Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Katsokaapa tämä video, jossa räppäävät freestylena Mikael Gabriel ja Kevin Tandu:
Mä en tiedä mitä nämä kaikki tyypit on vetänyt tuolla studiolla, mutta tämä "räppäri" Miklu istuu X-Factor Suomessa tuomaroimassa muita. On joo vähän vinksalleen muuttunut meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nimi on Juhani, tytöt imee munaani. KEBAB!
Miljoonia striimauksia, montako sulla?
Juhani ihana kirjoitti:
Mun nimi on Juhani, tytöt imee munaani. KEBAB!
Miljoonia striimauksia, montako sulla?
juksaat, tuossahan on loppusointu joten ei se voi olla oikeasta nykylaulusta
Vierailija kirjoitti:
Erilainen musiikki on eri tarkoituksia varten. Monet nuoret kuuntelevat illanvietoissaan kevyttä musiikkia, jota ei varsinaisesti edes kuunnella. Uskoisin että tosi harva nuori kuuntelee kotonansa niitä tusinahittejä mitä kavereiden kanssa biletettäessä luukutetaan kevyen tunnelman saamiseksi. Esimerkiksi tuon aiemmin linkatun Inga Söderin Stream Carries-kappale oli tosi kaunis, mutta en näe sille muuta ajankohtaa soittaa kuin yksin itselleni iltaisin.
Täytyy silti ihmetellä Evelinan palkintoa, ei hyviä sanoituksia (itse asiassa erittäin kaameita- oot fresh niin kuin sushi???), ei karismaa, ei laulutaitoa, ei mitään mikä erottaisi muista naisartisteista. Tai no ei Tornado hirvein viime vuoden hitti ole, hirvein on Abreun Soosoo.
Mitä, eikö nuoriso tanssi enää hitaita? 😀 Kyllä mun mielestä ois mukavaa, jos tollanen biisi lävähtäis vaikka radiosta joskus, niin säkin saattaisit sen iltakuuntelemiseksi jostakin bongata. Tää on se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Erilainen musiikki on eri tarkoituksia varten. Monet nuoret kuuntelevat illanvietoissaan kevyttä musiikkia, jota ei varsinaisesti edes kuunnella. Uskoisin että tosi harva nuori kuuntelee kotonansa niitä tusinahittejä mitä kavereiden kanssa biletettäessä luukutetaan kevyen tunnelman saamiseksi. Esimerkiksi tuon aiemmin linkatun Inga Söderin Stream Carries-kappale oli tosi kaunis, mutta en näe sille muuta ajankohtaa soittaa kuin yksin itselleni iltaisin.
Täytyy silti ihmetellä Evelinan palkintoa, ei hyviä sanoituksia (itse asiassa erittäin kaameita- oot fresh niin kuin sushi???), ei karismaa, ei laulutaitoa, ei mitään mikä erottaisi muista naisartisteista. Tai no ei Tornado hirvein viime vuoden hitti ole, hirvein on Abreun Soosoo.
Mitä, eikö nuoriso enää tanssi hitaita? 😃 Musiikkia varmasti kulutetaan eri tilanteissa eri tavoin, mutta silti on vääryys ettei tollanen biisi esim. kelpaa millekään radiokanavalle ihmisten löydettäväksi. Se mitä ihmiset kuuntelee, on harvojen varman päälle pelaajien käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen musateollisuuden ongelma on se, että tallennemurroksen myötä rahoituspohja on jo 15 vuotta ollut epävakaa ja tekijänoikeuskysymyksissä väännetään jatkuvasti kättä yhtiöiden, tekijöiden ja Teoston välillä. Siksi isompien lablelien on parempi jauhaa siinä koneistossa tollasia one-hit-wondereita, jotka kokemattomuuttaan, tyhmyyttään ja ahneuttaan myy oikeutensa polkuhintaan. Ne jotka on olleet pidempään kuvioissa, ei suostu paskoihin diileihin ja ne jotka tekee vähänkään kunnianhimoisempaa (lue = hitaammin tai kalliimmin tuotettavaa) ei helposti saa mahdollisuutta. Pieni kielialue on yhtä kuin pienet markkinat, eikä ison ylikansallisen levy-yhtiön kannata satsata artistiin joka esittää suomeksi jotain progefolkkia ja jota esim. Fullsteam tai isommat keikkamyyjät ei halua listoilleen pienen yleisömäärän pelossa.
Toisaalta, esim. Vesta on hyvä esimerkki siitä että omalla tyylillä voi myös breikata jo nuorena, tai Chisu siitä et jos tekee pitkään duunia kulisseissa, voi päästä lopulta framillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen musateollisuuden ongelma on se, että tallennemurroksen myötä rahoituspohja on jo 15 vuotta ollut epävakaa ja tekijänoikeuskysymyksissä väännetään jatkuvasti kättä yhtiöiden, tekijöiden ja Teoston välillä. Siksi isompien lablelien on parempi jauhaa siinä koneistossa tollasia one-hit-wondereita, jotka kokemattomuuttaan, tyhmyyttään ja ahneuttaan myy oikeutensa polkuhintaan. Ne jotka on olleet pidempään kuvioissa, ei suostu paskoihin diileihin ja ne jotka tekee vähänkään kunnianhimoisempaa (lue = hitaammin tai kalliimmin tuotettavaa) ei helposti saa mahdollisuutta. Pieni kielialue on yhtä kuin pienet markkinat, eikä ison ylikansallisen levy-yhtiön kannata satsata artistiin joka esittää suomeksi jotain progefolkkia ja jota esim. Fullsteam tai isommat keikkamyyjät ei halua listoilleen pienen yleisömäärän pelossa.
Toisaalta, esim. Vesta on hyvä esimerkki siitä että omalla tyylillä voi myös breikata jo nuorena, tai Chisu siitä et jos tekee pitkään duunia kulisseissa, voi päästä lopulta framillekin.
Silti liki joka ainoa suomalaistuottaja ja suurin osa lauluntekijöistäkin jankuttaa kuin papukaijat että suomessa pitää tehdä suomeksi. Elikkä halutaan kuin väkisin pitää markkinat pieninä.
Ota noista sitten selvää...
Kun Nirvana ja grunge teki läpimurron 90-luvulla, levy-yhtiöt matkusti Seattleen katsomaan keikkoja ja iski soppareita bändeille käteen yhden keikan perusteella. Grunge oli kuuminta hottia ja kaikki halusi siitä heti osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain Eppu Normaali osasi asiansa muut paskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen musateollisuuden ongelma on se, että tallennemurroksen myötä rahoituspohja on jo 15 vuotta ollut epävakaa ja tekijänoikeuskysymyksissä väännetään jatkuvasti kättä yhtiöiden, tekijöiden ja Teoston välillä. Siksi isompien lablelien on parempi jauhaa siinä koneistossa tollasia one-hit-wondereita, jotka kokemattomuuttaan, tyhmyyttään ja ahneuttaan myy oikeutensa polkuhintaan. Ne jotka on olleet pidempään kuvioissa, ei suostu paskoihin diileihin ja ne jotka tekee vähänkään kunnianhimoisempaa (lue = hitaammin tai kalliimmin tuotettavaa) ei helposti saa mahdollisuutta. Pieni kielialue on yhtä kuin pienet markkinat, eikä ison ylikansallisen levy-yhtiön kannata satsata artistiin joka esittää suomeksi jotain progefolkkia ja jota esim. Fullsteam tai isommat keikkamyyjät ei halua listoilleen pienen yleisömäärän pelossa.
Toisaalta, esim. Vesta on hyvä esimerkki siitä että omalla tyylillä voi myös breikata jo nuorena, tai Chisu siitä et jos tekee pitkään duunia kulisseissa, voi päästä lopulta framillekin.
Silti liki joka ainoa suomalaistuottaja ja suurin osa lauluntekijöistäkin jankuttaa kuin papukaijat että suomessa pitää tehdä suomeksi. Elikkä halutaan kuin väkisin pitää markkinat pieninä.
Ota noista sitten selvää...
Joo, tämä on kyllä outoa. Ruotsin musabusinekseen pitää verrata, sillä toisin kuin täällä ajatellaan, ei Ruotsi ole musiikin tuottamisen huippumaita vain jostain Jumalan armosta vaan siellä on tehty helvetisti duunia ja kehitetään jatkuvasti uudenlaista stailia. Levy-yhtiöt uskaltaa laittaa rahaa vähän marginaalisempaankin meininkiin, kun tallissa on yks hyvin menestyvä englanniks laulava artisti. Suomalaisille tuntuu vaan olevan toi enkuks laulaminen ja lyriikoiden tekeminen ylitsepääsemättömän vaikeeta, ei tuu mieleen ku hevibändejä jotka sillä saralla pärjää kansainvälisesti. Mutta uskon että nyt kun 2000-luvun puolella syntyneet eli aidosti kansainväliseen maailmaan kasvaneet muusikot ja laulajat rupeaa tekemään musaa, voi natsata. Todennäköisesti stara löytyy ei-kantasuomalaisten vanhempien lapsesta jolle englanninkielinen musiikki ja kirjallisuus on läheisempää kuin suomeksi tehty ja kielitaito joko natiivi tai fluent second language.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen musateollisuuden ongelma on se, että tallennemurroksen myötä rahoituspohja on jo 15 vuotta ollut epävakaa ja tekijänoikeuskysymyksissä väännetään jatkuvasti kättä yhtiöiden, tekijöiden ja Teoston välillä. Siksi isompien lablelien on parempi jauhaa siinä koneistossa tollasia one-hit-wondereita, jotka kokemattomuuttaan, tyhmyyttään ja ahneuttaan myy oikeutensa polkuhintaan. Ne jotka on olleet pidempään kuvioissa, ei suostu paskoihin diileihin ja ne jotka tekee vähänkään kunnianhimoisempaa (lue = hitaammin tai kalliimmin tuotettavaa) ei helposti saa mahdollisuutta. Pieni kielialue on yhtä kuin pienet markkinat, eikä ison ylikansallisen levy-yhtiön kannata satsata artistiin joka esittää suomeksi jotain progefolkkia ja jota esim. Fullsteam tai isommat keikkamyyjät ei halua listoilleen pienen yleisömäärän pelossa.
Toisaalta, esim. Vesta on hyvä esimerkki siitä että omalla tyylillä voi myös breikata jo nuorena, tai Chisu siitä et jos tekee pitkään duunia kulisseissa, voi päästä lopulta framillekin.
Silti liki joka ainoa suomalaistuottaja ja suurin osa lauluntekijöistäkin jankuttaa kuin papukaijat että suomessa pitää tehdä suomeksi. Elikkä halutaan kuin väkisin pitää markkinat pieninä.
Ota noista sitten selvää...
Joo, tämä on kyllä outoa. Ruotsin musabusinekseen pitää verrata, sillä toisin kuin täällä ajatellaan, ei Ruotsi ole musiikin tuottamisen huippumaita vain jostain Jumalan armosta vaan siellä on tehty helvetisti duunia ja kehitetään jatkuvasti uudenlaista stailia. Levy-yhtiöt uskaltaa laittaa rahaa vähän marginaalisempaankin meininkiin, kun tallissa on yks hyvin menestyvä englanniks laulava artisti. Suomalaisille tuntuu vaan olevan toi enkuks laulaminen ja lyriikoiden tekeminen ylitsepääsemättömän vaikeeta, ei tuu mieleen ku hevibändejä jotka sillä saralla pärjää kansainvälisesti. Mutta uskon että nyt kun 2000-luvun puolella syntyneet eli aidosti kansainväliseen maailmaan kasvaneet muusikot ja laulajat rupeaa tekemään musaa, voi natsata. Todennäköisesti stara löytyy ei-kantasuomalaisten vanhempien lapsesta jolle englanninkielinen musiikki ja kirjallisuus on läheisempää kuin suomeksi tehty ja kielitaito joko natiivi tai fluent second language.
sunrise avenue, nightwish, hanoi rocks
On noita muutama ja on ollut aiemminkin. Suomessa oikeastaan on se ongelma (pätee myös yritysmaailmaan) että kun menestystä alkaa tulla enemmän kuin keskinkertaisesti niin verottaja vie aivan järjettömän osan tuloista. Se kertoo artisteillekin ettei suomessa kannata menestyä ja tehdä töitä kuin korkeintaan paremman keskiluokan tuloluokkaan asti ja siihen riittää keskivertohumpan laulaminen suomeksi ja peräkylien lavojen kiertäminen.
Ei ole yksi eikä kaksi artistia joilla koko uran tulos on järjettömät verovelat. Osittain tietty siksikin ettei rahaa osattu käyttää ja maksaa veroja mutta iso syypää on suomen jättimäinen, osittain harkinnanvarainen verotus.
Sama pitää suomalaiset yritykset muutenkin pieninä ja jos joku tuurilla suurenee siihen luokkaan että pitäisi ruveta maailmaa valloittamaan niin suomalainen verottajan ja kansankateuden ahdistamana mieluumin ottaa pikavoiton ja myy firmansa ulkomaille.
Harvassa on isot suomalaisfirmat jotka on viimevuosina syntyneet. Suomi käytännössä kuristaa itsensä hengiltä omilla toimillaan. Kuristajina se porukka joka elää niistä noroista joita saadaan tiristettyä kuristamalla aina vaan lujempaa.
Jos jotain haluaa saada, täytyy jotain myös antaa
t. Manageri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti stara löytyy ei-kantasuomalaisten vanhempien lapsesta jolle englanninkielinen musiikki ja kirjallisuus on läheisempää kuin suomeksi tehty ja kielitaito joko natiivi tai fluent second language.
Voihan se näinkin olla, mutta kannattaako tehdä sitä samaa ylikansallista poppia kuin missä tahansa muuallakin? Onhan nuo ruotsalaiset, englanniksi musiikkia tekevät artistit sinänsä lahjakkaita, mutta sanottavaa heillä ei ole. Paljon kiinnostavampaa musiikkia tekevät ruotsinkieliset artistit. Ruotsalaiset ovat vain kehittäneet tuon tuotantotehtaan täydelliseksi, sinänsä kunnioitettavaa totta, mutta tylsää. Kyllä minä paljon mieluummin kuuntelen Göstä Sundqvistin hienoja lyriikoita kuin ulkomaisille radioasemille tuotteistettua ylikansallista makkaraa (tosin juuri sitähän kirjoitit, että noiden englanninkielisten menestyjien tuotoilla voisi rahoittaa omaperäisiä suomalaisia jne.).
Sunkkareiden Samu kävi 102 kertaa myymässä itteään suomalaisille levy-yhtiöille eikä onnistanut.
Vierailija kirjoitti:
Sunkkareiden Samu kävi 102 kertaa myymässä itteään suomalaisille levy-yhtiöille eikä onnistanut.
Koska ois pitänyt muuttaa tyyliäkin. Joku tuttu myi sitten talonsa levyn rahoituksesta. Saivat sitten kuitenki muutaman biisin levytyksen jälkeen valita lopulta usean lafkan väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti stara löytyy ei-kantasuomalaisten vanhempien lapsesta jolle englanninkielinen musiikki ja kirjallisuus on läheisempää kuin suomeksi tehty ja kielitaito joko natiivi tai fluent second language.
Voihan se näinkin olla, mutta kannattaako tehdä sitä samaa ylikansallista poppia kuin missä tahansa muuallakin? Onhan nuo ruotsalaiset, englanniksi musiikkia tekevät artistit sinänsä lahjakkaita, mutta sanottavaa heillä ei ole. Paljon kiinnostavampaa musiikkia tekevät ruotsinkieliset artistit. Ruotsalaiset ovat vain kehittäneet tuon tuotantotehtaan täydelliseksi, sinänsä kunnioitettavaa totta, mutta tylsää. Kyllä minä paljon mieluummin kuuntelen Göstä Sundqvistin hienoja lyriikoita kuin ulkomaisille radioasemille tuotteistettua ylikansallista makkaraa (tosin juuri sitähän kirjoitit, että noiden englanninkielisten menestyjien tuotoilla voisi rahoittaa omaperäisiä suomalaisia jne.).
Ensinnäkin, moni menestynyt ruotsalainen artisti tekee englanniksi musiikkia joka on todella hyvää ja omaperäistä (First Aid Kit, Tom Odell, Weeping Willows, Lykke Li jne) ja toisekseen pointtinani oli just se että Robynin ja Swedish House Mafian kaltaiset supertähdet ovat antaneet mahdollisuudet vaikka Veronica Maggion ruotsinkielisen musiikin kansainväliseen suosioon kotimaan markkinoille pääsyn lisäksi.
Hyvä musiikki on tehty jo menneinä vuosikymmeninä. Tätä uutta, vain kaupallisista syistä tuotettua roskaa ei tarvitse kuunnella, koska myös vanhaa hyvää musiikkia on olemassa.
Tietyt nuorten pop hitit vain tasan tarkkaan vain toistensa kopioita kun tarkkaan sitten hyödynnetään.Näin varttunneena kiinnittää melodiat jotka lähinnä lastenlauluista lähtöisin kun lastenelokuvien keskellä kasvaneet ja typerät äänenmuokkaukset jotka taas sitten konsolipeleistä varmaankin ja vain kuulostavat hölmöiltä.
Miettikää kenelle musa on suunnattu. Oma 9v tyttöni pitää Evelinasta kuten luokkakaveritkin. Nätti nainen ja menevää biittiä. Itse alakoulussa pidin Sabrinasta, boys boys boys samoista syistä. Sannin keikalla oli 10-12v tyttöjä tupa täynnä.Samoin aikuisesta vastenmielinen bileräppi on nuorille murkkupojille tärkeää. Ei näitä kohderyhmiä voi pakottaa pitämään sielukkaasta laatumusasta.Sen aika on myöhemmin, kenellä nyt on.