Ihastuminen varattuna. Kuinka käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sanot että teillä on sun vaimon kanssa myös ihan kivaakin yhdessä ja tykkäät hänestä. Miksi se ei riitä? Mistä ne erimielisyydet teidän suhteeseen tulee?

No meillä tulee erimielisyyttä varmaan ihan kaikesta. Temperamenttimme on hyvin erilainen ja se on vuosien varrella käynyt korostuneesti vaikuttamaan parisuhteeseen. Olen nyt keski-ikäisenä hyvin erilainen kun silloin aikoinaan tapasimme, tämä ei vaimoani miellytä. Jonkinnäköinen valtataistelu on ollut meillä aina läsnä ja nyt vuosien varrella olen vain oppinut vaatimaan myös omaa tilaa, joka johtaa hyvin usein konflikteihin, joita emme osaa sopia.

 

Onko vaimosi muuttunut siitä kun tapasitte vai pysynyt samanlaisena?

Kyllä se on minä joka on muuttunut (=kasvanut) vuosien varrella. Vasta parin vuoden aikana on vaimoni havahtunut siihen että myös hänen tulee tarkastella omaa käytöstään. Meidän avioliittoa eniten rikkonut asia on ollut vaimoni erouhkailut ja usein muutenkin alatyylinen tapa kritisoida milloin mistäkin. Vaimoni uhkailu loppui vasta kun itse kyllästyttyäni hänen uhkailuihin totesin että itse asiassa myös minä haluan erota. Nykyään hän uhkailee minua seurauksilla jos eroan. Eli ei ihan täysin kunnossa liittomme ole koskaan ollut.

Jos joku töistä minut ottaisi puolisokseen, niin sille voisi tulla hieman huijattu olo...

Ihan vaikka aluksi ulkonäkö on töissä huoliteltu ja siisti, kotona räjähtänyt. Hyvinä päivinä puhdas.

Työpiste pidetään siistinä ja asiat hoidetaan tarkasti ja ajallaan. Kotona enemmänkin hälläväliä asenne.

Töissä iloinen, positiivinen, kannustava ja toiset huomioon ottava. Kotona ihmisviha ja angsti pääsee vihdoin valloilleen.

Töissä sitä kummasti jaksaa esittää normaalia ihmistä, jotta pärjäisi. Vapaalla kaikkee ei vaan jaksa.

Olenko ainoa?

APlle: tutkaile ennemmin omaa liittoasi ja sen herättämiä tunteita. Älä ulkopuolisten herättämiä. Toimi sen pohjalta, mitä ajatukset vaimosta herättävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, he kyllä pärjäävät. Mieti haluatko elää lopun elämäsi aviovaimosi kanssa,mitä annettavaa teillä toisillenne voisi vielä olla. Ja ylipäänsä saat sä kiinni tota naista johon sä olet ollut rakastunut.

On selvää että lasten kasvatus ja perhe on tuonut tarkoitusta avioliittoomme. Pohdin usein sitä tilannetta kun lapset ovat omissa kuvioissaan, löydänkö sitä samaa tarkoitusta elämästä vaimoni kanssa? Sitä en pysty sanomaan olisinko onnellisempi tämän uuden naisen kanssa, mahdollisesti kyllä. Voi olla että jäisin siltikin yksin, joka ajatuksena pelottaa.  Anyway, tilanne on mielestäni hyvin vaikea ja on aiheuttanut ihan liikaa kärsimystä puolisolleni. 

Voit lopettaa tuon kärsimyksen aiheuttamisen vaimollesi lopettamalla haikailemisen tuon toisen naisen perään. Vastasitko muuten jo siihen, oliko teillä riitoja ja erimielisyyksiä jo ennen kun ihastuit tähän toiseen?

Mitä ihmeen kärsimystä ap vaimolle aiheuttaa? Onko avioliitto sinun mielestäsi joku elinkautinen, josta ei voi lähteä silloin kun siitä ei enää saa mitä toivoo? Pitääkö ap:n uhrata itsensä ja elämänsä jonkun ventovieraan naisen takia, joka nyt sattuu olemaan hänen vaimonsa? Lapset ovat omaa lihaa ja verta, mutta vaimo on vieras ihminen. Myös vaimolle on varmasti hyvä juttu päästä eroon "ihan ok avioliitosta", jossa ollaan kun muutakaan ei ole. En ymmärrä tätä ajattelutapaa joillakin, roikutaan ja riiputaan vaikka löysässä hirressä mielummin kuin tehdään muutoksia. Ollaan samassa ihan ok työpaikassa, ihan ok kodissa, ihan ok paikkakunnalla jne. Miksi muutoksia ei saisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Eikö sinua nyt rakasteta? Etkö sinä nyt rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Onko täällä ketään, joidenka suhteessa toisessa mikään ei ärsytä ja molemmat ovat täydellisiä toisilleen?

Itse olen tuoreessa suhteessa ja kamppailenkin sen kanssa kuinka paljon täytyy joustaa omista pinttyneistä tavoista ja kuinka paljon voin vaatia toista muuttamaan käytöstään ja ottamaan minua huomioon.

Suhde on ihana, mutta kyllä tässä aluksi täytyy vääntää ja joustaa, jotta opitaan elämään toistemme puutteiden ja vahvuuksien kanssa. Vaikka kuinka rakastan, niin kaikkea em hyväksy. Vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Kun vaihtaa uuteen naiseen, kaikki sujuu luonnollisesti juuri näin ilman mitään ongelmia. Sitten elämä on yhtä auvoa seuraavat vuosikymmenet :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Kun vaihtaa uuteen naiseen, kaikki sujuu luonnollisesti juuri näin ilman mitään ongelmia. Sitten elämä on yhtä auvoa seuraavat vuosikymmenet :D

Niin. Varmaan ymmärrät kuitenkin mitä ap tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Eikö sinua nyt rakasteta? Etkö sinä nyt rakasta?

Ehkä rakastamisessakin on sävyeroja. En koe tulleeni rakastetuksi nin kuin olisin toivonut. Enkä myöskään rakasta kuten minun pitäisi, koska ajattelen jotakuta toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Eikö sinua nyt rakasteta? Etkö sinä nyt rakasta?

Ehkä rakastamisessakin on sävyeroja. En koe tulleeni rakastetuksi nin kuin olisin toivonut. Enkä myöskään rakasta kuten minun pitäisi, koska ajattelen jotakuta toista.

Jos tätä toista naista ei olisi niin millainen teidän avioliitto silloin olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Kun vaihtaa uuteen naiseen, kaikki sujuu luonnollisesti juuri näin ilman mitään ongelmia. Sitten elämä on yhtä auvoa seuraavat vuosikymmenet :D

Teille elämä on niin joko tai - elämää. Olette ilmeisesti hyvin nuoria, kun ette osaa edes ajatella muuta. Vaihtamalla voi parantua varsinkin silloin kun on jo ollut suhteessa, jossa elämä on vääntöä. Sitä osaa katsoa ja arvioida huomattavasti paremmin muita ihmisiä, ja myös itseään, viisikymppiseen kuin parikymppisenä.

Voihan rakkaus ja sen sävyerot. Onhan siinä eroja, lapsia rakastaa kaikesta huolimatta, vaimosta etsitään virheitä ja rakastetaan vain yhtä paljon takaisin kuin mitä itse saa.

Oliskohan aika muuttaa omaa käytöstä? Lakkaa etsimästä virheitä ja pyri parempaan. Irtiotto arjesta, pitkä viikonloppu yhdessä jossain muualla. Etsi jotain hyvää vaimostasi ja kerro hänelle ne positiiviset.

Kylvä itse hyvää ympärillesi ja katso mitä saat takaisin. Monesti puoliso peilaa käytöstään toisesta. Katkaise negatiivisuus ja koita välillä jotain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Eikö sinua nyt rakasteta? Etkö sinä nyt rakasta?

Ehkä rakastamisessakin on sävyeroja. En koe tulleeni rakastetuksi nin kuin olisin toivonut. Enkä myöskään rakasta kuten minun pitäisi, koska ajattelen jotakuta toista.

Jos tätä toista naista ei olisi niin millainen teidän avioliitto silloin olisi?

Siihen ap on vastannut jo moneen kertaan. Avioliitto ei ole ollut kovin hääppöistä, se menee kun on pakko, mutta mitään ihmeellistä se ei ole, vaan riitoja ja erimielisyyttä toisensa perään vaikka välillä elämä on niin kuin muillakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Kun vaihtaa uuteen naiseen, kaikki sujuu luonnollisesti juuri näin ilman mitään ongelmia. Sitten elämä on yhtä auvoa seuraavat vuosikymmenet :D

Teille elämä on niin joko tai - elämää. Olette ilmeisesti hyvin nuoria, kun ette osaa edes ajatella muuta. Vaihtamalla voi parantua varsinkin silloin kun on jo ollut suhteessa, jossa elämä on vääntöä. Sitä osaa katsoa ja arvioida huomattavasti paremmin muita ihmisiä, ja myös itseään, viisikymppiseen kuin parikymppisenä.

Ihan olen keski-ikäinen, mutta naurattaa nämä haikailut jonnekin muualle jossa kaikki on aina paremmin. Itsestä ei löydetä mitään vikaa, toinen on vaan vääränlainen. Kummasti nämä uusparit eroavat useammin kuin alkuperäiset. Johtuisikohan siitä, että totutaan nostamaan kytkintä heti kun homma ei suju tai toinen ei miellytä juuri sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Eikö sinua nyt rakasteta? Etkö sinä nyt rakasta?

Ehkä rakastamisessakin on sävyeroja. En koe tulleeni rakastetuksi nin kuin olisin toivonut. Enkä myöskään rakasta kuten minun pitäisi, koska ajattelen jotakuta toista.

Eikö kannattaisi sitten tehdä jotain asian eteen? Sä olet itse vastuussa itsestäsi, ei kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Voihan rakkaus ja sen sävyerot. Onhan siinä eroja, lapsia rakastaa kaikesta huolimatta, vaimosta etsitään virheitä ja rakastetaan vain yhtä paljon takaisin kuin mitä itse saa.

Oliskohan aika muuttaa omaa käytöstä? Lakkaa etsimästä virheitä ja pyri parempaan. Irtiotto arjesta, pitkä viikonloppu yhdessä jossain muualla. Etsi jotain hyvää vaimostasi ja kerro hänelle ne positiiviset.

Kylvä itse hyvää ympärillesi ja katso mitä saat takaisin. Monesti puoliso peilaa käytöstään toisesta. Katkaise negatiivisuus ja koita välillä jotain hyvää.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Mammojen mielestä ap ei saisi haluta olevansa rakastettu omana itsenään. Heidän mielestään ap:n pitää nyt vain olla avioliitossa, vaikka kuinka ahdistaisi.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahtoisit muutoksen, mutta et tiedä miten. Onko näin?

Joo kyllä se näin taitaa olla. Uskoisin että lähtökohtaisesti kyse on minusta itsestäni ja minun omista tarpeistani joihin en ole koskaan osannut kiinnittää huomiota. Olen ulkoisesti ihan hyvin menestynyt. Minulla on hyvä työ ja koulutus. Kaunis vaimo ja lapset. Kaikki on sinänsä hyvin, mutta en ole silti onnellinen, vaan koen että elämästäni puuttuu se mitä itse todellisuudessa haluan elämältäni.

Mitä sä haluat elämältäsi?

Varmaan haluaisin eniten tulla rakastetuksi omana itsenäni, enkä sellaisena kuvana kuin toinen haluaa minun olevan. Haluasin myös rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ilman uhkaa ja ahdistusta. Aika vaikea yhtälö.

Mammojen mielestä ap ei saisi haluta olevansa rakastettu omana itsenään. Heidän mielestään ap:n pitää nyt vain olla avioliitossa, vaikka kuinka ahdistaisi.

Samaa ihmetellyt. Ja kestää henkistä väkivaltaa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan rakkaus ja sen sävyerot. Onhan siinä eroja, lapsia rakastaa kaikesta huolimatta, vaimosta etsitään virheitä ja rakastetaan vain yhtä paljon takaisin kuin mitä itse saa.

Oliskohan aika muuttaa omaa käytöstä? Lakkaa etsimästä virheitä ja pyri parempaan. Irtiotto arjesta, pitkä viikonloppu yhdessä jossain muualla. Etsi jotain hyvää vaimostasi ja kerro hänelle ne positiiviset.

Kylvä itse hyvää ympärillesi ja katso mitä saat takaisin. Monesti puoliso peilaa käytöstään toisesta. Katkaise negatiivisuus ja koita välillä jotain hyvää.

Miksi?

Miksikäs ei? Jos nykyinen ei miellytä, niin olisko mielestäsi parempi jatkaa samaa linjaa vai koittaa jotain uutta? Kummassa on suuremmat todennäköisyydet onnellisuuteen?