Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et halua parisuhdetta, kerro miksi!
Kommentit (85)
En halua olla miehen määräilyn ja väkivallan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan jaksa. Mulla on kaikki asiat kunnossa ja elämä on mukavaa. Jonkun toisen oikkujen ja tarpeiden lisääminen tekisi kuviosta vaan hankalamman.
Sitäpaitsi tykkään olla paljon yksin. Sekin muuttuisi hankalammaksi jos täs ois joku toinenkin.
Nautin yksinolosta ja omasta rauhasta.
Vain huonoja kokemuksia parisuhteista, minulla on joko todella huono miesmaku tai en ole parisuhdeihmisiä. En ole koskaan halunnut lapsia ja uusperhekuvio on ehdoton no-no. Taloustilanne on loistava ja olen velaton, en kaipaa talouteeni kulujen jakajaa. Seksiä fwb-periaatteella on toistaiseksi riittänyt.
Kaikki sosiaaliset tarpeeni tulevat tällä hetkellä täytetyiksi ystävien, perheeni ja seksikumppaneiden kanssa. En sano, ettenkö koskaan haluaisi enää parisuhteeseen, mutta nyt en kaipaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse parisuhdetta mihinkään. Tulen hyvin toimeen yksin, sekä taloudellisesti että muutenkin. En halua asua kenenkään kanssa saman katon alla tai olla tilivelvollinen menemisistäni.
Ei ole ihmistä, joka ei haluaisi parisuhdetta. On vain ihmisiä, jotka eivät sitä syystä tai toisesta saa.
Yhdenillanjutut eivät koskaan tule tuottamaan onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ihminen ei ole tarpeeksi kiinnostava. Vähän aikaa voi olla joo, mutta ennemmin tai myöhemmin ne muuttuu tylsiksi, ja niiden tavat alkaa ärsyttää. En tarvitse myöskään mitään fyysistä hellyyttä tai seksiä, tai jos joskus haluan, saan sitä muutenkin kuin parisuhteessa.
En vain koe kaipaavani kumppania elämääni. Minulla on lähes päivittäisiä sosiaalisia suhteita kavereideni ja ystävieni kanssa, ja niiden ja töiden ohella tarvitsen hyvin paljon omaa aikaa rauhoittua, melkoinen introvertti kun olen. Lisäksi koen sen etuna, että minun ei tarvitse raportoida, pyytää lupaa tai sovitella menemisiäni kenenkään kanssa, vaan voin vaikka työpäivän jälkeen käydä ulkona syömässä, kaupassa tai vaikka leffassa, tai lähteä kaveriporukan kanssa viikonlopuksi mökkireissulle ilman, että kukaan on mustasukkainen tai suuttuu kun lähden ilman heitä/etukäteen ilmoittamatta. En kuitenkaan ole sitä vastaan, jos joskus sattuisi osumaan tielle toinen yhtä itsenäinen aikuinen, joka ymmärtäisi kaipuuni omaan tilaan, mutta haluaisi silti jakaa osan elämäänsä kanssani. Mutta en käy itkemään jos ei löydy, enkä aktiivisesti etsi.
Toki asiassa auttaa myös se, että en halua lapsia, joten mikään "biologinen kello" ei tikitä takaraivossa. Lisäksi koen suorastaan kammottavana "perinteisen romanttiset" asiat, kuten sen, että kyhjötetään kahdestaan tuntitolkulla sylikkäin takan tai telkkarin ääressä. Enkä kestäisi hetkeäkään jos toinen esim. suuttuisi, jos unohtaisin hänen syntymäivänsä, hyvä kun muistan omianikaan, enkä halua mitään lahjoja keneltäkään.
Olen vissiin liian itsenäinen. Tai introvertti. Tai kala. En minä tiedä.
-N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
Koska vaatimustasoni on (ilmeisesti) liian korkealla. Jos en löydä etsimääni, niin olen mielummin yksin.
Mitä haluan naiselta: rehellisyyttä, loogisuutta, jonkun asteista itsenäisyyttä, huumorintajua, keskustelutaitoa.
Mitä en halua: horoskooppeihin tai uskontoon ym huuhaahan pohjautuvaa maailmankatsomusta, raivokohtauksia, pettämistä, juoruilua suhteestamme, nipottamista asioista jolla ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Niin ei kai, mutta yleensä ihmiset kai etsii seurustelusuhdetta sillä ajatuksella, että haluaa löytää pysyvän elämänkumppanin. Kun mä en halua sitä lopputulosta, niin en ole myöskään motivoitunut ryhtymään etsintäprosessiin... tai miten sen nyt selittäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse parisuhdetta. Olen mielummin yksin kuin huonossa tai edes keskinkertaisessa suhteessa. Jossain määrin tähän liittyy pettymystä toiseen sukupuoleen. En aio enää koskaan esimerkiksi olla aikuiselle ihmiselle äiti, joka opettaa ruoanlaitot ja normaalit perusasiat kädestä pitäen. Olen tullut siihen tulokseen, että millään järjellisellä kriteerillä ajatellen vaatimustasoni ei ole liian kova, mutta tarjontaan suhteutettuna se on. Sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin olla parisuhteessa, näyttää olevan melko mahdotonta löytää. En hätäile siitä, elämä on oikein kivaa näinkin. Olen itsenäinen tyyppi, yksin oleminen ei pelota. Lähinnä säälittää ne ihmiset, joiden on pakko olla parisuhteessa koko ajan jonkun kanssa vain siksi etteivät osaa olla yksin. Mielestäni he menettävät paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Niin ei kai, mutta yleensä ihmiset kai etsii seurustelusuhdetta sillä ajatuksella, että haluaa löytää pysyvän elämänkumppanin. Kun mä en halua sitä lopputulosta, niin en ole myöskään motivoitunut ryhtymään etsintäprosessiin... tai miten sen nyt selittäis.
voi olla pysyvä elinkumppani vaikka ei asu yhdessä?
Mua kiinnostaa miten sitä olisi parasta hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Niin ei kai, mutta yleensä ihmiset kai etsii seurustelusuhdetta sillä ajatuksella, että haluaa löytää pysyvän elämänkumppanin. Kun mä en halua sitä lopputulosta, niin en ole myöskään motivoitunut ryhtymään etsintäprosessiin... tai miten sen nyt selittäis.
voi olla pysyvä elinkumppani vaikka ei asu yhdessä?
Mulla ainakin olettaakseni on. 28 vuotta yhdessä ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä. Kummallakin on halu pysyä yhdessä elämän loppuun saakka. Yhteiset tavoitteet ja unelmat myös tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ottaa toista ihmistä aina huomioon kaikissa omissa päätöksissäni. Toisten ihmisten seura on myös aina uuvuttavaa silloinkin kun se on kivaa, tarvitsen tosi paljon yksinoloa ja sitähän en sais jos täällä asuisi joku muu.
ei ole pakko asua yhdessä?
Niin ei kai, mutta yleensä ihmiset kai etsii seurustelusuhdetta sillä ajatuksella, että haluaa löytää pysyvän elämänkumppanin. Kun mä en halua sitä lopputulosta, niin en ole myöskään motivoitunut ryhtymään etsintäprosessiin... tai miten sen nyt selittäis.
voi olla pysyvä elinkumppani vaikka ei asu yhdessä?
No en mä silti halua sellaista. Älä painosta :D
Mistähän aloittaisin? Minusta on iän myötä tullut todella huono sietämään määräilyä, vittuilua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, univelkaa, epämiellyttäviä aistiärsykkeitä, seksin harrastamista velvollisuudesta, kumppaneiden ärsyttäviä kavereita ja lapsuudenperheen jäseniä, myötätunnottomuutta, kompromisseja, pään aukomista silkkaa tyhmyyttään, päihdesekoiluja, kritiikkiä, sitoutumiskammoa, joutavaa itsesääliä ja itsekehua... Eiköhän se vain ole sekä minulle että koko ihmiskunnalle parempi, että olen suosiolla yksin.
Mun mielestä ennen kuin voi olla OIKEASSA parisuhteessa, oman elämän pitää olla kunnossa: omistusasunto ostettuna ja korkeakoulututkinto. :) Olen tosissani.