Haluan amkiin mutta pelkkä opinnäytetyön esitys ahdistaa valtavasti jo valmiiksi

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tsemppiä sulle! Ja tiiätkö mitä, sinä kasvat siihen tilanteeseen koulutuksen myötä. Kun itselläni oli ensimmäinen tieteellinen esitelmä konferenssissa, jännitin sitä jo puolitoista vuotta etukäteen. Eikä se ihan nappiin mennytkään, mutta selvisin. Siitä on nyt viisi vuotta ja tänään esiintyminen on jo arkipäivää. Kaikkeen tottuu ja kouliutuu :)

Vierailija kirjoitti:

Hae yliopistoon, ei meillä ainakaan mitenkään gradua esitelty, toki puhuttiin seminaarissa asiasta suunnitteluvaiheessa.

AMK:ssa mua stressaisi jatkuvat ryhmätyöt, joita olen kuullut siellä olevan. Tykkään tehdä yksin.

Onko tosi? Olen ollut siinä uskossa että myös yliopistossa joutuvat esittelemään lopputyönsä??

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tai sitten vaan alat valmistautua kuin mihin tahansa vaikeaan koitokseen.

Itse pelkäsin englannin suullista osuutta ihan kauheasti, niin että jätin koko enkun kurssin aivan viimeisiin kursseihin. Jännitin kolme vuotta sitä hetkeä, kun joudun tekemään enkun suullisen, miten tangerran siinä, kaikki nauraisivat ja tyyliin opettajakin pidättelisi naurua jne.

Mutta sitten se vaan lopulta tuli, oli suoritettava ko. kurssi. Hitonmoista valmistautumista ja kolmen vuoden edestä psyykkaamista, ja kaikki oli ihan hetkessä ohi. Opettaja ilmoitti suorituksen hyväksytyksi ja astelin ulos kielistudiosta typertyneenä, että tässäkö se tosiaan nyt oli?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Kannattaa vain mennä sinne harjoittelemaan. Työelämässä niitä taitoja tarvitaan. Koulussa saa mokata, työelämässä ei niinkään.

Teille, jotka sanotte, että ujoudesta ja esiintymiskammosta pääsee eroon. Kertokaa please miten :D

Itse olen tietysti ala- ja yläasteella pitänyt esitelmiä, ammattitutkinnon aikana myös useita, sekä nyt ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulua on nyt 2 v takana ja keskimäärin vähintään yksi esitys kuukaudessa. Ei ole helpottanut, vaikka olen monia ohjeita ja neuvoja lukenut yms. Pahemmaksi vain menee jatkuvasti.

Meillä amkissa ei ole enää tartte esitellä opinnäytetyötä isossa seminaarissa, riittää että omalle opparikurssiryhmälle esittää. Amkissa on toki paljon muitakin esiintymisiä kuin opinnäytetyö, riippuen ehkä tietysti mitä alaa opiskelet. Esiintymisjännitys kyllä helpottaa ja siihenkin tottuu. Älä anna sen olla este opiskelulle, ota vaikka asia puheeksi tutoropettajan, opiskelu-ohjaajan, luokkakaverien tai terveydenhoitajan kanssa. Kun asian ottaa suoraan puheeksi niin se monesti helpottaa. Tsemppiä!

T. toinen ujo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae yliopistoon, ei meillä ainakaan mitenkään gradua esitelty, toki puhuttiin seminaarissa asiasta suunnitteluvaiheessa.

AMK:ssa mua stressaisi jatkuvat ryhmätyöt, joita olen kuullut siellä olevan. Tykkään tehdä yksin.

Onko tosi? Olen ollut siinä uskossa että myös yliopistossa joutuvat esittelemään lopputyönsä??

Riippuu varmaan alasta jne. Gradua en ole kirjoittanut, mutta kandiseminaarissa jouduin työni kyllä esittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Tämä on kyllä todella huojentavaa kuulla! Kiitos infosta. :)

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka sanotte, että ujoudesta ja esiintymiskammosta pääsee eroon. Kertokaa please miten :D

Itse olen tietysti ala- ja yläasteella pitänyt esitelmiä, ammattitutkinnon aikana myös useita, sekä nyt ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulua on nyt 2 v takana ja keskimäärin vähintään yksi esitys kuukaudessa. Ei ole helpottanut, vaikka olen monia ohjeita ja neuvoja lukenut yms. Pahemmaksi vain menee jatkuvasti.

Nolaa itsesi pari kertaa niin huomaat, ettei siihen kuole.

Itselläni helpotti, kun aspatyössä piti kuuluttaa välillä ja kerran mm. oli paha hikka juuri silloin kun oli pakko kuluttaa. Ja joo, pidättelyistä huolimatta kuulutus alkoi raikuvalla hikkauksella. Työkaverit remahti nauruin, lähellä olevat asiakkaat remahti nauruun. Nolouden keskeltä alkoi lopulta tuntua, että ei tähän kuoleekaan vaikka mokasi.

Oletko koskaan jutellut asiasta lääkärille? Voisit saada jotain lääkitystä helpottamaan ahdistusta. Itselläni on diagnoosina vaikea paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minä en suostu esiintymään edes rauhoittavien avulla ja en aio enää koskaan mennä mihinkään kouluun, vaikka haluaisin vaihtaa alaa. En tulisi ikinä kestämään sitä ahdistusta. Amiksessa sain vaivani takia erityisoppilaan paperit ja muutenkaan meillä ei ollut esiintymisiä.

Suosittelisin sinua kuitenkin varaamaan ajan lääkärille, jos koet pelkojen rajoittavan elämääsi. Ehkä voisit saada apua rauhoittavasta lääkkeestä tai beetasalpaajista. Avun hakeminen ajoissa kannattaa.

Paljon tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tai sitten vaan alat valmistautua kuin mihin tahansa vaikeaan koitokseen.

Itse pelkäsin englannin suullista osuutta ihan kauheasti, niin että jätin koko enkun kurssin aivan viimeisiin kursseihin. Jännitin kolme vuotta sitä hetkeä, kun joudun tekemään enkun suullisen, miten tangerran siinä, kaikki nauraisivat ja tyyliin opettajakin pidättelisi naurua jne.

Mutta sitten se vaan lopulta tuli, oli suoritettava ko. kurssi. Hitonmoista valmistautumista ja kolmen vuoden edestä psyykkaamista, ja kaikki oli ihan hetkessä ohi. Opettaja ilmoitti suorituksen hyväksytyksi ja astelin ulos kielistudiosta typertyneenä, että tässäkö se tosiaan nyt oli?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Mikä tälläinen englannin suullinen on, koeko? Onko Ruotsista sama? Pitääkö olla luokan edessä vai miten tapahtuu? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tai sitten vaan alat valmistautua kuin mihin tahansa vaikeaan koitokseen.

Itse pelkäsin englannin suullista osuutta ihan kauheasti, niin että jätin koko enkun kurssin aivan viimeisiin kursseihin. Jännitin kolme vuotta sitä hetkeä, kun joudun tekemään enkun suullisen, miten tangerran siinä, kaikki nauraisivat ja tyyliin opettajakin pidättelisi naurua jne.

Mutta sitten se vaan lopulta tuli, oli suoritettava ko. kurssi. Hitonmoista valmistautumista ja kolmen vuoden edestä psyykkaamista, ja kaikki oli ihan hetkessä ohi. Opettaja ilmoitti suorituksen hyväksytyksi ja astelin ulos kielistudiosta typertyneenä, että tässäkö se tosiaan nyt oli?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Mikä tälläinen englannin suullinen on, koeko? Onko Ruotsista sama? Pitääkö olla luokan edessä vai miten tapahtuu? :O

Oli juu ruotsissakin. Niissä varataan aika, jolloin "esiinnytään" opettajalle. Ruotsin osuudessa olin opettajan kanssa kaksistaan, enkussa oli muutama samaan aikaan paikalla, mutta kaikki onneksi keskittyivät vain omaan osuuteensa.

Suosittelen noissa luomaan hyvän pohjatekstin ja treenaamaan, niin hyvin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka sanotte, että ujoudesta ja esiintymiskammosta pääsee eroon. Kertokaa please miten :D

Itse olen tietysti ala- ja yläasteella pitänyt esitelmiä, ammattitutkinnon aikana myös useita, sekä nyt ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulua on nyt 2 v takana ja keskimäärin vähintään yksi esitys kuukaudessa. Ei ole helpottanut, vaikka olen monia ohjeita ja neuvoja lukenut yms. Pahemmaksi vain menee jatkuvasti.

Nolaa itsesi pari kertaa niin huomaat, ettei siihen kuole.

Itselläni helpotti, kun aspatyössä piti kuuluttaa välillä ja kerran mm. oli paha hikka juuri silloin kun oli pakko kuluttaa. Ja joo, pidättelyistä huolimatta kuulutus alkoi raikuvalla hikkauksella. Työkaverit remahti nauruin, lähellä olevat asiakkaat remahti nauruun. Nolouden keskeltä alkoi lopulta tuntua, että ei tähän kuoleekaan vaikka mokasi.

Tiedän, ettei siihen kuole. Itseni nolaaminen ei ole se ”pelottava” asia, vaan ihan ylipäätään se esiintyminen. En edes tiedä, mikä siinä jännittää. Ja sehän tälläisessä esiintymiskammossa onkin vaikeinta, kun ei ole mitään rationaalista syytä, miksi se on pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tai sitten vaan alat valmistautua kuin mihin tahansa vaikeaan koitokseen.

Itse pelkäsin englannin suullista osuutta ihan kauheasti, niin että jätin koko enkun kurssin aivan viimeisiin kursseihin. Jännitin kolme vuotta sitä hetkeä, kun joudun tekemään enkun suullisen, miten tangerran siinä, kaikki nauraisivat ja tyyliin opettajakin pidättelisi naurua jne.

Mutta sitten se vaan lopulta tuli, oli suoritettava ko. kurssi. Hitonmoista valmistautumista ja kolmen vuoden edestä psyykkaamista, ja kaikki oli ihan hetkessä ohi. Opettaja ilmoitti suorituksen hyväksytyksi ja astelin ulos kielistudiosta typertyneenä, että tässäkö se tosiaan nyt oli?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Mikä tälläinen englannin suullinen on, koeko? Onko Ruotsista sama? Pitääkö olla luokan edessä vai miten tapahtuu? :O

Oli juu ruotsissakin. Niissä varataan aika, jolloin "esiinnytään" opettajalle. Ruotsin osuudessa olin opettajan kanssa kaksistaan, enkussa oli muutama samaan aikaan paikalla, mutta kaikki onneksi keskittyivät vain omaan osuuteensa.

Suosittelen noissa luomaan hyvän pohjatekstin ja treenaamaan, niin hyvin pärjää.

Meillä taas amkissa ruotsin suullinen pidettiin pienryhmissä, englanti taas esitettiin koko ryhmän (n. 30 hlö) edessä pareittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ekaa vuotta amkissa. Voikohan opiskeluterveydenhuollon psykiatrilta saada jonkun ahdistustodistuksen jolla välttää opinnäytetyön esittely?

Tai sitten vaan alat valmistautua kuin mihin tahansa vaikeaan koitokseen.

Itse pelkäsin englannin suullista osuutta ihan kauheasti, niin että jätin koko enkun kurssin aivan viimeisiin kursseihin. Jännitin kolme vuotta sitä hetkeä, kun joudun tekemään enkun suullisen, miten tangerran siinä, kaikki nauraisivat ja tyyliin opettajakin pidättelisi naurua jne.

Mutta sitten se vaan lopulta tuli, oli suoritettava ko. kurssi. Hitonmoista valmistautumista ja kolmen vuoden edestä psyykkaamista, ja kaikki oli ihan hetkessä ohi. Opettaja ilmoitti suorituksen hyväksytyksi ja astelin ulos kielistudiosta typertyneenä, että tässäkö se tosiaan nyt oli?

Ja oppariesittelyssä oli muuten itselläni vain kourallinen ihmisiä. Yksi opponoija, yksi oppariesittäjä ja kolme suunnitelmaesittelijää.

Eli ei isoa yleisöä edes välttämättä ole.

Mikä tälläinen englannin suullinen on, koeko? Onko Ruotsista sama? Pitääkö olla luokan edessä vai miten tapahtuu? :O

Oli juu ruotsissakin. Niissä varataan aika, jolloin "esiinnytään" opettajalle. Ruotsin osuudessa olin opettajan kanssa kaksistaan, enkussa oli muutama samaan aikaan paikalla, mutta kaikki onneksi keskittyivät vain omaan osuuteensa.

Suosittelen noissa luomaan hyvän pohjatekstin ja treenaamaan, niin hyvin pärjää.

Pitääkö harjoitella joku osuus jostain vai ihan hatusta vedettynä jotain keskustella? Hui kauhistus. :(

Vierailija kirjoitti:

:( t. ujo

Älä suotta murehdi sen vuoksi. Eivät ne kirjat ketään syö. Esiintyminenkin menee opintojen lopussa kuin siivillä koska tietää sen tosiaankin olevan osa valmistumista. Ainoa asia mistä voisin nolostella on se, että kaikki pääsevät halutessaan lukemaan työtäni.

Suosittelen hankkimaan Propralia esiintymisjännitykseen. Ilman sitä en olisi selvinnyt ja maksoiko alle kympin. Ollut apuna myös työelämässä.

Itsellä isoin ongelma oli sykkeen nouseminen ihan kattoon, jonka jälkeen äänen säätely ja kaikki muukin meni ihan pieleen.

Opinnäytetyön esitys onnistui lopulta vain opettajan ja yhden toisen oppilaan läsnäollessa paperista lukien. Valmistuin vuotta myöhemmin töiden vuoksi joten tämä meni paremmin kuin hyvin, ilman mitään erityssopimisia.

Hae ihmeessä opiskelemaan ja hanki tarvitsemaasi apua opiskelijoiden terveydenhuollosta, et uskoisi, miten moni kärsii samoista ongelmista.

Ei kaikille se itsensä nolaaminen ole esiintymessä pahin asia! Helppohan se on olla tilanteessa, missä yleisö nauraa hyväntahtoisesti. Itse en esiintymistä enää hirveästi jännitä (tai jännitän, mutta en ole kauhuissani). Silti muistan, että pahinta olivat tilanteet joissa yleisö ei kuuntele, suhtautuu välinpitämättömästi tai itse unohdan kaiken ja joudun jotenkin pysähtyneeseen tilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( t. ujo

Älä suotta murehdi sen vuoksi. Eivät ne kirjat ketään syö. Esiintyminenkin menee opintojen lopussa kuin siivillä koska tietää sen tosiaankin olevan osa valmistumista. Ainoa asia mistä voisin nolostella on se, että kaikki pääsevät halutessaan lukemaan työtäni.

Et selvästikään ole esiintymiskammoinen. Olisin itse kirjoittanut vaikka kaksi opparia mielummin kuin joutunut esittämään sen isolle porukalle. Onneksi kaikki oli sovittavissa opettajan kanssa ja esiinnyin pienryhmässä, jossa oli vain muutama oppilas.