Perintöasiaa - voiko vaatia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.

Terveisin tuleva ex-anoppi.

Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön.  Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä. 

Lapsen puoliso jätetään ilman avio-oikeutta perittyyn varallisuuteen. Ilman tätä ehtoa hän voisi eron tullessa vaatia omaisuuden osittamista eli saisi puolet.

Ositusvaateen voi tehdä käräjäoikeudelle vielä eron jälkeenkin, se ei vanhene.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat esittivät pyynnön, että ei vaadittaisi lakiosaa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, vaan peritään vasta kun molemmat ovat kuolleet. En keksi yhtään ainutta syytä, miksi tähän emme suostuisi sisarusten kanssa. Se, mitä vanhemmat rahoillaan tekevät, ei kuulu muille.

Olisitko keksinyt syyn jos isäsi kuoleman jälkeen olisi käynyt ilmi että yksi sisaruksista on suhmuroinut isän lahjoittamaan koko omaisuutensa hänelle ja teille muille jää jaettavaksi nolla euroa. Jäljellä puolihöperö äiti, jolta sen yhden sisaruksen kuppaus sujuvasti jatkuu kunnes yksi sisaruksista on saanut kaiken ja kahdelle muulle jää riesaksi purkukuntoinen talo taajaman ulkopuolella. Vieläkö olis sopu ja hyvä tahto, että kivasti meni ja ihan oikeen, vanhemmat saa tehdä kuten tahtoo.

Kyllä kuule niitä syitä lakiosan vaatimiseen löytyy ihan paremmista perheistä. Esim. metsäomaisuudella saa kikkailtua mielenkiintoisia kuvioita sukupolvenvaihdoksena ja muunlaisina järjestelyinä. Nähnyt niin monta tapausta ettei tosikaan. Ja kuitenkin testamentissa pokkana lukee että hartain toiveemme on ettei lakiosia vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Leski maksaa tietenkin perintöverot puolisolta perimästään omaisuudesta.  Kun leski heittää lusikan nurkkaan, lapset puolestaan maksavat perintöverot koko potista (olettaen, että perittävää on vielä siinä vaiheessa).  Eli tuo ensiksi kuolleen perintö tulee verotetuksi kahteen kertaan. 

Kaiken lisäksi perintöveroasteikko on progressiivinen. Lapsille tulee edullisemmaksi periä vanhemmat yksi kerrallaan kuin saada kerralla isompi potti. Omaisuuden kierrättäminen lesken kautta on huonoa verosuunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuulkaa. Jos leski perii omistusoikeustestamentilla, myös perintöverot menee kaikki leskelle - lapsille ei tule perintöveroja (koska nehän tulee vain silloin kun jotain perii). Ei siis voi käydä niin että kun ei vaadi lakiosaans, saa silti hirveäst verot mmaksettavakseen muttei mitään millä ne maksaa.

Tuo tapaus, missä voi käydä niin että lapsille tulee perintövero, muttei itään millä sen maksaa liittyy tilanteeseen, jossa testamentti ei määrää leskeä (ainoaksi) perilliseksi, vaan leskelle jötetään ainoastaan hallintaoikeus tai jossa kuolinpesä jätetään jakamatta kunnes leskikin kuolee. Mutta tällöin lasten ei tarvitse eikä he voi vaatia lakiosaa, kska tavallaan he ovat jo perineet koko höskän -se on heidän, vaikka he eivät hallitse sitä.

Lakiosan voi vaatia myös silloin, kun on hallintatestamentti. Jos leski haluaa pitää kiinni hallintaoikeudestaan, voi hän maksaa lakiosan osuuttaan vaativalle perijälle esim rahassa.

Lakiosaa voi vaatia, mutta aika usein nämä keskinäiset hallintaoikeustestamentit on laadittu siten, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa, niin hän saakin vain lakiosansa eli menettää puolet siitä perinnöstä, jonka hän muuten saisi. Näin myös tässä lähipiirini tapauksessa.

118

Miten menettää? Vainaja ei voi testamentata pois mitään. Kuka ottaa lakiosaansa vaatineen lopun osuuden ja millä perusteella?

Toki elossa oleva puoliso voi testamentata omaa varallisuuttaan pois lakiosan vaatineelta, muttei jo kuolleelta jäänyttä perintöä.

Puolisot A ja B ovat eläessään tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jossa he määräävät, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen puolison kuoltua, saa hän vain lakiosansa myös toisen puolison kuoltua, ja se osuus perinnöstä, joka olisi muuten tullut hänelle, meneekin hänen sisaruksilleen. Tämä on hyvin yleinen määräys keskinäisissä testamenteissa. Sillä pyritään juuri estämään se, että joku lapsista vaatisi lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Erikoinen vaatimus sinänsä, että jos yhdellä lapsista ei kertakaikkiaan ole muita vaihtoehtoja kuin joutua myymään oma asuntonsa tai vaatia lakiosaa, niin tästä sitten vanhemmat haluavat vielä haudankin takaa lyödä lisää. En pysty ymmärtämään kuinka inhottava täytyy lapsilleen olla että tuollaista käyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuulkaa. Jos leski perii omistusoikeustestamentilla, myös perintöverot menee kaikki leskelle - lapsille ei tule perintöveroja (koska nehän tulee vain silloin kun jotain perii). Ei siis voi käydä niin että kun ei vaadi lakiosaans, saa silti hirveäst verot mmaksettavakseen muttei mitään millä ne maksaa.

Tuo tapaus, missä voi käydä niin että lapsille tulee perintövero, muttei itään millä sen maksaa liittyy tilanteeseen, jossa testamentti ei määrää leskeä (ainoaksi) perilliseksi, vaan leskelle jötetään ainoastaan hallintaoikeus tai jossa kuolinpesä jätetään jakamatta kunnes leskikin kuolee. Mutta tällöin lasten ei tarvitse eikä he voi vaatia lakiosaa, kska tavallaan he ovat jo perineet koko höskän -se on heidän, vaikka he eivät hallitse sitä.

Lakiosan voi vaatia myös silloin, kun on hallintatestamentti. Jos leski haluaa pitää kiinni hallintaoikeudestaan, voi hän maksaa lakiosan osuuttaan vaativalle perijälle esim rahassa.

Lakiosaa voi vaatia, mutta aika usein nämä keskinäiset hallintaoikeustestamentit on laadittu siten, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa, niin hän saakin vain lakiosansa eli menettää puolet siitä perinnöstä, jonka hän muuten saisi. Näin myös tässä lähipiirini tapauksessa.

118

Miten menettää? Vainaja ei voi testamentata pois mitään. Kuka ottaa lakiosaansa vaatineen lopun osuuden ja millä perusteella?

Toki elossa oleva puoliso voi testamentata omaa varallisuuttaan pois lakiosan vaatineelta, muttei jo kuolleelta jäänyttä perintöä.

Vainaja on voinut eläessään tehdä testamentin, jossa hän määrää, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa hänen kuoltuaan, vaikka puoliso on vielä elossa, niin tämä lapsi saa vain lakiosansa eli menettää puolet siitä perinnöstä, joka hänelle muuten tulisi.

Ok. Mutta sillin se on tiedossa jo lakiosaa vaadittaessa eikä tule yllätyksenä. Se on vainajan tekemä testamentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpö, höpö! Miksi ihmeessä leski jakaisi omia rahojaan, jos puoliso kuolee?

Esimerkiksi pienentääkseen lasten perintöveroja? Auttaakseen lapsia muuten vaan? Ehkä lapsille olisi enemmän käyttöä sille perinnölle, jonka päällä leski istuu. 

Eivät kaikki vanhemmat pidä kynsin hampain kiinni omaisuudestaan hautaan saakka. Lapsia voi jeesiä jo ennen kuin kuolema koittaa.

VOITHAN SINÄ YRITTÄÄ MUT TURHAAN, EI SE SINULLE LAKI PUITEISSA KUULUU VAAN TÄLLE ANOPILLE JA JOS ON KAIK SELVIL VESIL NII ON OK.

Vierailija kirjoitti:

Puolisot A ja B ovat eläessään tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jossa he määräävät, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen puolison kuoltua, saa hän vain lakiosansa myös toisen puolison kuoltua, ja se osuus perinnöstä, joka olisi muuten tullut hänelle, meneekin hänen sisaruksilleen. Tämä on hyvin yleinen määräys keskinäisissä testamenteissa. Sillä pyritään juuri estämään se, että joku lapsista vaatisi lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että joku haluaa tuolla tavalla tehdä kiusaa omille lapsilleen. Eikö sitä lesken asemaa voi turvata muka muuten kuin kiristämällä ja uhkailemalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat esittivät pyynnön, että ei vaadittaisi lakiosaa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, vaan peritään vasta kun molemmat ovat kuolleet. En keksi yhtään ainutta syytä, miksi tähän emme suostuisi sisarusten kanssa. Se, mitä vanhemmat rahoillaan tekevät, ei kuulu muille.

Olisitko keksinyt syyn jos isäsi kuoleman jälkeen olisi käynyt ilmi että yksi sisaruksista on suhmuroinut isän lahjoittamaan koko omaisuutensa hänelle ja teille muille jää jaettavaksi nolla euroa. Jäljellä puolihöperö äiti, jolta sen yhden sisaruksen kuppaus sujuvasti jatkuu kunnes yksi sisaruksista on saanut kaiken ja kahdelle muulle jää riesaksi purkukuntoinen talo taajaman ulkopuolella. Vieläkö olis sopu ja hyvä tahto, että kivasti meni ja ihan oikeen, vanhemmat saa tehdä kuten tahtoo.

Kyllä kuule niitä syitä lakiosan vaatimiseen löytyy ihan paremmista perheistä. Esim. metsäomaisuudella saa kikkailtua mielenkiintoisia kuvioita sukupolvenvaihdoksena ja muunlaisina järjestelyinä. Nähnyt niin monta tapausta ettei tosikaan. Ja kuitenkin testamentissa pokkana lukee että hartain toiveemme on ettei lakiosia vaadita.

Kyllä tätä suhmurointia näkee vanhemmissa, jäävimmäksi jätettyä työmyyrää käyttää puolisonsa hyväksi. Hyväksikäyttäjä jatkaa, puoliso ykkönen, helpoin aikuinen lapsi kakkonen. Päälle kaikki perintökiemuraiset järjestelyt ja tietenkin puhumatta mitään jälkeläisille. Mietitäänpäs hetki näitä kiemuroita puhuttaesssa isoista mammonista. Kenellä ne mammonat on ja minkä takia. Sukutilojen, metsien ja rantaviivojen perijät mökkeineen, joiden vanhemmilla oli maita. Mökit rakennettiin ilmaisille rantaviivoille, talkootöinä. Työ ei maksanut, ei maa, eikä rakennusmateriaali. Se mikä ilmainen joskus 70-luvulla, maksaisi tänä päivänä satatonnia syrjässä tonttineen, jos itse rakentaisi. Joku on mennyt todella vinkkelöineen, infrakstuurin seurauksena, että vanha sukupolvi lilluu hyvinvointisoiduussessaan, kun nuoret ja keski-ikäiset taistelevat vuokrineen, töineen. Hauskinta on varmaa olla yli 65- vuotias ja paskin kohtalo ikinä, elleivät lapset välitä. Niin petaa kuin makaa - vanhan kansan sananlasku. Joka vanhaan takertuu, sillä älyllä ei suvaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot A ja B ovat eläessään tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jossa he määräävät, että jos joku lapsista vaatii lakiosaansa ensimmäisen puolison kuoltua, saa hän vain lakiosansa myös toisen puolison kuoltua, ja se osuus perinnöstä, joka olisi muuten tullut hänelle, meneekin hänen sisaruksilleen. Tämä on hyvin yleinen määräys keskinäisissä testamenteissa. Sillä pyritään juuri estämään se, että joku lapsista vaatisi lakiosaansa ensimmäisen vanhemman kuoltua.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että joku haluaa tuolla tavalla tehdä kiusaa omille lapsilleen. Eikö sitä lesken asemaa voi turvata muka muuten kuin kiristämällä ja uhkailemalla?

Ainakin yksi perintöasioihin erikoistunut helsinkiläinen lakiasiaintoimisto nimenomaan suosittelee tällaista testamenttia silloin, kun asiakkaana aviopari. Tuskin tuossa vanhemmat ovat halunneet tehdä kiusaa lapsilleen. He ovat vain ajatelleet, että leski sitten huolehtii lasten perintöveroista. Mutta leski jos leski on dementian vuoksi edunvalvonnassa, se ei enää onnistukaan.

Kiusaa lapsilleen, niitäkin narskuvahempia on. Olisko kellään suositella lakimiestä, joka ymmärtää epätavallisia perintölakikiemuroita?

Kiusaa lapsilleen on tehty jo paljon viime sukupolvien aikana. Sodan jälkeiset sukupolvet olivat vielä tapojen orjinaan, tietämättömyyttään, 40-50 -sukupolville tuli tieto. Vaikka tieto, eivät he siitä välittäneet, otettiin 60-70- luvun mediaihanteet kasvatusmetodiksi ja arvot. Minä-minä tärkein, varsinkin kun sen sijan sai sodan kokeneilta vanhemmiltaan. Miksi muuten ei missään, eikä koskaan puhuta siitä, miten sodassa käyneet vanhemmat arvostivat lastaan ja kykenivät niin suureen empatiaan suurta sukupuolta kohtaan. Tiedän, että suuret sukupolvet ovat, ainakin lähipiireissä narsisteja. Lapsuus meni siihen, että kuuntelin miten äiti kuppasi perintöjä, strategiat, ohjasi isää, elämäntavoite että saa perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Aiemmat sukupolvet ovat sentään jättäneet maat ja talot nuoremmille polville jo eläessään, jotta suku säilyisi kun nuorilla on elämisenmahdollisuudet. Nykyiset vanhukset vaativat että heille rahoitetaan palvelut maksamalla valtiolle perintöverot etukäteen vaikka sitten myymällä nuoren perheen asunnot ja näkemättä perintörahoista koskaan puupenniäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Jos ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin lakiosaansa vaativa lapsi saa tällöin osan asunnosta, esim. 12,5 % asunnostaLeskellä on kuitenkin asuntoon asumisoikeus, joten käytännössä lapsella ei ole mitään iloa siitä, että hän omistaa asunnosta osan. Mikään ei määrää, että lakiosuus pitäisi antaa rahana tai helposti rahaksi muutettavana omaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Jos ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin lakiosaansa vaativa lapsi saa tällöin osan asunnosta, esim. 12,5 % asunnostaLeskellä on kuitenkin asuntoon asumisoikeus, joten käytännössä lapsella ei ole mitään iloa siitä, että hän omistaa asunnosta osan. Mikään ei määrää, että lakiosuus pitäisi antaa rahana tai helposti rahaksi muutettavana omaisuutena.

Ja hän vastaa omistamallaan osuudella myös asunnon remonttikuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Jos ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin lakiosaansa vaativa lapsi saa tällöin osan asunnosta, esim. 12,5 % asunnostaLeskellä on kuitenkin asuntoon asumisoikeus, joten käytännössä lapsella ei ole mitään iloa siitä, että hän omistaa asunnosta osan. Mikään ei määrää, että lakiosuus pitäisi antaa rahana tai helposti rahaksi muutettavana omaisuutena.

Onhan siitä iloa paljonkin. Saa 12,5 % yhtiövastikkeista ja muista kuluista kontolleen perintöverojen lisäksi, pääsee esim. maksamaan putkiremontista sen 12,5 %.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Jos ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin lakiosaansa vaativa lapsi saa tällöin osan asunnosta, esim. 12,5 % asunnostaLeskellä on kuitenkin asuntoon asumisoikeus, joten käytännössä lapsella ei ole mitään iloa siitä, että hän omistaa asunnosta osan. Mikään ei määrää, että lakiosuus pitäisi antaa rahana tai helposti rahaksi muutettavana omaisuutena.

Mutta jos leskellä on hallintaoikeus asuntoon, niin omistusoikeushan on lapsella jo muutenkin. Eihän hän sen lisäksi mitään lakiosaa vielä saa. Asunto on lesken hallinnassa, hän omistaa siitä puolet, toisen puolikkaan omistaa kuolleen lapsi/lapset tasaosuuksin. Lapset maksavat perintöveron kukin omasta omistusosuudestaan. Veroa pienentää se, että leski pitää kämppää hallussaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tuota kannattaa riitauttaa. Pankki ja verottaja seuraavat tarkoin puolisojen(kin) välisiä rahan ja omaisuuden siirtoja ja jos ne eivät ole puuttuneet asiaan niin kaikki on laillista. Appi ja anoppi ovat varmaan ostaneet asunnon alunperinkin anopin nimiin, makselleet ehkä asuntolainan (jos ovat varakkaina sellaista tarvinneet) yhdessä ja nyt velaton asunto on yksin anoppisi.

Vain sosiaalitoimen asiakkaat ja ulosotossa olevat ovat seurannassa, ei normaalit ihmiset.