Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen varattuna. Kuinka käy?
05.02.2018 |
Olen ollut pitkään aviossa. Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Avioliitto sisältänyt kaikkea elämään kuuluvaa ja yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta. Olen kuitenkin aina pitänyt vaimostani ja usein meillä on yhdessä mukavaa. Vastapainona on ollut jaksoja jotka ovat olleet yhtä piinaa. Erimielisyyttä ja loputtomia riitoja on riittänyt liitossamme.
Muutama vuosi sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta elämässäni: eräs nainen uudessa työympäristössä sai pääni totaalisen sekaisin ja huomasin rakastuneeni häneen. Koskaan aiemmin en ole tuntenut samoin. Aistin toisessa samaa, mutta emme ikinä asiasta keskustelleet suoraan. Nyt en enää häntä näe, mutta en voi häntä myöskään unohtaa. Hän on edelleen jatkuvadti mielessäni vaikka emme ole nähneet aikoihin.
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on vastaavanlaisesta tilanteesta, voiko ns. elämänsä rakkauden unohtaa ja yrittää vain sinnitellä vanhassa liitossa vai tuleeko minusta katkera vanha ihminen jos jään.
Kommentit (96)
Jos teillä on vaimosi kanssa myös niitä hyviä hetkiä niin kannattaako haikailla muiden perään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on vaimosi kanssa myös niitä hyviä hetkiä niin kannattaako haikailla muiden perään?
No luulisi ettei kannattaisi, mutta kun se toinen on jatkuvasti mielessä.
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on vaimosi kanssa myös niitä hyviä hetkiä niin kannattaako haikailla muiden perään?
No luulisi ettei kannattaisi, mutta kun se toinen on jatkuvasti mielessä.
Mutta olisiko elämä sen parempaa sen toisen kanssa? Et voi millään tietää millainen suhde teillä olisi.
Voisi olla huonompikin kuin tuo sun nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on vaimosi kanssa myös niitä hyviä hetkiä niin kannattaako haikailla muiden perään?
No luulisi ettei kannattaisi, mutta kun se toinen on jatkuvasti mielessä.
Mutta olisiko elämä sen parempaa sen toisen kanssa? Et voi millään tietää millainen suhde teillä olisi.
Voisi olla huonompikin kuin tuo sun nykyinen.
Sitä en osaa sanoa. Tuntuu vain että menen puolilla valoilla nykyistä liittoani.
Ite en ainakaan ole voinut vaikken ole puoleen vuoteen nähnytkään miestä johon ihastuin työn merkeissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toi ihan elämäsi rakkaudelta kuulosta. Jos ette edes ikknä keskusteluasteelle päässeet.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi ihan elämäsi rakkaudelta kuulosta. Jos ette edes ikknä keskusteluasteelle päässeet.
Kyllä olemme keskustelleet, mutta emme tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään aviossa. Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Avioliitto sisältänyt kaikkea elämään kuuluvaa ja yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta. Olen kuitenkin aina pitänyt vaimostani ja usein meillä on yhdessä mukavaa. Vastapainona on ollut jaksoja jotka ovat olleet yhtä piinaa. Erimielisyyttä ja loputtomia riitoja on riittänyt liitossamme.
Muutama vuosi sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta elämässäni: eräs nainen uudessa työympäristössä sai pääni totaalisen sekaisin ja huomasin rakastuneeni häneen. Koskaan aiemmin en ole tuntenut samoin. Aistin toisessa samaa, mutta emme ikinä asiasta keskustelleet suoraan. Nyt en enää häntä näe, mutta en voi häntä myöskään unohtaa. Hän on edelleen jatkuvadti mielessäni vaikka emme ole nähneet aikoihin.
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on vastaavanlaisesta tilanteesta, voiko ns. elämänsä rakkauden unohtaa ja yrittää vain sinnitellä vanhassa liitossa vai tuleeko minusta katkera vanha ihminen jos jään.
ap, rakastatko vaimoasi? Menikö teillä hyvin siihen saakka kun ihastuit tähän naiseen eli alkoiko mennä huonosti vasta sen jälkeen? Voisitteko vielä löytää uudelleen kipinän?
Yritä vaan unohtaa tuo toinen nainen, eiköhän hänellä ole oma elämänsä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään aviossa. Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Avioliitto sisältänyt kaikkea elämään kuuluvaa ja yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta. Olen kuitenkin aina pitänyt vaimostani ja usein meillä on yhdessä mukavaa. Vastapainona on ollut jaksoja jotka ovat olleet yhtä piinaa. Erimielisyyttä ja loputtomia riitoja on riittänyt liitossamme.
Muutama vuosi sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta elämässäni: eräs nainen uudessa työympäristössä sai pääni totaalisen sekaisin ja huomasin rakastuneeni häneen. Koskaan aiemmin en ole tuntenut samoin. Aistin toisessa samaa, mutta emme ikinä asiasta keskustelleet suoraan. Nyt en enää häntä näe, mutta en voi häntä myöskään unohtaa. Hän on edelleen jatkuvadti mielessäni vaikka emme ole nähneet aikoihin.
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on vastaavanlaisesta tilanteesta, voiko ns. elämänsä rakkauden unohtaa ja yrittää vain sinnitellä vanhassa liitossa vai tuleeko minusta katkera vanha ihminen jos jään.ap, rakastatko vaimoasi? Menikö teillä hyvin siihen saakka kun ihastuit tähän naiseen eli alkoiko mennä huonosti vasta sen jälkeen? Voisitteko vielä löytää uudelleen kipinän?
Yritä vaan unohtaa tuo toinen nainen, eiköhän hänellä ole oma elämänsä myös.
Ehkä nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt etten mennyt oikein perustein aikoinaan avioon. En varsinaisesti rakastanut vaimoani, vaikka kaikki tuntui silloin ihan hyvältä. Olin vain ehkä liian nuori. Nyt tämä nainen on herättänyt minussa aikaisemmin täysin tuntemattomia tunteita, niitä tunteita joita minun olisi silloin aikanaan pitänyt kyetä tuntemaan. Näihin tunteisiin olen jäänyt kiinni. On totta että uusi työtilanne mahdollisti minulle enemmän aikaa yksikseni, joten emotionaalisesti minulle oli tilausta tämänkaltaiselle tapahtumaketjulle. Niin ja vaihdellen huonosti on mennyt jo pitkään.
Koko juttu on minulle päänsisäinen prosessi enkä toki häntä (toista naista) enää vaivaa asiallani, varsinkaan kun oma elämäni ei ole järjestyksessä. Mietin vain että kuinka kauan joudun asian kanssa henkisesti painimaan. Mulla on oma elämä jota pitäisi elää, mutta jotenkin se nyt jää puoliksi elämättä. Vaimoni tiedostaa kyllä ettei kaikki ole kohdillaan ja se ei ole meidän liittoamme ainakaan parantanut, päinvastoin.
Mitä täällä kyselet? Otat eron, teet mitä haluat ja vastaat seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vaimo on vaistonnut että kaikki ei ole kunnossa. En usko että epäilee minulla olevan toista naista, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Jos siis kertoisin, ei varmaan täysin tulisi yllätyksenä, mutta uskon että vaimoni toleranssi ei riittäisi. Tai enhän minä tiedä. Tuntuu vain että tulisi semmoinen ota tai jätä tilanne, jossa olisi vaikea sanoutua irti tunteistaan toiseen, koska niin kauan asia on vaivannut. Joka johtaisi kyllä väistämättä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vaimo on vaistonnut että kaikki ei ole kunnossa. En usko että epäilee minulla olevan toista naista, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Jos siis kertoisin, ei varmaan täysin tulisi yllätyksenä, mutta uskon että vaimoni toleranssi ei riittäisi. Tai enhän minä tiedä. Tuntuu vain että tulisi semmoinen ota tai jätä tilanne, jossa olisi vaikea sanoutua irti tunteistaan toiseen, koska niin kauan asia on vaivannut. Joka johtaisi kyllä väistämättä eroon.
Vaimo parka. Arvosta häntä nyt edes sen verran, että kerrot. Et voi tuolla tavalla kiusata toista.
Ap, sinulla on vain yksi elämä. Elä se niin, että olet onnellinen. Ehkä tuo toinen nainen ei tuo onnea, mutta onni tuskin tulee vanhaan liittoon jäämällä. Varmasti myös vaimollasi on samoja fiiliksiä, joten sinä hoidat oman osuutesi ja vaimo omansa, olette kaksi erillistä aikuista ihmistä. Vaimosi ei voi laskea tulevaisuuttaan kenenkään muun käsiin kuin omiinsa, hän on itse onnestaan vastuullinen ja sinun kanssasi se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vaimo on vaistonnut että kaikki ei ole kunnossa. En usko että epäilee minulla olevan toista naista, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Jos siis kertoisin, ei varmaan täysin tulisi yllätyksenä, mutta uskon että vaimoni toleranssi ei riittäisi. Tai enhän minä tiedä. Tuntuu vain että tulisi semmoinen ota tai jätä tilanne, jossa olisi vaikea sanoutua irti tunteistaan toiseen, koska niin kauan asia on vaivannut. Joka johtaisi kyllä väistämättä eroon.
Vaimo parka. Arvosta häntä nyt edes sen verran, että kerrot. Et voi tuolla tavalla kiusata toista.
Aikanaan varmasti ap kertookin. Ja vaimo ei ole mikään parka, vaan toinen ihminen, ei ap:n jatke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vaimo on vaistonnut että kaikki ei ole kunnossa. En usko että epäilee minulla olevan toista naista, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Jos siis kertoisin, ei varmaan täysin tulisi yllätyksenä, mutta uskon että vaimoni toleranssi ei riittäisi. Tai enhän minä tiedä. Tuntuu vain että tulisi semmoinen ota tai jätä tilanne, jossa olisi vaikea sanoutua irti tunteistaan toiseen, koska niin kauan asia on vaivannut. Joka johtaisi kyllä väistämättä eroon.
Mää en kertoisi, jos kerran ei ole ole mitään tapahtunut. Ehkä ennemmin vois yrittää jutella niistä heikoista kohdista omassa suhteessa, joihin toivoisi muutosta mitä kumpikin voisi tehrä että suhde lähentyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sun vaimos sanoo tähän? Oletteko jutelleet asiasta?
Vaimo ei tiedä. Mielestäni olisi kohtuutonta kertoa hänelle asiasta. Olen kuin ei olisi mitään.
Todennäköisesti sun vaimo on jo vaistonnut asian. Olisi reilua puhua asiasta, niin hänen ei tarvitsisi miettiä mistä moiset vainot kumpuaa. Ihastumisia taahtuu kaikille ja se kuuluu pitkiin suhteisiin.
Vaimo on vaistonnut että kaikki ei ole kunnossa. En usko että epäilee minulla olevan toista naista, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Jos siis kertoisin, ei varmaan täysin tulisi yllätyksenä, mutta uskon että vaimoni toleranssi ei riittäisi. Tai enhän minä tiedä. Tuntuu vain että tulisi semmoinen ota tai jätä tilanne, jossa olisi vaikea sanoutua irti tunteistaan toiseen, koska niin kauan asia on vaivannut. Joka johtaisi kyllä väistämättä eroon.
Vaimo parka. Arvosta häntä nyt edes sen verran, että kerrot. Et voi tuolla tavalla kiusata toista.
Aikanaan varmasti ap kertookin. Ja vaimo ei ole mikään parka, vaan toinen ihminen, ei ap:n jatke.
Ei kai sitä tarvi erityisesti perustella, että jokainen ansaitsee reilua kohtelua. Jos vaimo vaistoaa, että jotain on vialla, mutta miehellä ei ole munaa kertoa, kyllä mun silloin käy vaimoa sääliksi. Ei toista ihmistä saa noin kohdella.
Up