Auttaako SSRI-lääke sosiaalisten tilanteiden pelkoon?

Ottakaa huomioon, että lääke voi aluksi pahentaa oireita. Ei sen takia kannata niitä nakata heti kankkulan kaivoon ja sanoa että ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raitistuminen ja savuttomuus auttoi minulla. Lääkkeet ei.

Itsellä auttoi hälläväliä elämänasenne. Eli otan aamulla oluen jos haluan ja poltan milloin haluan ja missä haluan. Sellainen että ei ole millään mitään väliä. sillä se katosi, mutta lääkkeet olivat huiputusta.

Lääkkeistä luinkin että aiheuttaa pahempia ongelmia kuin itse ongelmat.

Sinulla ei sitten varmaan ole todellista fobiaa ollutkaan. Mulla ei ainakaan toimi vaikka yrittäisin olla kuinka rento ja hällä väliä meininkillä kun autonominen hermosto käy kärrynpyörää silti.

Oli. Olin 16 vuotta sairaseläkkeellä.

Taisin jotenkin kyllästyä pelkäämään ja olemaan ahdistunut. Jossain vaiheessa se saa riittää ja haluat kuolla pois. Neljä kertaa yritin itsemurhaa mutta polttaminen sai minut vain positiiviseksi ja jatkamaan elämää.

Sitten riitti. Aloin tekemään niitä juttuja joita itse haluan ja aloin itsekkääksi. Halusin opiskella ja annoin piut paut läheisten no smoking asenteelle. Katkaisin myös suhteet näihin läheisiin. Ei heistä koskaan tukea ollutkaan vaan yrittivät tyrkyttää omaa elämänasennettaan minuun ja ei heidän elämä sovi minulle.

Aloitin käyttämään alkoholia ja polttamaan. Ja teen molempia ihan milloin haluan ja missä haluan.

Lopetin lääkityksenkin kesken, koska polttaminen oli se juttu joka auttoi alunperin ja jonka seurauksesta kiinnostuin muiden ihmisten seurasta ja opiskelusta.

Lääkkeet vain lamasi ja passivoi kotiin. Kesti puolitoista vuotta että vieroitusoireet hävisi. Tuon sairaseläkkeen aikana olin vetänyt kymmeniä erilaisia ssri-lääkkeitä ja myös psykoosilääkkeitä.

Rauhoittavia meni roppakaupalla. Rauhoittavia ja unilääkkeitä kaipaa vieläkin vaikka siitä on jo yli kuusivuotta. Tarkoituksena olisi lopettaa alkoholi kokonaan pois, koska se häiritsee urheiluelämää ja erityisesti palautumista. Lääkityksen aikana liikunta jäi kokonaan pois ja mieli oli hyvin maassa. Alkoholi vaan maistuu ja saa elämän maistumaan paljon paremmalta. Pitäisi suhtautua alkoholiin siten että se on syöpää aiheuttava aine ja haluan elää.

Suomessakin pitäisi olla paljon myönteisempi polttamisen suhteen. Tuntuu että polttelua jotenkin vastustetaan. En ymmärrä sitä.

T: Työkuntoinen voittaja ja selviytyjä

Elämä on minun elämäni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raitistuminen ja savuttomuus auttoi minulla. Lääkkeet ei.

Itsellä auttoi hälläväliä elämänasenne. Eli otan aamulla oluen jos haluan ja poltan milloin haluan ja missä haluan. Sellainen että ei ole millään mitään väliä. sillä se katosi, mutta lääkkeet olivat huiputusta.

Lääkkeistä luinkin että aiheuttaa pahempia ongelmia kuin itse ongelmat.

Sinulla ei sitten varmaan ole todellista fobiaa ollutkaan. Mulla ei ainakaan toimi vaikka yrittäisin olla kuinka rento ja hällä väliä meininkillä kun autonominen hermosto käy kärrynpyörää silti.

Oli. Olin 16 vuotta sairaseläkkeellä.

Taisin jotenkin kyllästyä pelkäämään ja olemaan ahdistunut. Jossain vaiheessa se saa riittää ja haluat kuolla pois. Neljä kertaa yritin itsemurhaa mutta polttaminen sai minut vain positiiviseksi ja jatkamaan elämää.

Sitten riitti. Aloin tekemään niitä juttuja joita itse haluan ja aloin itsekkääksi. Halusin opiskella ja annoin piut paut läheisten no smoking asenteelle. Katkaisin myös suhteet näihin läheisiin. Ei heistä koskaan tukea ollutkaan vaan yrittivät tyrkyttää omaa elämänasennettaan minuun ja ei heidän elämä sovi minulle.

Aloitin käyttämään alkoholia ja polttamaan. Ja teen molempia ihan milloin haluan ja missä haluan.

Lopetin lääkityksenkin kesken, koska polttaminen oli se juttu joka auttoi alunperin ja jonka seurauksesta kiinnostuin muiden ihmisten seurasta ja opiskelusta.

Lääkkeet vain lamasi ja passivoi kotiin. Kesti puolitoista vuotta että vieroitusoireet hävisi. Tuon sairaseläkkeen aikana olin vetänyt kymmeniä erilaisia ssri-lääkkeitä ja myös psykoosilääkkeitä.

Rauhoittavia meni roppakaupalla. Rauhoittavia ja unilääkkeitä kaipaa vieläkin vaikka siitä on jo yli kuusivuotta. Tarkoituksena olisi lopettaa alkoholi kokonaan pois, koska se häiritsee urheiluelämää ja erityisesti palautumista. Lääkityksen aikana liikunta jäi kokonaan pois ja mieli oli hyvin maassa. Alkoholi vaan maistuu ja saa elämän maistumaan paljon paremmalta. Pitäisi suhtautua alkoholiin siten että se on syöpää aiheuttava aine ja haluan elää.

Suomessakin pitäisi olla paljon myönteisempi polttamisen suhteen. Tuntuu että polttelua jotenkin vastustetaan. En ymmärrä sitä.

T: Työkuntoinen voittaja ja selviytyjä

Sinulla taitaa olla muitakin ongelmia, ainakin tullut tilalle. Ei tuokaan mitään elämää ole; olla riippuvainen alkoholista, ja tässä tapauksessa puhut ilmeisesti kannabiksesta myös. 

Mulla laukaisi paniikkikohtauksen ja ahdistus kohtaukset 10 kertaisiksi. Tämä vain omaa kokemukseni, harmittaa että tuli suosituksesta kokeiltua. Nyt joudun ottamaan rauhoittavia tilanteissa joissa kohtaus on tulossa kun aikaisemmin kohtaukset oli jotenkuten hallittavissa ja harvassa. Jouduin vaihtamaan jopa työtä tämän takia, mutta onneksi löytyi työ jossa ei kohtauksia tarvitse pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei, niin mikä?

Aloin saada raivareita, joita en aiemmin saanut. Hillitsevät mekanismit katosivat ja kyky empatiaan heikkeni. Hetkittäin tunsin olevani puhdasta vihaa ja menetin ihmisyyttäni. Se on aika tärkeää ihmisen elämässä, että taju itsestä ja ympäristöstä säilyy. En ole palautunut. Jos vielä kokeilen lääkkeitä niin lähtökohtaisesti suhtaudun niin että voin tarpeen vaatiessa luopua elämästäni. Eli aika viimeinen keino. Riippuu varmaan paljon ihmisestä miten vaikuttaa.

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Vierailija kirjoitti:

Ei auta, surut ja muut tunteet poistaa mutta ei pelkoja.

:DD Voi v#ttu. Ihan normaalisti tunnen tunteita vaikka syön lääkkeitä :'D Itkupilli en ole ikinä ollut. Itken erittäin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Suurimmalla osalla auttaa. Itsellänikin on nyt veressä ssri:tä. Tunteitahan en kuulemma tunne, mutta muuten voin paremmin :DD

Auttaa hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Mene terapiaan. Terapia voittaa 100-0 kaikki tunnetut lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Suurimmalla osalla auttaa. Itsellänikin on nyt veressä ssri:tä. Tunteitahan en kuulemma tunne, mutta muuten voin paremmin :DD

Ei auta. SSRI-lääkkeiden vaikuttavuusarvokin sen jo kertoo. Noin puolella vaikutus on lumevaikutusta. Lääkitys on täysin turha, jos viitsii vaivautua menemään terapiaan. Laiska syö lääkkeitä ja olettaa yhteiskunnan parantavan.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Onhan pahamaineiset bentsodiatsepiinit olemassa kuitenkin. Ei niihin koukkuun jää kun pitää järjen kädessä ja käyttää niitä ainoastaan silloin kun oikeasti tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Mene terapiaan. Terapia voittaa 100-0 kaikki tunnetut lääkkeet.

Itsellä oli terapia yhtä ajan haaskausta.  En syönyt lääkkeitä kuin reilun puolen vuoden ajan ja ne nosti mut sieltä hirveän kuilun pohjasta takas ylös. Mikä hiton propaganda täällä on lääkkeitä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Mene terapiaan. Terapia voittaa 100-0 kaikki tunnetut lääkkeet.

Itsellä oli terapia yhtä ajan haaskausta.  En syönyt lääkkeitä kuin reilun puolen vuoden ajan ja ne nosti mut sieltä hirveän kuilun pohjasta takas ylös. Mikä hiton propaganda täällä on lääkkeitä vastaan?

Propagandaa on se, että lääke parantaa. Ei paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että monella on näin huonoja kokemuksia. Kärsin itse sos.tilanteiden fobiasta ja tämä saa vaan miettimään että joudunko kärsimään koko loppuelämän vai kokeilenko lääkitystä kuitenkin. :(

Mene terapiaan. Terapia voittaa 100-0 kaikki tunnetut lääkkeet.

Itsellä oli terapia yhtä ajan haaskausta.  En syönyt lääkkeitä kuin reilun puolen vuoden ajan ja ne nosti mut sieltä hirveän kuilun pohjasta takas ylös. Mikä hiton propaganda täällä on lääkkeitä vastaan?

Propagandaa on se, että lääke parantaa. Ei paranna.

Minut paransi. Ikävä ettei sinulle auttanut. Turha tulla uskottelemaan kuitenkaan ettei se kenelläkään auta. 

Moni kouluampuja on käyttänyt ssri-lääkkeitä, joten "kyyyyllä" kannattaa tunkea niitä elimistöönsä.

Todella yksilöllistä miten vaikuttaa. Itsellä essitalopraami 10 mg helpotti sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitystä. Lääke vie pahimman terän ahdistuksesta pois eikä tule sitä tunnetta, että sanat juuttuvat kurkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Moni kouluampuja on käyttänyt ssri-lääkkeitä, joten "kyyyyllä" kannattaa tunkea niitä elimistöönsä.

Huono yleistys. Ihmisistä noin 0,4% SSRI-masennuslääkkeet toimivat täysin päinvastoin ja kyseiset kouluampujat todennäköisesti kuuluvat juuri tuohon joukkoon. Suomessa SSRI-lääkkeitä käyttää noin 300 000 ihmistä, josta 0,4% on 1200 ihmistä, jotka ovat käytännössä yhteiskunnalle ja itselleen vaarallisia. Lääkäreiden tarttee olla tarkempia kenellä lääkkeitä jakavat. 

SSRI-lääkkeiden käyttäjäkunnasta suurin osa on ja vaikuttaa ihan tavallisilta ihmisiltä. Suurin osa käy töissäkin. 

Tää on täysin yksilökohtaista. Miulla oireilu lievittyi niin paljon, että ongelmia tuli vain tosi stressaavissa tilanteissa/tapahtumissa (ja paniikkikohtauksia varten oli erikseen tarvittaessa otettavat lääkkeet), kun taas yhdellä kaverilla ei vaikuttanut lääkkeet suuntaan tai toiseen. Kokeilemalla se selviää.

Terapiaa ja työskentelyähän sosiaalisten tilanteiden pelko (ja muut ongelmat) vaatii, joten ei kannata tukeutua pelkästään lääkkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ei tasan ole mitään ahdistuneisuushäiriön hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Itsellä on kokeiltu 3 erilaista SSRI valmistetta ja kaikki lisäsivät ahdistusta 100X kertaiseksi. Ei ikinä enää tuollaista sontaa minulle.

Kyllä ovat juurikin siihen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä yhtä lailla kuin masennukseenkin. Joillekin vain ei sovi, joillekin sopii. Se selviää kokeilemalla. Turha lytätä kaikki SSRI lääkkeet sen takia jos eivät sinuun tepsi. Itselle ainakin auttoi, pääsin jopa neljän seinän sisältä ulos ja sain itseluottamusta lsää. 

TUTKIMUKSET ovat osoittaneet, että keskimäärin SSRI ja muillakin psykiatrisilla lääkkeillä on vakavia ja äärimmäisen haitallisia, jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Näiden lääkkeiden aiheuttamat jopa mahdollisesti pysyvät haitat ovat paljon yleisempiä kuin kuvitellaan.

Asia on vain niin, ettei valtamedia mielellään uutisoi näistä ikävistä tapauksista, kuten SSRI-lääkkeiden aiheuttamista väkivalta -ja kuolemantapauksista. Juuri tämä nimenomainen lääkeryhmä aiheuttaa mm. suisidaalisia ajatuksia/idealisaatiota, aggressiivista käyttäytymistä ja väkivaltaisia ajatuksia, jotka lukuisissa tapauksissa ovat siirtyneet tekojen tasolle.  Nämä lääkkeet turruttavat tunnemaailman ihan tyystin, tehden ihmisestä empatiakyvyttömän ja tunnekylmän zombien. Monet näitä lääkkeitä käyttäneet kuvailivat oloaan robottomaiseksi, mekaaniseksi ja epäinhimilliseksi. Pieni osa ei ole sama kuin keskiverto, ymmärrä tämä ero. Se että joillekin ei tule näistä lääkkeistä ihan noin pahoja vaikutuksia, ei tarkoita sitä etteikö olisi olemassa korkea riski, että niin saattaa käydä. Itse en tuollaista riskiä ottaisi mistään hinnasta.

Asiantuntijoiden mukaan, lievissä ja keskivaikeissa masennustapauksissa ei edes suositella lääkehoitoa laisinkaan. Ole hyvä, ja tee omaa tutkimustyötäsi näistä lääkkeistä ennekuin alat muita kohtaan hyökkäämään. On aika tarttua härkää sarvista, ja lopettaa tämä asioiden kaunistelu ja salailu. Lääkärit pimittävät potilailtaan tärkeää tietoa näistä lääkkeistä, monet huijataan käyttämään niitä lupaamalla ummet ja lammet. Karu todellisuus valkenee yleensä vasta sitten, kun tuhoa on jo päässyt syntymään.