Ihastuminen varattuna. Kuinka käy?

Yritäpä luuseri tehdä jo päätös. Kukaan vaimo ei ansaitse selän takana touhuilevaa selkään puukottajaa puolisokseen.

Kusymys on varmasti ennen kaikkea sinusta itsestäsi. Olisiko joku ikäkriisi, jolloin sitä miettii mitä oikein haluaa elämältään ja onko tyytyväinen nykytilaan. Ei se toinen nainen sinua onnelliseksi tee, eikä nykyinen onnettomaksi, vaan miten sinä itse olet sinut itsesi kanssa.

Mieti nämä asiat kuntoon ja keskustele vaimosi kanssa mitä haluatte yhteiseloltanne. Haaveisiin ei kannata paeta, vaan siitä tulee enemmän sotkua arkielämään.

Ap olet jäänyt koukkuun siihen rakastumisen tunteeseen. Kyllä mä uskon että saatte vielä liiton toimimaan vaimosi kanssa, yritä kanavoida häneen noita tunteita ennemmin kuin siihen toiseen jota et edes näe.

Porvoolainen mies keskustelee tunteista.

Mun sosiaaliset taidot on vaan niin huonot ja huumori samoin, mitkä molemmat vaatii aika paljon kehitystä. Aina välillä syntyy tällaisia väärinkäsityksiä, tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Mun huumori on yleensä vaan sellaista kaksimielistä enkä osaa olla oikein mitenkään muuten "hauska" niin samoin kuin mun small talkki on vähäsen sellaista väkisin vääntämistä ja kun yritän olla ihan perus kohtelias niin kuin muillekkin aina kun vaan jaksan omalta voinniltani niin tulee aina väärinkäsityksiä. Äh, pitäisi yrittää olla neutraalimpi ja harjoitella keskustelutaitoja jotenkin muuten. Tulispa pomo takasin töihin niin saisin tilaisuuden parantaa tapani, se on varmaan ihan ylirasittunut ja tarvitsi hermolepoa. Ja kun sitä paitsi me tarvitaan suo, olet kuitenkin se tärkein lenkki eli se johtaja joka pitää yllä sitä järjestystä meidän työpaikallamme ja hoitaa kaikki tärkeimmät asiat ja ongelmat.

Lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, he kyllä pärjäävät. Mieti haluatko elää lopun elämäsi aviovaimosi kanssa,mitä annettavaa teillä toisillenne voisi vielä olla. Ja ylipäänsä saat sä kiinni tota naista johon sä olet ollut rakastunut.

Kirjoittakaa lisää tähän ketjuun niin pomo näkee tämän jos seuraa tätä mamma palstaa!

Ja  toivon mukaan pomo tulee paremmalle mielelle. Pomo tule takaisin töihin, lupaan parantaa tapani. Äläkä anna noiden muiden trollien häiritä!

Mulla täällä sama tilanne. Viime vuosi pitkässä suhteessa ei hääppöistä ollut. Loppuvuodesta tapasin naisen jonka olin satunnaisia kertoja tavannut jo kolmisen vuotta sitten. Silloin ilmassa vain hämmästyksen tuomaa väreilyä toisen läsnäolosta ja habituksesta. Nyt sitten päätin kurkistaa tuosta pikkiriikkisen raollaan olleesta rakkauden ovesta että miltä meno näyttää. Uskomatonta että tuollainen ihminen on voinutkin olla jossain olemassa. Jostain syystä tuo ihminen ei koskaan unohtunut mielestäni ja nyt ymmärrän että miksei. Vaimolle en ole asiasta vielä kertonut niinkuin en kenelle muullekkaan. Olen pitänyt tämän hyvänolon tunteen sisälläni ja tuntuu että se päivä päivältä vaan vahvistuu. En ole vielä rakastunut niin kuin vastapuoleni mutta tunne on vahvistumaan päin. Näin vanhempana tunnen että minulla on oikeuteni elää ja tuntea olevani mies vaikka muut siitä mitä ajattelisivatkin. Toki voi olla että syötän itseni susille tämän seurauksena mutta parempi saalistettuna riistana päivän kuin kolossaan kykkivänä kanina loppuelämän. Uskon että vaihtamalla voi saada parempaa.

Guided by Light - Guided by Her

Niin, ja entäs jos hänellä olis kaiken kukkuraks vielä tiukka peräkin ;)

Vierailija kirjoitti:

Mulla täällä sama tilanne. Viime vuosi pitkässä suhteessa ei hääppöistä ollut. Loppuvuodesta tapasin naisen jonka olin satunnaisia kertoja tavannut jo kolmisen vuotta sitten. Silloin ilmassa vain hämmästyksen tuomaa väreilyä toisen läsnäolosta ja habituksesta. Nyt sitten päätin kurkistaa tuosta pikkiriikkisen raollaan olleesta rakkauden ovesta että miltä meno näyttää. Uskomatonta että tuollainen ihminen on voinutkin olla jossain olemassa. Jostain syystä tuo ihminen ei koskaan unohtunut mielestäni ja nyt ymmärrän että miksei. Vaimolle en ole asiasta vielä kertonut niinkuin en kenelle muullekkaan. Olen pitänyt tämän hyvänolon tunteen sisälläni ja tuntuu että se päivä päivältä vaan vahvistuu. En ole vielä rakastunut niin kuin vastapuoleni mutta tunne on vahvistumaan päin. Näin vanhempana tunnen että minulla on oikeuteni elää ja tuntea olevani mies vaikka muut siitä mitä ajattelisivatkin. Toki voi olla että syötän itseni susille tämän seurauksena mutta parempi saalistettuna riistana päivän kuin kolossaan kykkivänä kanina loppuelämän. Uskon että vaihtamalla voi saada parempaa.

Guided by Light - Guided by Her

Boring...

Ap sanot että teillä on sun vaimon kanssa myös ihan kivaakin yhdessä ja tykkäät hänestä. Miksi se ei riitä? Mistä ne erimielisyydet teidän suhteeseen tulee?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt etten mennyt oikein perustein aikoinaan avioon. En varsinaisesti rakastanut vaimoani, vaikka kaikki tuntui silloin ihan hyvältä. Olin vain ehkä liian nuori. Nyt tämä nainen on herättänyt minussa aikaisemmin täysin tuntemattomia tunteita, niitä tunteita joita minun olisi silloin aikanaan pitänyt kyetä tuntemaan. Näihin tunteisiin olen jäänyt kiinni. On totta että uusi työtilanne mahdollisti minulle enemmän aikaa yksikseni, joten emotionaalisesti minulle oli tilausta tämänkaltaiselle tapahtumaketjulle. Niin ja vaihdellen huonosti on mennyt jo pitkään.

Koko juttu on minulle päänsisäinen prosessi enkä toki häntä (toista naista) enää vaivaa asiallani, varsinkaan kun oma elämäni ei ole järjestyksessä. Mietin vain että kuinka kauan joudun asian kanssa henkisesti painimaan. Mulla on oma elämä jota pitäisi elää, mutta jotenkin se nyt jää puoliksi elämättä. Vaimoni tiedostaa kyllä ettei kaikki ole kohdillaan ja se ei ole meidän liittoamme ainakaan parantanut, päinvastoin. 

No jaa, mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen. Et rakasta vaimoasi, muttet uskalla lähteä. Tarvitaan joku ulkopuolinen,  jonka "syyksi" kaiken voi siirtää eli ns. toinen nainen. Et rakasta tuota toista naistakaan, ethän edes tunne häntä mutta ajatus ja tunne siitä että nyt koet jotain suurempaa häntä kohtaan on johtanut sut vakavasti harkitsemaan nykyisen suhteen päättämistä. Miksi jäisit, kun olet vapaa lähtemään?

Jos keksit kymmenen hyvää, joista viisi todella hyvää, niin jää jos vaimosi vielä huolii ja tee töitä paremman elämän ja parisuhteenne puolesta.

Kyllä hän riittääkin, mutta hän vain ilkeilee minulle välillä eikä osaa auttaa minua oikein ja olo vaan pahenee ja masennus syvenee. Ja on panemassa muiden miesten kanssa melkein joka viikonloppu ja aikaa viettämässä samalla piikitellen minua tällä asialla.

Miettisin asian mielessäni niin, että haluanko ylipäätään jatkaa vaimoni kanssa, vaikka uudesta ihastuksesta ei tulisikaan mitään. On monenlaisia ihastumisia. Sellaisia, että ihastuu kertakaikkiaan johonkin ihmiseen niin että haluaa olla hänen kanssaan loppuelämänsä, ja sitten sellaista ihastumista, joka vain kertoo ettei nykyinen puoliso ole se jonka kanssa haluaa olla. Mieti siis, haluatko nimen omaan että liittosi loppuu, ja saat elää ilman vaimoasi, vaikka ihastuksesta ei tulisikaan mitään, jolloin ero on ainoa vaihtoehto, vai onko niin että jos et ihastusta saisi, voisit hyvin olla vaimosi kanssa loppuelämäsi?  Jos jälkimmäinen, niin en eroasin sillä ihastuksia tulee ja menee, jos ensimmäinen, niin eroaisin. Minulla on ollut elämäni aikana monta "sielunveljeä", mutta eipä niistä ole mitään sen kummempaa kokeilun jälkeen seurannut. Olen siis hyvillä mielin mieheni kanssa, ja vaikka ihastuisin välillä toiseen, kertoo kokemus minulle sen että ei se vaihtamalla parane, sillä olen näitä "sielunveljiä" jo tapaillut useampaakin.

Kuulostaa myös viidenkympin viellitykseltä (vaikka ei olisikaan vielä viittäkymmentä, tai jo yli sen) että haluaa tehdä asiat nyt oman mielensä mukaan, ja omien tunteiden johdattelemana. Tuota varoisin, sillä se on vaihe joka menee ohi.

Joka tapauksessa, en tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä omista sekavista ajatuksistani, ettei käy niin kuin niin monelle sinua ennen, ja sinun jälkeesi, että lähdet uuden morsmaikun matkaan, polttaen sillat jäljessäsi, ja kun tulet taas "järkiisi", niin uusi emäntä onkin jo itse eronnut sinusta, tai hän ei tunnukaan enää hyvältä, mutta vaimonkaan luokse ei ole enää paluuta, sillä hän on jatkanut elämäänsä, ja löytänytkin itse sen sielunveljensä, eikä sinulle enää korvaansa lotkauttaisi. Silloin voit jäädä limboon, jossa kumppanit vaihtuu, etkä saa otetta enää mistään.

Nähty niin monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja entäs jos hänellä olis kaiken kukkuraks vielä tiukka peräkin ;)

Mä oon kuullut että jos on liian tiukka, se ei tunnukaan hyvältä. Onks tää totta, miehet kertokaa kellä tiukasta kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja entäs jos hänellä olis kaiken kukkuraks vielä tiukka peräkin ;)

Mä oon kuullut että jos on liian tiukka, se ei tunnukaan hyvältä. Onks tää totta, miehet kertokaa kellä tiukasta kokemusta.

Joka hevoselle löytyy ratsastaja ;)

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, he kyllä pärjäävät. Mieti haluatko elää lopun elämäsi aviovaimosi kanssa,mitä annettavaa teillä toisillenne voisi vielä olla. Ja ylipäänsä saat sä kiinni tota naista johon sä olet ollut rakastunut.

On selvää että lasten kasvatus ja perhe on tuonut tarkoitusta avioliittoomme. Pohdin usein sitä tilannetta kun lapset ovat omissa kuvioissaan, löydänkö sitä samaa tarkoitusta elämästä vaimoni kanssa? Sitä en pysty sanomaan olisinko onnellisempi tämän uuden naisen kanssa, mahdollisesti kyllä. Voi olla että jäisin siltikin yksin, joka ajatuksena pelottaa.  Anyway, tilanne on mielestäni hyvin vaikea ja on aiheuttanut ihan liikaa kärsimystä puolisolleni. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän riittääkin, mutta hän vain ilkeilee minulle välillä eikä osaa auttaa minua oikein ja olo vaan pahenee ja masennus syvenee. Ja on panemassa muiden miesten kanssa melkein joka viikonloppu ja aikaa viettämässä samalla piikitellen minua tällä asialla.

Vaimos panee muiden miesten kanssa ja sä kiltisti roikut suhteessa, kattelet aviomiehenä vielä tuota touhua. No huh.

Tässä on taas surullinen tarina siitä, kuinka ihminen ei ole tutustunut itseensä lainkaan. Ja sitten tehdään ylilyöntejä, kun hapuillaan ja etsitään itseä. Jotenkin ärsyttää tällaiset ihmiset, jotka kasvaa aikuisiksi muiden kustannuksella.