Uusi mies syö minut vararikkoon

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miehen. Mies on paljon minun luona, usein viikoloputkin. Hän syö paljon, ja monta kertaa päivässä. Olettaa minun ostavan ruuat. Hänen tulonsa huomattavasti suuremmat kun omani ja haluaisin omista rahoista jäävän myös muuhun kun ruokaan. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten hoiditte asian?

Kun miesystävä tulee, hän tulee useimmiten kaupan kautta ja tuo ruuat koko viikonlopuksi meille molemmille. Valmiit annokset, aamupalat, iltapalat ja välipalat, jotta minun ei tarvitse kokata.

Välillä minä kokkaan meille, tulee tietysti halvemmaksi minulle kun teen aineksista, ja hän arvostaa kun saa kotiruokaa. Ikinä ei valita ruuasta.

Tiedän, olen löytänyt helmen.

Olisihan kiva jos hän vielä osaisi laittaa ruokaa, mutta ei ihan kaikkea voi odottaa samassa paketissa.

Miksi ette oleile miehen luona? Tällöin hän kokkaisi ja tarjoaisi ruuat.

Vierailija kirjoitti:

on ollut sama tilanne

nyt eri miehen kanssa ja taas sama tilanne aluillaan....

Minulla oli pitkään sama tilanne, nykyään ostan ruoan vain itselleni. Miehellä on moninkertaiset tulot omiini verrattuna.

Kuulostaa ihan veljeltäni. Onkohan hän löytänyt uuden naisen. Valittaako myös että olet ostanut väärän merkkistä (liian halpaa) leipää ja liian vähän välipalaa? Ja pyytää tuomaan tupakkaa kun käyt kaupassa? Ajaa autostasi bensat eikä tankkaa koskaan?

Mulla oli aikoinaan tuollainen miesystävä. Kerran sitten päätin avata suuni ja sanoin miehelle, että tuo tullessaan luokseni viikonlopun ruoat ja aineksia mistä haluaa kokata viikonlopun aikana ruokia. Lisäsin vielä, että en haluaisi aina olla se joka käy kaupassa. Mies vaikutti ymmärtävän yskän ja toi kassikaupalla särvintä viikonlopuksi. Ja lopulta löi kuitin kouraan ja sanoi että kirjoittaa lapulle tilinumeronsa mihin voin maksella ostokset.

Juu. Ero tuli jokunen tovi myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan tuollainen miesystävä. Kerran sitten päätin avata suuni ja sanoin miehelle, että tuo tullessaan luokseni viikonlopun ruoat ja aineksia mistä haluaa kokata viikonlopun aikana ruokia. Lisäsin vielä, että en haluaisi aina olla se joka käy kaupassa. Mies vaikutti ymmärtävän yskän ja toi kassikaupalla särvintä viikonlopuksi. Ja lopulta löi kuitin kouraan ja sanoi että kirjoittaa lapulle tilinumeronsa mihin voin maksella ostokset.

Juu. Ero tuli jokunen tovi myöhemmin.

Et kai maksanut? Vai maksoit päästäksesi siististi eroon? Minäkin annoin erossa kaiken periksi avoeksälle, että pääsen vaan mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti ja lopullisesti eroon hänestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Onko kyse siitä, että mies tienaa sinua enemmän eikä osaa edes ajatella että ruoka on sinulle suuri menoerä? Tuolloin ainakin minua miehen roolissa hyvin suuresti loukkaisi ja surettaisi, jos saisin tietää että kumppani ei ole sanonut mitään, mutta kärsinyt asiasta. Ja itse olisi kuvitellut, että kaikki on hyvin.

Kaikista ärsyttävimpiä parisuhdekumppaneita ovat sellaiset, joiden kanssa pitää arvuutella, eivätkä puhu suoraan. Miehelläkin on oikeus siihen, että hän voi luottaa asioiden olevan hyvin ja kunnossa jos siltä itsestä tuntuu eikä toinen nosta ongelmia esiin.

Omalla miesystävälläni ei ole ollut itsellä rahasta pulaa, mutta kyllä hän osasi oma-aloitteisesti huolestua että miten yksinhuoltajan rahat riittää, ja kysyä suoraan.

Älä vaan ota asiaa hänen kanssaan puheeksi. Me emme mieheni kanssa asu yhdessä mutta meillä on silti yhteinen tili jonne molemmat laitamme rahaa saman verran kun niin sovimme. Yhteiset ruokaostokset maksetaan yhteiseltä tililtä. Pienen alkuharjoittelun jälkeen toimii hyvin. Jos jotain jää (kuten monesti jääkin) ne jaetaan joko tasan (jos on viikonloppuna tehty esim ruokaa myös alkuviikkoa varten) tai sovitaan kumpi ottaa mitäkin. Tai toisaalta, kummallakin saattaa olla jotain valmiina jota ei tarvitse varta vasten aina viikonlopuksi ostaa niin hänelle voi jäädä jotain jämiä.

Ei tule sellaista fiilistä että kumpikaan eläisi toisen siivellä. On todella kohtuutonta että toinen ostaa ruuat ja toinen ei osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Onko kyse siitä, että mies tienaa sinua enemmän eikä osaa edes ajatella että ruoka on sinulle suuri menoerä? Tuolloin ainakin minua miehen roolissa hyvin suuresti loukkaisi ja surettaisi, jos saisin tietää että kumppani ei ole sanonut mitään, mutta kärsinyt asiasta. Ja itse olisi kuvitellut, että kaikki on hyvin.

Kaikista ärsyttävimpiä parisuhdekumppaneita ovat sellaiset, joiden kanssa pitää arvuutella, eivätkä puhu suoraan. Miehelläkin on oikeus siihen, että hän voi luottaa asioiden olevan hyvin ja kunnossa jos siltä itsestä tuntuu eikä toinen nosta ongelmia esiin.

Omalla miesystävälläni ei ole ollut itsellä rahasta pulaa, mutta kyllä hän osasi oma-aloitteisesti huolestua että miten yksinhuoltajan rahat riittää, ja kysyä suoraan.

Näinhän se ideaalistisesti menisi. On kuitenkin olemassa myös se joukko miehiä (ja naisia), jotka ovat vähän sosiaalisesti törppöjä, mutta ottavat onkeensa kun asiasta sanotaan ja muutoin ihan kelpo kumppaneita parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan ota asiaa hänen kanssaan puheeksi. Me emme mieheni kanssa asu yhdessä mutta meillä on silti yhteinen tili jonne molemmat laitamme rahaa saman verran kun niin sovimme. Yhteiset ruokaostokset maksetaan yhteiseltä tililtä. Pienen alkuharjoittelun jälkeen toimii hyvin. Jos jotain jää (kuten monesti jääkin) ne jaetaan joko tasan (jos on viikonloppuna tehty esim ruokaa myös alkuviikkoa varten) tai sovitaan kumpi ottaa mitäkin. Tai toisaalta, kummallakin saattaa olla jotain valmiina jota ei tarvitse varta vasten aina viikonlopuksi ostaa niin hänelle voi jäädä jotain jämiä.

Ei tule sellaista fiilistä että kumpikaan eläisi toisen siivellä. On todella kohtuutonta että toinen ostaa ruuat ja toinen ei osallistu.

Meillä samoin, yhteinen tili jonne talletetaan aina tarvittaessa rahaa ja sieltä maksetaan yhteiset menot, olivat ne sitten ruokia, bensoja tai ulkomaanmatkoja. Tosin olimme kyllä lähes kolme vuotta seurustelleet ennen kuin tilin avasimme, ei se ehkä ihan seurustelun alkuvaiheessa ole hyvä idea. Ensin pitää tuntea kumppani ja voida luottaa häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Voi hitto, ja juuri pienituloisen pitää olla tarkka varoistaan. Tämä on juuri se ansa, johon itsekin aikanaan lankesin, ja josta nyt varoittelen aikuistuvaa tytärtä. Toisessa liitossa ymmärsin jo pitää puoleni, ja kummasti sitä varallisuutta alkoi niistä pienistäkin tuloista kertyä, kun niitä ei pistänyt kiltteyttään menemään pöntöstä alas.

Määkin oon ollut niin rakkauden huumassa, että ennen tää ei oo tuntunut ees pahalta, mutta muutama vk sitten heräsin. Tykkään laittaa ruokaa, mutta kun se on joka vkl ja varsinkin, kun itse ostaa kaiken on alkanut kyllästyttämään vähän koko mies. Vaikka hän on ihana ja voi olla, että ei oo edes ajatellut asiaa mun kannalta..

Jos sinä myös teet ruuat aina, tasapainottakaa sillä, että käytte myös usein ulkona syömässä tai tilaatte noutoruokaa ja mies maksaa ne.

Vierailija kirjoitti:

On ollut vastaava tilanne. Eipä siinä muuta kuin otat asian esiin ja keskustelette miehen kanssa. Jos on fiksu, ymmärtää kyllä. Sovitte vaikka, että maksatte kauppalaskut puoliksi tai käytte kaupassa vuorotellen tai mikä tapa nyt teille sopii parhaiten.

Ei ole reilu peli. Miehet syövät usein moninkertaisesti naiseen verrattuna. Pienipalkkainen ap jää tuossa edelleen tappiolle, kun maksaa hyvätuloisen miehenkin syömisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Onko kyse siitä, että mies tienaa sinua enemmän eikä osaa edes ajatella että ruoka on sinulle suuri menoerä? Tuolloin ainakin minua miehen roolissa hyvin suuresti loukkaisi ja surettaisi, jos saisin tietää että kumppani ei ole sanonut mitään, mutta kärsinyt asiasta. Ja itse olisi kuvitellut, että kaikki on hyvin.

Kaikista ärsyttävimpiä parisuhdekumppaneita ovat sellaiset, joiden kanssa pitää arvuutella, eivätkä puhu suoraan. Miehelläkin on oikeus siihen, että hän voi luottaa asioiden olevan hyvin ja kunnossa jos siltä itsestä tuntuu eikä toinen nosta ongelmia esiin.

Miten miehelle voi sanoa niin, että hän ymmärtää, mutta ei loukkaannu:/. Muuten pystyn kyllä puhumaan asioista, mutta olen maailman huonoin ihminen pyytämään varsinkin, kun kyse on rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miehen. Mies on paljon minun luona, usein viikoloputkin. Hän syö paljon, ja monta kertaa päivässä. Olettaa minun ostavan ruuat. Hänen tulonsa huomattavasti suuremmat kun omani ja haluaisin omista rahoista jäävän myös muuhun kun ruokaan. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten hoiditte asian?

Ap, silleen että näyttää sille ovea. Loppuu loisiminen siihen. Harrastatko  sä  paljonkin noita maksullisia (ruoka) miehiä?

Ota nyt se järki käteen ja toimi! Sanot ukolle että sun luona loisiminen ja sun piikkiin syöminen nyt vaan ovat asioita jotka eivät ole ok. Jos hemmo loukkaantuu ja lähtee, paljastaa se vain että se oli aito hyväksikäyttäjä. Minä tein noin ja pääsin eroon loisesta ennen kuin sen nimi oli asunnon kirjoilla.

Miksi sinä et saa suutasi auki???? Ei saa olla liian kiltti, tajuatko?

Mies ei paljon menettänyt sinun kohdalla. Et osannut sanoa asiaa asiana vaan ehkä haukkumisten kera. Mies taisi häipyä luonteesi takia.

On taito kyetä sanomaan asiansa asiallisesti, ja vain harvat siihen pystyy. Yleensä parisuhdeasioista ajetaan kiukun kera.

Jos tarinan tiivistää pariin riviin se ei tarkoita etteikö asiasta ois suhteen aikana keskusteltu tuloksetta.Sinä vedät hätäisiä johtopäätöksiä ja olet väärässä. Suhteen loppuminen johtui miehen luonteesta eikä omastani - nostin sen sen pihalle kun ei muuten älynnyt lähteä.Jokaisella on oikeus puolustaa itseään moisilta hyväksikäyttäjiltä.

Menepäs nyt vetämään niitä vääriä johtopäätöksiä muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Onko kyse siitä, että mies tienaa sinua enemmän eikä osaa edes ajatella että ruoka on sinulle suuri menoerä? Tuolloin ainakin minua miehen roolissa hyvin suuresti loukkaisi ja surettaisi, jos saisin tietää että kumppani ei ole sanonut mitään, mutta kärsinyt asiasta. Ja itse olisi kuvitellut, että kaikki on hyvin.

Kaikista ärsyttävimpiä parisuhdekumppaneita ovat sellaiset, joiden kanssa pitää arvuutella, eivätkä puhu suoraan. Miehelläkin on oikeus siihen, että hän voi luottaa asioiden olevan hyvin ja kunnossa jos siltä itsestä tuntuu eikä toinen nosta ongelmia esiin.

Miten miehelle voi sanoa niin, että hän ymmärtää, mutta ei loukkaannu:/. Muuten pystyn kyllä puhumaan asioista, mutta olen maailman huonoin ihminen pyytämään varsinkin, kun kyse on rahasta.

Mistä mies edes voisi loukkaantua? Kerro asiasta niin kuin olet sen itse kokenut: tämä parisuhde on hieno ja on ollut ihanaa viettää yhdessä aikaa, mutta nyt yhtäkkiä huomasin, että minulla on mennyt liikaa rahaa ruokaan, ja että voisiko noita kuluja tasata.

Jokaisessa suhteessa koittaa aika, jolloin pelkän pilvessä liitelyn ohessa pitää ottaa se käytännön arki asioihin mukaan. Jos teille on muodostunut arki sellaiseksi, että vietätte paljon viikonloppuja ja muutenkin aikaa sinun asunnolla, pitää jossain vaiheessa pohtia myös käytännön asiat kuntoon.

Kannattaa miettiä myös tulevaisuuden kannalta, haluatko suhteessa olla se, joka suunnittelee, ostaa ja valmistaa kaikki syömiset? Tehkää seuraavan kerran niin, että ostat vain perjantai-illaksi ruuan valmiiksi ja menette lauantaiaamuna yhdessä kauppaan. Sopikaa yhdessä mitä ruokaa laitatte, käykää yhdessä kaupassa ja sitten passitat miehenkin osaltaan keittiöön.

Onko niin vaikea uskoa että monet tekee tuota ihan tietoisesti? Ei siinä silloin puhuminen mitään auta. Toki kannattaa silti puhua niin näkee onko tyyppi noita tarkoituksella loisivia vai vain ajattelematon. Ajattelematon nolostuu, tarkoituksella loisiva suuttuu.

Miten nostaa puheeksi? Jos se on vaikeaa. Riippuu, mitä haluaa miehen oppivan.

ei vain osta ruokaa kuin harvakseltaan. Kun mies tulee, on jo itse syönyt, jotta pärjää, ja niin tarjoo tyyliin pelkkää teetä. Jos hän sanoo, että on nälkä, niin ilmoita, että hae vain ruokaa, ei mulla ole nälkä. Näin mies oppii, ettei ole majataloon tullut.

Ja sitten, kun itse tekee ruokaa, niin tekee sen annoksen, mitä itse syö x 2. Eli syö itse puolet, ja on itse käynyt kaupassa etukäteen. Mies jää nälkäiseksi, mutta oppii, paljon nainen syö.

Ta sitten sanoo, että minä tein eilen ruoan (sen pikkuannoksen), niin tee sinä vuorostasi tänään. Mies oppii, että suhde on vastavuoroinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla sama tilanne. Ollaan seurusteltu vuosi ja aluks asia oli ok mulle. Ollaan joka vkl mun luona ja perjantaina käyn kaupassa. Suunnittelen ruoat mitä syödään, ostan ruoat, laitan pe ruoan valmiiksi.

Mies kysyy ehkä kerran kk toisiko jotain tullessaan. Olen vielä pienituloinen, joten tää vkl verottaa aika paljon rahoistani. Olen liian kiltti tiedän..mulla on tosi suuri kynnys puhua asiasta.

Onko kyse siitä, että mies tienaa sinua enemmän eikä osaa edes ajatella että ruoka on sinulle suuri menoerä? Tuolloin ainakin minua miehen roolissa hyvin suuresti loukkaisi ja surettaisi, jos saisin tietää että kumppani ei ole sanonut mitään, mutta kärsinyt asiasta. Ja itse olisi kuvitellut, että kaikki on hyvin.

Kaikista ärsyttävimpiä parisuhdekumppaneita ovat sellaiset, joiden kanssa pitää arvuutella, eivätkä puhu suoraan. Miehelläkin on oikeus siihen, että hän voi luottaa asioiden olevan hyvin ja kunnossa jos siltä itsestä tuntuu eikä toinen nosta ongelmia esiin.

Juuri näin. Ap, laita viikolla miehelle viestiä että onko ehdotuksia viikonlopun ruoaksi, ja tuotko osan mukanasi vai käydäänkö yhdessä kaupassa. Jo tuon pohjalta saa kuvan onko loisija vai tilanne vaan luisunut tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Miten nostaa puheeksi? Jos se on vaikeaa. Riippuu, mitä haluaa miehen oppivan.

ei vain osta ruokaa kuin harvakseltaan. Kun mies tulee, on jo itse syönyt, jotta pärjää, ja niin tarjoo tyyliin pelkkää teetä. Jos hän sanoo, että on nälkä, niin ilmoita, että hae vain ruokaa, ei mulla ole nälkä. Näin mies oppii, ettei ole majataloon tullut.

Ja sitten, kun itse tekee ruokaa, niin tekee sen annoksen, mitä itse syö x 2. Eli syö itse puolet, ja on itse käynyt kaupassa etukäteen. Mies jää nälkäiseksi, mutta oppii, paljon nainen syö.

Ta sitten sanoo, että minä tein eilen ruoan (sen pikkuannoksen), niin tee sinä vuorostasi tänään. Mies oppii, että suhde on vastavuoroinen.

Tuossa käy niin että se mies syö kaapit tyhjäksi. Kaikki leivät, kananmunat, jugurtit, keksit... kaiken pienen mitä löytää. Tulee loppujen lopuksi vielä kalliimmaksi.