Miesvauvat parisuhteessa
En varmasti ole ainut jota ihmetyttää naiset jotka parisuhteessa sietävät miesvauvoja, eli miehiä jotka eivät tee mitään, valittavat ja syövätkin ainoastaan jotain mautonta makaronimössöä. Ja sitten nämä naiset vielä perustavat perheen näiden isojen vauvojen kanssa ja ihmettelevät kun on raskasta kun äijä on kuin vetelä taikina joka ei tee mitään. Tai korkeintaan saa itsensä raahattua töihin ja loppuaika meneekin sitten soffalla tai tietokoneella samalla valittaen että missä makaronimössö ja puhtaat kalsarit.
Mikä teitä vaivaa? Olen ihan kyllästynyt kuuntelemaan naisten valitusta, kun se unelmien miesvauva ei muuttunutkaan mieheksi perheenlisäyksen johdosta. Eikö mikään hälytyskello soi että älä tee perhettä laiskan taikinan kanssa?? Ennemmin olisin yksin kun katselisin kotonani moista riippakiveä.
Kommentit (529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?
Lähinnä sääli naisia kohtaan jotka valittavat ja valittavat mutta eivät tee asioille mitään. Ensin valitetaan miesvauvasta ennen perheenlisäystä ja sitten ihmetellään perheenlisäyksen jälkeen ettei se aikuinen vauva muuttunutkaan mieheksi perheen myötä. Tuskastuttavaa kuunnella iänikuista narinaa, eikö järki sano ettei suhde toimi, en ymmärrä. Ja sitten vielä tehdään lapsia ja sama valitus vaan jatkuu, ihan kuin lapsi korjaisi tilanteen.... Ap
Kuten täälläkin on jo sanottukin, ennen lasten tekemistä ei useinkaan voi tietää, millaiseksi mies heittäytyy. Ihan normaalin oloiset miehet taantuvat vauvoiksi, kun oikea sellainen tulee perheeseen. Niin monesti nähty. Miten tuohon ennakolta voi varautua? Kerro!
Jaa-a, miten olisi keskustelu oman puolison kanssa? Ihan rehellisesti voisi kysyä että mistä nyt tulee ja kertoa havainnoista ilman saarnaamista. Jospa vauva-aika on miehelle vaikeaa eikä hän kehtaa puhua siitä kanssasi koska äideillä on usein muutakin puuhaa tuoreen vauvan kanssa. Joskushan mies voi kokea jäävänsä ulkopuolelle kun äidin ja vauvan side on niin vahva.
No miksei aikuinen ihminen saa suutaan auki siinä vaiheessa, kun ne Tex-Willerit katoavat komeroon? Koska pelkää "äitiä"?
Ei ole normaalia pelätä tuolla tavalla puolisoaan. Täysipäinen puoliso ei suutu, ja vaikka suuttuisi, niin mikä siinä on pelottavaa? No vauvan mielestä tietysti vihainen äiti on pelottava, mutta mikä aikuisen miehen pelottaa puhumattomaksi?
Nainen sisustaa lehdet roskikseen koska luulee ettei mies kaipaa Tex-willereitään, sanoisihan hän jos kaipaisi, vai mitä? Jos jättää sisustuksen yksin naisen hommaksi uskaltamatta osallistua, sitten pitää olla tyytyväinen lopputulokseen, ei kantaa salaa kaunaa. Heikkouden lisäksi salakaunaisuus on miesvauvan ikävin piirre.
On kieltämättä tyypillinen miesvauva tämä. Ja ihan hyvä että ymmärtää, ettei hänestä ole parisuhteeseen, saati jonkun isäksi.
Täällä ei nyt jostakin syystä näytetä hyväksyvän ollenkaan sitä tosiasiaa, että monet (eivät kaikki) naiset ottavat parisuhteessa sen 'äidin' roolin. Ja sitten ihmettelevät kun mies taantuu lapseksi. Tässä on ollut aika monta tosielämän esimerkkiä juuri siitä, että kun mies haluaisi sanoa mielipiteensä, hänet lytätään jollakin syyllä. Tai sitten jos hän pitää päänsä eikä suostu antamaan periksi (= toimii miehekkäästi?), niin jopas on nainen syyllistämässä ja kyynelehtimässä. Liian monille ihan mukavillekin naisille sopii suuhun lause "päätetään asiat yhdessä, mutta tehdään se minun mieleni mukaan". Mukavuudenhaluisena ja riitaa välttävänä mies sitten näin tekee, niin johan naiset valittavat, "kun ei sillä ole mielipiteitä" ja "kaikki käy". Eli mitenkähän se pitäisi mennä, ettei tulisi valitusta??
Vierailija kirjoitti:
No miksei aikuinen ihminen saa suutaan auki siinä vaiheessa, kun ne Tex-Willerit katoavat komeroon? Koska pelkää "äitiä"?
Ei ole normaalia pelätä tuolla tavalla puolisoaan. Täysipäinen puoliso ei suutu, ja vaikka suuttuisi, niin mikä siinä on pelottavaa? No vauvan mielestä tietysti vihainen äiti on pelottava, mutta mikä aikuisen miehen pelottaa puhumattomaksi?
Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?
Lähinnä sääli naisia kohtaan jotka valittavat ja valittavat mutta eivät tee asioille mitään. Ensin valitetaan miesvauvasta ennen perheenlisäystä ja sitten ihmetellään perheenlisäyksen jälkeen ettei se aikuinen vauva muuttunutkaan mieheksi perheen myötä. Tuskastuttavaa kuunnella iänikuista narinaa, eikö järki sano ettei suhde toimi, en ymmärrä. Ja sitten vielä tehdään lapsia ja sama valitus vaan jatkuu, ihan kuin lapsi korjaisi tilanteen.... Ap
Kuten täälläkin on jo sanottukin, ennen lasten tekemistä ei useinkaan voi tietää, millaiseksi mies heittäytyy. Ihan normaalin oloiset miehet taantuvat vauvoiksi, kun oikea sellainen tulee perheeseen. Niin monesti nähty. Miten tuohon ennakolta voi varautua? Kerro!
Jaa-a, miten olisi keskustelu oman puolison kanssa? Ihan rehellisesti voisi kysyä että mistä nyt tulee ja kertoa havainnoista ilman saarnaamista. Jospa vauva-aika on miehelle vaikeaa eikä hän kehtaa puhua siitä kanssasi koska äideillä on usein muutakin puuhaa tuoreen vauvan kanssa. Joskushan mies voi kokea jäävänsä ulkopuolelle kun äidin ja vauvan side on niin vahva.
Minä kyllä yritin keskustella, mutta miten keskustella vauvan kanssa? Vauva ei tajua eikä pysty, vauvalle on ylivoimaista käyttäytyä aikuisen tavoin. Ja sama miesvauvan. Edellisessä se on luonnollista, jälkimmäisessä tapauksessa ei ole.
Enkä tosiaan olisi ikinä tehnyt lasta tuollaisen kanssa, joka on henkisesti itsekin lapsen tasolla.
Kurja asia on, että niitä miesvauvoja on niin paljon, osalla naisista biologinen kello saa sivuuttamaan järjen aiheelliset varoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?
Lähinnä sääli naisia kohtaan jotka valittavat ja valittavat mutta eivät tee asioille mitään. Ensin valitetaan miesvauvasta ennen perheenlisäystä ja sitten ihmetellään perheenlisäyksen jälkeen ettei se aikuinen vauva muuttunutkaan mieheksi perheen myötä. Tuskastuttavaa kuunnella iänikuista narinaa, eikö järki sano ettei suhde toimi, en ymmärrä. Ja sitten vielä tehdään lapsia ja sama valitus vaan jatkuu, ihan kuin lapsi korjaisi tilanteen.... Ap
Kuten täälläkin on jo sanottukin, ennen lasten tekemistä ei useinkaan voi tietää, millaiseksi mies heittäytyy. Ihan normaalin oloiset miehet taantuvat vauvoiksi, kun oikea sellainen tulee perheeseen. Niin monesti nähty. Miten tuohon ennakolta voi varautua? Kerro!
Jaa-a, miten olisi keskustelu oman puolison kanssa? Ihan rehellisesti voisi kysyä että mistä nyt tulee ja kertoa havainnoista ilman saarnaamista. Jospa vauva-aika on miehelle vaikeaa eikä hän kehtaa puhua siitä kanssasi koska äideillä on usein muutakin puuhaa tuoreen vauvan kanssa. Joskushan mies voi kokea jäävänsä ulkopuolelle kun äidin ja vauvan side on niin vahva.
Hmm. Miksi kuvittelet, ettei nainen tuollaisessa tilanteessa ole ottanut asiaa keskusteluun? Naiset nyt yleensäkin pyrkivät puhumaan asioista. Siis nalkuttavat, miehen mielestä. Mies sulkee korvat, ja sitten miehelle tulee ihan puskista, kun nainen haluaa erota puolisosta, joka ei ole tasavertainen kumppani vaan yksi lapsi muiden joukossa.
Yleensä tuo vapaamatkustajaksi jättäytyminen alkaa siitä, kun nainen äitiyslomalla kotona ollessaan huolehtii kaikesta (koska niin nyt ilmeisesti kuuluu tehdä). Tämä on miehestä niin mukavaa, että moodi jää päälle, vaikka vaimo palaa töihin. Kriisi on valmis.
Pitääkö olla huolissaan jos aiemmin fiksu, normaali työssäkäyvä mies onkin muuttunut jotenkin epävarmaksi? Löytänyt sen napanuoraan omaan kotiin uudestaan?
Tämä ilmenee siten, että isälle / äidille on pakko soittaa joka päivä ja jutella ja yleensä tällaisen soiton tekosyynä on jokin kysymys isälle / äidille.
Eli jos käy vaikka niin, että sohvan päällyskankaalle kaatuu vaikka jugurttia ja sitä sitten hinkataan siinä oma aikansa ja käytetään vaikka höyrypesuriakin. Niin sitten tulee se ongelman ydin:
"Mä soitan vielä äidille ja kysyn että pitääkö tuolle tahralle vielä tehdä jotain".
Ja sitten soitetaan äitylille, joka sanoo, kuinka tahra pitää puhdistaa.
Eniten vituttaa tilanne, jossa ongelmaan on yhdessä etsitty ratkaisu ja minultakin on kysytty mielipide niin silti on PAKKO soittaa äitsykälle / isille, että onkohan tämä nyt oikea ratkaisu... Ja langan toisesta päästä tulee tismalleen samanlainen ongelmanratkaisu asiaan.
Lentolääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei aikuinen ihminen saa suutaan auki siinä vaiheessa, kun ne Tex-Willerit katoavat komeroon? Koska pelkää "äitiä"?
Ei ole normaalia pelätä tuolla tavalla puolisoaan. Täysipäinen puoliso ei suutu, ja vaikka suuttuisi, niin mikä siinä on pelottavaa? No vauvan mielestä tietysti vihainen äiti on pelottava, mutta mikä aikuisen miehen pelottaa puhumattomaksi?
Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)
No entä sitten, keskimäärin nainen on pienempi ja heikompi, mikä siinä aikuista niin kamalasti pelottaa vaikka suuttuisikin? Vauva tietysti pelkää ihan aiheestakin huutavaa äitiä kun on fyysisesti tämän armoilla, mutta miksi mieskin pelkää?
Aikuinen mies sanoisi, että "kulta nämä on vaan lehtiä, miksi riitelet".
Valtaosa naisista ei halua heikkoa miestä, ei vauvaa vaan tasaveroisen aikuisen.
Lentolääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei aikuinen ihminen saa suutaan auki siinä vaiheessa, kun ne Tex-Willerit katoavat komeroon? Koska pelkää "äitiä"?
Ei ole normaalia pelätä tuolla tavalla puolisoaan. Täysipäinen puoliso ei suutu, ja vaikka suuttuisi, niin mikä siinä on pelottavaa? No vauvan mielestä tietysti vihainen äiti on pelottava, mutta mikä aikuisen miehen pelottaa puhumattomaksi?
Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)
Ja miksi kukaan mies haluaisi elää ei-täysipäisen naisen kanssa? Mukavamaa kuin omassa hoivassa kuitenkin, vai mikä on syynä?
Lentolääkäri kirjoitti:
Täällä ei nyt jostakin syystä näytetä hyväksyvän ollenkaan sitä tosiasiaa, että monet (eivät kaikki) naiset ottavat parisuhteessa sen 'äidin' roolin. Ja sitten ihmettelevät kun mies taantuu lapseksi. Tässä on ollut aika monta tosielämän esimerkkiä juuri siitä, että kun mies haluaisi sanoa mielipiteensä, hänet lytätään jollakin syyllä. Tai sitten jos hän pitää päänsä eikä suostu antamaan periksi (= toimii miehekkäästi?), niin jopas on nainen syyllistämässä ja kyynelehtimässä. Liian monille ihan mukavillekin naisille sopii suuhun lause "päätetään asiat yhdessä, mutta tehdään se minun mieleni mukaan". Mukavuudenhaluisena ja riitaa välttävänä mies sitten näin tekee, niin johan naiset valittavat, "kun ei sillä ole mielipiteitä" ja "kaikki käy". Eli mitenkähän se pitäisi mennä, ettei tulisi valitusta??
Naisilta kysytään usein tässä kohtaa, miksi nämä kelpuuttavat miesvauvan. Miksi (jotkut) miehet kelpuuttavat draamakuningattaren? Tavallisten jalat-maassa-ihmisten kotona ei taannuta eikä syyllistetä. Tällaiset taitavat kertakaikkiaan pariutua väärillä kriteereillä, ja edessä on kuuluisa "kolmikymmenvuotinen sota". Puolisoiden pitäisi olla samalla puolella.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö olla huolissaan jos aiemmin fiksu, normaali työssäkäyvä mies onkin muuttunut jotenkin epävarmaksi? Löytänyt sen napanuoraan omaan kotiin uudestaan?
Tämä ilmenee siten, että isälle / äidille on pakko soittaa joka päivä ja jutella ja yleensä tällaisen soiton tekosyynä on jokin kysymys isälle / äidille.
Eli jos käy vaikka niin, että sohvan päällyskankaalle kaatuu vaikka jugurttia ja sitä sitten hinkataan siinä oma aikansa ja käytetään vaikka höyrypesuriakin. Niin sitten tulee se ongelman ydin:
"Mä soitan vielä äidille ja kysyn että pitääkö tuolle tahralle vielä tehdä jotain".
Ja sitten soitetaan äitylille, joka sanoo, kuinka tahra pitää puhdistaa.
Eniten vituttaa tilanne, jossa ongelmaan on yhdessä etsitty ratkaisu ja minultakin on kysytty mielipide niin silti on PAKKO soittaa äitsykälle / isille, että onkohan tämä nyt oikea ratkaisu... Ja langan toisesta päästä tulee tismalleen samanlainen ongelmanratkaisu asiaan.
Juokse, miehen on parempi elää äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)
Jaa-a minun normaalissa maailmassani aikuiset ihmiset pystyvät ihan normaalisti puhumaan arkisista asioista, mutta ehkä olenkin unelmamaailmassa. Ilman rähjäämistä ja tappelua jostain tavaroista. Siksi tämä maailma tuntuukin ihan hullulta välillä.
Tex Willerit katoavat kaukaisuuteen miehen istuessa vaiti uhrina ja naisen ihmetellessä että mikäs Eerolle on tullut. Eero vaan haikailee yhä Tex Willerien perään muttei saa sanaa suustaan kun ilkeä äiti on piilottanut lehdet. Seuraavaksi Eero siittää vauvan kun mamma käskee, niin maailma jatkaa pyörimistään ja Eero saa puhtaita kalsareita ja makaronimössöä. Sisällä Eeroa kiukuttaa, sitten hän kuolee.
Tapailen juuri nyt miestä joka ei vaikuta pelkältä miesvauvalta vaan miesvauvalta joka on kasvanut jossain sivistyksen ulkopuolella. Miehellä ei ole mitään käsitystä kuinka elää.ns normaalia elämää. Ei maksa laskuja, ei siivoa, tiskaa, pyykköä.. minun vuoksi on nyt yrittänyt mutta hankalaa se on kun mies ei ole koskaan joutunut opettelemaan näitä taitoja. Esimerkiksi jos kokkaa sen harvan kerran, ei huomaa miten pöydät jää täyteen roskia ja mies syökin todella harvoin ellei saa ruokaa valmiina eteen. Mies on muutenkin täysin ulkoapäin ohjautuva, ei tavallaan osaa tehdä mitään itse ja käytännön älyä ei ole ollenkaan. Pahinta on se että tyyppi on kärsinyt tosissaan parisuhteen puutteesta ja kokee olevansa laiminlyöty kun ei ole löytänyt naista. Olen yrittänyt avata hänelle tätä asiaa, että ei kukaan ihminen halua parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei osaa pitää huolta itsestään. Ja miksi tapailen tyyppiä? Koska seksi on aivan uskomatonta ja mies on äärettömän kuuma :D parasta seksiä mitä olen koskaan saanut, sattumalta tyypin löysin yhden illan jutusta niin ei voinut jättää yhteen kertaan. Mutta luulen että miehellekin on hyötyä minun tapailemisestani jollain tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)
Jaa-a minun normaalissa maailmassani aikuiset ihmiset pystyvät ihan normaalisti puhumaan arkisista asioista, mutta ehkä olenkin unelmamaailmassa. Ilman rähjäämistä ja tappelua jostain tavaroista. Siksi tämä maailma tuntuukin ihan hullulta välillä.
Tex Willerit katoavat kaukaisuuteen miehen istuessa vaiti uhrina ja naisen ihmetellessä että mikäs Eerolle on tullut. Eero vaan haikailee yhä Tex Willerien perään muttei saa sanaa suustaan kun ilkeä äiti on piilottanut lehdet. Seuraavaksi Eero siittää vauvan kun mamma käskee, niin maailma jatkaa pyörimistään ja Eero saa puhtaita kalsareita ja makaronimössöä. Sisällä Eeroa kiukuttaa, sitten hän kuolee.
Apua, kuin analogia äitihulluun ja sen heppalehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Tapailen juuri nyt miestä joka ei vaikuta pelkältä miesvauvalta vaan miesvauvalta joka on kasvanut jossain sivistyksen ulkopuolella. Miehellä ei ole mitään käsitystä kuinka elää.ns normaalia elämää. Ei maksa laskuja, ei siivoa, tiskaa, pyykköä.. minun vuoksi on nyt yrittänyt mutta hankalaa se on kun mies ei ole koskaan joutunut opettelemaan näitä taitoja. Esimerkiksi jos kokkaa sen harvan kerran, ei huomaa miten pöydät jää täyteen roskia ja mies syökin todella harvoin ellei saa ruokaa valmiina eteen. Mies on muutenkin täysin ulkoapäin ohjautuva, ei tavallaan osaa tehdä mitään itse ja käytännön älyä ei ole ollenkaan. Pahinta on se että tyyppi on kärsinyt tosissaan parisuhteen puutteesta ja kokee olevansa laiminlyöty kun ei ole löytänyt naista. Olen yrittänyt avata hänelle tätä asiaa, että ei kukaan ihminen halua parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei osaa pitää huolta itsestään. Ja miksi tapailen tyyppiä? Koska seksi on aivan uskomatonta ja mies on äärettömän kuuma :D parasta seksiä mitä olen koskaan saanut, sattumalta tyypin löysin yhden illan jutusta niin ei voinut jättää yhteen kertaan. Mutta luulen että miehellekin on hyötyä minun tapailemisestani jollain tasolla.
Älä vaan muuta tuon kanssa yhteen tai suunnittele mitään vakavaa. Seksisuhteessa varmaan ok, mutta muuten tulee hiertämään liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta luulen että miehellekin on hyötyä minun tapailemisestani jollain tasolla.
Saa seksiä ja ruokaa, ei se muuta tarvitse.
Typeryydestäsakotetaan kirjoitti:
En varmasti ole ainut jota ihmetyttää naiset jotka parisuhteessa sietävät miesvauvoja, eli miehiä jotka eivät tee mitään, valittavat ja syövätkin ainoastaan jotain mautonta makaronimössöä. Ja sitten nämä naiset vielä perustavat perheen näiden isojen vauvojen kanssa ja ihmettelevät kun on raskasta kun äijä on kuin vetelä taikina joka ei tee mitään. Tai korkeintaan saa itsensä raahattua töihin ja loppuaika meneekin sitten soffalla tai tietokoneella samalla valittaen että missä makaronimössö ja puhtaat kalsarit.
Mikä teitä vaivaa? Olen ihan kyllästynyt kuuntelemaan naisten valitusta, kun se unelmien miesvauva ei muuttunutkaan mieheksi perheenlisäyksen johdosta. Eikö mikään hälytyskello soi että älä tee perhettä laiskan taikinan kanssa?? Ennemmin olisin yksin kun katselisin kotonani moista riippakiveä.
Olin joskus nuori ja hölmö. Seurustelin tällaisen mieslapsivätyksen kanssa jonka elämä pyöri ruuan, seksin ja pelien ympärillä! Käytiin tekemässä pakollinen leipätyö ja heti kotiin tullessa oikopäätä sohvalle röhnöttämään! Netflix päälle ja leffa pyörimään. Sipsipussi kaivetaan esiin ja murustellaan niitä sohvalle. Sitten leffan jälkeen sipsinrasvaisilla sormilla näpyttelemään tietokonetta. Peli päälle ja kuulokkeet korville. Alkaa WoW:n tai minkälie pelin ryhmätaistelut. Ikää on jo kolmekymmentä ja eletään kuin lapset. Siivoaminen ja kodinhoito oli yksin minun vastuulla.
Mulle riitti ja lopulta lähdin suhteesta. Ei enää ikinä.
Mikäpä siinä jos tykkää avuttomasta kumppanista, joka ei osaa oikein mitään. Jos suhde toimii, niin eihän asia kenellekään ulkopuoliselle kuulu.
Aika usein ihminen joka nauttii siitä että puoliso on korostetun tyhmä ja avuton, omaa jotakin itsetunto-ongelmia. On helppo loistaa, kun toinen ei osaa mitään.
Tavallista se on miesasiamiehillä, tarvitaan poikkeuksellisen avuton ja tyhmä nainen, jotta he pystyvät tuntemaan itsensä viisaaksi ja vahvaksi. Siksi he kaipaavat viisikymmentäluvulle.
Onko se sitten viisautta ja vahvuutta jos se perustuu siihen että toinen on poikkeuksellisen tyhmä ja avuton, se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Pimppi etupylly takapylly pimpuli pampuli
Miesvauva puhuu.
Tekstin henkilökohtaistaminenhan on aina sen merkki, että ei kykene argumentoimaan asiallisesti. Siksi syyttely.