Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et halua parisuhdetta, kerro miksi!
Kommentit (85)
Tähän on monia syitä. Ensinnäkin kumppanista säteilevät bakteerit ovat vahvempia mitä normaalit. Ja se, että taloudessa on kaksi puhelinta aiheuttaa nelin kertaisen infrapunaefektin ja magneettisäteily tuhoutumista aivojensolukkoissa. Sekin, että wc:tä käyttää jokin muu henkilö on aivan kauhistuttava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin mutta en oikein pysty. Mulla on niin hauras itsetunto, että vaikka ns kunnolliset normaalit ihmiset ihastuu muhun myös, mä en kykene ihastumaan niihin. Tunnen voimakasta sisäistä alemmuutta ja huonoutta. Tästä syystä rakastun vain minulle haitallisiin tai muuten vähän häiriintyneisiin ihmisiin jotka kohtelevat minua huonosti. Tästä syystä päätin jo etten halua parisuhdetta ollenkaan ja viime suhteen jälkeen olin pidempään yksin. Olen pystynyt 18 vuoden seurusteluhistorian aikana kehittymään siihen, että tällä hetkellä seurustelen kyllä ihanan ymmärtävän lämpimän ihmisen kanssa.. mutta hänellä on vakavia terveys-ja mielenterveysongelmia. Ja pahoinpitelytuomio. Suren sitä, että en vaan pysty seurustelemaan normaalin ihmisen kanssa.. ahdistun niin kovasti että suhteella ei ole mahdollisuuksia onnistua enkä kestä epävarmuutta ja stressiä mitä siihen liittyy. Normaalien ihmisten seurassa häpeän itseäni ja tunnen itseni jatkuvasti huonommaksi. Kukaan esimerkiksi työpaikallani ei voisi ikinä uskoa että tämä on todellinen syy sinkkuuteeni. Esitän ystävällistä ja iloista, ja olenkin.. mutta tällaisten ajatusten kanssa elän.
T. 10v terapiassa
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä
Koska nykyään 99% ihmisistä ei kykene olemaan parisuhteessa.
Ensinnäkin EN halua että toisella on lapsia ennen minua.
Toiseksi jos minä seurustelen jonkun kanssa niin minun pitää olla hänen elämänsä tärkein ihminen ja hän minun. Sellaiset ihmiset joilla kaverit menee mieehen/naisen edelle ei kannata edes seurustella.
Kolmanneksi pariskunta jakaa myös rahat. Nykyään moni ei siihen suostu mutta minä en näe järkeä seurustella sellaisessa tilanteessa.
Neljänneksi melkein joka toinen pettää. Minä en halua itseäni siihen tilanteeseen.
Viidenneksi parisuhteista suurin osa päättyy (avioliitoista noin puolet). En näe järkeä aloittaa suhdetta jos sen kestämisen mahdollisuudet on muutaman prosentin luokkaa. Ei sellaista bisnestäkään pidä aloittaa jonka onnistumisen mahdollisuudet on luokkaa 5%. Lopuissa 95% tulee konkurssi.
Kuudenneksi ihmisistä on tullut aivan liian vaativia parisuhteissa. Parisuhteen EI pidä olla joku työprojekti vaan elämisen pitää olla luonnollista ja normaalia. Parisuhdetta ei pidä analysoida ja suunnitella vaan parisuhde on normaalia elämää. Mutta nykyään jopa seksistä on tullut joku hemmetin saavutus vaikka se pitäisi olla itsestäänselvyys ja osa normaalia arkea.
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä
Koska en halua olla kenenkään second best.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Niin ei kai, mutta yleensä ihmiset kai etsii seurustelusuhdetta sillä ajatuksella, että haluaa löytää pysyvän elämänkumppanin. Kun mä en halua sitä lopputulosta, niin en ole myöskään motivoitunut ryhtymään etsintäprosessiin... tai miten sen nyt selittäis.
voi olla pysyvä elinkumppani vaikka ei asu yhdessä?
Miten jaat jokapäiväisen elämän ja omaisuuden jos et asu yhdessä toisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole parisuhdeihminen, vaan yksin viihtyvä luonne ollut jo pikkusesta asti. Elämäni ihmiseksi riittää oma teini-ikänen lapsi ja muut rakkaat perheenjäsenet.
Ei onnistunut multa oikein tyttöystävän toimi vaikka nuorena vähän yritin sinnepäin kokeilla, saati että nyt joku vaimorooli onnistuisi, mieluummin menisin vankilaan. En ole miehen kylkiluu-tyyppinen nainen ollenkaan. En pidä miehistä kuin kavereina, en halua olla niiden kanssa muuten missään läheisissä tekemisissä, varsinkaan seksuaalisesti, inhoan kaikkea seksiin viittaavaa.
Onneksi nykyään ei ole pakko asua miehen kanssa, kuten joskus muinoin, vaikka olisi äitikin.
Että tässä ny muutamia syitä. :)
Olen rekkakuski ja mulla menee helposti 10-15h töissä ja välillä joudun yöpymään kaukana kotoa ja näin ollen mulla ei vaan aika yksinkertaisesti riitä semmoseen. Kotiin kun pääsee tekee mieli mennä suoraan nukkumaan. Silloinen tyttöystävä jätti minut, kun ei jaksanut sitä kun olin "liikaa" poissa kotoa. Olen nyt ollut sinkkuna 10 vuotta kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa ja ei ole aikaa.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska vaatimustasoni on (ilmeisesti) liian korkealla. Jos en löydä etsimääni, niin olen mielummin yksin.
Mitä haluan naiselta: rehellisyyttä, loogisuutta, jonkun asteista itsenäisyyttä, huumorintajua, keskustelutaitoa.
Mitä en halua: horoskooppeihin tai uskontoon ym huuhaahan pohjautuvaa maailmankatsomusta, raivokohtauksia, pettämistä, juoruilua suhteestamme, nipottamista asioista jolla ei ole mitään väliä.
Jos nuo ovat kriteerisi naiselle, ne täyttää todella moni. Minä ja melkein kaikki ystäväni.
Ei varmasti täytä.
Olen tavannut koko elämäni aikana vain yhden naisen joka ei juorua. Mutta se nyt ei puhunut kenellekkään muutenkaan.
Minä EN halua että nainen kertoo mitään meidän parisuhteesta toisille ihmisille.
Käytännössä kaikki naiset nipottaa. Joten jo se estää parisuhteiden muodostumisen.
Harvassa on naiset jotka ei saa itku tai raivokohtauksia. Minulla on niihin täydellinen nollatoleranssi.
Aika karua lukea, miten monella kyse ei ole varsinaisesti omasta valinnasta, vaan pelko ja pettymys on jäänyt niin vahvaksi edellisistä suhteista. Toivon teille kaikille parempia ihmissuhteita tulevaisuudessa, oli kyse sitten kavereista, sukulaisista, työporukasta tai joskus tulevaisuudessa vielä kumppanista. Ja jos sisimmässäsi kytee se halu löytää joku kaltaisesi normaali ja leppoisa henkilö, toivon, että löydät hänet etkä joudu enää pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Mä haaveilin jo 12-vuotiaana siitä, että saan asua yksin, omassa kodissa, jonne ei tule yhtään ketään häiritsemään mun hiljaisuuttani, lukemistani tai telkkarin katseluani. (Mulla oli oikein hyvät vanhemmat, ei alkoholisteja tms., mutta kun en tykkää jakaa omaa reviiriäni muiden kanssa, niin en tykkää.)
Seksi on kyllä mukavaa, mutta miksi hankkia koko sika jos haluaa silloin tällöin vähän makkaraa?
En myöskään ole ikinä halunnut lapsia. Miten muuten ne muutamat "yksineläjät" joilla kuitenkin on lapsia selittävät itselleen sen, että sittenkin jakavat elämänsä ja kotinsa toisen ihmisen kanssa lähes 20 vuoden ajan? Mua oikeasti ahdistaa ajatuskin tuollaisesta myllynkivestä kaulan ympärillä... :o
Minulla ei ole koskaan ollut edes lemmikkejä. Koira tai kissa on kiva ajatus teorian tasolla, mutta onneksi olen tarpeeksi selväjärkinen tajuamaan, että sellaisesta ei sitten pääse halutessaan eroon. (Eikä mulla ole edes viherkasveja kun kuitenkin jättäisin ne hoitamatta ja sitten ne kuolisivat kuitenkin.)
Kaikki läheisyydentarpeeni ja sosiaalisen elämäni toteutan ystävien ja kavereiden kanssa - heitä on paljon, ja mulla on pari hyvin sosiaalista harrastusta ihan live-elämässäkin. :) Mutta kotonani haluan olla yksin. Aina.
-N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua suhdetta koska en voi saada sellaista miestä kuin haluan. Itselläni on korkeakoulutus, luovan alan harrastus ja olen kiinnostunut yliopistotason jatko-opinnoista. Tällä hetkellä olen työtön kahden lapsen yh. En ala kenellekään äitihahmoksi, en halua ketään polttavaa elämänkoululaista tai amisraksarekkamiestä joka kittaa kaljaa. Kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, syvällistä keskustelua, intohimoista seksiä, ulkonäöllisesti kiinnostava (ei tarvitse olla malli, mielummin hieman pyöreä kuin hoikka) ja sama koulutustaso vähintään miehellä pitäisi olla. Vaikea on löytää!
Mulla on aika sama tilanne miinus lapset. Miehen pitää olla julmasti sanottuna "samalla tasolla", jotta voin kiinnostua. Aivan käsittämättömän vaikeaa löytää fiksua aikuista miestä, jolla olisi vielä itsetunto kohdallaan, elämä hallinnassa ja selkä suorassa.
Jo tuolla kommentilla todistit että sinun tasosi on siellä lattiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua suhdetta koska en voi saada sellaista miestä kuin haluan. Itselläni on korkeakoulutus, luovan alan harrastus ja olen kiinnostunut yliopistotason jatko-opinnoista. Tällä hetkellä olen työtön kahden lapsen yh. En ala kenellekään äitihahmoksi, en halua ketään polttavaa elämänkoululaista tai amisraksarekkamiestä joka kittaa kaljaa. Kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, syvällistä keskustelua, intohimoista seksiä, ulkonäöllisesti kiinnostava (ei tarvitse olla malli, mielummin hieman pyöreä kuin hoikka) ja sama koulutustaso vähintään miehellä pitäisi olla. Vaikea on löytää!
Eli sinä ITSE olet epäonnistunut elämässäsi tuhat kertaa huonommin kuin amisrekkamiehet mutta kehtaat arvostella heitä?
Ensinnäkin työtön on AINA alempiarvoinen kuin mitään työtä tekevä.
Toiseksi yh on varmasti kaikista alin ihmisryhmä mitä on.
Opinnoilla EI ole mitään merkitystä jos se ei tuo leipää pöytään.
Niin siis tämän takia en saakaan suhdetta! Älä pidä minua tyhmänä. En silti halua ketään amisrekkamiestä. Odottaako oman arvon päälle kun työtön yh on mielummin yksin? Toiseksi. Itsepä halusin erota lasten isästä, kaksi lasta riittää minulle. Silloin en tosin vielä ollut työtön.
Olin varma etten halua, oma lapsi jo maailmalla. Nyt löytyi luonnonlapsi-mies joka on kuulemma jalat alta mun suhteen ja innoissaan. Oon kovin skeptinen, mutta katsotaan nyt sitten. Hänelläkin on minusta ennakkokäsitys joka on täydellinen nainen. Kas kun kukaan ei ole täydellinen.
Ennen ihmiset tutustuivat livenä ja ehkä olivat vähän tarkkailleet toista. Nykyään valitaan kuvaluettelosta ja oletetaan asioita.
No, ihan sama...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen epävarma ihminen ja hieman hankala luonteeltani. En halua pakottaa ketään mukaan omiin vaikeuksiini enkä samalla itse kaipaa kompromisseja. Kärsin lievistä mt-ongelmista ja olen introvertti-erakko mikä on monille vaikea tajuta. Seksiä en ole enkä halua harrastaa enkä pidä kosketuksesta yleisesti. Yhteenmuutto ei myöskään kuulosta unelmalta. Lemmikki ja kävelylenkit kuuluvat osana onnellisuuteeni vaikka usein mietin itsemurhaa.
Kuka tällaista haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua suhdetta koska en voi saada sellaista miestä kuin haluan. Itselläni on korkeakoulutus, luovan alan harrastus ja olen kiinnostunut yliopistotason jatko-opinnoista. Tällä hetkellä olen työtön kahden lapsen yh. En ala kenellekään äitihahmoksi, en halua ketään polttavaa elämänkoululaista tai amisraksarekkamiestä joka kittaa kaljaa. Kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, syvällistä keskustelua, intohimoista seksiä, ulkonäöllisesti kiinnostava (ei tarvitse olla malli, mielummin hieman pyöreä kuin hoikka) ja sama koulutustaso vähintään miehellä pitäisi olla. Vaikea on löytää!
Eli sinä ITSE olet epäonnistunut elämässäsi tuhat kertaa huonommin kuin amisrekkamiehet mutta kehtaat arvostella heitä?
Ensinnäkin työtön on AINA alempiarvoinen kuin mitään työtä tekevä.
Toiseksi yh on varmasti kaikista alin ihmisryhmä mitä on.
Opinnoilla EI ole mitään merkitystä jos se ei tuo leipää pöytään.
Niin siis tämän takia en saakaan suhdetta! Älä pidä minua tyhmänä. En silti halua ketään amisrekkamiestä. Odottaako oman arvon päälle kun työtön yh on mielummin yksin? Toiseksi. Itsepä halusin erota lasten isästä, kaksi lasta riittää minulle. Silloin en tosin vielä ollut työtön.
Eli laitoit omat halusi lasten halujen ja etujen edelle. Kertoo kaiken oleellisen sinusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua suhdetta koska en voi saada sellaista miestä kuin haluan. Itselläni on korkeakoulutus, luovan alan harrastus ja olen kiinnostunut yliopistotason jatko-opinnoista. Tällä hetkellä olen työtön kahden lapsen yh. En ala kenellekään äitihahmoksi, en halua ketään polttavaa elämänkoululaista tai amisraksarekkamiestä joka kittaa kaljaa. Kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, syvällistä keskustelua, intohimoista seksiä, ulkonäöllisesti kiinnostava (ei tarvitse olla malli, mielummin hieman pyöreä kuin hoikka) ja sama koulutustaso vähintään miehellä pitäisi olla. Vaikea on löytää!
Eli sinä ITSE olet epäonnistunut elämässäsi tuhat kertaa huonommin kuin amisrekkamiehet mutta kehtaat arvostella heitä?
Ensinnäkin työtön on AINA alempiarvoinen kuin mitään työtä tekevä.
Toiseksi yh on varmasti kaikista alin ihmisryhmä mitä on.
Opinnoilla EI ole mitään merkitystä jos se ei tuo leipää pöytään.
Niin siis tämän takia en saakaan suhdetta! Älä pidä minua tyhmänä. En silti halua ketään amisrekkamiestä. Odottaako oman arvon päälle kun työtön yh on mielummin yksin? Toiseksi. Itsepä halusin erota lasten isästä, kaksi lasta riittää minulle. Silloin en tosin vielä ollut työtön.
Eli laitoit omat halusi lasten halujen ja etujen edelle. Kertoo kaiken oleellisen sinusta!
Eipä kerro! Mutta koska et pysty tilanteeseen samaistumaan, on turha keskustelua tältä osin jatkaa. Onnellista loppuelämää yksin tai yhdessä jonkun kanssa!
Viihdyn oikein hyvin itsekseni. Ei tarvitse tehdä kompromisseja eikä riidellä ja voin vaikka ostaa sen vissyveden ilman neuvotteluja. Sinkkuna silti saan viikottain säännöllistä hyvää seksiä samalta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen epävarma ihminen ja hieman hankala luonteeltani. En halua pakottaa ketään mukaan omiin vaikeuksiini enkä samalla itse kaipaa kompromisseja. Kärsin lievistä mt-ongelmista ja olen introvertti-erakko mikä on monille vaikea tajuta. Seksiä en ole enkä halua harrastaa enkä pidä kosketuksesta yleisesti. Yhteenmuutto ei myöskään kuulosta unelmalta. Lemmikki ja kävelylenkit kuuluvat osana onnellisuuteeni vaikka usein mietin itsemurhaa.
Kuka tällaista haluaa...
Sama, paitsi lemmikkiä ei ole. Aikoinaan nuorempana masentelin hivenen itsetuhoisestikin haaveillen, kun ei naisten kanssa mitään tullut ja se yksinoleminen jotenkin ahdisti. Mutta nykyään viihdyn totaalisen yksin, enkä mitenkään sure tilannetta.
Mummoni leskeytyi nelikymppisenä, ja eli loppuikänsä ilman seurustelusuhteita. Sanoi joskus, että pappani oli ollut niin iso rakkaus että vaikea sen kanssa olisi kenenkään kilpailla, ja ei hän ketään huonompaakaan vaivoikseen ota :)
Jollain voi olla huonoja kokemuksia parisuhteista ja jotkut nyt vaan viihtyvät paremmin yksin. Kaikki ihan hyviä syitä.