Lue keskustelun säännöt.
Haluan amkiin mutta pelkkä opinnäytetyön esitys ahdistaa valtavasti jo valmiiksi
Kommentit (105)
Itse opiskelen AMK:ssa ja minulla on lukuisia esitelmiä takana ihan jo sieltä ala-asteelta lähtien. Pelkään kuitenkin esitelmiä yhä edelleen, eikä pelko ole ottanut laantuakseen esitelmien määrän lisääntyessä. Muutamia kertoja olen saanut totaalisen black outin esitelmätilanteessa, jolloin olen unohtanut täysin, mitä olen tullut selittämään. Ne ovat hyvin ahdistavia ja pelottavia tilanteita, mutta onneksi minut on aina joku pelastanut tilanteesta. Vaikka olisinkin valmistellut esitelmän huolella, opetellut sen ulkoa ja harjoitellut kyllästymiseen asti, itse tilanteessa en pysty olemaan lukematta paperista, koska aivot eivät yksinkertaisesti toimi. Ääneni tärisee, pyörryttää, oksettaa ja tuntuu että taju lähtee.
Olen soimannut itseäni asiasta lukuisia kertoja ja yrtittänyt selittää itselleni, ettei ole hätää ja todellakin tiedostan, ettei esitelmissä ole oikeasti mitään pelättävää. Silti se on aina yhtä karmaisevaa. Ei kai tässä auta muu kuin hyväksyä, että kaikkea ei voi eikä edes tarvitse hallita. Lukiosta lähtien olen ottanut esitelmätilanteita varten beetasalpaajan, joka vie kuitenkin pahimmat tärinät ja sydämentykytykset pois.
Tarinani tarkoitus ei ollut pelästyttää, vaan kertoa, että meitä on muitakin ujoja jännittäjiä kamppailemassa saman ongelman kanssa. Aina esitelmätilanteista on jotenkin selvinnyt, vaikka ne niin epämieluisia ovatkin. Tsemppiä ap, hae nyt ihmeessä AMK:iin, se on paljon muutakin kuin esitelmät! Käy vaikka juttelemassa lääkärille jännitysongelmastasi, niin saat varmasti esimerkiksi beetasalpaajia avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille, jotka sanotte, että ujoudesta ja esiintymiskammosta pääsee eroon. Kertokaa please miten :D
Itse olen tietysti ala- ja yläasteella pitänyt esitelmiä, ammattitutkinnon aikana myös useita, sekä nyt ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulua on nyt 2 v takana ja keskimäärin vähintään yksi esitys kuukaudessa. Ei ole helpottanut, vaikka olen monia ohjeita ja neuvoja lukenut yms. Pahemmaksi vain menee jatkuvasti.
Nolaa itsesi pari kertaa niin huomaat, ettei siihen kuole.
Itselläni helpotti, kun aspatyössä piti kuuluttaa välillä ja kerran mm. oli paha hikka juuri silloin kun oli pakko kuluttaa. Ja joo, pidättelyistä huolimatta kuulutus alkoi raikuvalla hikkauksella. Työkaverit remahti nauruin, lähellä olevat asiakkaat remahti nauruun. Nolouden keskeltä alkoi lopulta tuntua, että ei tähän kuoleekaan vaikka mokasi.
Tiedän, ettei siihen kuole. Itseni nolaaminen ei ole se ”pelottava” asia, vaan ihan ylipäätään se esiintyminen. En edes tiedä, mikä siinä jännittää. Ja sehän tälläisessä esiintymiskammossa onkin vaikeinta, kun ei ole mitään rationaalista syytä, miksi se on pelottavaa.
Ei asiaa ymmärrä, muuta kuin toinen esiintymiskammoinen. Sellaisen vinkkejä, jolla sitä ei ole on aivan turha yrittää kuunnella. Minullakin jännitys vain paheni opintojen edetessä. Sain avun Propral nimisestä lääkkeestä, jota minulle määrättiin, kun sain viimein varattua ajan lääkärille. Lääke ei tee muuta kuin pidä sykkeen kurissa, mikä vähentää paniikin omaista tunnetta, eikä ääni värise tai kädet tärise. Lääke ei toki vaikuta millään tasolla mieleen, joten jännitys ei sinänsä häviä, mutta se ei vain näy ulospäin, mikä oli itselle se tärkein tekijä.
En ole edelleenkään päässyt esiintymisjännityksestä, mutta nappaamalla Propralin selviydyn niistä joten kuten, enkä joudu välttelemään asioita. Kouluaikoina ihan oikeasti saatoin jäädä pois tunneilta jne. tämän vaivan vuoksi.
Nyt kuitenkin olen äärimmäisen onnellinen, että kävin läpi amkin ja kärsin pelkoni kanssa, sillä sain valmistuttuani heti vakituisen työpaikan.
En voi sanoa muuta kuin, että tsemppiä ap! Pystyt siihen, jos minäkin pystyin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan Propralia esiintymisjännitykseen. Ilman sitä en olisi selvinnyt ja maksoiko alle kympin. Ollut apuna myös työelämässä.
Itsellä isoin ongelma oli sykkeen nouseminen ihan kattoon, jonka jälkeen äänen säätely ja kaikki muukin meni ihan pieleen.
Opinnäytetyön esitys onnistui lopulta vain opettajan ja yhden toisen oppilaan läsnäollessa paperista lukien. Valmistuin vuotta myöhemmin töiden vuoksi joten tämä meni paremmin kuin hyvin, ilman mitään erityssopimisia.
Hae ihmeessä opiskelemaan ja hanki tarvitsemaasi apua opiskelijoiden terveydenhuollosta, et uskoisi, miten moni kärsii samoista ongelmista.
Saako reseptin helposti? Onnistuuko ihan soittamalla ja varaamalla ajan omalle terveysasemalle?
Kyllä saa helposti ja erittäin yleinen lääke :)
Itsellä oli vartin lääkäriaika ihan yleislääkärille, jossa kerroin ongelmastani ja että luin netistä tästä propralista. Sitä lääkäri olisi minulle ehdottanut muutenkin. Ehdottomasti varaamaan aikaa!
Fakta on, että ei se jännittäminen ainakaan ikinä vähene, jos et ikinä esiinny. Ei sosiaalisia tilanteitakaan jännittävä ja sosiaalisesti taitamaton ikinä opi sosiaalisia taitoja, ellei pakota itseään tilanteisiin, joissa niitä joutuu harjoittelemaan. Siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen. Mitä pidempään jotakin epämiellyttävää asiaa välttelee, sitä enemmän se pelottaa ja jännittää silloin, kun se on oikeasti edessä. Kokemusta on. Ei ole mitään järkeä loppuelämäänsä vältellä jotakin, josta ei nyt oikeasti ole sinulle mitään vahinkoa. Esiintymiseen ei kuole. Elämässä on valitettavasti (ja toisaalta onneksi) välillä pakko mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Kaikkien ei tarvitse olla hyviä esiintyjiä eikä kaikkien tarvitse nauttia esiintymisestä, mutta jokaisen olisi hyvä harjoitella sitä edes joskus. Koskaan ei tiedä, milloin joutuukin esiintymään jossain.
Minua on jännittänyt joka ikinen esitelmä ala-asteelta lähtien, mutta aina niistä on selvitty. Kandidaatin tutkielman opponointi pari vuotta sitten jännitti niin, että nukuin edellisenä yönä huonosti ja tunnilla sydän hakkasi siihen asti, kunnes aloitin puheenvuoroni. Aina esiintymisen jälkeen on huomannut, että ei se ollutkaan niin paha juttu, ihan turhaan jännitin. En olisi nuorempana uskonut kykeneväni juttuihin, joita olen nyt aikuisena uskaltanut tehdä. Ja ne aluksi jännittävät ja hirvittävät tilanteet ovat loppujen lopuksi antaneet huimasti itsevarmuutta ja rohkeutta tulevaan. Nyt opiskelen amkissa terveysalaa, ja viime syksystä lähtien olen pitänyt kolme ryhmäesitelmää, jotka kaikki ovat myös jännittäneet.
T: Aikoinaan koulukiusattu, ujo jännittäjä
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Opiskelin tradenomiksi, valmistuin kaksi vuotta sitten, eikä minulla mitään tällaisia kyllä ollut.
Yksi englannin esitelmä taisi olla ja sekin kuuden hlön ryhmässä ja luin ehkä kaksi tai kolme lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Sosionomin opinnoissa molempien kielten suulliset on ollut keskustelut parin kanssa. Aikaa suunnitella keskustelu on paljon ja ohjeena meillä oli, että voi ottaa paperin mukaan, missä muistiinpanoja. Esitykset olivat varmaan suunnilleen 5 minuutin pituisia (huom, parin kanssa eli ~2,5 min/hlö). Monella meidän ryhmästä oli kuitenkin sanasta sanaan esitys paperilla, josta lukivat suoraan. Ei vaikuttanut läpi pääsyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Sosionomin opinnoissa molempien kielten suulliset on ollut keskustelut parin kanssa. Aikaa suunnitella keskustelu on paljon ja ohjeena meillä oli, että voi ottaa paperin mukaan, missä muistiinpanoja. Esitykset olivat varmaan suunnilleen 5 minuutin pituisia (huom, parin kanssa eli ~2,5 min/hlö). Monella meidän ryhmästä oli kuitenkin sanasta sanaan esitys paperilla, josta lukivat suoraan. Ei vaikuttanut läpi pääsyyn.
Huh... No eihän se sitten niin hirvittävää ole toisella kielellä puhua jos saa olla "lunttitavaraa" mukana. Luulin jo jotain paljon kauheampaa. :/
Osaako joku kertoa sos ja terveysalan opinnoista? Miten paljon esiintymisiä jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kulta älä missään nimessä hylkää unelmiasi tuon takia. Minä valmistuin insinööriksi joitain vuosia sitten joten olen opiskellut ammattikorkeassa. Esityksiä pidettiin lähinnä pienissä ryhmissä omalle luokalle. Meidänkin luokalla moni jännitti esityksen pitoa. Ei se minua kuulijana koskaan haitannut. En ajatellut siitä juuri tuon taivaallista. Tulet kuitenkin tutuksi luokkakavereidesi kanssa ja saatat huomata ettet jännitäkään siinä porukassa niin paljoa. Jos esiintyminen kuitenkin on kynnyskysymys, saat apua koulun opolta, psykologilta, kuraattorilta tai terveydenhoitajalta. Minä itse sain opiskeluaikana raskaan elämäntilanteen yhteydessä paniikkikohtauksia tenttitilanteissa. Koulussa asia järjestyi niin, että sain tehdä kokeet kahden kesken valvojan kanssa. Yksi luokkakaverini taas sai luvan pitää englannin esitelmät pelkästään opettajalle tai vaihtoehtoisesti videoida ne kotona. Koulussa on henkilökunta opiskelijoita varten. Saat siellä kyllä tukea joltain. Jos et heti ensimmäiseltä taholta niin sitten toiselta. Ei kenenkään valmistuminen jää siitä kiinni, ettei uskalla pitää yhtä esitystä. Hae kouluun ja murehdi esityksiä sitten kun niiden aika on. Ehkä onnistut ylittämään itsesi. Jos et, löydät kyllä henkilökunnan kanssa keinot hoitaa suoritukset.
P.s. Minun lopputyöesityksessä oli läsnä ehkä viisi kuulijaa. Opettaja seurasi esitystäni ja muut räpläsivät kännyköitään. ;)
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku kertoa sos ja terveysalan opinnoista? Miten paljon esiintymisiä jne?
Oman kokemukseni mukaan sosionomilla ainakin tosi paljon esiintymisiä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin hirvitti ajatus opinnäytetyön esittelystä, kun aloitin AMK:ssa, mutta ei kukaan aloittaessa olekaan valmis kirjoittamaan opinnäytetyötä eikä puhumaan siitä.
Sitä varten opiskelu kestää useita vuosia ja sisältää paljon kirjallisia tehtäviä sekä niiden suullisia esittelyitä. Kaikki jännittävät alkuun, mutta kaikki myös vähitellen tottuvat ja oppivat. Osa kehittyy siinä paremmiksi ja varmemmiksi kuin toiset, mutta kaikki selviytyvät.
Jopa opinnäytetyöseminaareissa näkee hyvin monentasoisia esityksiä. Seminaareja käydään seuraamassa opiskeluaikana, oman alan vanhempiin opinnäytteisiin tutustutaan ennen kuin omaa opinnäytettä ryhdytään tekemään. Opinnot etenevät pienissä palasissa, joten opinnäytteen tullessa omalle kohdalle, opiskelijalla on valmiudet sen kirjoittamiseen. Ja kun suullinen esitys tehdään kirjalliseen opinnäytteeseen liittyen, oma opinnäytetyö on tekijälleen niin tuttu aihe, että siitä on sitten turvallista puhua.
Riippuu varmaan alasta ja koulusta, mutta itse opiskelin alaa, jossa lähes kaikki kirjalliset ja suulliset esitykset sai halutessaan (tai oli pakko) tehdä pari- tai ryhmätyönä. Myös opinnäytetyön sai tehdä halutessaan pari- tai ryhmätyönä, ja ihanne oli, että opinnäytteellä olisi kaksi tekijää.
En ole ihan varma, oliko se pelkästään hyvä. Joskus olisi ollut mielestäni ihan hyvä mitata opiskelijoiden henkilökohtaista tiedonkäsittelyä, tiedon tuottamista ja kirjallista osaamista. Esiintymistaitoa siellä ei kuitenkaan suoraan arvioitu, ja silläkin alueella kaikki koulutuksen aikana kehittyivät.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Meillä on joutunut pitämään useita esitelmiä englanniksi. Joko yksin/parin kanssa tai ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaivaan saa kyllä lääkkeet netistä, ilman reseptiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........
Meillä on joutunut pitämään useita esitelmiä englanniksi. Joko yksin/parin kanssa tai ryhmässä.
Opiskelen liiketaloutta siis. Yleensä kuulijoita on 30-60. En tykkää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku kertoa sos ja terveysalan opinnoista? Miten paljon esiintymisiä jne?
Oman kokemukseni mukaan sosionomilla ainakin tosi paljon esiintymisiä. :(
Olisiko tätä voinut valoittaa hieman. Esiintymisiä; yksin, ryhmissä, mitä?
Jos tää ujoja yhtään lohduttaa, niin siellä on yleensä tusina sua ujompia tai tyyppejä jotka saa 100 paniikkihäiriötä minuutissa ja silti nekin vaan porskuttaa opinnoissaan kohti tavoitettaan valmistua ja valmistuvatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku kertoa sos ja terveysalan opinnoista? Miten paljon esiintymisiä jne?
Oman kokemukseni mukaan sosionomilla ainakin tosi paljon esiintymisiä. :(
Olisiko tätä voinut valoittaa hieman. Esiintymisiä; yksin, ryhmissä, mitä?
No tällä sosionomilla liittynyt joku suullinen esitys melkein jokaiseen kurssiin, mutta varmasti 80% niistä on ollut pareittain tai ryhmässä. Omasta tahdostani olen pitänyt yksin 4 esitystä, joista 3 olisi saanut pitää myös parin tai ryhmän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku kertoa sos ja terveysalan opinnoista? Miten paljon esiintymisiä jne?
Oman kokemukseni mukaan sosionomilla ainakin tosi paljon esiintymisiä. :(
Olisiko tätä voinut valoittaa hieman. Esiintymisiä; yksin, ryhmissä, mitä?
Olen vikaa harkkaa vaille valmis sosionomi ja niin ikään oli jonkin verran esiintymisiä.
Toisaalta kannattaa myös miettiä kunnolla, että tuleeko ujous haittaamaan alalla työskentelyä, sillä ala on rankka.
Opintoihin on kuulunut myös käytännön projekteja, jossa on ohjattu erilaisia ryhmiä. Siinäkin ollaan tietyllä tapaa esillä, vaikkakin tietty parin/ryhmän kanssa.
Mutta herättääkö ajatus ryhmän ohjaamisesta kauhua?
Saako reseptin helposti? Onnistuuko ihan soittamalla ja varaamalla ajan omalle terveysasemalle?