Miesvauvat parisuhteessa

Lainaus ei äsken toiminut:

Enemminkin minä koin haittana tuota tekemisen kontrollointia, kun se tahtoi olla vähän kaikessa toiminnassa. Tuollanen pienistä asoista valittaminen oli läsnä vähän kaikessa.

Voitaisko päästä siivouksen yli, jos ongelma on kontrollointi.

Mäkin oon elänyt tällaisessa suhteessa. Kaikki mitä tein oli miehen mielestä väärin. Vain hän teki oikein. Lopulta huomasin että se olikin yleisesti naiset, jotka olivat huonompia kuin hän, en vain minä.

Lähdin seitsemän vuoden jälkeen. Ei siinä keskustelu auttanut. Ainakaan minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Joka kerta kun pyyhin pölyt miehen tietokoneesta (tai oikeastaan koneista, on monta näyttöä jne.) mies valittaa kun joku johto on lähtenyt irti tai olen vahingossa kääntänyt tai säätänyt jotain näyttöä. Ei sillä minusta ole mitään väliä mihin ne näytöt osoittavat tai jos joku johto on irti.

Aivan mahtavaa esimerkki! Miten toimitte jatkossa? Pyyhitkö edelleen tietokonepöydän? Vai pyyhkiikö mies nyt itse pöydän? Vai opettiko mies sinulle, kuinka pöytä pyyhitään?

ja miksi päädytte tähän ratkaisuun.

Minä pyyhin yhä ja mies yhä valittaa. Ei kuulemma jaksa itse pyyhkiä eikä häntä haittaa jos on pölyä, vaikka se on turvallisuusriski. Sanon aina että pyyhi jatkossa sitten itse eikä mies kuitenkaan ikinä pyyhi.

Tämä aihe on meillä nyt ajankohtainen roskien lajittelun osalta. Pihalle on tullut roskalaatikko pahvia varten, lisäksi on tullut ohjeistus, että lasi ja metalli pitää lajitella ja viedä muutaman kilometrin päässä olevaan keräyspisteeseen.

Mies on suurinpiirtein kaiken pistänyt kotona samaan roskikseen ja olen nyt kyllästynyt tonkimaan astioita ja lajittelemaan roskat oikeisiin astioihin. Olen näyttänyt miehelle, että roskat z, x,c ja v laitetaan astioihin a, b, c, ja d, ne on tuossa, pahvitölkit huuhtelet, taittelet ja laitat tuohon, biojäteastiaan ei saa laittaa sitä ja tätä.

Mitä tekee mies? Suuttuu, kun ei kelpaa ja jättää kaikki roskat tiskipöydälle. Siihen jää kaikki tyhjät tölkit, purkit ja käytetyt suodatinpussit. No, suodatinpussit saa bioroskikseen, mutta jos se on lähellekään täysi, sitä ei voi tyhjentää vaan pussi jätetään tiskipöydälle, josta purut leviävät. Sitten mies huomauttaa, että roskikset on täynnä, mutta ei tee elettäkään, että veisi ne pois ja laittaisi uudet pussit tilalle. Palstamiehillä on varmaan hyviä ohjeita, miten miehen saisi muuttamaan käytöstään? En jaksa, kun tuokin jää aina minun tehtäväksi kaiken muun ohella.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Miesvauvan leuka alkoi väpättämään jos siinä kohtaa, kun sanoin että jos hänen on ok siivota huonosti, minun on ok tehdä ruokaa vähän sinnepäin. Mitä väliä jos perunat on raakoja tai liha palanut, kun minä luen kirjaa samalla sen sijaan että tekisin ruuan kunnolla. Eli ei ollutkaan ihan sama miten ne kotityöt tehdään, miehellä on oikeus huitaista ja tehdä huonosti, naisella ei. No exähän siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Koitan esimerkilläni avartaa katsettasi. Jos olen vaikka paistamassa lettuja/tiskaamassa/siivoamassa ja yhtä äkkiä naiseni pamahtaa paikalla sanoo: ei näin, ei näin, minä teen aina näin, ja alkaa tekemään asiaa. Kukaan mies ei nostaisi tästä meteliä, koskaan kellekään miehelle ei ole niin tärkeää, millä rätillä se pöytä pyyhitään tai paljon sitä fairya käytetään. Mies ajattelee ''okei, hoida sinä tämä''. Seuraavalla kerralla mies ajattelee ''vaimo hoitaa, hänelle se oli tärkeä''. Tämä alkuperäisen kirjoittajan esimerkki toimii juuri näin ja juuri tällaisissa  arkisissa asioissa. Mielestäni on typerää väittää, että olisi idiootti, jos ei jaksa alkaa kinastelemaan tällaisissa asioissa. Jos häädätte aina sen miehen pois ja teette itse omalla tavallanne lopputulos on se, että se mies ei enää vaivaudu tekemään mitään. Anna vielä yhden omakohtaisen kokemuksen. Minä pyyhin pöydän. Naiseni tulee paikalle pyyhkii pöydän uudestaan, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi puhdas. Alanko raivoamaan, että minusta pöytä oli tarpeeksi puhdas ja aiheutan turhan riidan, vai olenko hiljaa ja jätän pöydän pyyhkimisen ensikerralla naiselle.

Tämä esimerkki toimii täydellisesti juuri näihin pieniin arkisin asioihin. Sinun väittämäsi pitävät paikkaansa, jos kysymys on elämän suurimmista kysymyksistä  lapsen hankinnasta tai naimisiin menosta. Harmittaa vain, että mammat alapeukuttavat ja ignooravat tämän ja jatkavat miesvauvansan ihmettelemistä

Tämä on NIIN TOTTA. Loistava esimerkki.Ennenkuin kaikki naiset taas ignoraatte "typerän" kommentin, miettikääpä, jos se mies neuvoisi teitä pöydän pyyhkimisessä, tai (laita tähän muu arkinen tilanne, missä sinulla ja miehelläsi on erilainen tapa tehdä asia)

Siinä tilanteessa minä kysyisin mieheltä, miksi pyykit pitäisi ripustaa siten, että ne jäävät ryppyisiksi ja kuivuessaan alkavat haisemaan tai miksi pöytää ei saisi pyyhkiä oikeasti puhtaaksi vaan siihen pitää jättää ne kahvitarhat tai miksi tyhjä rahkapurkki pitää jättää tiskipöydälle, eikä sitä voi laittaa roskikseen tai miksi kupit pitää laittaa tiskikoneeseen suu ylöspäin. Jos mies pystyy nämä asiat minulle hyvin perustelemaan, niin toki voidaan siirtyä siihen miehen toimintatapaan. 

Sinulla on tuossa se vahva ennakko-oletus että mies tekisi asiat objektiivisestikin arvioiden väärin tai huonosti. Näinhän ei kuitenkaan läheskään aina ole. Mies voi tehdä asiat vaikka paremminkin (lopputuloksen kannalta) kuin nainen, mutta se ei kelpaa koska "väärin sammutettu".

Millainen käsitys sulla on naisista yleensäkin? Miten he pärjäävät mielestäsi työpaikoilla?

MIKSI nainen tahtoisi väkisin huutaa ja riidellä, jos mies kerran hoitaa asian hyvin? Mitä nainen siitä saa ja miksi kuvittelet kenenkään ihmisen nauttivan tappelusta?

Minä en kylläkään väittänyt että nainen tahtoisi väkisin huutaa ja riidellä tai nauttisi siitä, se oli oma olkinukkesi. Vaikka olen kyllä tavannut ihmisiä (sekä miehiä että naisia), jotka tuntuvat nauttivan konflikteista niin heitä on harvassa.

Tuo työpaikkakysymys on monellakin tapaa mielenkiintoinen. Olen itse työskennellyt alunperin hyvin miesvaltaisella alalla jolla nykyisin työskentelee enemmän ja enemmän naisia. Minusta tuo sama ilmiö on ollut havaittavissa myös tässä kontekstissa mutta miesten taholta: joillakin miehillä on ollut (tietoisesti tai tiedostamattaan) taipumusta  vähätellä naisten työpanosta tai työn laatua silloinkin kun niissä ei mitään vikaa olisikaan. Kyse on usein mielestäni vallasta ja siitä luopumisen vaikeudesta ja ilmiö on näkynyt yhteiskunnassa laajemminkin tasa-arvoistumisen vastavoimana.

Koti on aiemmin ollut naisten valtakuntaa, joten ei sinänsä olisi kovin yllättävää mikäli joillakin naisilla olisi (tietoisesti tai tiedostamattaan) vastaavasti vaikeuksia suhtautua mieheen tasaveroisena "huushollin pyörittäjänä".  Tasa-arvoistumisen ja sukupuoliroolien murroksen aiheuttamia kasvukipuja siis?

Ai että nainen ensin opiskelee ja hankkii ammatin, sitten tahtoisikin päteä sillä että vain hän saa tehdä kotitöitä? Ei tosiaan, ne vuosisadat jolloin naisen kunnia oli olla kodin hengetär, on kaukana. Toisekseen ei ne miehetkään silloin pelanneet pleikkaa vaan tekivät miesten töitä. Ei se ole ongelma jos kaikki ei tee kaikkea, vaan se että naisen pitää tehdä kaikki ja miesvauva pelaa pleikkaa.

Ei täysipäinen nainen valita jos tehdään riittävän oikein. Tyyliin oma mies puki lapsen yleensä eriparisukkiin, minusta se oli hauskaa, pääasia että vaatteet oli kyllin lämpimät eikä lapsi sairastunut.

Ei kukaan täysipäinen nainen valita että väärin tehty, jos lopputulos on hyvä.

Eivät naiset ole mitenkään immuuneja historian ja kulttuurin painolastille kuten eivät miehetkään. Isot yhteiskunnalliset muutokset kuten tasa-arvoistuminen eivät tapahdu yhdessä yössä vaan kuluu useampia sukupolvia ennen kuin uudet arvot on täysin omaksuttu. Tämäkin ketju on täynnä menneen maailman stereotypioita ja vaivoin verhottua seksismiä, puolin ja toisin.

On yksi asia kannattaa tietoisesti tasa-arvoa ja toinen asia hankkiutua eroon kaikesta siitä alitajuisesta epätasa-arvoisesta ajattelusta johon olemme pienestä pitäen tiedostamattamme oppineet. 

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?

Jos ap:ta vaivaa katkeruus, niin ei ainakaan miehiä kohtaan. Hänhän selvästi sysää vastuun sille naiselle, joka on vapaa valitsemaan, kenen kanssa perheen perustaa. Tokihan ihmiset muuttuu aikojen saatossa ja millainen toinen on perhe-elämässä selviää varmaan vasta myöhemmin, mutta kyllä seurustellessa ja yhdessäasuessa jotain pitäisi toisesta oppia.

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Kaikki puolisostanne vinkujat, tehkää asialle jotain! Ja jos oikeasti tuntuu, että hyviä miehiä ei ole, niin pysykää sinkkuina.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on meillä nyt ajankohtainen roskien lajittelun osalta. Pihalle on tullut roskalaatikko pahvia varten, lisäksi on tullut ohjeistus, että lasi ja metalli pitää lajitella ja viedä muutaman kilometrin päässä olevaan keräyspisteeseen.

Mies on suurinpiirtein kaiken pistänyt kotona samaan roskikseen ja olen nyt kyllästynyt tonkimaan astioita ja lajittelemaan roskat oikeisiin astioihin. Olen näyttänyt miehelle, että roskat z, x,c ja v laitetaan astioihin a, b, c, ja d, ne on tuossa, pahvitölkit huuhtelet, taittelet ja laitat tuohon, biojäteastiaan ei saa laittaa sitä ja tätä.

Mitä tekee mies? Suuttuu, kun ei kelpaa ja jättää kaikki roskat tiskipöydälle. Siihen jää kaikki tyhjät tölkit, purkit ja käytetyt suodatinpussit. No, suodatinpussit saa bioroskikseen, mutta jos se on lähellekään täysi, sitä ei voi tyhjentää vaan pussi jätetään tiskipöydälle, josta purut leviävät. Sitten mies huomauttaa, että roskikset on täynnä, mutta ei tee elettäkään, että veisi ne pois ja laittaisi uudet pussit tilalle. Palstamiehillä on varmaan hyviä ohjeita, miten miehen saisi muuttamaan käytöstään? En jaksa, kun tuokin jää aina minun tehtäväksi kaiken muun ohella.

Kalossin kuva persuuksiin. Niin minä tein naiselle, joka käyttäytyi kuin miehesi, enkä ole päivääkään katunut.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Mun eksä. Tein joko väärin tai liian vähän. Hänen äitiään ei kuulemma voinut kutsua kylään, koska ikkunoita ei ole pesty. Viikkosiivous kattoi vetimien ja ovenkahvojen kiillotuksen ja seinien pesun.

Oli todella tarkka mies.

Haukkui minut usein laiskaksi, kun en ymmärtänyt miksi piti siivota joka viikko aivan kaikki.

Onhan niitä persoonia monia.

Apuaaaa ja mun isä myös! Suuttui jos pesukoneen takana oli pölyä! Siis pyykinpesukoneen, kuka sinne katselee edes?

Voi herranen aika.

Onneksi nykyinen on mun kanssa samoilla linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on meillä nyt ajankohtainen roskien lajittelun osalta. Pihalle on tullut roskalaatikko pahvia varten, lisäksi on tullut ohjeistus, että lasi ja metalli pitää lajitella ja viedä muutaman kilometrin päässä olevaan keräyspisteeseen.

Mies on suurinpiirtein kaiken pistänyt kotona samaan roskikseen ja olen nyt kyllästynyt tonkimaan astioita ja lajittelemaan roskat oikeisiin astioihin. Olen näyttänyt miehelle, että roskat z, x,c ja v laitetaan astioihin a, b, c, ja d, ne on tuossa, pahvitölkit huuhtelet, taittelet ja laitat tuohon, biojäteastiaan ei saa laittaa sitä ja tätä.

Mitä tekee mies? Suuttuu, kun ei kelpaa ja jättää kaikki roskat tiskipöydälle. Siihen jää kaikki tyhjät tölkit, purkit ja käytetyt suodatinpussit. No, suodatinpussit saa bioroskikseen, mutta jos se on lähellekään täysi, sitä ei voi tyhjentää vaan pussi jätetään tiskipöydälle, josta purut leviävät. Sitten mies huomauttaa, että roskikset on täynnä, mutta ei tee elettäkään, että veisi ne pois ja laittaisi uudet pussit tilalle. Palstamiehillä on varmaan hyviä ohjeita, miten miehen saisi muuttamaan käytöstään? En jaksa, kun tuokin jää aina minun tehtäväksi kaiken muun ohella.

Ymmärrän jos kierrätys ei kiinnosta. Koska siinäkin aikana, kuin kirjoitin tätä kommenttia. On Aasialainen suurfirma saastuttanut maapalloa enemmän kuin teidän ja meidän perhe koko elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Tää on näitten feministien käyttämä menetelmä korostaa naisten arvoa, joka on valitettavasti aika yleistä ja hyväksyttyä tällä palstalla. Aika yllättävää, että jotkut miehet sentää vaivautuvat osallistumaan tällaisiin keskusteluihin, kun lähtöasetelmat ovat tälle keskustelulle aika halventavat.

No siinä tapauksessa kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja minkä vaikutelman kirjoittaessaan antaa. Jos aloituksen aihe on, että miehet ovat vauvoja ja mies tulee selittämään täsmälleen samoja ohjeita, joita annetaan lasten kasvattamisessa (anna yrittää, anna aikaa oppia, rohkaise, kannusta, tue), niin eikö se nimenomaan vahvista sitä vauvakäsitystä. 

No ei tuo Mies77 mistään sellaisista asioista puhunut.

Eikö? Suora lainaus: 

"antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan."  

Ei. Jos tuo on lasten kasvattamista, niin sittenhän vähän mistä vaan saa sen väännettyä.

Kyllä tuo on enemmän lapsen kasvattamista kuin aikuiseen ihmiseen suhtautumista. Voitko kuvitella esimerkiksi, että pomolle annettaisiin alaisten kanssa toimimiseen tuollaisia ohjeita? Tai minkä tahansa ohjeiden tai käytössääntöjen noudattamiseen sovellettaisiin tätä? Vaikka liikennesäännöt, lait, roskien lajittelu, opiskelu, kaupan kassalla toimiminen, asiakirjojen täyttäminen, julkisten kulkuneuvojen käyttö jne. Juu, arvostetaan vain kaikkia tumpeloita eikä neuvota tai puututa mihinkään. 

Nyt puhutaankin kahdesta samalla arvotasolla olevasta ihmisestä. Tuo pomoesimerkki kyllä kuvastaa paljon parisuhteen arvomaailmasta.

Nythän lähtötilanne on se, että toinen osaa asian, jota toinen ei ilmeisesti osaa. Silloinhan pakosti ollaan eri tasoilla. Ihmisarvoa on turha vetää tähän mukaan. 

Ei ole siitä kyse etteikö osaa, vaan ettei se kelpaa naiselle.

No ethän sinä sitä ilmiselvästi sitten osaa, jos ei se kelpaa. Jos pöydän pyyhkimisen jälkeen jää kahvitahroja, et osaa pyyhkiä niin, ettei niitä jää. Tai sitten et vain viitsinyt. Aika yksinkertaista minusta. 

Mutta jos lopputulos on se, ettei mitään likaa jää pöydälle?

Siinä vaiheessa sitten avaat suusi ja kysyt, miksi se puhdas pöytä ei kelpaa. Koetapas joskus. 

No mulla ei ole just tätä tilannetta ollut, mutta olen laittanut pyykkejä kuivamaan väärässä asennossa, väärin päin, väärästä kohdasta laittanut roikkumaan narulle, ripustanut pyykkejä liian pitkään kuivumaan, pessyt väärän merkkisellä pesuaineella ja mitähän kaikkee. Sitten vaan suostuin tekemään kaiken kuin toinen halus, en jaksanu kuunnella jatkuvaa valitusta. Kuitenkin lopputulos oli aina ollut just niinkun pitikin.

Mikset sitten heti tehnyt niin kuin toinen halusi, kun se näytti olevan sinulle ihan helppoa? Ihan ilmiselvästi tuossakin oli paljon sellaisia pointteja, joita et vain huomaa ja sinulle se tietysti on vain turhaa ja mielivaltaista nalkutusta. Juu, ei ole vaarallista, jos joskus pesee väärällä pesuaineella tai ripustaa väärästä kohtaa, mutta pidemmän päälle ne vaatteeet menevät pilalle, jos pyykkiä käsitellään väärin. Ne haalistuvat, kulahtavat ja venyvät. Nämäkin asiat on varmaan sinulle selitetty, jos olisit viitsinyt kuunnella. 

Kun tämä ohjeistus alkoi noin vuoden parisuhteen jälkeen, kun jälkikasvua alkoi tulla. Siihen asti ei haitanneet asiat millään tavalla. Vaatteet eivät ole menneet millään tavoin piloille, niinkun mainitsinkin, että lopputulokseen ei ollut vaikutusta. Miten sinä automaattisesti kuvittelet, etten olisi kuunnellut puolisoani?

Koska et näköjään ymmärrä, miksi pesuaineella on väliä. Jos olisit kuunnellut, sinä tietäisit sen. Miten voit sanoa, että lopputulokseen ei ollut vaikutusta? Eihän sillä yhdellä kerralla tietenkään ole lopputulokseen näkyvää vaikutusta, mutta jos jatkuvasti peset vaateita väärällä pesuaineella, niin kyllä se vaate kulahtaa nopeammin tai lapsi saa allergiaoireita tms. 

Väärän merkkinen pesuaine ei välttämättä kyllä tarkoita samaa kuin väärä pesuaine.

Niin, entä sitten? Jos taloudessa on ihan tarkoituksella kahta eri pesuainetta, todennäköisesti niissä on jokin olennainen ero muussakin kuin merkissä. 

Toisinsanoen perustat koko jankkauksesi omiin oletuksiisi. Alkuperäisessä viestissä puhuttiin vain väärän merkkisestä pesuaineesta, eikä esimerkiksi kirjopyykin pesemisestä valkopesuaineella.

Kahta eri MERKKISTÄ pesuainetta voi olla taloudessa vaikka siksi että kaupasta sattui vahingossa tarttumaan väärä merkki mukaan tai "oikeaa" merkkiä ei kaupasta löytynyt.

No sittenhän on kyse ostotilanteesta eikä pyykin pesemisestä. Jokin ero niillä merkeillä sitten toisen mielestä ilmeisesti on, mutta kukaan ei nyt ilmeisesti ole vaivautunut selvittämään, mikä se ero on. Tuskin monikaan nainen jaksaa pillastua kirjaimista purkin kyljessä, vaan kyllä siellä jokin muu syy ihan varmasti on. Mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä pyykkiä pessyt mies ei ole sitä mitenkään saanut selville. Jännä juttu. 

Sanoinko minä taaskaan, etten olisi saanut selville, että miksi toinen merkki ei kelvannut? Sattui vaan käymään, että tämä hyväksytty pesuaine oli anopin kauppaamaa, jota meidän perheessäkin olisi pitänyt käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Joka kerta kun pyyhin pölyt miehen tietokoneesta (tai oikeastaan koneista, on monta näyttöä jne.) mies valittaa kun joku johto on lähtenyt irti tai olen vahingossa kääntänyt tai säätänyt jotain näyttöä. Ei sillä minusta ole mitään väliä mihin ne näytöt osoittavat tai jos joku johto on irti.

Aivan mahtavaa esimerkki! Miten toimitte jatkossa? Pyyhitkö edelleen tietokonepöydän? Vai pyyhkiikö mies nyt itse pöydän? Vai opettiko mies sinulle, kuinka pöytä pyyhitään?

ja miksi päädytte tähän ratkaisuun.

Minä pyyhin yhä ja mies yhä valittaa. Ei kuulemma jaksa itse pyyhkiä eikä häntä haittaa jos on pölyä, vaikka se on turvallisuusriski. Sanon aina että pyyhi jatkossa sitten itse eikä mies kuitenkaan ikinä pyyhi.

eli se pyyhkii, kuka haluaa pyyhkiä. Aika loogista eikö?

Vierailija kirjoitti:

Miesvauvan leuka alkoi väpättämään jos siinä kohtaa, kun sanoin että jos hänen on ok siivota huonosti, minun on ok tehdä ruokaa vähän sinnepäin. Mitä väliä jos perunat on raakoja tai liha palanut, kun minä luen kirjaa samalla sen sijaan että tekisin ruuan kunnolla. Eli ei ollutkaan ihan sama miten ne kotityöt tehdään, miehellä on oikeus huitaista ja tehdä huonosti, naisella ei. No exähän siitä tuli.

No juurikin näin se taas nähdään. Eli parisuhteessa nainen on se joka päättää, mikä on 'oikein tehty' tai 'riittävän hyvin suoritettu'. Aivan juuri tästä on kyse. Miehellä on periaatteellinen oikeus tehdä asiat omalla laillaan, mutta nainen lopulta sanoo, onko oikein suoritettu. Vaikka mies kokee siivonneensa ihan hyvin, nainen sen päättää, mikä on totuus. Ja on tuossa esimerkissä lievästi eroakin; Hiukan hutaisten siivotussa asunnossa voi mainiosti elää, mutta raakoja perunoita tai palanutta lihaa ei ole järkevää syödä.

Minä antaisin näille miehille nyt sellaisen ohjeen, että ennen kuin lyötte ne hanskat tiskiin, yrittäkää ottaa selvää, miksi se teidän toimintatapanne on naisen mielestä väärä. Sieltä voi paljastua asioita, joita ette itse hoksanneet tai sitten pääsette esittämään sille naiselle sen oman toimintatapanne ja perustelemaan sen. Älkääkä olettako, että se naisen "minä tapaan tehdä näin" -kommentti on perustelu, vaan se on vain tapa sanoa, miten hän tekee ja miten ehdottaa sinunkin toimivan. Syyt ovat sitten jotain ihan muuta. 

Itse voisin kuvitella tällaisen keskustelun: 

- Mitä sinä teet tuolla kattilalla? 

- Ajattelin keittää perunat

- Älä sitä ota. Minä käytän perunoille tuota toista kattilaa.

Tässä vaiheessa mies suuttuu ja olettaa, että syy toiselle kattilalle on pelkästään "koska minäkin teen aina näin". Mutta keskustelu voi jatkua tästä vielä: 

- No eikö tämä kattila ole aivan yhtä hyvä? 

- Tuo toinen on sopivamman kokoinen niille perunoille ja tähän on sitten helpompi tehdä kastike pinnoituksen takia. 

Luulen, että suurin osa näistä tapauksista on juuri tällaisia, ettei yhtään kiinnosta, mitä ne toisen motiivit ovat ja sitten oletetaan, että se on vain nalkuttamista nalkuttamisen ilosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Koitan esimerkilläni avartaa katsettasi. Jos olen vaikka paistamassa lettuja/tiskaamassa/siivoamassa ja yhtä äkkiä naiseni pamahtaa paikalla sanoo: ei näin, ei näin, minä teen aina näin, ja alkaa tekemään asiaa. Kukaan mies ei nostaisi tästä meteliä, koskaan kellekään miehelle ei ole niin tärkeää, millä rätillä se pöytä pyyhitään tai paljon sitä fairya käytetään. Mies ajattelee ''okei, hoida sinä tämä''. Seuraavalla kerralla mies ajattelee ''vaimo hoitaa, hänelle se oli tärkeä''. Tämä alkuperäisen kirjoittajan esimerkki toimii juuri näin ja juuri tällaisissa  arkisissa asioissa. Mielestäni on typerää väittää, että olisi idiootti, jos ei jaksa alkaa kinastelemaan tällaisissa asioissa. Jos häädätte aina sen miehen pois ja teette itse omalla tavallanne lopputulos on se, että se mies ei enää vaivaudu tekemään mitään. Anna vielä yhden omakohtaisen kokemuksen. Minä pyyhin pöydän. Naiseni tulee paikalle pyyhkii pöydän uudestaan, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi puhdas. Alanko raivoamaan, että minusta pöytä oli tarpeeksi puhdas ja aiheutan turhan riidan, vai olenko hiljaa ja jätän pöydän pyyhkimisen ensikerralla naiselle.

Tämä esimerkki toimii täydellisesti juuri näihin pieniin arkisin asioihin. Sinun väittämäsi pitävät paikkaansa, jos kysymys on elämän suurimmista kysymyksistä  lapsen hankinnasta tai naimisiin menosta. Harmittaa vain, että mammat alapeukuttavat ja ignooravat tämän ja jatkavat miesvauvansan ihmettelemistä

Tämä on NIIN TOTTA. Loistava esimerkki.Ennenkuin kaikki naiset taas ignoraatte "typerän" kommentin, miettikääpä, jos se mies neuvoisi teitä pöydän pyyhkimisessä, tai (laita tähän muu arkinen tilanne, missä sinulla ja miehelläsi on erilainen tapa tehdä asia)

Siinä tilanteessa minä kysyisin mieheltä, miksi pyykit pitäisi ripustaa siten, että ne jäävät ryppyisiksi ja kuivuessaan alkavat haisemaan tai miksi pöytää ei saisi pyyhkiä oikeasti puhtaaksi vaan siihen pitää jättää ne kahvitarhat tai miksi tyhjä rahkapurkki pitää jättää tiskipöydälle, eikä sitä voi laittaa roskikseen tai miksi kupit pitää laittaa tiskikoneeseen suu ylöspäin. Jos mies pystyy nämä asiat minulle hyvin perustelemaan, niin toki voidaan siirtyä siihen miehen toimintatapaan. 

Sinulla on tuossa se vahva ennakko-oletus että mies tekisi asiat objektiivisestikin arvioiden väärin tai huonosti. Näinhän ei kuitenkaan läheskään aina ole. Mies voi tehdä asiat vaikka paremminkin (lopputuloksen kannalta) kuin nainen, mutta se ei kelpaa koska "väärin sammutettu".

Millainen käsitys sulla on naisista yleensäkin? Miten he pärjäävät mielestäsi työpaikoilla?

MIKSI nainen tahtoisi väkisin huutaa ja riidellä, jos mies kerran hoitaa asian hyvin? Mitä nainen siitä saa ja miksi kuvittelet kenenkään ihmisen nauttivan tappelusta?

Minä en kylläkään väittänyt että nainen tahtoisi väkisin huutaa ja riidellä tai nauttisi siitä, se oli oma olkinukkesi. Vaikka olen kyllä tavannut ihmisiä (sekä miehiä että naisia), jotka tuntuvat nauttivan konflikteista niin heitä on harvassa.

Tuo työpaikkakysymys on monellakin tapaa mielenkiintoinen. Olen itse työskennellyt alunperin hyvin miesvaltaisella alalla jolla nykyisin työskentelee enemmän ja enemmän naisia. Minusta tuo sama ilmiö on ollut havaittavissa myös tässä kontekstissa mutta miesten taholta: joillakin miehillä on ollut (tietoisesti tai tiedostamattaan) taipumusta  vähätellä naisten työpanosta tai työn laatua silloinkin kun niissä ei mitään vikaa olisikaan. Kyse on usein mielestäni vallasta ja siitä luopumisen vaikeudesta ja ilmiö on näkynyt yhteiskunnassa laajemminkin tasa-arvoistumisen vastavoimana.

Koti on aiemmin ollut naisten valtakuntaa, joten ei sinänsä olisi kovin yllättävää mikäli joillakin naisilla olisi (tietoisesti tai tiedostamattaan) vastaavasti vaikeuksia suhtautua mieheen tasaveroisena "huushollin pyörittäjänä".  Tasa-arvoistumisen ja sukupuoliroolien murroksen aiheuttamia kasvukipuja siis?

Ai että nainen ensin opiskelee ja hankkii ammatin, sitten tahtoisikin päteä sillä että vain hän saa tehdä kotitöitä? Ei tosiaan, ne vuosisadat jolloin naisen kunnia oli olla kodin hengetär, on kaukana. Toisekseen ei ne miehetkään silloin pelanneet pleikkaa vaan tekivät miesten töitä. Ei se ole ongelma jos kaikki ei tee kaikkea, vaan se että naisen pitää tehdä kaikki ja miesvauva pelaa pleikkaa.

Ei täysipäinen nainen valita jos tehdään riittävän oikein. Tyyliin oma mies puki lapsen yleensä eriparisukkiin, minusta se oli hauskaa, pääasia että vaatteet oli kyllin lämpimät eikä lapsi sairastunut.

Ei kukaan täysipäinen nainen valita että väärin tehty, jos lopputulos on hyvä.

Tuskin nainen erityisesti tahtoo päteä sillä että saa tehdä kotitöitä mutta jos on lapsuudessaan oppinut siihen malliin että mies on keittiössä vain tiellä niin se voi vaatia tietoista työstämistä että aikuisena päästää miehen keittiöön tasaveroisena kumppanina eikä vain apupoikana. Ihan samoin kuin monilla miehillä on työpaikoilla vaikeuksia suhtautua siihen että nainen voi olla nykyään tasaveroinen kollega eikä sihteeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Tää on näitten feministien käyttämä menetelmä korostaa naisten arvoa, joka on valitettavasti aika yleistä ja hyväksyttyä tällä palstalla. Aika yllättävää, että jotkut miehet sentää vaivautuvat osallistumaan tällaisiin keskusteluihin, kun lähtöasetelmat ovat tälle keskustelulle aika halventavat.

No siinä tapauksessa kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja minkä vaikutelman kirjoittaessaan antaa. Jos aloituksen aihe on, että miehet ovat vauvoja ja mies tulee selittämään täsmälleen samoja ohjeita, joita annetaan lasten kasvattamisessa (anna yrittää, anna aikaa oppia, rohkaise, kannusta, tue), niin eikö se nimenomaan vahvista sitä vauvakäsitystä. 

No ei tuo Mies77 mistään sellaisista asioista puhunut.

Eikö? Suora lainaus: 

"antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan."  

Ei. Jos tuo on lasten kasvattamista, niin sittenhän vähän mistä vaan saa sen väännettyä.

Kyllä tuo on enemmän lapsen kasvattamista kuin aikuiseen ihmiseen suhtautumista. Voitko kuvitella esimerkiksi, että pomolle annettaisiin alaisten kanssa toimimiseen tuollaisia ohjeita? Tai minkä tahansa ohjeiden tai käytössääntöjen noudattamiseen sovellettaisiin tätä? Vaikka liikennesäännöt, lait, roskien lajittelu, opiskelu, kaupan kassalla toimiminen, asiakirjojen täyttäminen, julkisten kulkuneuvojen käyttö jne. Juu, arvostetaan vain kaikkia tumpeloita eikä neuvota tai puututa mihinkään. 

Nyt puhutaankin kahdesta samalla arvotasolla olevasta ihmisestä. Tuo pomoesimerkki kyllä kuvastaa paljon parisuhteen arvomaailmasta.

Nythän lähtötilanne on se, että toinen osaa asian, jota toinen ei ilmeisesti osaa. Silloinhan pakosti ollaan eri tasoilla. Ihmisarvoa on turha vetää tähän mukaan. 

Ei ole siitä kyse etteikö osaa, vaan ettei se kelpaa naiselle.

No ethän sinä sitä ilmiselvästi sitten osaa, jos ei se kelpaa. Jos pöydän pyyhkimisen jälkeen jää kahvitahroja, et osaa pyyhkiä niin, ettei niitä jää. Tai sitten et vain viitsinyt. Aika yksinkertaista minusta. 

Mutta jos lopputulos on se, ettei mitään likaa jää pöydälle?

Siinä vaiheessa sitten avaat suusi ja kysyt, miksi se puhdas pöytä ei kelpaa. Koetapas joskus. 

No mulla ei ole just tätä tilannetta ollut, mutta olen laittanut pyykkejä kuivamaan väärässä asennossa, väärin päin, väärästä kohdasta laittanut roikkumaan narulle, ripustanut pyykkejä liian pitkään kuivumaan, pessyt väärän merkkisellä pesuaineella ja mitähän kaikkee. Sitten vaan suostuin tekemään kaiken kuin toinen halus, en jaksanu kuunnella jatkuvaa valitusta. Kuitenkin lopputulos oli aina ollut just niinkun pitikin.

Mikset sitten heti tehnyt niin kuin toinen halusi, kun se näytti olevan sinulle ihan helppoa? Ihan ilmiselvästi tuossakin oli paljon sellaisia pointteja, joita et vain huomaa ja sinulle se tietysti on vain turhaa ja mielivaltaista nalkutusta. Juu, ei ole vaarallista, jos joskus pesee väärällä pesuaineella tai ripustaa väärästä kohtaa, mutta pidemmän päälle ne vaatteeet menevät pilalle, jos pyykkiä käsitellään väärin. Ne haalistuvat, kulahtavat ja venyvät. Nämäkin asiat on varmaan sinulle selitetty, jos olisit viitsinyt kuunnella. 

Kun tämä ohjeistus alkoi noin vuoden parisuhteen jälkeen, kun jälkikasvua alkoi tulla. Siihen asti ei haitanneet asiat millään tavalla. Vaatteet eivät ole menneet millään tavoin piloille, niinkun mainitsinkin, että lopputulokseen ei ollut vaikutusta. Miten sinä automaattisesti kuvittelet, etten olisi kuunnellut puolisoani?

Koska et näköjään ymmärrä, miksi pesuaineella on väliä. Jos olisit kuunnellut, sinä tietäisit sen. Miten voit sanoa, että lopputulokseen ei ollut vaikutusta? Eihän sillä yhdellä kerralla tietenkään ole lopputulokseen näkyvää vaikutusta, mutta jos jatkuvasti peset vaateita väärällä pesuaineella, niin kyllä se vaate kulahtaa nopeammin tai lapsi saa allergiaoireita tms. 

Väärän merkkinen pesuaine ei välttämättä kyllä tarkoita samaa kuin väärä pesuaine.

Niin, entä sitten? Jos taloudessa on ihan tarkoituksella kahta eri pesuainetta, todennäköisesti niissä on jokin olennainen ero muussakin kuin merkissä. 

Toisinsanoen perustat koko jankkauksesi omiin oletuksiisi. Alkuperäisessä viestissä puhuttiin vain väärän merkkisestä pesuaineesta, eikä esimerkiksi kirjopyykin pesemisestä valkopesuaineella.

Kahta eri MERKKISTÄ pesuainetta voi olla taloudessa vaikka siksi että kaupasta sattui vahingossa tarttumaan väärä merkki mukaan tai "oikeaa" merkkiä ei kaupasta löytynyt.

No sittenhän on kyse ostotilanteesta eikä pyykin pesemisestä. Jokin ero niillä merkeillä sitten toisen mielestä ilmeisesti on, mutta kukaan ei nyt ilmeisesti ole vaivautunut selvittämään, mikä se ero on. Tuskin monikaan nainen jaksaa pillastua kirjaimista purkin kyljessä, vaan kyllä siellä jokin muu syy ihan varmasti on. Mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä pyykkiä pessyt mies ei ole sitä mitenkään saanut selville. Jännä juttu. 

Sanoinko minä taaskaan, etten olisi saanut selville, että miksi toinen merkki ei kelvannut? Sattui vaan käymään, että tämä hyväksytty pesuaine oli anopin kauppaamaa, jota meidän perheessäkin olisi pitänyt käyttää.

No niin. Eli selityshän sieltä kuitenkin löytyi. Vaimosi halusi tukea äitinsä yritystoimintaa. 

Me ollaan jo tehty, miesvauva on ex.

Ei kukaan tervepäinen nainen halua mitään miesvauvaa. Joskus mies alkuun tsemppaa ja esittää aikuista, ja sitten kun arvelee ettei nainen enää lähde (on saatu vaikka lapsi), niin paljastaa todellisen karvansa ja heittäytyy yhdeksi lapsista, jota pitäisi kiittää ja kannustaa suunnilleen siitä, että saa perseensä pyyhittyä.

Ja ei tässä ole merkittävää historiallista muutosta, ei ole ollut Suomessa aikaa että miehet vaan makaisivat, ja naiset tekisivät kaikki työt. Työt ovat muuttuneet, kukaan ei enää metsästä henkensä pitimiksi jousipyssyllä. Ne aiemmat miehet ovat ihan syystä jättäneet pöydän pyyhkimisen naiselle, kun ovat itse tehneet 12 h päivässä metsätöitä. Ei ne aiemmat miehet olleet mitään miesvauvoja, he ovat tehneet oman aikuisen osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Joka kerta kun pyyhin pölyt miehen tietokoneesta (tai oikeastaan koneista, on monta näyttöä jne.) mies valittaa kun joku johto on lähtenyt irti tai olen vahingossa kääntänyt tai säätänyt jotain näyttöä. Ei sillä minusta ole mitään väliä mihin ne näytöt osoittavat tai jos joku johto on irti.

Aivan mahtavaa esimerkki! Miten toimitte jatkossa? Pyyhitkö edelleen tietokonepöydän? Vai pyyhkiikö mies nyt itse pöydän? Vai opettiko mies sinulle, kuinka pöytä pyyhitään?

ja miksi päädytte tähän ratkaisuun.

Minä pyyhin yhä ja mies yhä valittaa. Ei kuulemma jaksa itse pyyhkiä eikä häntä haittaa jos on pölyä, vaikka se on turvallisuusriski. Sanon aina että pyyhi jatkossa sitten itse eikä mies kuitenkaan ikinä pyyhi.

eli se pyyhkii, kuka haluaa pyyhkiä. Aika loogista eikö?

Niin tuo pölyjen pyyhkiminen kuuluu "minun hommiini" en hetkeäkään katselisi miestä joka makaisi kotona eikä tekisi mitään kun ei jaksa eikä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä antaisin näille miehille nyt sellaisen ohjeen, että ennen kuin lyötte ne hanskat tiskiin, yrittäkää ottaa selvää, miksi se teidän toimintatapanne on naisen mielestä väärä. Sieltä voi paljastua asioita, joita ette itse hoksanneet tai sitten pääsette esittämään sille naiselle sen oman toimintatapanne ja perustelemaan sen. Älkääkä olettako, että se naisen "minä tapaan tehdä näin" -kommentti on perustelu, vaan se on vain tapa sanoa, miten hän tekee ja miten ehdottaa sinunkin toimivan. Syyt ovat sitten jotain ihan muuta. 

Itse voisin kuvitella tällaisen keskustelun: 

- Mitä sinä teet tuolla kattilalla? 

- Ajattelin keittää perunat

- Älä sitä ota. Minä käytän perunoille tuota toista kattilaa.

Tässä vaiheessa mies suuttuu ja olettaa, että syy toiselle kattilalle on pelkästään "koska minäkin teen aina näin". Mutta keskustelu voi jatkua tästä vielä: 

- No eikö tämä kattila ole aivan yhtä hyvä? 

- Tuo toinen on sopivamman kokoinen niille perunoille ja tähän on sitten helpompi tehdä kastike pinnoituksen takia. 

Luulen, että suurin osa näistä tapauksista on juuri tällaisia, ettei yhtään kiinnosta, mitä ne toisen motiivit ovat ja sitten oletetaan, että se on vain nalkuttamista nalkuttamisen ilosta. 

Nainen se tässäkin taas päätti mikä on hyvän kokoinen kattila perunoille  tai mikä pinnoitus on paras kastikkeelle. Eikö ihminen saa tehdä omia valintojaan? Oletko kuullut sanontaa virheistä oppii? Minä uskon, että kyse on enemmän näkymättämästä vallankahvasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko, joku kerto tähän alapuolelle tarinansa siitä: Kuinka mies tuli valittamaan hänelle, että hän oli tehnyt, jonkun arkisen kotityön väärin/huonosti.

Joka kerta kun pyyhin pölyt miehen tietokoneesta (tai oikeastaan koneista, on monta näyttöä jne.) mies valittaa kun joku johto on lähtenyt irti tai olen vahingossa kääntänyt tai säätänyt jotain näyttöä. Ei sillä minusta ole mitään väliä mihin ne näytöt osoittavat tai jos joku johto on irti.

Aivan mahtavaa esimerkki! Miten toimitte jatkossa? Pyyhitkö edelleen tietokonepöydän? Vai pyyhkiikö mies nyt itse pöydän? Vai opettiko mies sinulle, kuinka pöytä pyyhitään?

ja miksi päädytte tähän ratkaisuun.

Minä pyyhin yhä ja mies yhä valittaa. Ei kuulemma jaksa itse pyyhkiä eikä häntä haittaa jos on pölyä, vaikka se on turvallisuusriski. Sanon aina että pyyhi jatkossa sitten itse eikä mies kuitenkaan ikinä pyyhi.

eli se pyyhkii, kuka haluaa pyyhkiä. Aika loogista eikö?

Niin tuo pölyjen pyyhkiminen kuuluu "minun hommiini" en hetkeäkään katselisi miestä joka makaisi kotona eikä tekisi mitään kun ei jaksa eikä kiinnosta.

Minä taas ymmärsin, että olet katsonut jo kauan?

Vierailija kirjoitti:

Minä antaisin näille miehille nyt sellaisen ohjeen, että ennen kuin lyötte ne hanskat tiskiin, yrittäkää ottaa selvää, miksi se teidän toimintatapanne on naisen mielestä väärä. Sieltä voi paljastua asioita, joita ette itse hoksanneet tai sitten pääsette esittämään sille naiselle sen oman toimintatapanne ja perustelemaan sen. Älkääkä olettako, että se naisen "minä tapaan tehdä näin" -kommentti on perustelu, vaan se on vain tapa sanoa, miten hän tekee ja miten ehdottaa sinunkin toimivan. Syyt ovat sitten jotain ihan muuta. 

Itse voisin kuvitella tällaisen keskustelun: 

- Mitä sinä teet tuolla kattilalla? 

- Ajattelin keittää perunat

- Älä sitä ota. Minä käytän perunoille tuota toista kattilaa.

Tässä vaiheessa mies suuttuu ja olettaa, että syy toiselle kattilalle on pelkästään "koska minäkin teen aina näin". Mutta keskustelu voi jatkua tästä vielä: 

- No eikö tämä kattila ole aivan yhtä hyvä? 

- Tuo toinen on sopivamman kokoinen niille perunoille ja tähän on sitten helpompi tehdä kastike pinnoituksen takia. 

Luulen, että suurin osa näistä tapauksista on juuri tällaisia, ettei yhtään kiinnosta, mitä ne toisen motiivit ovat ja sitten oletetaan, että se on vain nalkuttamista nalkuttamisen ilosta. 

Juuri näin. Meillä mies kääntelee haarukalla pihvejä pannulla, sitten kun sanon että voisiko ottaa lastan niin "mitä väliä!! Minä teen nyt näin tee sinä miten haluat!!" juu muttakun se pannu menee sitten suoraan roskiin kun pinta on naarmutettu haarukalla.