rakastan lapsiani niin paljon, että kaikki päivittäinen vie multa niin paljon aikaa, että ei siitä yksinkertaisesti riitä muille. Ja vielä viimeiseksi, en usko että on olemassa ketään, joka voi rakastaa tai ottaa mun lapsia niin vastaan kuin heidät täytyisi ottaa. Olen siis menettänyt uskoni enkä siksi päästä ketään lähelle. (Joskus kaikesta huolimatta joku pyrkii). Mutta mä en vaan enää usko. Annan siis aikani niille, joille se merkitsee jotain.
Usko ihmisiin on mennyt. Ihmiset ovat vain niin loppumattoman rasittavia. Unelmat kantavat nuoria, mutta vanhemmiten ei oikein.
Siis jotain samaa minulla.
Ei vain jaksa turhaa juttua turhien tapausten kanssa. Kaikissa jotain vikaa joten paraskin rasittaa. Ei ainakaan jaksa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mun pitäisi haluta parisuhdetta? Kaikki aina olettaa että se on jokaisen goal, mutta sitten kysyessä kukaan ei osaa sanoa, et mitä sellaista siitä saa, että se on sen kaiken vaivan arvoista! Mun näkökulmasta näyttää et suhde toisi mun elämään vaan riesoja, ei mitään etuja.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on inhottavia määräilijöitä. En halua toista äitiä joka yrittää rajoittaa kaikkea elämässäni.
Nih, ku sun elämän nainen on äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna, olen perusluonteeltani määräilevä ja nalkuttava. On miehiä jotka on OK kyseisen piirteen kanssa ja ihan mutisematta ja jopa nauttivat siitä kun nainen pitelee kotitalouden ohjaksia, mutta pääasiallinen ongelma onkin pääasiassa siinä että itseäni alkaa suunnattomasti ärsyttää jos asiat tehdään mielestäni väärällä tavalla. Pystyn tietysti hillitsemään tätä piirrettäni ja piilottamaan sen täysin, mutta luonnollinen vastahakoisuuteni tehdä kompromisseja aiheuttaa sen että olen vain turhautunut ja äkäinen jos joudun aina olemaan tilanteessa missä tiedän että minun tulee tulla vastaan.
Töissä joudun luonnollisesti olemaan yhteistyökykyinen ja olenkin, ja osan päivästä se on ihan okei. Vapaa-ajallani haluankin sitten päättää kotini sisustuksesta ja siisteystasosta ja lomasuunnitelmista täysin itsenäisesti. Työssäni olen niin intensiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa että kotona haluan vaan olla yksin ja rauhassa ilman mitään häiriötekijöitä. Haluan myös nukkua yksin.
Minulla on kyllä paljon rakkaita ihmisiä muuten ympärilläni ja erinomaiset suhteet ystäviin ja perheeseen. En vaan ihan oikeasti ole parisuhdeihminen, enkä myöskään harrasta mitään seksisuhteita tai deittaile enää. Näin on ihan aidosti hyvä.
Näin jälkeenpäin ajatellen en varmaan koskaan oikeasti kaivannut varsinaista kylki-kyljessä -parisuhdetta, vaan enemmänkin tunnetta siitä, että olisin jonkun silmissä ollut haluttu ja parisuhteeseen kelvolliseksi katsottu. Jäin aina rannalle ruikuttamaan, kun oli loppupeleissä kosiomenot kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mulla on edelleen päällä se uhmaikäisen "minä ite" -vaihde.
Kukaan ei määräile tai - härreguud - maksele puolta mun laskuista :D
Parisuhde tuntuu kuin joltakin duunilta jota suoritetaan ja hoidetaan. Ilman rakkausharhaa ihmiskunta katoaa, mutta vanhemmiten ei jaksa parisuhteen riesa puolia. Mutta ainahan ihminen toivoo kuuta taivaalta, Parisuhde josta saa hiukan ja antaa liikaa ei innosta.
Miksi olla suhteessa jossa itse rasittuu ainoastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siedä ihmisiä, niiden vaatimuksia ja höpinöitä.
Kavahdan fyysistä kosketusta yli kaiken (paitsi eläinten ja huonekasvien).
Minua itseäni ei saa koske kukaan (paitsi eläin tai huonekasvi) ;)
- Työpäivän jälkeen haluan olla vain rauhassa omassa kodissani, usein menenkin suoraan nukkumaan
- Hyvin alhainen libido, en halua olla "vastuussa" kenenkään seksielämästä
- Saan suunnitella menoni ja tekemiseni täysin itsenäisesti
- Häveliäs luonne ja halu säilyttää tietynlainen yksityisyys
- En haaveile perheestä/lapsista
Nopeasti mietittynä suurimmat syyt, mutta liityyy monia muitakin asioita. Nuori olen ja pidän silti parisuhdetta todennäköisenä asiana jossain vaiheessa elämää.
Sellanen elämäntapa ei ole koskaan kiinnostanut, pelkkä ajatus on kahlitseva ja ahdistava. Enkä voi sietää seksiäkään, enkä sitä enää aio harrastakaan, kun ei ole parisuhteessa niin ei mikään pakko olekaan.
Kaikki asiat parisuhteessa nostaa karvani pystyyn, on siinä varmasti hyviäkin asioita, tai onkin, niille joille se on luontainen tapa elää, mutta minulle ei ole koskaan ollut. Olen erakkoluonne, enkä halua jakaa elämääni (enkä varsinkaan kotiani) toisen aikuisen kanssa, jolle vielä olisin tilivelvollinen asioistani ja pitäisi tarjota niitä seksipalveluja päälle, hrr.
Vierailija kirjoitti:
Koska mulla on edelleen päällä se uhmaikäisen "minä ite" -vaihde.
Kukaan ei määräile tai - härreguud - maksele puolta mun laskuista :D
reps- tässä kolmekymppinen "emäntä" tai "isäntä" paljasti juuri elämäntapansa vittumaisuuden ja siitä aiheutuvan katkeruuden parisuhteettomille.
En kestä enää petetyksi tulemista.
Melkein kaikki pettää nykyään, se on lähes normaalia.
Olen pahasti traumatisoitunut edellisistä suhteista, parempi olla yksin kuin miesten hyväksikäytettävänä.
Pari kertaa kokeiltu enkä oikein keksinyt mitä parisuhteella minulle olisi tarjottavaa. Lähinnä tuntui laskevan yleistä elämänlaatua kaikkine kompromisseineen. Jos tulisi tilaisuus ja sopiva nainen vastaan niin voisin vielä kokeilla suhdetta jossa ei asuta eikä ole tarkoitus tulevaisuudessakaan asua saman katon alla josko sellainen sopisi minulle paremmin. Jos ei, niin en ole silti pahoillani.
M38