Haluan amkiin mutta pelkkä opinnäytetyön esitys ahdistaa valtavasti jo valmiiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa noista englannin ja ruotsin suullisesta osuudesta? Pitääkö lukea paperilta jotain / Opetella ulkoa / Spontaania keskustelua vai mitä ihmettä? Alkoi jo nyt ihan huippaamaan ........

Opiskelin tradenomiksi, valmistuin kaksi vuotta sitten, eikä minulla mitään tällaisia kyllä ollut.

Yksi englannin esitelmä taisi olla ja sekin kuuden hlön ryhmässä ja luin ehkä kaksi tai kolme lausetta.

Riippuu opettajasta. Meillä oli ehdoton edellytys, että ryhmässä työskentelevillä täytyy olla tarpeeksi repliikkejä.

Myös suoraan paperista lukemista ei saanut käyttää, vaikkakin lunttilaput sai olla mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jos tää ujoja yhtään lohduttaa, niin siellä on yleensä tusina sua ujompia tai tyyppejä jotka saa 100 paniikkihäiriötä minuutissa ja silti nekin vaan porskuttaa opinnoissaan kohti tavoitettaan valmistua ja valmistuvatkin.

Mutta jos mietitään valmistumisen jälkeistä aikaa, niin onko sosiaaliala sitten ihan oikea valinta, mikäli esiintymiset tai sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kovaa paniikkia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tää ujoja yhtään lohduttaa, niin siellä on yleensä tusina sua ujompia tai tyyppejä jotka saa 100 paniikkihäiriötä minuutissa ja silti nekin vaan porskuttaa opinnoissaan kohti tavoitettaan valmistua ja valmistuvatkin.

Mutta jos mietitään valmistumisen jälkeistä aikaa, niin onko sosiaaliala sitten ihan oikea valinta, mikäli esiintymiset tai sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kovaa paniikkia..

Myös ujot pärjää oikein hyvin sosiaalialan töissä, jopa hoksottimet voivat pelata kaksinverroin paremmin kuin muilla.. Mutta kynnyskysymys tulee nimenomaan esiintymistilanteissa. Ei pidä sekoittaa näitä kahta asiaa keskenään. Vaikka on ujo ja esiintymiskammoinen, voi olla silti sosiaalisesti hyvinkin taitava.

Itse ujo ja pelkään esiintymistä yli kaiken, mutta omaa työtäni kyllä rakastan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tää ujoja yhtään lohduttaa, niin siellä on yleensä tusina sua ujompia tai tyyppejä jotka saa 100 paniikkihäiriötä minuutissa ja silti nekin vaan porskuttaa opinnoissaan kohti tavoitettaan valmistua ja valmistuvatkin.

Mutta jos mietitään valmistumisen jälkeistä aikaa, niin onko sosiaaliala sitten ihan oikea valinta, mikäli esiintymiset tai sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kovaa paniikkia..

Myös ujot pärjää oikein hyvin sosiaalialan töissä, jopa hoksottimet voivat pelata kaksinverroin paremmin kuin muilla.. Mutta kynnyskysymys tulee nimenomaan esiintymistilanteissa. Ei pidä sekoittaa näitä kahta asiaa keskenään. Vaikka on ujo ja esiintymiskammoinen, voi olla silti sosiaalisesti hyvinkin taitava.

Itse ujo ja pelkään esiintymistä yli kaiken, mutta omaa työtäni kyllä rakastan. 

Toki, mutta jokaisen kannattaa kuitenkin pohtia omalta kohdaltaan sitä työssä pärjäämistå, mikäli esiintymiset tai/ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat lamauttavaa kauhua.

Pääsykokeissa tosin on tietty aina haastattelu, jonka sujuvuudella on iso merkitys sisäänpääsyssä. Eli jos lamaantuu siinä tilanteessa, niin vaikuttaahan se sisäänpääsyynkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tää ujoja yhtään lohduttaa, niin siellä on yleensä tusina sua ujompia tai tyyppejä jotka saa 100 paniikkihäiriötä minuutissa ja silti nekin vaan porskuttaa opinnoissaan kohti tavoitettaan valmistua ja valmistuvatkin.

Mutta jos mietitään valmistumisen jälkeistä aikaa, niin onko sosiaaliala sitten ihan oikea valinta, mikäli esiintymiset tai sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kovaa paniikkia..

Myös ujot pärjää oikein hyvin sosiaalialan töissä, jopa hoksottimet voivat pelata kaksinverroin paremmin kuin muilla.. Mutta kynnyskysymys tulee nimenomaan esiintymistilanteissa. Ei pidä sekoittaa näitä kahta asiaa keskenään. Vaikka on ujo ja esiintymiskammoinen, voi olla silti sosiaalisesti hyvinkin taitava.

Itse ujo ja pelkään esiintymistä yli kaiken, mutta omaa työtäni kyllä rakastan. 

Toki, mutta jokaisen kannattaa kuitenkin pohtia omalta kohdaltaan sitä työssä pärjäämistå, mikäli esiintymiset tai/ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat lamauttavaa kauhua.

Pääsykokeissa tosin on tietty aina haastattelu, jonka sujuvuudella on iso merkitys sisäänpääsyssä. Eli jos lamaantuu siinä tilanteessa, niin vaikuttaahan se sisäänpääsyynkin.

Toki kannattaa miettiä työssä pärjäämistä. Mutta onhan nämä kaksi täysin eria asiaa, keskustella kahden tai muutaman ihmisen kanssa, kuin esiintyä isolle ihmismäärälle, ketäpä se ei jännittäisi? Ei sen takia kannata jättää hakeutumatta alalle. 

Joku sanoi että kannattaa koulussa opetella koska työelämässä ei sitten enää voi niin sen voin kertoa jo reilu 10 vuotta kokopäiväisesti työelämässä olleena (opiskeluaikoina lisäksi kesä ja iltatyöt), ettei se tosiaan helpota pelkistä opinnoista läpi pääsemisellä ja siellä esiintymisellä.

Kaksi tutkintoa takana, joissa ei onneksi ollut pahempia esiintymisiä paitsi ryhmässä joka hieman helpotti, muuten kyllä ilmoittauduin juuri tuolloin kipeäksi tms ja palautin vain itse työn. Nyt haluaisin korkeakouluun hakea koska ikää 35v eli vielä ehtisi mielestäni ihan hyvin, mutta esiintymiskammo on vuosien varrella vain pahentunut.

Olen ollut aiemmin 5v esimiestyössä ja jopa 5-6 alaisen palaverissa syke nousi mutta se meni juuri ja juuri koska kaikki olivat tuttuja jo siinä kohtaa. Nykyisessä työssä olen työntekijätasolla taas ja jopa tiimipalaverit, joissa usein täytyy esittäytyä kun uutta porukkaa tulee taloon aiheuttavat paniikkia.

Minulla ei ole siis vain perhosia vatsassa vaan oireet ovat fyysisiä ja pahentuvat esiintymisen pidentyessä. Pahimmillaan siis syke nousee pilviin, näkö menee sumeaksi, sanat sekoittuu ja puhe puuroutuu ja jos tuota jatkuisi pidempään tulisi varmasti pyörtyminen vastaan koska alkanut jo päässä huipata (ja olen pyörtynyt esim. verenvuodosta joten en näe sitä mahdottomuutena). Pahin siinä on se kun tiedät näiden tulevan ja pelkäät sitä että kaikki huomaavat hermostuneen katseesi ja tärisevän äänesi.

Nyt täytyykin mahdollisesti skipata tuo amk ja töissäkään en voi ylentyä enää koska nykyisessä työssäni esihenkilön tms tulisi vetää palavereita jopa 30-60 hengelle joten ei kiitos, mielummin menen vaikka siivoojaksi loppuiäksi kunhan ei tarvitse esiintyä. Niin paljon se ahdistaa...

Enkä vain pysty tekemään niin että menen ja yritän niin kyllä se siitä koska se on tosiaan vuosien varrella pahentunut ja esiintymisen pitkittyessä pahenee.

Amiksessa ei ollut näin pahana läheskään, meni korkeintaan sanat sekaisin ja siitä tuli sitten pientä kutkuttelua vatsanpohjaan, ei siis mitään nykyiseen verrattuna.

Olen myös kahden lapsen äiti nykyisin ja ikää on ja työuraa takana joten luulisi että se että on joutunut vaikka minkälaisiin tilanteisiin olisi auttanut poistamaan tuon pelon mutta ei. Synnytys oli helppo siihen verrattuna että pitäisi esiintyä julkisesti vaikka 10 henkilölle.

Meidän suvussamme on esiintynyt autistisia piirteitä, vaikka muuten useammat ovat aika fiksua porukkaa. Lapseni ovat saaneet jotenkin rauhoittavien voimalla opinnäytetyöt esitettyä, mutta nuorimmainen on nyt aivan kauhuissaan eikä asiasta näytä tulevan mitään. Mikä avuksi?

Menisin lääkäriin ja pyytäisin propalia tai jotain.

Ihmisiä on niin monenlaisia, eikö todellakaan jännittäjiä oteta AMK-ssa huomioon?

On ne opinnot kyllä tehty jännittäjille vaikeaksi. AMK-sta ei ole kokemusta, mutta valmistuin ammattiin oppisopimuksella. Jotain seitsemän näyttöä, missä 3-4 ihmistä kulki tuntikaupalla perässäni ja seurasi hiljaa jokaista liikettäni. Ihme, että en tullut hulluksi, näyttöjen jälkeen oli olo kuin piestyllä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja palautumisessa kesti monta päivää. Huomasin olevani loppujen lopuksi aika verbaalinen ihminen ja pystyväni puhumaan isollekin ryhmälle,mutta liikkeitteni seuraaminen aiheuttaa vieläkin ahdistusta.

Pari nopeaa pointtia esiintymispelkoiselta mieheltä (tiedän miten saan esitykset tehtyä mutta poikkean mukavuusalueeltani siinä liikaa).

Valmistuin amk:sta, jossa oli vanhan ajan tyyliin runsaasti opinnoissa eri kursseilla ryhmätöitä, projekteja yms. opintoihin kuuluvaa joissa sosiaalisuus oli välttämätöntä. Siitä tuli jatkuva stressi! En niinkään sitä mitä opiskelin stressannut vaan sen materiaalin esittämistä muille. Ja tämä ruokkii itse itseään. Kun vähän esitys tökkää, alkaa sanat sekoilla ja tuskan hiki nousta, ei siinä mindfulnesit metsässä tilannetta muuta miksikään. Meillä sai opparin esittää ilman yleisöä. Se meni ihan ok. En viihdy huomion keskipisteenä edelleenkään.  

Ja mieti myös sen jälkeen. Valmistutko alalle jossa töitä tehdään puhumalla- koko ajan? Kannatan myös yliopistoa kuten jo kommentoitu jo sen takia että tutkinto on parempi ja saa olla enemmän oma itsensä sen jälkeen oman näköinen ura. Amk insinööri on mitä on ja sitä mitä yritykset ja yhteisöt olettaaa saavansa. Oletko sitä on kysymys jota amkin opot ja opet ei minun aikaan tarkastelleet. Itse jos olisin valinnan ääressä ottaisin yliopiston enkä amk:ta. 

Vierailija kirjoitti:

Pari nopeaa pointtia esiintymispelkoiselta mieheltä (tiedän miten saan esitykset tehtyä mutta poikkean mukavuusalueeltani siinä liikaa).

Valmistuin amk:sta, jossa oli vanhan ajan tyyliin runsaasti opinnoissa eri kursseilla ryhmätöitä, projekteja yms. opintoihin kuuluvaa joissa sosiaalisuus oli välttämätöntä. Siitä tuli jatkuva stressi! En niinkään sitä mitä opiskelin stressannut vaan sen materiaalin esittämistä muille. Ja tämä ruokkii itse itseään. Kun vähän esitys tökkää, alkaa sanat sekoilla ja tuskan hiki nousta, ei siinä mindfulnesit metsässä tilannetta muuta miksikään. Meillä sai opparin esittää ilman yleisöä. Se meni ihan ok. En viihdy huomion keskipisteenä edelleenkään.  

Ja mieti myös sen jälkeen. Valmistutko alalle jossa töitä tehdään puhumalla- koko ajan? Kannatan myös yliopistoa kuten jo kommentoitu jo sen takia että tutkinto on parempi ja saa olla enemmän oma itsensä sen jälkeen oman näkö

Miten se ilman yleisöä esittäminen onnistuu? Pelkästään opettajalleko?

Yhden tai kahden esitelmän takia ei kannata heittää koko tulevaa elämää hukkaan. Niistä selviää kyllä ajallaan, ja kuten ketjussakin on mainittu, myös apukeinoja on. 

Kuinka pitkän sen esityksen pitäisi ajallisesti olla?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkän sen esityksen pitäisi ajallisesti olla? Paristakymmenestä minuutista puoleen tuntiin ehkä.

Itse pidin opinnäytetyön loppuseminaarin verkossa ilman videokuvaa, epäilen että muut osallistujat ei edes kuunnelleet mitä puhuin :D

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on niin monenlaisia, eikö todellakaan jännittäjiä oteta AMK-ssa huomioon?

Otetaan. Sain psykologilta vapautuksen esiintymisestä ja esitelmien pitämisestä. En tosin koskaan käyttänyt sitä korttia, mutta helpotti jo ajatus siitä, että voin olla esiintymättä, jos alkaa ahdistaa liikaa.

T. 2020 valmistunut

Joo hautaan haaveeni. Nämä tekstit luettuani lähde opiskelemaan todella pahan esiintymiskammon takia. -Sari

Itsehän esitin oman opparin 2 opettajalle ja 2 luokkakaverille. Kannatti jättää kesän viimeiseksi, kun kaikki muut oli jo valmistuneet ja poistuneet laitoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidin opinnäytetyön loppuseminaarin verkossa ilman videokuvaa, epäilen että muut osallistujat ei edes kuunnelleet mitä puhuin :D

Wtf. Mulla oli opinnäyteseminaari auditoriossa johon oli vapaa pääsy ja porukkaa tupa täysi. Siellä seisoin yksin estradilla naama punaisena :D